Sivun näyttöjä yhteensä

9. maaliskuuta 2016

Toleranssi


Typerät tapahtumat tarjoavat ilmaiseksi typeriä sanaleikkejä.
Toleranssi on ”suvaitsevaisuus”, siis sana, joka on joutunut viime aikoina pilkanteon kohteeksi.
Suvaitsemattomuus ja sen väkevöitetty muoto kiihkomielisyys on vanha, arvostettu perinne. Aamulla varhain luin edellisvuosisadan musiikkimiehestä, joka osoitti jo poikavuosinaan hyvin epätavallista lahjakkuutta. Hartaustilaisuudessa hän kerran säesti virrenveisuuta viululla, kun urkuharmoni oli rikki. Isä vanha nousi ja löi viulun seinään ja pojan pään perässä. Viulu näet on paholaisen soitin ja joka tapauksessa sen äänellä kutsutaan paholaista eli vietellään kuulijoita syntiin.
Suvaitsevaisuuteni on koetuksella, kun poliisit ja poliitikot kehuvat ”nollatoleranssilla”.
Sellaista asiaa ei ole olemassa. Toleranssi tarkoittaa hyväksyttyä epätarkkuutta. Jos koneessa tavoitellaan ”nollatoleranssia”, se ei toimi. Kummallisen tarkoiksi hiotut työstöpinnat eli haitallinen tasaisuus nostaa kitkan kammottavaksi. Ilman järjellisiä toleransseja valmistetun moottorin männät eivät liiku sylintereissä, koska väliin ei mahdu öljyä.
Hyväksytty epätarkkuus ulkoilman lämpötilasta kerrottaessa lienee yksi celsiusaste. Teollisuudessa ja kemiassa toleranssi voi olla aivan toinen. Jos tällaisesta asiasta joutuu suukopuun suhteellisen oppimattoman ihmisen kanssa, voi koettaa vetää väittelyn kvanttikemiaan, jolloin pääsee vetoamaan fysikaaliseen epätarkkuusperiaatteeseen ja lämpötilan takana olevan liiketilan ja sen takana olevan elektronien varauksen vaihtelun tilastolliseen luonteeseen.
Sen jälkeen voikin mennä rauhassa kahville.
Nollatoleranssi esimerkiksi liikenteen nopeusrajoituksissa on oppina ihmisten huijausta. Käytännössä maantiellä mittaustarkkuus vaihtelee ja autoilijan mittauslaitteillaan toteama ajonopeus riippuu muun muassa renkaista, niiden paineesta ja lämpötilasta ja jäästä.
Periaatteessa olen kiitollinen ja käytännössä lievästi ärtynyt ilmaisinvalosta, joka on tätä nykyä kauppamatkani varrella. Se näyttää ajonopeuteni punaisena, jos lähestyn rajoitusaluetta mittauslaitteen mielestä 41 km/h. Asia on käytännössä ongelmaton. Sen kuin ajaa hiljempaa. Stockmannin pysäköintiluolan tunnelissa on pakko painella useaan kertaan jarrua, koska rajoitus 30 km/h ei tahdo pysyä alaspäin viettävissä paikoissa, joita siellä on.
Nokian renkaista kirjoittamista olen oikein odottanut. Viimeksi kuluneet 40 vuotta olen lukenut huolellisesti rengastekstit kahdesta johtavasta autolehdestä. Jo hyvin kauan sitten Peiseler-pyörä tuli minulle rakkaaksi. Tekniikan Maailma käytti sellaista, ikään kuin aisalla auton perään kiinnitettyä polkupyörän pyörää, jota käyttäen nopeus mitattiin tarkemmin kuin mihin auton mittarit tai ajoradan vieressä seisovat kellomiehet pystyivät. Olisiko niin, että nuo muistikuvat ovat ajalta ennen valokennojen yleistymistä? Näky oli kumminkin hieno.
