Sivun näyttöjä yhteensä

13. maaliskuuta 2015

Parantava valhe



Hoidon ja moraalin suhteessa viipyy väärinkäsitys. Elämäänsä ei pidä rakentaa epätotuuksille, sanoi Tshehov samaan aikaan kuin hänen aikalaisensa ja saman kokoinen kuuluisuus Strindberg teki juuri sitä. Ja Tshehovin omassa maassa toinen hyväkäs, Tolstoi, kirjoitti ja julkaisi totena kaikenlaisia kuvauksia siitä, miten asioiden pitäisi olla, lateli älyttömyyksiä ja sai siitä kuolemattoman maineen.

Suomi ja suomalaisuus ovat tänäkin 75-vuotispäivänä aika paljon sen tarinan varassa, joka on kerrottu Talvisodasta. Voi huoleti sanoa, että tuo tarina eli sodan yhteinen muisto, on kokonaisuutena liioiteltu ja yksityiskohdissa epäuskottava.

Selviytymistarinana ja sankarikertomuksena tuo sota oli vielä ihailtavampi ja onnekkaampi kuin ymmärretään. Suomen ryhtyminen vastarintaan osoitti hämmästyttävää lapsellisuutta ja poliittisten realiteettien kieltämistä. Tavallisesti nuo piirteet johtavat tuhoon. Nyt kävi juuri päinvastoin. Rauha 13.3.1940 oli valtava, ymmärrystä uhmaava saavutus. Aikalaiset vastaanottivat sen katkerina.

Neuvostoliitto eli vihollisemme oli suurin myötävaikuttava tekijä eli ”paras apumme”. Taistelutoiminnassa Neuvostoliitto osoittautui hämmästyttävän taitamattomaksi. Poliittisesti Neuvostoliitto ajoi itsensä täydelliseen umpikujaan ja menetti kasvonsa nielemällä uhkauksensa ja tekemällä nöyrryttävän rauhan. Näin toimien se tavallaan aiheutti Saksan juhannuksena 1941 tekemän hyökkäyksen eli sotasuunnitelman, joka perustui Talvisodasta luettuun arvioon puna-armeijan osaamattomuudesta. Tämä puolestaan aiheutti Saksan aiheellisesti hyvin todennäköisenä pidetyn menestyksen ehtymisen jouluna 1941. Lopputulos oli Saksan kukistuminen ja Neuvostoliiton voitto, johon länsiliittoutuneiden tuki vaikutti paljon enemmän kuin nykyinen Venäjäkään haluaa tunnustaa.

Tässä ei ole sanottu mitään lopputuloksen toivottavuudesta. En pidä edes urheilutoimittajien älyttömästä hokemasta, että joku ”ansaitsi” voiton. Mutta kriittisesti arvioituihin sodanpäämääriin verraten Neuvostoliitto ei voittanut 13.3. Sota jatkui jäätyneenä konfliktina ja puhkesi uudelleen villiksi vuoden ja runsaan kolmen kuukauden kuluttua.

Suomalainen väärinkäsitys johtuu näkökulmasta. Tätä sotaa ajatellaan kevään 1940 tai loppusyksyn 1944 perspektiivistä. Tutkijoiden näkökulma oli vakiintunut ennen vuoden 1991 tapahtumia eli Neuvostoliiton romahtamista. Arkistotietoja on saatu sen jälkeen, mutta todella tärkeät tiedot ovat edelleen salaisia.

Lyhyenä kertauksena: lännelle Neuvostoliiton hyökkäys ja sen arvattava tulos oli läpihuutojuttu. Englanti ja vasta 1941 sotaan liittynyt Yhdysvallat oli erikoistunut sivuuttamaan moraaliset näkökohdat, paitsi jos ne sattuivat edistämään niiden omaa välitöntä etua. Saksa oli nähnyt jo vuonna 1918 Suomen parhaassa tapauksessa raaka-aineita toimittavana siirtomaana. Sillä oli kymmenen muutakin sotilaallisuuttaan pullistelevaa naapuria vaivoinaan. Totuus paljastui varhaissyksyllä 1941. Korkean esikunnan virheellisten laskelmien vuoksi Suomen sotaväen panos Syvärin suunnalla osoittautui yllättäen tärkeäksi, ja tuloksena oli syksyn aikana enemmän sankarivainajia kuin Talvisodassa tai kuin kesän 1944 suurhyökkäyksessä.

