Tyhmä ryhmä

Ongelma ei ole ihminen vaan ryhmä. Moni ei ymmärtänyt, kun yritin selittää tätä tietotekniikan opetuksen yhteydessä. Tunsin tarvitsevani tämän erottelun, jotta onnistuisin selittämään teekkareille patenttien peruskysymyksiä.

Kielikuva: ihmisyhteisöt eli kulttuurit ja aaltofunktion romahtaminen.

Selitys: eroteltaessa toisistaan yksilöä ja hänen yhteisöjään käy samalla tavalla kuin fysiikassa: sipulin sisällä ei ole mitään.

Kohde on toisaalta hiukkanen, toisaalta aalto. Sen voi laskea aineena, vaikka tiedämme, ettei ainetta oikeastaan ole. Sen voi laskea voimana, vaikka aineen ja voiman yhtälö tunnetaan.

Vanhoista kirjoistani löydän jatkuvasti tyypillistä some-käyttäytymistä. Se minkä sanotaan olevan tyypillistä Internet-aikakautta, oli tavallista ja tyypillistä esimerkiksi 1860-luvulla. Media ei ole viesti.

Erään kerran tarmokas, luku- ja kirjoitustaidon itselleen hankkinut kansanmies kertoi kylille, että papeilla ja nimismiehillä on jauhoiset posket, koska he ovat syöneet nälänhädästä kärsivälle kansalle tarkoitetut jauhot. Allekirjoituksia ja puumerkkejä tuli heti yli sata ja näin suurella joukolla vakuutettiin, että asia oli juuri näin.

Puuhamies eli oman aikansa sosiaalisen median osaaja tervasi pieksusaappaansa, heitti tuohikontin selkäänsä ja lähti tapaamaan keisarin poikaa Pietariin.

Yllättävää kyllä, hän pääsi perille ja jätti asiakirjansa jollekin pistinniekalle sotamiehelle ja vielä yllättävämpää että valitus- ja kantelukirjelmä päätyi ministerivaltiosihteerin virastoon, ehkä siksi, että se oli suomen kieltä, ja siitä läänin kuvernöörille.

Asian johdosta järjestettiin kirkkoon kokous, jossa allekirjoittajat ilmoittivat, ettei asia ollut missään tapauksessa niin kuin asiakirjassa selitettiin.

Kuvernööri toteutti luultavasti alkuperäisen ajatuksensa ja pani puuhamiehen syytteeseen perättömästä ilmiannosta ja viranomaisten kunnian leikkaamisesta ja skaamfiilaamisesta. Populismin osaava puuhamies lähti hiukan kuin pakoon kertomaan sille Pietarin linnan sotamiehelle asian saamista käänteistä, mutta kuoli matkalla.

Samaan aikaan riehuivat taudit, nälkä ja puukkojunkkarit. Kuvernööri Wreden tytär kävi Vaasan vankilassa lohduttamassa rangaistustaan kärsiviä.

Lähdeteoksessa mainitaan mielenkiintoisesti aikakauden epätietoisuus ja epäluuloisuus ja ihmisten herkkäuskoisuus. Muissa lähdeteoksissa puhutaan vakuuttavasti tapojen raakuudesta.

Tätä tällaista jatkui ja esiin nousi ehkä rektiona kansalaissodan tapahtumiin ilmestys-isänmaallisuus. Tällä hetkellä näyttää toimivan ryhmiä, jotka kokoontuvat taikalyhdyn (laterna magica) valossa tietämättä, etteivät ne seinälle heijastuvat kuvat ole todellisuutta, vaan mustasta paperista leikattuja silhuetteja.

Yksilön harkintakyky ja taito ylläpitää mielensä terveyttä on yhteisöllinen ongelma. Selvästi aikakausi tai alue saattaa suistua paranoiaan eli vainoamisharhoihin tai bipolaarisiin häiriöihin eli maanis-depressiivisyyteen. Pahassa tapuksessa tarttuvan tautina raivoaa skitsofrenia.

Muistisairauksia ei tekisi mieli sanoa taudeiksi, koska historioissakin usein mainittu yhteinen unohtaminen (kollektiivinen amnesia) voi olla terve tapa jatkaa elämää. Sitä mieltä olivat ainakin saksalaiset 1950-luvulla, jolloin pahempienkin natsien metsästys lopetettiin vähin äänin.

Suomessa annettiin ainakin kaksi lakia muistin menetyksestä. Vuonna 1918 oli sellainen laki, että jos joku oli vaikka tappanut vaimon kimpusta tavatun naapurin, asiaa ei saanut ottaa tutkittavaksi ja tuomittavaksi, jos tekijä sanoi tehneensä tämän laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustamiseksi. Välirauhan yhteydessä 1944 vapautettiin kaikista seurauksista paljon ihmisiä, jotka osasivat ilmoittaa toimineensa yhdistyneitten kansakuntien (liittoutuneiden) kannatukseksi esimerkiksi jätettyään sotilastehtävät mutta vietyään mukanaan sopivan määrän muonavaroja ja muuta.

Kun etenkin Matti Wuori teki Suomessa tunnetuksi totuuskomissiot, jotka selvittivät suuria sotarikoksia mutta eivät tuominneet rangaistuksia, olin aluksi ihmeissäni. Luettuani sitten tuloksista olin ihastunut.

Yhteisöllisen sairastumisen (apartheid) jälkeen voi seurata yhteisöllinen parantuminen. Esimerkkitapauksessa näyttää kovasti siltä, että Mandelan henkilökohtainen vaikutus oli hyvin suuri.

Tällä hetkellä on oikeasti vaikea seurata uutistapahtumia miettimättä, kuka on vinksahtanut, uutisissa esiintyvä, uutistenlukija vai uutisia katsova.

Se herättää ajatuksia, että D. Trump omaksuu V. Putinin keinoja. Kun ensin mainittu tiettävästi kehuskelee viimeksi mainittua todellisesta johtajuudesta, edessä voi olla mielenkiintoisia aikoja.

Keinoilla tarkoitan härskiä valehtelemista.

Kun sanotan Suomen melkein voittaneen Neuvostoliiton toisessa maailmansodassa tai puhutaan painokkaasti torjuntavoitosta, se ei ole härskiä valehtelemista, vaan tavallista valehtelemista. Kyllä asiaa voi tarkastella tuoltakin kannalta.

Toista on, kun sano Viron hautovan jalkaväkihyökkäystä Venäjälle tai mustien syyllistyvän tilastojen mukaan melkein kaikkiin valkoihoisten murhiin. Se on härskiä.

Mutta kokemuksen mukaan totuus on pitkästyttävä ja mutkikas, mutta valhe lyhyt ja innostava.