Suunnattoman kokemukseni perusteella arvioin, ettei esimerkiksi renkaiden käyttäytyminen ääritilanteissa liikuta minua. Heikonpuoleisilla taidoillani selviytyminen testeissä käytettyjen kaltaisista tilanteista liikenteessä on herrassa, oikeastaan renkaisiin katsomatta.
Oma rengastestini on ollut aikojen alusta helppo ja halpa: renkaiden hinta. Ostan toiseksi kalleimmat autooni sopivista.
Ennen harrastin Micheliniä, koska sana on vaikea ääntää ja siitä tuli mieleen hyvä ruoka. Kun menetin mielenkiintoni ihmeellisiiin ruokiin, siirryin Nokiaan. Pirelli epäilytti, koska en ihan ymmärtänyt, mitä niukasti pukeutuneilla kalenterien tytöillä oli tekemistä renkaiden kanssa. Kutijaari (Goodyear) herätti luottamusta, koska olin muistavinani jnnkun sanoneen, että se on hyvä rengas, varsiinkin tupelessina (tubeless eli sisärenkaaton).
En nyt pilkkaa kuluttajien huolta kohtalostaan enkä ole teilaamassa yhtiöitä, jotka petkuttavat ostajia.
Huomautan vain, että muiden häiriöiden ohella media ja sen kuluttajat ovat jollain oudolla tavalla muuttuneet entistä lapsekkaammiksi.
Koulupoikavuosinani yksi suosituimpia puheenaiheita oli, on Helkama parempi kuin Solifer, mikä limonaati on oikeasti parasta ja – kun olimme hiukan edistyneet iässä ja viisaudessa – onko Boston parempaa kuin Nortti. Opiskeluaikoina isänmaallinen nuoriso oli lähes poikkeuksetta sillä kannalla, että Fazerin sininen on parempaa kuin Marabou- Nestlé ei mielestäni ollut siihen aikaan kehissä.
Hyvin kauan myöhemmin tulin siihen tulokseen mietittyäni leipiä ja limppuja, että se on vaihtelu, joka usein maistuu hyvältä. Nyt taikinat tulevat Puolasta eikä leipomoita ole monta, mutta takavuosina oli hyvä ajatus pistäytyä kaupassa ostamassa yksi kappale paikallista leipää. Pohjanmaalla tunsin jopa juustotaloja ja palailin joskus etelään iso ja märkä leipäjuusto kassissa. Mutta kai he ovat nyt kuolleet kaikki, juustomestarit.
Yliopistolla jouduin selvittämään luennolla hyvää liiketapaa ja ilmiötä, jota silloin nimitettiin ”kauppiaalliseksi kehumiseksi”, joka ei ollut kiellettyä. Ostavan yleisön oli hyväksyttävä se käytäntö, että kauppiaat väittivät vähän liikaa tavaroittensa tuoreudesta, edullisuudesta tai yleisemmin hyvyydestä. Kerrankin mietittiin, saako liikkeestä väittää mainoksessa, että se on Turun paras kangaskauppa. Asiasta oli oikein liiketapalautakunnan lausunto. Sallittua oli, koska asiakkaita ei pidetty täysin pölvästeinä.
Markkinointirikoksista mainitsin, että esimerkiksi makkaratehdas menestyy taloudellisesti tuomalla ensin kauppoihin korkealaatuisen tuotteen. Kun yleisö on löytänyt sen, tehtaalla ruvetaan sekoittamaan makkaramassaa lihan jätteitäkin halvempaa sahajauhoa. Käytännön kokemuksen mukaan ostava yleisö sietää jopa 80 prosentin pitoisuuksia maistamatta mitään erikoista tai joka tapauksessa nostamatta äläkkää.