Tämä seikka näyttää unohtuvan aina. Hyökkäys Syvärille ja sen taakse oli sotilaallisesti turha ja kuolleita ja vammautuneita ajatellen aivan liian kallis. Turha sanoa, että sota on aina liian kallis. Talvisota ei ollut.

Ranska ja Englanti arvasivat oikein Neuvostoliiton sodanpäämäärän. Stalinin laskelmien mukaan Saksa oli hyökkäämässä mutta ei ainakaan puoleentoista vuoteen. Laskelma oli oikea. Uhkaa Suomen alueelta ei juurikaan ollut. Sen sijaan Pohjois-Ruotsin ja Petsamon malmi oli erittäin tärkeää etenkin nopean kuljetuksen vuoksi. Se oli niin tärkeää, että ensiarvoista oli estää Saksaa pääsemästä siihen kiinni. Tässäkin Stalin epäonnistui.

Mutta epäonnistumisista pahin oli tiedustelufiasko. Suomi aikoi taistella vastaan ja sillä oli siihen kyky. Stalin oli varmistanut virheellisen vakoilutiedon saamisen. Vuonna 1939 kukaan ei uskaltanut toimittaa hänelle tietoja, joista hän ei ehkä olisi pitänyt. Sellainen tieto olisi ollut suomalaisen työväestön poliittisen vakaumuksen ohuus. Ei sillä. Sitäkin fiaskoa on peitelty, että suomalaiset eivät edes tienneet pohjoisen uusista maanteistä eivätkä olleet lainkaan varautuneet hyökkäyksiin Oulun ja Tornion suuntaan, kohti Ruotsin malmia.

En ole isänmaallinen enkä syty alan vouhotuksesta. Näen Talvisodan menestyksen seurauksena elintason noususta ja jyrkän eriarvoisuuden väistymisestä. Hyvin moni osasi ajatella, onko parempi jatkaa omin voimin vai heittäytyä naapurimaan poliittisen aatteen aalloille. Puhe on siis oikeastaan teollisuudesta ja punamultayhteistyöstä.

Tämä on muistopäivän muisto. Jotta ”isänmaallisuus” kukoistaisi uskottavana eikä vain räyhähenkien mielessä, on keskityttävä koulutukseen ja nuorten työpaikkoihin. Ellei muu auta, jätetään meidät vanhat sitten vaikka vähemmälle.




40 kommenttia:

  1. Kaunis kirjoitus ja lopetuskin, ainakin nuorten osalta. Talvisodan alussa ja lopussa on paljon sellaista oppimista, mikä ei siinä suuressa kertomuksessa niin hyvin näy. Kaatuneitakin tuli jo YH:n aikana ennen varsinaista sotaa (kenttävartiot, kaluston liikuttelu ym) ja jotkut kuolivat vammoihinsa pitkään rauhanteon jälkeenkin.

    VastaaPoista
  2. "Ellei muu auta, jätetään meidät vanhat sitten vaikka vähemmälle."
    Tuo oli sydämettömästi kirjoitettu. Hyvä Sinun on noin sanoa, kun olet varakas mies ja Sinulla on suuri eläke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alas aktiiviväestön ahneus - lisää etuja (joillekin) eläkeläisille!

      Poista
  3. Aarne-enoni kertoi äidilleni talvisodan loppumisesta Kannaksella: Kun tykkien ja muiden aseiden räiske loppui, tuli hiljaisuus ja alkoi kuulua linnun laulu. Mustanaamaiset, pesemättömät miehet alkoivat kömpiä juoksuhaudoista ja vastapuolelta venäläiset tulivat jututtamaan harvalukuisia suomalaisia kysyen, missä teidän sotilaanne ovat. Aarne ei kehdannut sanoa, että sotilaat ovat tässä harvana ketjuna vaan kertoi venäläisille pääpuolustuslinjan olevan hiukan taaempana ja he muka ovat etuvartio. Takana ei ollut ketään.

    VastaaPoista
  4. Loppuun saakka uskoteltiin itselle ettei siitä sotaa tule, vaikka tiedustelumme oli todennut Neuvostoliiton aloittaneen n. 20 divisioonan keskitykset jo syyskuun puolivälissä.

