Sivun näyttöjä yhteensä

14. maaliskuuta 2015

Parantumaton valhe





Otsikko on vilpillinen. Se on viittaavinaan eiliseen. Eilen asiana oli Talvisota ja niin sanottu narratiivi eli Suuri Kertomus, jollaisia kansat sepittävät itsestään. Noilla kertomuksilla näyttää olevan tervehdyttävä vaikutus.

Yksityisen ihmisenkään ei pidä elämässään pyrkiä totuuteen. Jos hän hairahtuu sellaiseen, pahimmassa tapauksessa hän alkaa vaatia itselleen oikeutta ja sen jälkeen kaiken kukkuraksi oikeudenmukaisuutta.

Miksi maailman ja kohtalon olisi kohdeltava juuri sinua oikeudenmukaisesti?

Iltapäivä oli ihastuttava. Se on suuri herkku, kun voi istuskella sellaisen ystävän seurassa, jota ei ole oikeastaan tavannut puoleen vuosisataan. Kun ikää tulee niin paljon, että sitä on jo tunnustanut jäävänsä yhä pahemmin jälkeen, ei tule helpolla kiusausta yrittää tehdä vaikutusta eikä toisaalta kovaäänisesti kehua kaveriakaan. Asiat nyt vain ovat, ja aurinkokin paistaa.

Jossain vaiheessa vilahti puheeksi metsäkummajainen, joka asusti tunturimaassa hyvin kauan sitten ja herätti huomiota hauskoilla, usein riimitellyillä merkinnöillä kämppien vieraskirjoihin. Isäni taisi kirjoittaa jotain pientä tästä jännittävää taitelijanimeä Meänteis käyttäneestä hahmosta. Hänelle taisi tulla sitten omia aikojaan ongelmia, ehkä peräti viranomaisten kanssa.

Juttukaverini mainitsi tietävänsä, että tämä hahmo oli jo kauan asunut ihmisten ilmoilla, ellei sitten ole jo kuollut, mutta jossain vaiheessa häntä oli haastateltu kai paikalliseen pikkulehteen, ja hän oli torjunut tarinat ja maininnut, että esimerkiksi tällaista Kemppistä hän ei ole koskaan tavannutkaan.

Siirryimme puhumaan ihan muista asioista. Ei tehnyt edes mieli mainita, että olimme kyllä kämpällä itse paikalla, kun isäni ja tämä merkittävä henkilö juttelivat, ja tapauksesta on valokuvakin.

Jos yksi haluaa muistaa asian toisin, omahan on asiansa.

Toisen kerran istuin häissä ja kuuntelin aika ihmeissäni toisen vieraan etiketistä poikkavaa tarinaa, miten julmettu konepistoolimies hän oli ollut Äyräpäässä ja Vuosalmella, mutta upseerit olivat olleet täysin kyvyttömiä, kuten Suomessa aina. En väittänyt vastaan van menin jossain vaiheessa hakemaan lisää kahvia ja kysyin myöhemmin kautta rantain äskeisen sotasankarin ikätoverilta, missä tämä nyt lähtöä tekevä veteraani oli sotansa viettänyt. Puhuttelemani vaikutti aika haluttomalta vastaamaan, vilkaisi minua ja sai jostain sen käsityksen, että olisin muka tottunut virassani seulomaan tarun todesta. Hän sanoi että Saimaan saarilla ja välillä kotosallakin. Oli ollut sellainen ajatus ihan upseereillakin, että pienempi vaiva niin. Oli niitä suon kuokkijoita raudoissa riittävästi muutenkin, ja jo Talvisodan alussa oli havaittu, etteivät miehellä kestäneet hermot.  Hänestä oli jatkuvasti vaivaa.

Asianajo oli opettavaista toimintaa. Päämäärä oli ansaita rahaa eli päästä kirjoittamaan lasku, mutta minun aikanani ylin päämäärä ei ollut mahdollisimman iso lasku. Lisäksi oli tapana ottaa jossain määrin huomioon oikeus ja totuus.

