Kun sitten palaan
kotitanhuville, lapset
ja näiden lapset nykivät
minua hihasta.
”Missä kamppailulajeissa
olet voittanut
noin harmaat hiukset?”
= = =
Rakkaus voi olla kuin jäätävä.
Maljan ääressä on oltava
ilmeetön.
Täällä yksin kynttilä ei
ole sydämetön.
Se itkee pisaroita aina
aamuun.
= = =
Tunnustan kulkeneeni
viinipäissäni Chiang-nanin
ristiin rastiin. Kun
kaunis nainen jäi syleilyyni,
häneltä murtui sydän.
Kymmenen vuotta
näin viinipäissäni Yang-chou-unia.
Juomaloissa nimeni on ”sydämetön”.
= = =
Kylmillä vuorilla
mutkainen tie kivinen
ja pitkä. Siellä missä
kasvaa pilviä,
jonkun ihmisen asumus.
Pysäytän, istun
ihaillen iltaa,
vaahteroita; niiden lehdet
punaisempia kuin kukat
keväällä.
= = =
Nanlingiin tultaessa leveä
virta veltostuu;
Tuuli raju, pilvet vähissä,
syksy varmistanut asemansa.
Juuri tällä tavoin matkamiehen
tuleekin tuntea
yksinäisyys. Kenellä
tuolla ikkunassa on noin punaiset hihat?
= = =
Kuhankeittäjä laulaa. Tuhat
päivän matkaa. Vihreällä
taustalla punainen on edukseen.
Rantakylä,
vuoret seininä, tuuli
majatalon kyltissä.
Etelän dynastian aikaan
täällä oli lähes
viisisataa temppeliä… ja
nyt?
Paljonko torneja, minkä
verran parvekkeita?
= = =
Syksy on pitkällä, mutta uiguurit
virittävät jousiaan;
Murheen hanhet lentävät
säikähtyen pilven taa.
Kuutamossa ne ylittävät jopa
Chang’anin.
Kynttilän valossa
Changmenissa kuullaan niiden toitotus.
Barbaarien ratsuväki on
kaikkialla hyvin vahva.
Tohtisivatko he rynnäköidä
tuulen tuomina?
Me lähdemmekin
asumattomiin jokivarsiin.
Xiaon ja Xiangin
sammalrannoilta ei riisi lopu.
Kaunista!
VastaaPoistaHaluaisitko tällä kertaa perustella, miksi käytät ilmausta T'ang etkä tietokirjallisuudessa yleisemmin käytettyä Tang?
Kiitos.
PoistaKyllä sopii tähänkin vuodenaikaan!
VastaaPoistaVirvoitettuna Kunnaksen Ilkka
Tekisi mieli huudahtaa tyttömäisesti: voi miten ihana! Mutta en voi. Kylmä karsii selkäpiitäni, niskakarvani ovat pystyssä. Olen sanaton. Maljan ääressä on oltava ilmeetön.
VastaaPoistaArvoisa Blogisti, ovat upeata runoutta. KIITOS!
VastaaPoistaKiitos.
VastaaPoistaAd Omnia: olen käyttänyt vanhentunutta muotoa "t'ang", joka on Wade-Gilesin mukainen. Läntisissä kirjaimistoissa on siirrytty melkein kokonaan pinyiniin, jonka mukaan kirjoitetaan "táng" (aksentti). Syy on huvittava - löydän omat tekstini näin helpommin tietokoneeltani. Samasta syystä tallennan runolijan nimellä Po Chü-I enkä oikeammin Bai Yui, Li Po enkä Li Bao.
VastaaPoistaTämä on se ero, jonka kaikki tuntevat kaupungin nimestä Beijing eikä enää Peking.
Opettelen tätä kiinaa ja tiedän, ettei korvani kuule esimerkiksi d- ja t-äänteen eroa. Surrealistinen menetelmäni on käyttää sanakirjaa, kuunnella runoa ja seurata kiinalaista kirjoitusta.
Ja olen vahvasti toista mieltä kuin edellinen sukuolvi. Runot ovat mitallisia ja "loppusoinnullisia". Muun muassa aksentti määrää sanavalintoja.
En ole kunnolla perehtynyt aiheeseen, mutta eikös pinyin ole se varsinainen avain kiinaan, jota kiinalaiset itsekin käyttävät esim. tietokoneella kirjoittaessaan? Kirjoitetaan äänneasu, ja ohjelma ehdottaa sitä vastaavat merkit...
PoistaAW
Kiitos tuosta viimeisestä kappaleesta. Olen nimittäin jo kauan ajatellut, että perustuukohan meillä niin yleinen vapaamittaisuus vain vapaisiin käännöksiin - vai onko se yhtä yleistä muuallakin? Ja viittaan tässä sekä käännöksiin että omatekoiseen runouteen.
PoistaToki, sen myönnän oitis, moni vapaamittaisen runouden tekijöistä ja ystävistä (joihin mielelläni lukeudun) korostaa "rytmin" merkitystä. Tai "tekstin hengittävyyttä" tai jotain muuta, joka viittaa samaan suuntaan kuin professorin sukupolvikapinallinen mielipide.
Matka ajassa ja paikoissa, elämän mittainen. Tekisi mieli itkeä pisaroita.
VastaaPoistaEilen kuulin törähdyksen, kirahduksen tuolta rannasta, fasaani se vain olikin. Joutsenpari on kyllä palannut, pian tulevat hanhet. Murheen hanhia jos ovat, saavat mennäkin pilvien taa. Ja menevät ne joka tapauksessa, jonnekin taigalle.
Näistähän tulisi jo runoteos? EG