    Erilaisista muista signaaleista voidaan mainita Zdanovin puhe jo vuodelta 1936, jossa hän pahaenteisesti uhosi ikkunoiden avaamisesta Eurooppaan. Ehkä se oli vastaavanlainen signaali, jollaisen Putin esitti jo vuonna 2004, jossa hän mainitsi Neuvostoliiton romahtamisen olleen suurin geopoliittinen virhe jne.

    Meillä ei nykyään osata lukea edes vahvoja signaaleja kuten Georgian sota ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa. Kuka uskotteli, että kenttäarmeija on syytä laittaa liikekannalle "ylimääräisten harjoitusten" nimellä? Suomi oli täysin valmis sotaan ja liikekannallepanon ansiosta vihollinen ei marssinut paraatimarssia Helsingissä.

      Poista
  5. Kai siita Syvarin takana olosta jotain vahaista hyotya oli? Vai mitapa Jukka ajattelee kesasta 1944?
    Jos naapurin kaikki divisioonat olis lahteneet Rajakonnusta, niin oliskohan Jyvaskyla ollut eka pysakki?

    KUNNIOITETTAVA tuo Jukan ajatus, etta jos muu ei auta jatettakoon me vanhemmat vahemmalle! Syva kumarrus Kirkkonummen suuntaan!

    VastaaPoista
  6. Itä-Karjalan valtaus oli jälkikäteen nähtynä suuri virhe, joka olisi voinut johtaa katastrofiin. Jos venäläiset olisivat onnistuneet hyödyntämään Tuuloksen maihinnousun ja PSS-aseman romahtamisen luomaa tilannetta paremmin, olisi II ja VI armeijakunta motitettu ja tuhottu, minkä jälkeen tie Kannaksella taistelleiden joukkojen selustaan olisi ollut auki. Tapaus osoittaa kiistattomasti, että Mannerheimin ratkaisu pitää asevoimien pääosa Itä-Karjalassa, yhden maihinnousulle alttiin yksiraiteisen radan päässä, oli virhe.

    Tämä on kuitenkin jälkiviisautta. Syksyllä 1941 meidän oli osoitettava lojaalisuutta Saksalle. Armeija ei voinut pysähtyä vanhalle rajalle. Oli hyökättävä jossain suunnassa. Vaihtoehtoina olivat Leningrad, Itä-Karjala ja Kuola. Leningrad ja Kuola olisivat vaatineet vielä enemmän verta ja tehneet erillisrauhan vielä vaikeammaksi. Syväri oli kompromissi. Sinne oli hyvä jäädä odottelemaan saksalaisia.

    Lisäksi Itä-Karjalan valtauksella saatiin oma oikeisto tyytyväisiksi. Kaikki ne, jotka olisivat saattaneet tehdä vallankaappauksen, lähtivät riemunkyyneleet silmissä Itä-Karjalaan joko sotimaan tai hallintotöihin. Kun sieltä 1944 tultiin pois, oli kovimpienkin AKS-veljien heimointo laantunut kummasti ja kyky hyväksyä erillisrauha kasvanut. Jos olisi jääty vanhalle rajalle, aika moni nyt Itä-Karjalassa olleista oikeistolaisista olisi ollut itsensä siviilitöihin hommanneena Helsingissä pohtimassa vallankaappausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kukaan voi tietää, mitä kaikkea vanhalle rajalle pysähtymisestä olisi seurannut. Se tiedetään, että Stalin ei olisi onnistunut houkuttelemaan Britanniaa julistamaan sodan Suomelle.

      vuorela, tampere

      Poista
    2. Britannian sodanjulistuksella ei tainnut juurikaan käytännön vaikutuksia olla. Apuahan venäläiset saivat Saksan vuoksi muutenkin. Jäämeren kuljetuksia vastaan jouduttiin joka tapauksessa hyökkäämään ja Britannia himoitsi Ruotsin rautaa alusta asti.