Oppi oli sama kuin sitten tuomarin viroissa joittenkin esimiesten, alempien ja vertaisten kanssa. Yllättävän usein virkakunnassa kohtasi ihmisen, jolla oli kova tarve väläytellä voimiaan, korostaa asiaan ja rehvastella muutenkin. Lähes poikkeuksetta miedosti myönnellen ja kärsivällisesti nyökytellen tuo eläinmaailmassa niin tavallinen kukkoilu ja hampaitten näyttäminen ja yleinen murina meni ohi noin neljässä minuutissa. Sen jälkeen päästiin varsinaiseen asiaan.

Itse asiassa vaivalloisempia olivat ihmiset, joilla oli tarve suorittaa miellyttämismenoja, esimerkiksi kertoa muutamia vitsejä, jotka olivat yleensä niin kammottavan kuluneita ja huonosti esitettyjä, että sai olla tarkkana osatakseen nauraa oikeassa kohdassa.

Tähän aivan tavalliseen maailmaan kuuluvat erilaiset valehtelijat, jotka ovat yleensä hyvin harmittomia ihmisiä, ellei heidän juttujaan rupea riitauttamaan. Muistan yhdenkin, jota täytyi puhutella maisteriksi, vaikka useimmat tiesivät, että hän oli jollain yllättävällä keinolla suoriutunut ylioppilastutkinnosta ja oli siis filosofian ylioppilas. Hän saattoi myös yltyä kertoilemaan hauskoja muistoja opiskeluajoiltaan, joita ei siis ollut koskaan ollut. Akateemiset ansiot oli hankittu osakunnan jääkärihuoneessa, jossa oli tapana nauttia runsaasti mallasjuomia.

Aidosti hankala on ihmistyyppi, jollainen esitellään myös eräässä ”Asterixissa”, riidankylväjä. Se on erikoislahjakkuus. Mestarit kävelevät hitaasti joukon läpi ja pudottelevat pieniä repliikkejä sellaisin seurauksin, että vielä hetki sitten mieluisasti rupatellut seurue alkaa kyräillä toisia. En tiedä nykyisistä säännöistä, mutta kerran maailmassa jonkun mainitseminen kommunistiksi tai maalaisliittolaiseksi vaikutti heti ilmapiiriin, ja sitäkin paremmin ”tieto”, että asianomaisella olisi vispilänkauppaa puhutellun puolison kanssa. Muistan nuoremmilta vuosiltani erään tämän alan ammattilaisen, joka tarvittaessa jopa soitti työpaikalta jonkun vaimolle kertoakseen, miten tämän mies ”huseeraa” toisten naisten kanssa…


8 kommenttia:

  1. Professori taitaa vihjata kautta rantain, että tuollainen kirjoituksessa kuvattu kööri ihmissieluja löytyy aika vähällä tutkailulla täältäkin kommenttiosastolta?

    Yksi sieltä kuitenkin puuttui sellainen, jollaiseen tässäkin blogituvassa törmää aika usein, nimittäin se Päätalon kirjoista tuttu joomies.

    VastaaPoista
  2. Tuo vihjaaminen ei käynyt mielessä. Jos esikuvia oli, kyllä ne ovat lihaa ja verta.

    VastaaPoista
  3. Elämä on...näytelmää. Paavo Väyrysestä piti aikoinaan tulla ammattinäyttelijä, mutta...näyttelijä mikä näyttelijä...

    VastaaPoista

  4. Vouhkaisinko George Osbornesta, brittien valtiovarainministeristä ja tulevasta paronista. Hän polveutuu vanhimmasta anglo-irlantilaisesta aristokratiasta. Ja kun paikalla tapasi paitsi käydä danskeja, myös jäädä asumaan, niin näitä skandivaavissupereitahan tämäkin on, kiukukseni. Keynes luki itsensä polveutuvan normanniValloitaja Wilhelmistä -ranskankielinen koska Pohjanmaalta Normandiasta sen Rollon poikia. Ja keitä lie serkkujansa he, jotka Sisiliaa ja Iberiaa ottivat musuliineiltä. Ristiretkiä. Jokunen valtiokin Pyhällämaalla ja sieltä häädettyinä sitten koetelluin taidoin baltteja alistamaan kunnes 600 vuotta myöhemmin kohtasivat etnisen puhdistuksen, Ribbentrop sopimusta. Oliko viisi vuotta ennen kuin Ryti pani päänsä tämän silmukkaan?

