Sivun näyttöjä yhteensä

4. maaliskuuta 2015

Hepreaa





Kunnon suomalaiset eivät opettele ruotsia, koska ruotsalaiset halveksivat meitä. Tuo ruotsalaisten asenne puolestaan johtuu siitä, että emme opettele ruotsia, emmekä todellisuudessa muitakaan kieliä.

Eräs ystäväni vastasi kysymykseen, että tehtaalle hän oli mennyt Ruotsiin, opetellut kovasti kieltä, kun koulunkäynti Suomessa oli jäänyt lyhyeksi, siirtynyt paljon paremmille palkoille ja tulee nyt Suomeen aika kauan sitten palanneena toimeen joka suhteessa hyvin.

Eräs toinen ystävä, maisteri ja ruotsin kielen lehtori, vastasi Tukholmassa asuessaan kysymykseeni, tuleeko kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa tai Chalmersissa profesorina tai opiskelijana tosiaan toimeen pelkällä englannilla: ei.

Eräs kolmas ystävä veteli esiin tilastot, kun kysyin, miksi suomalaiset tuntuvat pärjänneen viimeksi kuluneet sata vuotta Amerikan ja Kanadan siirtolaisina vaatimattomammin kuin ruotsalaiset ja norjalaiset, niin ettei siellä ole yhtään tavarataloakaan eikä huolintaliikettä, jonka toiminimi soinnahtaisi suomelta: kielitaidon puute. Hän oli vetänyt erilaisia siirtolaisuusprojekteja ja väitellytkin aikoinaan niistä. Käsitykseni oli kuulemma perusteltu ja tarkkaan laskettu. On tietenkin poikkeuksia, ja etenkin ruotsalaiset tulivat sukupolvea aikaisemmin kuin meikäläiset.

Nykyisin tiedämme, että naisen asema on miehen tärkein kysymys. Äidin koulutus ja kielitaito heijastuvat tilastollisesti lasten ja muiden jälkeläisten elämässä. Siksi Afrikan ja Aasian osien tyttöjen lukutaidosta puhutaan jatkuvasti.

Perinteiset Suomesta tulleet kaivoskaupunkien siirtolaisnaiset saattoivat elää Amerikassa 40 vuotta oppimatta sanaakaan englantia. Miehet oppivat tarpeelliset sanat, kuten ”hyvää viinaa”.

Pakkoruotsista en viitsi nyt jatkaa. En viitsi edes kysyä isänmaan miehiltä ja naisilta, joiden asenteista välittyy syvä karsaus etenkin suomenruotsalaisuutta kohtaan, mikä mahtoi olla Mannerheimin äidinkieli ja oliko hänen urallaan haitaksi, että hän puhui ja kirjoitti venäjän lisäksi useita muita kieliä virheettömästi, enkä sitäkään, mikä mahtoi olla jääkäriliikkeen ensimmäisen portaan ja sotilaina pitkälle yltäneiden henkilöiden äidinkieli.

Sitä vastoin paljastan lukijalle kaamean ajatuksen. Miksi juutalaiset hallitsivat ennen pitkää melkein koko elokuvateollisuutta ja edelleenkin merkittävää osaa mediaa?

Siksi että niin monilla heistä ei ollut äidinkieltä.

Heidän oli pakko sekä oppia kieliä että totutella siihen tosiasiaan, että ihmisillä on monia kieliä, monia tapoja ilmaista itseään ja monenlaisia tapoja.

Tiedän vastaväitteet. Monet hyvin merkittäviin asemiin USA:ssa nousseet olivat taustaltaan assimiloituneita Saksan juutalaisia eli kaikkien muiden paitsi natsien silmissä saksalaisia. Satun tuntemaan moniakin sellaisia ihmisiä. Tuo on kuitenkin luonteenomaisesti mm. yliopistoihmisten tausta. Itse tuntemani ovat hyvin monessa tapauksessa niin monissa tapauksissa niin pieninä maahan tulleita, ettei heitä erota muista amerikkalaisista mikään, paitsi joissakin tapauksissa sukunimi (esimerkiksi Einstein).