      Poista
  7. Historian tulkitsijoilta (ammattilaisilta ja maalikoilta) usein unohtuu että Molotov kävi syyskesällä 1940 Saksassa valtiovierailulla.Yksi vierailun syy oli saada Saksalta lupa neuvostoliitolle "uuteen revanssiin" Suomen kanssa. Molotov perusteli asiaa salaisen lisäpöytäkirjan, artiklolla joissa Suomi oli yhä Neuvostoliiton etupiiriä. Saksa ei ollut suopea ajatukselle uudesta rintamasta. Siitä miksei Neuvostoliitto avannut ko. rintamaa syksyllä 1940 on monien syiden summa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ad Jklak:

      Emme tarkasti tiedä, mitä Molotov tarkoitti, sillä asioista ei puhuttu suoraan ja saksalainen ja venäläinen (vuonna 1998 julkaistu) pöytäkirja eroavat toisistaan - puhumattakaan että saksalaiset aikanaan esittivät Suomen johdolle varsin tarkoituksenmukaisen version.

      On muistettava, että saksalaisten joukkojen läsnäolo Suomessa oli Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaisen pöytäkirjan vastainen. Molotov saattoi siis niiden avulla avulla kokeilla kepillä jäätä asiassa, joka oli Neuvostoliitolle tärkein (eikä suinkaan Suomi): jos Hitler suostuisi poistamaan ne, Saksan asenne Neuvostoliittoa kohtaan oli edelleen ystävällinen eikä sillä ollut (ainakaan lähiaikoina) hyökkäysaikeita.

      Poista
    2. On totta ettemme tiedä mitä varmasti kyseisessä tapaamisessa puhuttiin ja mitkä olivat agendat. Aivan varmaa oli ettei Stalin pitänyt Tanskan ja Norjan miehitystä Saksalta ystävällismielisenä tekona. Pidän aika epärealistisena että NL edes odotti Saksan poistavan joukkojaan hallitsemaltaan alueelta vaikka se neuvotteluissa olisikin voinut olla esitetty argumentti. NL oli politiikassaan hyvin paranoidi kaikkeen toimintaan joka jotenkin sivusi sen etua.

      Poista
  8. . . . muuten hyvä, mutta meitä "vanhojakin" on niin monenlaisia.

    VastaaPoista
  9. En tiedä kuka tämän päiväkäskyn laati talvisodan päätyttyä, mutta upea se on.

    Suosittelen sen kertaamista tänä päivänä.

    http://www.histdoc.net/historia/mheim.html

    VastaaPoista
  10. Jälkiviisaus on aina helpompaa. Vuosien 1939 ja 1941 kesäkuun välillä Suomella ei ollut oikeastaan lainkaan poliittista liikkumatilaa. Mitä tulee sitten ns Jatkosotaan ja sen alkuun, niin senhetkisestä näkövinkkelistä sotatoimet olivat hyvin perustellut. Oli lopultakin vain pienistä sattumuksista kiinni, etteivät sodan alussa vallatut alueet olisi jääneet pysyvästi Suomen haltuun. Tietenkin voi spekuloida sillä, että oltaisiin jääty vanhalle rajalle, mutta ei se lopputulosta olisi mihinkään muuttanut. Toisaalta kannattaa aina pitää mielessä mitä myöntyväisyys idän painostuksessa sai aikaan Baltiassa ja antautuminen Puolassa. Vain muutama päivä sitten tuli täyteen 75 vuotta siitä, kun Stalin päätti teloituttaa lähes 22000 puolalaista upseeria ja älymystön edustajaa. Idässä kunnioitetaan vain sotilaallista kykyä ja voimaa. Se näyttää pätevän tänäkin päivänä. Jotta voitaisiin keskittyä koulutukseen ja nuorten työpaikkoihin ja muuhun arkipäiväämme edistävään, pitää olla valmius vastata väkivaltaan.

    VastaaPoista
  11. Miksi kehua juttua joka jo itsessään on kehunsa arvoinen? En osaa sanoa.

    Sykähdyttävän hyvä teksti herra Kemppiseltä!

    VastaaPoista
  12. Ei ainakaan minua enää tämän vähemmälle voi jättää. Ihan vain tiedoksi.

