Lehti kertoo, että kaverini Kimmo Nuotio täytti 60 vuotta, ja tapahtuman johdosta hän lausui pari painavaa sanaa haastattelussaan.
Sitä hän ei voinut suoraan sanoa, että oikeustieteessä rikosoikeuden opetuksen taso on noussut odottamattoman paljon. Samalla oppikirja ja käsikirjat ovat todella hyviä. Nuotio on ollut itse rikosoikeuden professorina nostamassa tuota tasoa.
Siitä ei ole lainkaan pitkä aika, kun esimerkiksi itse käytin jokseenkin säännöllisesti ruotsalaisia tutkimuksia apuna yrittäessäni tuomarina selvittää vaikeita kysymyksiä. Miten määrittyy osallisuus, esimerkiksi avunanto, taloudelliseen rikokseen? Tai – tätä ei kysytä opiskelijoilta eivätkä muut halua keskustella asia: oliko lain mukaista tuomita 1918 vangiksi otettuja punaisia maanpetoksesta?
Punaisten toiminta näyttää vahvasti rikokselta, jonka nimi oli kapina. Siitä oli säädetty kuritushuonerangaistus.
Nuotio viittaa nyt 60-vuotiaana asiaan, jonka taisi ensimmäisenä ottaa esiin yhteinen ihanteemme professori Inkeri Anttila. Ja tuossa asiassa vuosi 1918 on hyvä esimerkki.
Ainakaan tutkijoiden ja tuomareiden ei pitäisi sekoittaa toisiinsa rikosoikeutta ja oikeudenmukaisuuden kaipuutaan.
Aina ja aina olisi huolella mietittävä, onko laki ja etenkin onko rangaistus hyvä keino päämäärien tavoittamiseksi.
Tiedämme hyvin, että esimerkiksi vankilan selvin konkreettinen vaikutus on, että vankilaan kerran joutunut joutuu sinne toistekin. Yhtä hyvin tiedämme, että monissa tapauksissa vankilaan kerta kaikkiaan on tuomittava, ja senkin tiedämme, että on ihmisiä, joita ei pitäisi päästää sieltä koskaan pois.
Mutta miten tällaisen toteuttaa, se on se kysymys.
Vuoden 1918 oikeudelliset selvittelyt ei ollut mielestäni ”laillisuuden haaksirikko”. Sitä nimitystä on käytetty.
Mielestäni karkea virhe oli yrittää selvittää kymmenien tuhansien vahvasti talonpoikaiskapinaa muistuttanutta menettelyä oikeudenkäynneillä.
Rikosoikeudellisia keinoja käytettiin asiaan, johon ne eivät lainkaan sovi.
Miten aiomme toimia ympäristöongelmissa? Väittäisin ettei rikoslaki ole niille hyvä ympäristö.
Lisätään siihen viestintä ja sananvapaus ja tietosuoja. Sen jälkeen kysytään, olisiko nyt aika perääntyä hienosta ajatuksesta, että kaikki merkittävät rikokset kootaan samaan rikoslakiin.
Kun ei niillä ole juuri mitään yhteistä enää. Paitsi lainvastaisuus. Ja lainvastaista on vaikka mikä. Ongelmana ei ole vähempi kuin rangaistusjärjestelmän perusteet.
Mitä Kemppinen tarkoittaa ympäristöongelmilla?
VastaaPoistaJos kyse on esim. haitallisten aineiden dumppaamisesta ympäristöön, minkä muun kuin rikoslain piiriin se kuuluisi?
Jukan argumentin voi ymmärtää kahdella tapaa. Joko siten, että tiettyjä yhteiskunnallisia omgelmia ei pitäisi käsitellä kriminalisoinnein, tai sitten niin, että kriminalisointeja ei tarvitsisi keskittää lakiteknisesti rikoslakiin.
PoistaJälkimmäinen argumentti on oikeushistoriallisesti katsoen mielekäs. Perinteisesti maanlaeissa ja vuoden 1734 laissa erikoisemmat oikeudenalakohtaiset kriminalisoinnit oli kirjoitettu suoraan asianomaisiin kaariin. Esimerkiksi oikeudenkäymiskaari sisälsi kuolemanrangaistusuhkaisen kriminalisoinnin tuomarille, joka tahallaan tuomitsi syyttömän kuolemaan. Toisaalta ajatuksena siinä, että kaikki vankeusrangaistuksen sisältävät kriminalisoinnit ovat rikoslaissa, antaa oikeusministeriölle mahdollisuuden koordinoida rikoslainsäädäntöä ja sovittaa rangaistusasteikot keskenään. Jos erikoislainsäädäntöön voitaisiin kirjoittaa kriminalisointeja, asteikkojen keskinäinen vastaavuus heittäisi pian häränpyllyä.