    Osbornen sanotaan kurittavan julkisia menoja vähän kuten Troikka Kreikkaa. Toisin ovat tulokset, työllisyys sen kun kasvaa ja väki pinnii duuneissa kuten kai palatsiensa peltomailla aikoinaan. Mikä on ero. Se että BofE teki tätä osakekurssi elvytystä heti kohta kun lama iski, tätä siis mihinkä EKP kävi kiinni viime tiistainako vai maanantaina.
    Toisekseen Osborne ei ole kiinni näissä euroalueen vuosivaje- ja lainakasautumakatoissa, näissä -3 % ja 60 %. Deduktio ah noista miinus 3 ja 60 tekee, että jos isompi kuin 60, pitää saada -3 plussalle ja kutistaa yli 60 kumulatiivista. Boldt, Siltanen ja Maijala laskivat paremmin kuperalla pinnalla ja tempoilevassa kyydissä, että logiikalla ei yhteiskuntaa muuteta. Samaa runouden / hedge fundien totta todellisuuden käsittelyssä laulavat Nurnbergin suutarit räätärit tinurit oopperassa. Kaksi väliaikaa ja tanssilavamakkaraakin tarjolla.
    jatk.

    VastaaPoista

  5. jatk.
    No lyhyesti. Ilmarinen kokee sijoittaa US obligaatioihin lähiajan korko- ja pitemmän juoksun valuuttakurssivoittojen hankkimiseksi. Kun dollariarvopapereita halutaan lisää eikä määrä kasva, niin homma balansoituu hinnan eli dollarin kurssin kallistumisella. Ja kun dollareita itseään kysytään jotta noita ostoja voisi tehdä (ja määrä on mikä on), niin hinta eli dollarikorko nousee. Asiainkulut ovat käynnissä ja spiraalina, joten arki-ihmistenkin elämäntodellisuus muuttuu. On se sellaista universumin laajenevaa nurkkaa tämä rahainen ihmismaailma. Ennen se saatiin köysiin lainsäädännöllä ja juristeilla ja pyöveleillä ja vettäleipää velkavankiloilla. Mutta nyt ovat ne ihmisoikeudet ylläpitämässä sekasortoa.

    Näistä oikeudenkausista pari asiaa noukkiakseni oli se merkantilismi eli Colbert Versaillesissa ja säätyoikeudet toimia Kokkolassa ja kiellot maalaiskunnassa siinä ympärillä. Edellinen vaikuttaa yhä ah huokauksina kun leffassa heitetään sana ranskankielen ja on yliopistoakkoja katsomossa. Ja Donnereistahan Kokkola ja naapurikaupungin Malm-miniät tekivät kulttuuriaristokratiaa. Sellaista ei maatiaisnavetastakaan nykyään kielletä, mutta ei vaan irtoa vaikka kuinka lukisi ja asianomaisiin suojavaatteisiin pukeutuisi.

    Nyt on aika uus ja lakien roskiksiinpanon aikaa onkin jo 3 vuosikymmentä eletty. Luin asian Väinö Linnan esseistä joihin vasta tartuin. Ne ovat kuin katekismus kun Pohjantähti ja Sotaromaani ovat evankeliumi. Revi hiuksiasi tästä ja kuluta Linnan sivuja. Herrapiiriläisillä on viheriönsä. Siellä tuulenvire kantaa rahaa ja sopimukset ohittavat Johannes Koskisen vahtimat perustuslait.