Äidinkieli saattoi olla jiddish, mutta siitä oli aika monta erilaista muunnelmaa. I.B. Singerin yhteydessä jouduin selvittelemään asiaa ja tulin tietämään, että Puolan jiddish oli ikään kuin oma kielensä. Ja sitten taas serafim-juutalaisilla oli aikoinaan oma, aivan erilainen keskinäinen kielensä. Aika monilla heistä, kuten nobelisti Canettilla, oli viisi kotikieltä, joita kaikkia he osasivat täydellisesti.

Kieli on väline, ei päämäärä. Tästä voidaan kielifilosofiassa kyllä riidelläkin. Mielestäni musiikin olemassaolo on merkki siitä, että ilman ”kieltä” voi ”ajatella” eli luoda rakenteita, jotka toinen ihminen tunnistaa.

Vain selvyyden vuoksi kirjoitin edellä menestymisestä. Isänisäni ei erityisemmin menestynyt, mutta selvisi hengissä melkein 60-vuotiaaksi. Hänellä oli se Pietarin seudun etu, josta Stalin ja nyt Putin ovat tehneet selvän. Inkerin suomalaisena ja Pietarissa koulua käyneenä hän oli nykyhetken sanontaa käyttäen monikulttuurinen eli osasi vivahteita myöten useita kieliä. Kieli toimii niin, että kun isoisäni sanoi venäjäksi ”Herran käsi on armoton”, hän ei viitannut uskontoon vaan korttipeliin ja kuninkaan pöytään lyömiseen. Siis jotain samaa kuin täydellisesti suomea taitava käsittää, puhutaanko papeista vai ei, jos sanotaan että ristit roikaa, tai talonrakennuksen ongelmista, jos puuskahdetaan että ruudut on suuret, sanoi lasimestari.

27 kommenttia:

  1. Joidenkin tutkimusten mukaan varhaislapsuuden monikielisyys kehittää lapsen aivoja. Siirtolaisten pitäisikin aina puhua lapsilleen omaa äidinkieltään. Silloin lapsista voi tulla aidosti monikielisiä, yhteys vanhempien kulttuuriin säilyy ja ääntämisen mallina on ympäristön syntyperäisten puhuma kieli.

    Pohjois-Amerikassa oppivat suomalaiset siirtolaiset englannin, jos tulivat maahan tarpeeksi nuorina ja tekivät työtä syntyperäisten englantia puhuvien kanssa. Eräs kouluja käymätön kanadansuomalainen vanharouva puhui erittäin hienoa englantia. Hän kertoi tulleensa nuorena tyttönä Kanadaan, jossa sai paikan sivistyneen perheen sisäkkönä ja lastenhoitajana. Perhe oli mukava, ja hän viihtyi työssään monta vuotta. Hän oli täysin kaksikielinen, siitä harvinainen tapaus, että hän äänsi kumpaakin kieltä niin kuin syntyperäiset. Useimmiten jää jonkinlainen vieras korostus. Ei se ole tietenkään mikään häpeä. Kielen oppimisen päämäränä on kyky voida kommunikoida toisen ihmisen kanssa. Joskus on kätevää, että kumpikin puhuu omaa kieltään, jota toinenkin ymmärtää.

    VastaaPoista
  2. Tietenkään en kyseenalaista kielitaidon hyötyjä varsinkaan Nobel-kirjailijalle tai Mannerheimille, joka ajautui ja pyrkikin uralle kotimaansa ulkopuolelle; mutta minua edelleen surettaa, että yhden monille kuitenkin vain viihdearvoa tuovan kielen opiskelu vie koulun tuntikehyksestä ja ryhmäkokojen rajoista joka ikäiseltä oppilaalta tilaa monelta vähintään yhtä tärkeältä aineelta: muut kielet, luonnontieteet, matematiikka tai myös käsityöt tai taideaineet. Ok, jos pakollisen aineksen absoluuttista määrää voitaisiin lisätä, mutta kun ei. Halusimme tai emme, joudumme valitsemaan. Nimim parhaillaan omalla kustannuksella ruotsin kielen yksityisopetusta nauttiva liike-elämän toimija

    VastaaPoista
  3. En ole mikään filosofi mutta olen aika varma, että kaunokirjallisuudella on vain üksi päämäärä ja se on just kieli. Ja vielä olen varma, että ilman sanoja ei ole ajatusta. Olen ystävieni kanssa siitä pitkään väitellyt. Musiikki ei ole ajattelemista vaan tuntemista. Vähän samaa luokkaa kuin kylpyammessa lepääminen paitsi että ihon sijasta käytetään korvia. Jos musiikilla pystytään sanomaan jotain ymmärrettävää, siis vain siten että ennen sitä ovat olemassa sanat joilla "käännämme" kuulemamme musiikin ajatukseksi.