    VastaaPoista
  13. Sivistyneeenäkin itseään pitävä kansalainen ei yleensä kysyttäessä tiedä, miksi Suomen historian kannalta oli merkittävä päivä 9.4.1940. Silloinhan Saksa miehitti Tanskan ja Norjan.
    Puolustusvoimien entinen komentaja Hägglund ja emeritus professori Ylikangas ovat antaneet ymmärtää, että resursseja olisi ollut talvisodan jatkamiseen. Edellinen on viitannut sodan alkua suurempaan tykistön ammausten määrään ja Suomenlahden jään sulamiseen vihollispanssareiden alta. Jälkimmäinen taasen on viitannut koulutuskeskuksissa saatavissa olevaan elävään voimaan. (Tämän kirjoittajalla on ollut kunnia tuntea 1921 syntynyt silloinen suojeluskuntapoika, joka roudattiin sodan viimeiseksi päiviksi Suomenlahden rannalle odottamaan mahdollista hyökkäystä yhdeltä kohdalta.)
    Olisiko Hägglundin ja Ylikankaan mielestä pitänyt jatkaa talvisotaa aina 9.4.1940 saakka, jolloin Suomi olisi menettänyt viimeisen valttinsa Moskovaan nähden: länsivaltojen mahdollisen maihinnousun Pohjolaan.
    Saksa piti kiinni hyvin tiukasti Molotov-Ribbentropp-sopimuksesta Suomenkin osalta. Saksahan esti Norjan satamiin jääneen aseavunkin toimittamisen Suomeen.

    VastaaPoista
  14. Jahas, blogisti on näköjään punamultamiehiä. Nythän se taas vaalien jälkeen sitä pukkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo. Punamulta ihan paha. Vaan kokoomus kelpaa.selvä se. pelkkä järkikysymys; ei mikään asenne

      Poista
    2. Punamultahan tämän hyvinvointivaltion on luonut. Jos kokoomus olisi ollut vallassa olisimme ollut jo pitkään banaanivaltio. Mutta ei hätää oikein ääanestämällä pääset vielä sinnekkin.

      Poista
  15. I AK:n alkuperäinen tavoite taisi olla Pietarin motittaminen?! Jos näin oli, niin virhe saattoi olla joukkojen kääntäminen kohti Äänislinnaa. Kuten saksalaisten päätös olla hyökkämättä suoraan Moskovaan.

    VastaaPoista
  16. Todellakin, sota ei ole aina "liian kallis." Talvisota on tosiaan siitä esimerkki. Toinen vaihtoehto, se halpa vaihtoehto olisi ollut....Fundamentaalinen pasifismi ei selitä sotaa eikä rauhaa sittenkään. Väkivaltaa vastaan on oltava kyky vastata väkivallalla silloin kun muuta mahdollisuutta, toista poskea, ei anneta.

    Mutta Karjala meni. Monen mielestä paras osa Suomea. Valtava lunnas vapaudelle, ihmishengistä puhumattakaan.
    Mitähän Paavo Rintala mahtoi tarkoittaa sanoessaan, että Karjala oli "Suomen kastemalja?" Tietääkö kukaan? On jäänyt mieleeni mietityttämään tuo. Niin, totta kai, omat sukujuuret ovat sieltä, Kannakselta. Joskus tulee mieleen epäkorrekti ajatus tästä jäljelle jääneestä Suomesta Torso-Suomena. Mutta emme saaneet pitää. Ja koska Karjala oli ihmiset jotka asuivat siellä, ei alueen topografia tai maasto, ei Karjalaa enää koskaan voi saada takaisin. Jos saisimme "takaisin" saisimme ikään kuin elottoman Karjalan, pelkän kuvan, varjon. Se on oikea on jo totaalisesti ja lopullisesti menetetty.

    jk

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei voi sitä toista poskea kääntää, kun koko pää on jo mennyt.

      Poista
    2. Olishan se Karjala tietysti mukava saada osaksi Suomea, noin niin kuin unikuvissa. Kuitenkin kaikki Suomen kenraalit ja jääkärikenraalit ja sellaisen kenraalipoikakin ilmoittavat yksimielisesti, että Leningradin/Pietarin vuoksi Suomen rajan ei pidä koskaan osua Laatokan rantaan. Eivätkä taida olla punamultamiehiä. Sanovatpa Suomen sotilasjohtajat, että nykyraja on ammattisotilaan työtä. He olisivat ryssynä vetäneet rajat just nin kuin se nyt on.