22 kommenttia:

  1. Niin, Olisiko tuossa mäntä-sylinterivertauksessa toleranssin sijaan kuitenkin välyksestä, mutta asia silti oikein. 80-luvulla kysyin TM-palstalla miksi auton sylinterit hoonataan koneistuksen yhteydessä karkeiksi eikä tasaiseksi peilipinnaksi. Jussi Juurikkala vastasi kuten olimme työpaikan kahvipöydässä asiaa etukäteen ounastelleetkin. Sylinterit hiotaan ristihoonauksella tarkan nousevan spiraalikuvioiseksi kahdesta syystä: Kun pinta on hieman karkea uudet männänrekaat tasoittuvat alkuvaiheessa sylinterin kanssa sopiviksi. Toinen ja tärkeämpi syy on öljyn pysyvyys sylinteriseinämillä. Karkea pinta pitää tasaisen öljypinnan koko pystyseinäisen sylinterin alueella paremmin.

    Tämähän on tarkemmin ajatellen itsestäänselvyys kun katselee miten öljy pisaroituu esim kirkkaalla kromipinnalla verraten hieman hiottuun. -Murphy_

    VastaaPoista
  2. Vähän aikaa sitten meille työpaikalla kerrottiin, että seksuaaliseen ahdisteluun on nollatoleranssi. Eräs kollega sitten kysyi, missä kulkee raja härskeissä vitseissä, mitä saa kertoa ja mitä ei. Ei kuulemma voi määritellä.

    VastaaPoista
  3. "Kummallisen tarkoiksi hiotut työstöpinnat eli haitallinen tasaisuus nostaa kitkan kammottavaksi."

    Klassinen esimerkki: Lahti-Saloranta-pikakivääri verrattuna Kalashnikov-rynnäkkäkivääriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sen jumiutumisen yleensä saa aikaan kitkapinnoille joutunut hiekka ja maa-aines. Eikös siinäkin ole kysymys välyksestä eikä yksittäisen kappaleen valmistustoleransseista? Toisaalta jos eri osien valmistustoleranssit ovat laajat niin lukon ja lukkopesän välykset asettuvat myös aika laajalle skaalalle, joten ehkä silloin hiekastakaan ei ole niin nokon nuukaa jos tiukat parit raakataan pois asennusvaiheessa.-Murphy_

      Poista
    2. Tähän L-S:ään liittyen minulle oli uutta Ilkka Enkenbergin Asekirjasta juuri lukemani peruste sen tiukkuudelle: mekanismi oli suunniteltu taistelukaasunpitäväksi. Kuinka lienee?

      Poista
    3. Eikö kuitenkin DP-28 v. LS-26? Aseen sovituksia tehdessä pitää ottaa huomioon paitsi kesäolosuhteet, niin myös -40 asteen pakkanen. Metallilla kun on taipumus kutistua kylmässä, niin se vaikuttaa toleransseihin. Kun aseella sitten ammutaan muutama lipas, niin -40 asteesta siirrytään helposti toiselle sadalle plussaa ja tämä on otettava huomioon myös. LS-26:n erityisominaisuuksiin kuului tuo mainittu taistelukaasujen kestävyys eli hapan kaasu ruostuttaa ja emäksinen syövyttää, jos kaasua pääsee puhtaalle metallipinnalle. Vanhat metsämiehet ja sotilaat tietävät lisäksi, että "kuivalla säällä kuivat raudat. Ase puhdistetaan pakkasella kaikesta rasvasta ja öljystä, eikä asetta myöskään viedä sisätiloihin muuta kuin puhdistettavaksi. Näin aseeseen, joka on ruostuvaa terästä, ei pääse kosteus tiivistymään. LS-26:n ongelmat johtuivat tutkitusti yhdestä syystä: aseen tukin sisällä oleva jousi oli aseita joukoille jaettaessa paksussa varastorasvassa. Tuo rasva kun poistettiin, niin ase toimi aina moitteettomasti. Valitettavasti rasvanpoisto oli ohjeistettu tehtäväksi ennen aseiden jakoa aseteknillisen henkilöstön toimesta. Kun LKP oli jo päällä, niin aina ei tuota ehditty tehdä. Venäläisten perua oleva patruunatyyppi ei myöskään ollut paras mahdollinen konetuliaseeseen vaan sillä voidaan saada syöttöhäiriö aikaan, jos lipas on huolimattomasti täytetty. Samasta syystä suunnitelmat saksalaisten mainion konekiväärin MG-42:n sovittamista meikäläiselle panokselle ei onnistunut. Laippakanta esti patruunan syöttämisen vyöstä suoraan eteenpäin.

      Poista
  4. Mittapaloilla on taipumus takertua toisiinsa kun ilma poistuu välistä.
    Lämpötila ilmoitettaneen lähimpään tasacelsiusasteeseen pyöristettynä joka on eräs tapa sanoa että lämpötila ilmoitetaan plus 0,5 ja miinus 0,5 asteen sisään, toleranssin ollen yksi aste celsiuksen gradeeraussysteemissä.