    VastaaPoista
  4. Sefardi-juutalaisilla...

    VastaaPoista
  5. Hei, tuo seraphim viittaa enemmän Tinttiin kuin juutalaisuuteen - Haddockia piinaava hahmo oli Seraphin Lampion. Canetti oli sefardijuutalainen.

    VastaaPoista
  6. Laaja ja monipuolinen kielitaito on epäilemättä hyvä asia ihmiselle. Tätä tuskin tarvitsee kenellekään perustella.

    Mutta se usein kuultu logiikka, että ensin kaikkien on *pakko* opiskella pieni ja laajan kokemusperäisen tiedon mukaan useimmille jatkon kannalta täysin hyödytön kieli siksi, että "ruotsin osaaminen auttaa muiden kielten opiskelussa", on absurdiudessaan vertaansa vailla.

    "Jos on menossa Helsingistä Kirkkonummelle, kannatta ensin mennä Mäntsälään, koska Mäntsälästä pääsee niin hyvin moneen paikkaan."

    Annetaan niiden mennä vapaasti suoraan Kirkkonummelle - tai mihin kukin nyt haluaakin. Tärkeää on vain pitää myös jokin vapaavalintainen B-kieli osana perusopintoja, jotta kielitaitopohja säilyy mahdollisimman laajana.

    Tavallisten ihmisten kapasiteetti on kuitenkin aina rajallinen - kielenopiskelussakin. Siksi kunkin kannattaa ja pitää saada vapaasti katsoa, mihin kapasiteettinsa käyttää. Pakkoruotisi lähestyy jo väkivaltaa nuoria kohtaan eikä ole enää tätä päivää. Jos ruotisi koetaan hyödylliseksi, kyllä sitä opiskellaan innokkaasti silloinkin, kun enää ei ole pakko.

    VastaaPoista
  7. Olen samaa mieltä kanssasi kielten osaamisen hyödyllisyydestä, kuten siitäkin että kieli on työkalu. Juuri siksi vastustan pakkoruotsia: haluaisin ennemmin että lapset opettelisivat paria sellaista kieltä, joista olisi edes jotakin hyötyä. Suurin osa suomalaisista kun ei tarvitse kouluruotsia koulun jälkeen elämässään kertaakaan. Itse olen opetellut käytännön skärgårdssvenskaa nuorena kesätöissä, mutta siitä ei ole mitään hyötyä Suomen rannikkoalueen ulkopuolella. Ruotsissa minun on pakko puhua englantia tullakseni ymmärretyksi. Ja nyt kun en ole käyttänyt ruotsinkieltä muutamaankymmeneen vuoteen, en saa edes ruotsinkielisiä kirjoja luetuksi. Semmoista se todellisuus monille on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hör du en så'n åboboende kommentator, int' ä' det så nog med dom där desimaler. Kyll' me puhutan molemmat kielet!

      Poista
  8. Pakkoruotsin osalta Ruotsi ja Suomi ovat samassa veneessä. Suomenkielisten lasten on pakko opetella Ruotsia molemmissa maissa. Tämä on selvää kulttuurikolonialismia.
    Siinä vaiheessa, kun Venäjä alkaa kalistella aseitaan rajoillamme, olemme tosin tyytyväisiä, jos Ruotsiin ja Norjaan on jotain kulttuuri- ja kielisuhteita. Kylläkin idaänpolitiikan osalta on Saksa osottautunut Ruotsia tärkeämmäksi kumppaniksi, mikä puoltaisi saksan aseman parantamista keilenä Suomen kouluissa.

    VastaaPoista
  9. " Kunnon suomalaiset eivät opettele ruotsia, koska ruotsalaiset halveksivat meitä. Tuo ruotsalaisten asenne puolestaan johtuu siitä, että emme opettele ruotsia, emmekä todellisuudessa muitakaan kieliä."