    Tämä Osborne esittelee vaalienalus budjettia ensi keskiviikkona, vaalit 7.5. Guardian kertoo että eläkeläinen saisi nostaa työaikaiset eläkepanostuksensa kertasummana ja häipyä kestävyysvajelaskelmista ! Tämänkaltaista oli atlantisessa elämänkoreudessa ja ihmisarvon linnakkeissa jo ennestäänkin, mutta edistyksen paahdon alta en ole oikein kuullut enkä tule koskaan ymmärtämään. Elänhän lottovoittajan THL-elämänkauneutta, ja kun ikityhmänä en pakene Uutisia, niin saan päälleni jokailtaisen huolenpitonsa ja osani omahyväisyydestään.

    Siis Ilmarisella on vajetta rutkasti suhteessa varoihinsa ja arvioituihin eläkemaksutuloihinsa (perintäprosentin Laatunen jäädytti "50 vuodeksi" itse eläkkeelle pujahtaessaan). Valtiolla ja kunnilla on tätä samaa tyhjää suhteessa vaalilupausten kertymään eli tarjontalakeihinsa, koulua ja sotua ja opintorahaa ja kaupunginorkestereita. Ja mitä.

    Tämä Osborne siis löisi ihmisille rahat pöytään että hoitakaa asianne! Usea perustaisi kioskin Helsinkiin kun täällä pannaaan luvat jakoon ja kai brittiläisyys etu olisi valinnassa, vai onko pelkästään nakkikiskan vuokra eli rahankeruu kaupunginjohdon elävöittämiseksi ? Ovat aika veijareita maailmalla kun luottavat ihmisiin. Tuolla jättipotilla per perhe voisi ostaa isomman sukutalon ja hoitaa sukupolvet työikäisten ansioista ja jäisikö lapsille koulurahaa yhtenäiskoululta säästyäkseen ja erityiskoulua käydäkseen? Niin Linna puhuu tulevasta peruskoulusta yhtenäiskouluna ja nykyiset kasvatustieteilijät puhuvat erityiskoulusta niille lapsille ja perheille jotka nurisevat ja pinnaavat. Minä aion käydä Kemppisen koulua, vaikka soisinkin näitä koepapereita vähempi luokan edessä kuuluttavani.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Yksittäinen ihminen ei kykene absoluuttiseen totuuteen vaikka haluaisi. Koemme ympäristömme niin yksilöllisesti, ettei se ole mahdollista. Toinen asia on sitten se, ettei siihen kovin monella ole haluakaan ja aina löytyy "manipulaattoreita", jotka taitavasti hämmentävät seurakuntaa kuka missäkin tarkoituksessa. Mitä tulee Meänteiseen, niin ainakin muutama vuosi sitten hän vielä oli hengen ja sielun voimissa ja eli kristillisessä avioliitossa. Erämaissa häntä jututtivat monet, tuskin hän muistaa osaakaan.

    VastaaPoista
  7. Viraton ja varaton nuori erakko, akateeminen fiaskosunnuntaina, 15 maaliskuuta, 2015

    "Kun ikää tulee niin paljon, että sitä on jo tunnustanut jäävänsä yhä pahemmin jälkeen, ei tule helpolla kiusausta yrittää tehdä vaikutusta eikä toisaalta kovaäänisesti kehua kaveriakaan."

    Pidin jotenkin jo lapsena tuollaista keskinkertaisten keikareiden koheltamisena. Näkemystäni ei mikään oppi horjuttanut, vaikka hankaluutta siitä on seurannutkin. Orvosti välähtää huomata emerituksenkin tuolla lailla.

    VastaaPoista
  8. Ryhdytään pekuloottemahan. Se tieto, että päämies on Sveitsissä, voi pitää paikkansa. Siellä on sairaaloita, joissa kyetään saamaan kuriin ankaratkin syövät. Kunnollinen hoito vie aikansa, joten saattaa kulua vielä kotva, ennenkuin atleettia voidaan taas näytellä kotipuolessa.

    Aprillia odotellen Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista