Sivun näyttöjä yhteensä

21. maaliskuuta 2016

T’ang – Du Mu (801-852)





Kun sitten palaan kotitanhuville, lapset

ja näiden lapset nykivät minua hihasta.

”Missä kamppailulajeissa olet voittanut

noin harmaat hiukset?”



                 =               =               =



Rakkaus voi olla kuin jäätävä.

Maljan ääressä on oltava ilmeetön.

Täällä yksin kynttilä ei ole sydämetön.

Se itkee pisaroita aina aamuun.



                 =               =               =



Tunnustan kulkeneeni viinipäissäni Chiang-nanin

ristiin rastiin. Kun kaunis nainen jäi syleilyyni,

häneltä murtui sydän. Kymmenen vuotta

näin viinipäissäni  Yang-chou-unia.

Juomaloissa nimeni on ”sydämetön”.



                 =               =               =

Kylmillä vuorilla mutkainen tie kivinen

ja pitkä. Siellä missä kasvaa pilviä,

jonkun ihmisen asumus. Pysäytän, istun

ihaillen iltaa, vaahteroita; niiden lehdet

punaisempia kuin kukat keväällä.



                 =               =               =



Nanlingiin tultaessa leveä virta veltostuu;

Tuuli raju, pilvet vähissä, syksy varmistanut asemansa.

Juuri tällä tavoin matkamiehen tuleekin tuntea

yksinäisyys. Kenellä tuolla ikkunassa on noin punaiset hihat?



                 =               =               =



Kuhankeittäjä laulaa. Tuhat päivän matkaa. Vihreällä

taustalla punainen on edukseen. Rantakylä,

vuoret seininä, tuuli majatalon kyltissä.

Etelän dynastian aikaan täällä oli lähes

viisisataa temppeliä… ja nyt?

Paljonko torneja, minkä verran parvekkeita?



                 =               =               =



Syksy on pitkällä, mutta uiguurit virittävät jousiaan;

Murheen hanhet lentävät säikähtyen pilven taa.

Kuutamossa ne ylittävät jopa Chang’anin.

Kynttilän valossa Changmenissa kuullaan niiden toitotus.

Barbaarien ratsuväki on kaikkialla hyvin vahva.

Tohtisivatko he rynnäköidä tuulen tuomina?

Me lähdemmekin asumattomiin jokivarsiin.

Xiaon ja Xiangin sammalrannoilta ei riisi lopu.






10 kommenttia:

  1. Kaunista!


    Haluaisitko tällä kertaa perustella, miksi käytät ilmausta T'ang etkä tietokirjallisuudessa yleisemmin käytettyä Tang?

    VastaaPoista
  2. Kyllä sopii tähänkin vuodenaikaan!

    Virvoitettuna Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  3. Tekisi mieli huudahtaa tyttömäisesti: voi miten ihana! Mutta en voi. Kylmä karsii selkäpiitäni, niskakarvani ovat pystyssä. Olen sanaton. Maljan ääressä on oltava ilmeetön.

    VastaaPoista
  4. Arvoisa Blogisti, ovat upeata runoutta. KIITOS!

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: olen käyttänyt vanhentunutta muotoa "t'ang", joka on Wade-Gilesin mukainen. Läntisissä kirjaimistoissa on siirrytty melkein kokonaan pinyiniin, jonka mukaan kirjoitetaan "táng" (aksentti). Syy on huvittava - löydän omat tekstini näin helpommin tietokoneeltani. Samasta syystä tallennan runolijan nimellä Po Chü-I enkä oikeammin Bai Yui, Li Po enkä Li Bao.

    Tämä on se ero, jonka kaikki tuntevat kaupungin nimestä Beijing eikä enää Peking.

    Opettelen tätä kiinaa ja tiedän, ettei korvani kuule esimerkiksi d- ja t-äänteen eroa. Surrealistinen menetelmäni on käyttää sanakirjaa, kuunnella runoa ja seurata kiinalaista kirjoitusta.

    Ja olen vahvasti toista mieltä kuin edellinen sukuolvi. Runot ovat mitallisia ja "loppusoinnullisia". Muun muassa aksentti määrää sanavalintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kunnolla perehtynyt aiheeseen, mutta eikös pinyin ole se varsinainen avain kiinaan, jota kiinalaiset itsekin käyttävät esim. tietokoneella kirjoittaessaan? Kirjoitetaan äänneasu, ja ohjelma ehdottaa sitä vastaavat merkit...

      AW

      Poista
    2. Kiitos tuosta viimeisestä kappaleesta. Olen nimittäin jo kauan ajatellut, että perustuukohan meillä niin yleinen vapaamittaisuus vain vapaisiin käännöksiin - vai onko se yhtä yleistä muuallakin? Ja viittaan tässä sekä käännöksiin että omatekoiseen runouteen.

      Toki, sen myönnän oitis, moni vapaamittaisen runouden tekijöistä ja ystävistä (joihin mielelläni lukeudun) korostaa "rytmin" merkitystä. Tai "tekstin hengittävyyttä" tai jotain muuta, joka viittaa samaan suuntaan kuin professorin sukupolvikapinallinen mielipide.

      Poista
  6. Matka ajassa ja paikoissa, elämän mittainen. Tekisi mieli itkeä pisaroita.
    Eilen kuulin törähdyksen, kirahduksen tuolta rannasta, fasaani se vain olikin. Joutsenpari on kyllä palannut, pian tulevat hanhet. Murheen hanhia jos ovat, saavat mennäkin pilvien taa. Ja menevät ne joka tapauksessa, jonnekin taigalle.
    Näistähän tulisi jo runoteos? EG

    VastaaPoista