    No kuinkas monia muita kieliä ne ruotsalaiset sitten englannin lisäksi opettelevat? Ja miksi käy miltei poikkeuksetta niin, että jos alat sönkätä ruotsalaiselle jotain tankeaa kouluruåtsia, niin tämä vaihtaakin saman tien jutun sujuvalle englannille? Siksi, että molempien on tätä helpompaa ymmärtää, ja koska englanti ei ole kummankaan äidinkieli, on tilanne tällöin muutenkin tasaveroisempi. Asia ymmärretty!

    Ja kuten sanottua, B-kielen pakollisuus sinänsä tulee ehdottomasti säilyttää, ettei englannin kielen jo muutoinkin huomattava ylivalta paisu näiltäkin osin yli äyräisensä. Ja on totta sekin, että sujuva kielitaito on suomalaisille ehkä jopa tärkeämpi juttu kuin useimmille muille eurooppalaisille. Mutta siltikin uskon, että pieni annos vapaaehtoisuutta tekisi tässä asiassa vain hyvää; ensinnäkin, suurin osa oppilaista valitsisi B-kielekseen mitä luultavimmin juurikin sen korkeasti pyhitetyn ruotsin, ja sittenpä loppuisi myös se kitinä pakkoruotsista, kun voidaan sanoa, että olisit sitten valinnut jonkun muun tarjolla olleen kielen siitä hyvästä, eli mitä valitat?!

    On tottakai hyvä, että ruotsia opiskellaan, mutta nuo asian perustelut olisi kyllä jo syytä saattaa tälle vuosisadalle, sen sijaan, että annetaan ikäänkuin ymmärtää sen olevan jonkunlainen "uhrilahja" ex-emämaallemme ja sen itseisarvoisesti "paremmalle"/"korkeammalle" kulttuurille (jonkin "pohjoismaisen yhteyden" kaapuun puettuna), tai sitten muuten sillä tavoin, että siitä välittyy vaikutelma ruotsista jotenkin ehdottomasti ja lähtökohtaisesti paljon arvokkaampana kulttuurikielenä, jonka osaaminen olisi absoluuttinen minimiehto sille, etteivät suomalaiset taannu uudelleen joksikin turvekuopissa asusteleviksi kuolaaviksi barbaareiksi... Tai jos perustelu on todella jotain tämän kaltaista, niin olisi sitten edes rehellistä sanoa asia suoraan, kaikenmaailman eufemistiikan sijaan, tyyliin "kyllähän nyt jokainen ymmärtää, mistä tässä on aikuisten oikeasti kysymys, mutta kun eihän sitä nyt voi tuolla tavoin ääneen sanoa...!" Kekkoslovakia oli ja meni jo. Sillä mitenkäs sitten muualla, siellä Oikeassa Euroopassa, se kulttuuri oikein opitaan, jos ei ole koskaan juuri ruotsin sanaa kuultu, eikä tällaisia "kulttuurisia elämänlankoja" katsota tarvittavan?

    Ylipäätänsäkin olisi vallan hyväksi, jos Suomessakin alkaisi muutenkin pikkuhiljaa voittaa yhä useammassa asiassa se ajattelutapa, että yksi vapaaehtoinen vastaa kymmentä pakkoa. Sillä se ajattelutapa, että mitä ihmiset eivät pakolla tee, he eivät tee sitten muutenkaan, kuulostaa sanalla sanoen hyvin, hyvin... juurikin niin, venäläiseltä! Ja juuri venäläisistähän ja heidän menettelytavoistaan tässä kaikkein innokkaimmin halutaan erottautua, vai? Pakko sellaisenaan soveltuu lähinnä välttämättömimpien julkishyödykkeiden tuottamiseen, mutta esim. kouluaineiden opetuksessa se tuskin on ihan paras mahdollinen konsultti. Jotakin muutakin voisi sentään edes kokeilla?

    VastaaPoista
  10. Hohhoijaa..., pitää oikein huokaista tätä pakkoruotsikeskustelua seuratessani.

    //Sini

    VastaaPoista
  11. 70-luvulla olin varmaan joka kesä Ruotsissa joillakin kursseilla, ja hämmästyin kovasti, kun siellä aina kerrottiin, kuinka he ihailevat suomalaisia, "teillä kun on ne Marimekot, arkkitehtuurit ja muut," ja joku vanhempi tervehti aina vastaan tullessaan:"Finlands sak är vår!" Se jo vähän nolostutti.