    VastaaPoista
  5. Niinpä! Kumpia oikein tulisi - tai pitäisi - suojella, yrityksiä kiukkuisilta ja huijatuilta asiakkailta, vai kiukkuisia ja huijattuja asiakkaita yrityksiltä?
    Omat kokemukseni viittaavat siihen, että meillä kuluttajaviranomaisten tehtävänä on ensin surkutella ja sen jälkeen vakuutella kuluttajalle, ettei mitään kannata ja voi tehdä.
    /Y

    VastaaPoista
  6. Kemppinen: ”nollatoleranssi”

    Pieni tarkennus esimerkkiin. Männälle on oma toleranssi ja sylinterille on oma toleranssi. Kumpikin toleranssi määritellään siten, että toleranssien yhteisvaikutuksen toisessa ääripäässä väliin jää öljyn mentävä välys ja toisessa ääripäässä rako ei kasva haitallisen suureksi.

    VastaaPoista
  7. "Suvaitsevaisuuteni on koetuksella, kun poliisit ja poliitikot kehuvat 'nollatoleranssilla'."

    Turhaa määrinä, koska kyse on kielen merkityksestä eri käyttöyhteydessä. Rikos- ja poliisioikeudessa se tarkoittaa puuttumista pienehköihin, kuitenkin tunnusmerkistön täyttäviin tekoihin. Merkitys on eri kuin mekaniikassa. Tuollainen merkitysten siirto on kielessä tavallista.

    Se on sitten toinen juttu, onko tuollainen nollatoleranssi - muutoin kuin budjetin kattamiseksi - mielekästä, siitä löytyy hyllymetrejä kirjallisuutta puolesta ja vastaan. Kukin tulkoon uskollaan autuaaksi.

    VastaaPoista
  8. "muiden häiriöiden ohella media ja sen kuluttajat ovat jollain oudolla tavalla muuttuneet entistä lapsekkaammiksi."

    Kieltämättä liian pitkälle viety kuluttajansuojelu johtaa ihmiste tyhmistymiseen. Kyllä peruskoulussa pitäisi opettaa kaksi asiaa:

    - caveat emptor -lauseen merkitys sekä että

    - kaikki paperit pitää lukea huolellisesti ja tarkkaan läpi ennen niiden allekirjoittamista.

    VastaaPoista
  9. Makkaratehdasesimerkki on valitettavasti suomalaise ravintola-alan peruskonsepti: aloitetan edullisella, hyvällä ruualla, jolla saadaan nimeä. Senjälkeen hintaa nousee ja laatu laskee. Aikaa voitaen ravintola lopettaa ja aloittaa uudella nimelöä ja konseptilla.

    VastaaPoista
  10. Toleranssi ei liity voiteluun. Nollatoleranssillakin öljyn pitäisi mahtua väliin tai muuten laite on väärin suunniteltu. Sen sijaan liian suurella suurella toleranssilla ei sitten aina toimikaan, koska öljy ei mahdu tai väliin jää liikaa tilaa. Toleranssilla tarkoitetaan ideaalin ja toteutuneen välistä hyväksyttävää eroa. Sillä ei tarkoiteta voiteluun tarvittavaa tarkoituksellista väljyyttä, joka on suunniteltu (toleranssi erikseen huomioiden).

    VastaaPoista
  11. Paitsi suvaitsevaisuutta toleranssi tarkoittaa ihmisen henkisestä mekaniikasta puhuttaessa myös sietokykyä - aika lailla sama, mutta eri asiayhteyksissä erisisältöinen ja -sävyinen.

    Nollatoleranssi - kielteisiä tuloksia nolla, ei varaa yhteenkään, tai sietokyky ei kestä yhtäkään.

    Vanha totuus Neuvostojen Maasta: - Suuri maa, suuret toleranssit - vrt. neuvostokonepistoolia ja Suomi-kp:tä hiekkakuopassa pyörittelyn jälkeen.

    VastaaPoista
  12. Noin jälkikäteen ajatellen lapsuusmaisemani sijaitsi todellisessa haisulassa. Jos ilmaa ei pilannut rengastehtaan kitkerä palaneen kumin käry niin sitten nenää kiusasi paperitehtaalta nouseva mätä rikinkatku. Rannassa nykyisen ökykylpylän paikalla oli valtava kuorikasa ikuisessa käymistilassa, jota palokunta silloin tällöin kävi ruiskuillaan toppuuttelemassa. Ihme ja kumma löyhkät eivät silloin tuntuneet juuri miltään vaikka kyllä jo silloin tohdittiin arvella, että terveyttä ne eivät edistä.

    Rengastehdas pyöri paljolti naistyövoimalla. Lakkoherkkyys oli koko valtakunnan kovimpia ja työtaisteluilla kiristettyjä etuisuuksia, kuten arvoituksellinen saunalisä, ihasteltiin vasemmiston piireissä laajalti. Tehtaan johdolle ei annettu mahdollisuuksia harjoittaa minkäänlaista vilunkipeliä. Olen ymmärtänyt, että tämä asia on sittemmin muuttunut.

    Rengastestit alkoivat kun olin vielä keskikoulussa aivan maantien varressa. Meitä poikia nauratti kun rengastehdas ajatti perätysten kahta autoa aamusta iltaan ja päivästä toiseen. Erityisesti hauskuutti se, että kuljettajilla oli isot kypärät päässä, aivan kuin rallikuskeilla, vaikka autot näyttivät ajavan aina oikein hidasta vauhtia. Juuri nolo vauhti sai meidät suhtautumaan rengastestaajiin vähän naureskellen. Ei sitä unelma-ammattina pidetty.

    VastaaPoista
  13. "Tulkaa lasten kaltaisiksi sillä...jne.

    VastaaPoista
  14. Se isä, joka rikkoi poikansa viulun, ymmärsi soittimen luonteen ehkä paremmin kuin arvaammekaan. Viha viulua kohtaan oli perusteltua, sillä viuluun soittimena ruumiillistui kokonainen kulttuuri ja ajattelutapa.

    Viulu tuli Suomeen 1700-luvulla. Se oli alusta pitäen maallinen soitin. Soitin, jota soittivat pelimannit ja säätyläiset. Soitin, joka syrjäytti kanteleen ja jouhikon. Samaan aikaan Suomeen tuli rokokoo ja valistus. Viulu kuului maailmaan, jossa kristinusko ei enää ollut säätyläistölle välttämätön osa elämää. Viulun soinnissa kaikui maallistuminen. Herrat soittivat sitä salongeissa kahvinjuonnin ja Voltairen lukemisen lomassa. Kansan parissa viululla soitettiin maallisia tansseja.

    Viuluun kohdistuva uskonnollinen viha on siis ilmaus kansan herkkänäköisyydestä, ei suinkaan sivistyksen puutteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan näin, on. Tai ainakin oli. Mutta jos katselisimme maailmaa pelkästään kansan herkkänäköisyydelle säädeltyjen linssien läpi, näkisimme kaikenlaista muutakin kummallisuutta kuin vain viulun. Enkä ole ihan varma että "kansa" aina on oikeassa, miksi olisi?

      Poista
    2. Kiitos erinomaisesta selityksestä!

      Poista
  15. Suurten toleranssken Ranskassa poliisi ei voinut vähempää välittää kun pakolaisleireillä raiskattiin pikkupoikia. Ei ollut edes vaseliinia voiteluöljynä, http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016030721233298_ul.shtml

    VastaaPoista
  16. Kotimaisuus sinänsä on kannatettavaa ostoksilla oltaessa ja erityisesti nyt jos koskaan, mutta pientä sivumakua on tullut suomalaisiinkin tuotteisiin. Annetaan kuitenkin anteeksi, kun kilpailu on kovaa, ja toivotaan että kaikki ottavat opikseen. Aina on ylpeilty sillä suomalaisten rehellisyydellä. EG

    VastaaPoista
  17. Sinivalkoinen Helkama Vaeltajani on palvellut hyvin jo 18 vuotta. Ostin sen toukokuussa -98 parhaan opiskelukaverini kuoleman aikoihin. Kaverini makaa Alahärmän mullissa, mutta minä aion jatkaa Helkamalla retkeilyä Ruissalon maisemissa, missä vietimme parhaat opiskeluaikamme.

    VastaaPoista