Toisaalta argumentin voi ymmärtää sen kyseenalaistamisena, onko esimerkiksi ympäristörikosten kriminalisointi mielekästä. En usko, että tästä on kysymys, koska Jukka on aiemmin selväsanaisesti kannattanut talousrikosten ankaraa rankaisemista.
Eli kyse lienee siitä, että voisi olla järkevää kirjoittaa ympäristö-ja tietosuojarikosten pykälät suoraan asianomaisiin yleislakeihin, jolloin niiden viitekehys olisi selvempi ja rikosten kuvaukset liittyisivät suoraan samanaiheisiin materiaalisiin säädöksiin. Nykyinen käytäntö johtaa siihen, että rikoslakiin kirjoitetaan yleensä kutakin tuollaista lakia varten yksi hirveän yleinen blankorangaistussäädös, jota joudutaan sitten tulkitsemaan vain pari, kolme kertaa. Ja asteikkona on sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta sekä sitten törkeä tekomuoto. On aivan arvanheittoa, mitä tuomioksi tulee. Voisi olla kaikkien kannalta parempaa kirjoittaa kasuistisempaa rikoslainsäädäntöä suoraan erikoislakiin.
"Vuoden 1918 oikeudelliset selvittelyt ei ollut mielestäni ”laillisuuden haaksirikko”. Sitä nimitystä on käytetty."
VastaaPoistaÄskettäin erään vastikään edesmenneen professorin sitaatilla todisteltiin, että kyllä ammattitutkijat tietävät. Nyt sitten erään 1918-asiaa nimenomaisesti tutkineen professorin teos mitätöidään, argumenttina "mielestäni". Also: taisikin olla väärä professori.
Kuinka monta uutta rikostyyppiä lakimiehet ovat kehittäneet 50 viime vuoden aikana?
VastaaPoistaNiin. Ei ole tainnut enää pitkään aikaan käydä, että ammuttaisiin tuomiokirkon seinää vasten. Vaikka kuinka olisi miljardeista (t.vast) kysymys.
VastaaPoistaOpin tie, autuas aina.
PoistaMelko lailla hyödytöntä legalistis-semanttista pähkäilyä: onko kapina rikos? Tottakai se on sitä vallanpitäjän mielestä ja vallanpitäjähän ne lait yleensä kirjoittaa, ylläpitää ja lukee. Oliko sisällissota oikeasti edes kapina, ei ole mitenkään itsestään selvää - vaikka tuota termiä käytettiinkin yleisesti perin mielivaltaisten tuomioiden perusteena. Tragedia se joka tapauksessa oli, eikä siitä suinkaan ole toivuttu vielä.
VastaaPoistaRikosoikeudesta ei ole apua ympäristön turmelemisessa, koska se on niin erilaista kuin perinteinen/varsinainen/oikea rikollisuus. Kun ympäristöjuristit puhuvat aiheuttamis-, varautumis- ja varovaisuusperiaatteista, rikosjuristi löytää aina aivan vastakkaisen vivun sellaisista oikean rikospuolen periaatteista kuin "epäselvissä tilanteissa syytetyn eduksi" ja "epäselvissä tilanteissa lievemmin". Isokaan ympäristökonna ei näiden vuoksi koskaan katiskaan joudu. Hallinnolliset pakkokeinot kyllä purevat rahallisestikin, jos jotain vielä on itse ympäristössä korjattavissa. Syyllisyyden astetta ei niissä mittailla.
VastaaPoistaIhmisten laatimiin lakipykäliin vetoamatta (kriminalisoimatta) ympäristöongelmiin syyllisiä ( rikollisia siis) ei tarvitse kaukaa etsiä; katsomme vain peiliin.
VastaaPoistaYmpäristörikollisuuden ketjun osatekijöinä me itse maksamme maapallon käärimisestä elmukelmuun selvällä valuutalla, joka takuuvarmana omantunnon vaimentajana varmasti takaa sen, että ns. ympäristöeettiset kysymykset eivät ole häiritsemässä ketään tässä ketjussa.
Lakipykälillä osoittelu on näpräilyä kehityksen tässä vaiheessa. Esimerkiksi lakipykälillä Putinin Venäjää ei saada luopumaan Moskovan saastan dumppaamisaikeista Argangeliin. Logistiikka sitä varten on jo pitkälle rakennettuna. Paikallisten protesti-makkaratulet ja pikkupuomit tullaan tyrkkäämään nurin eikä asiasta enää uutisoida.