      Poista
    3. Ei se mitään, kyllähän se pelkkä Karjalan aluekin varmaan kelpaisi, mutta kun mukana tulisivat ne entiset ukrainalaiset ja valkovenäläiset. Heitä ei tarvita eikä kaivata.

      Poista
  17. Hyvä kirjoitus ja hyviä kommentteja.

    VastaaPoista
  18. Talvisodan menestykseen vaikutti myös se, että suomalaisetkaan eivät olleet saaneet kansakoulussa rauhankasvatusta ja suvaitsevaisuusoppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päinvastoin, he kantoivat sitä sydämessään. Ja tiesivät että sieltä olisi tullut väkivallan kulttuuri vahvempana. Koska se mitä rakennettiin sen jälkeen oli uljaampaa. Sotahaukat ovat aina houkkia, mutta puolustuskyky täytyy aina säilytttää. Tai omanarvontunto, se vuoksi ollaan tässä tilanteessa koska nyt kaikki on kaupan virkamiehiä ja politiikan miehiä myöten. Mutta muistakaa että he kantavat vain niitä arvoja mitä itse pidätte arvossa. Te teette nämä päätökset. Vaikuttaa voi aivan ilman äänestämistäkin.

      Poista
  19. "Arvostelulle on sallittua olla oikeassa jälkeenpäin". Carl von Clausewitz

    VastaaPoista
  20. "Hyökkäys Syvärille ja sen taakse oli sotilaallisesti turha..."
    Tokkopa sentän. Syvärille oli "pakko" mennä saksalaisten kanssa sovitun mukaisesti ja kompensaatioksi Saksalta saadusta sotamateriaalista, jota ilman Suomi olisi Talvisodan jälkeen ollut käytännössä puolustuskyvytön ja pitihän Saksa yli kolme vuotta niin Suomen armeijan kuin siviilitkin leivänsyrjässä, mitä tuskin olisi tapahtunut jos Suomen armeija olisi vanhan valtakunnanrajan saavutettuaan leiriytynyt puhdetöitä askartelemaan. Ks Erik Heinrichs Mannerheimgestalten II, s.345.

    Seno

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi kirjoitti: "Syvärille oli 'pakko' mennä saksalaisten kanssa sovitun mukaisesti"

      Mutta miksi näin sovittiin? Upseerien ensi neuvotteluissa saksalaiset hämmästyivät suomalaisten innokkuutta. Heille olisi riittänyt Suomelta vähempikin osanotto.

      Itä-Karjalan valtauksessa oli järkeä vain, jos Suomen johto uskoi ehdottomasti Saksan voittoon.

      Poista
    2. Ei välttämättä "ehdottomasti", vaan riittävän suurella todennäköisyydellä. Ilman muuta näin uskottiin syksyllä 1941, uskottiin muissakin länsimaissa kuin Suomessa.

      Poista
    3. Englantilainen kirjailija toteaa, etta ennen joulukuuta 1941 Saksalla oli ollut kolme strategista tavoitetta Leningrad, Moskova ja Syvari. Mikaan ei toteutunut!

      Poista
  21. Kemppinen kirjoittaa:"Sitäkin fiaskoa on peitelty, että suomalaiset eivät edes tienneet pohjoisen uusista maanteistä eivätkä olleet lainkaan varautuneet hyökkäyksiin Oulun ja Tornion suuntaan, kohti Ruotsin malmia."

    En tiedä, mistä uusista maanteistä tässä on kyse. Raatteen tiestäkö? Siitä Teemu Keskisarjan kirja "Raaka tie Raatteeseen" antaa sellaisen kuvan, että mahdollisen "tietämättömyyden" ymmärtää. Tie näyttää olleen niin kapea ja niin vaikeassa maastossa, että suurisuuntainen hyökkäys sitä pitkin, vieläpä talvisaikaan, ei millään voinut onnistua.

    VastaaPoista
  22. Suomalaiset taistelivat meidänkin puolesta. Nyt mekin tiedämme, että olisi ollut mahdollista panna vastaan. Tuolloin se tieto tuli liian myöhään. Mutta nyt me sen tiedämme. Hyvä Suomi!
    Ukrainalaisetkin taistelevat jossain samassa mielessä sekä Baltijan, että Suomen puolesta.

    VastaaPoista

  23. kuules kuuli, tuo on kyllä pahimman luokan sontaa...

    VastaaPoista