    Mistähän muuten johtuu, että virolaiset oppivat niin hyvin vieraita kieliä? Enemmän rohkeutta ja parempi itsetunto kuin meillä? Ja sitten vieraat kielet ovat vyöryneet heidän ylitsensä vähän väliä. EG

    VastaaPoista
  12. Haluaisin kainoimmin tiedottaa herra professorille sinne norsunluutornin korkeuksiin: meillä ei opeteta pakkoruotsia. Sikäli kun opettamisella tarkoitetaan jotain, mistä jää oppilaalle jokin opetettavaan sisältöön liittyvä muistijälki.

    Koko koulujärjestelmämme on huijausta, koska on täysin luovuttu edes yrittämästä saada suurta osaa oppilaista oppimaan ruotsista yhtään mitään. Heitä istutetaan tunnilla että opettajat saavat palkkansa ja koulu rahansa. Valitettavasti aika tulee toimettomana pitkäksi, ja näiden pitkästyneiden rauhoittamiseksi tarvitaan koko ajan enemmän resursseja.

    Ruotsin ohella sama koskee matematiikkaa ja luonnontieteitä, todennäköisesti myös suurta osaa muistakin lukuaineista. Tietty osuus edelleen tietenkin oppii ja opiskeleekin, mutta luokan häiriöiden ja laskeneen vaatimustason vuoksi heidänkin tuloksensa ovat valtavasti huonommat kuin vuosikymmeniä sitten.

    Käytännössä voi sanoa, että ainakin niiden oppilaiden, jotka eivät kirjoita ylioppilaaksi, yleissivistys ja kansalaistaidot olisivat todennäköisesti paremmat jos he eivät olisi elämässään astuneet koulun ovesta sisään. Koulussa he oppivat vain laiskottelemaan ja häiriköimään.

    Kaikki opettajat tietävät tämän, mutta ovat peloissaan työpaikkojensa ja koulujensa maineen takia, eivätkä aina uskalla tunnustaa. Ainakaan selvin päin. Opettajien työttömyys on valtaisaa, ja kilpailuun kuuluu kuka vaikuttaa vilpittömimmin idealistiselta koulun mainetta edistäviin hurskaisiin valheisiin uskojalta.

    Kiitos puheenvuorosta, käyn pyyhkimästä vaahdon suupielistä, toivottaa opettamista harjoittanut.

    VastaaPoista
  13. Tärkeintä mielestäni ei ole se millä kielellä ihminen puhuu vaan se, mitä hän puhuu.
    Pääsisikö tällä kommentilla taas kuukauden tyhmimmäksi kommentoijaksi?
    Ai, että ei.
    no hace puede joder

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...millä hän tulee ymmärretyksi,
      jos niin on tarve.
      Monestikaan ei.

      Poista
  14. Mikä siinö sanassa pakko- tämä tai pakkotuo on niin herkullinen että ei voi vastustaa? Johan siitä on yli vuosi kun Kemppinen kiersi sen toiskätiselle kierteelle ilmaisruotsi? Olisiko taas uuden aika?

    Sovitelkaapa vaikka näitä:
    -vapaaruotsi
    -eturuotsi
    -kotiruotsi (kökssvenska)
    -aitoruotsi
    -lisäruotsi
    -vararuotsi
    -tyrkkyruotsi

    VastaaPoista
  15. Ruotsinkielisten perustamassa ja hallinnoimassa Forum tavaratalossa kaikki informaatiotaulut ja pylväät ovat vain englanniksi, mikä on lisääntyvä ja valitettava suuntaus.

    VastaaPoista
  16. Setä on nyt hakoteillä. Aikuisena siirtolaisena Amerikkaan menneitten kielitaito on kaikilla ryhmillä ollut onneton. Ei se ole suomalaisten erikoispiirre. Jopa irlantilaisilla on ollut vaikeuksia vaikka eräänlaista englantia ovatkin puhuneet, eikä englantilaisten ja skottien alimman luokan porukalla ole ollut helpompaa. Toki ilman kirjoitus- ja lukutaitoa mikä tahansa ryhmä jää ilman osallistumista täysipainoiseen yhteiskuntaelämään. Vielä tänäänkin esimerkiksi maanjäristyksen jälkeen Haitista muuttaneiden kielitaito on lähinnä olematon, eikä tilanne parane ennen seuravaa sukupolvea.

    VastaaPoista
  17. Kuurojen, mykkien ja sokeidenkin täytyy täällä elämänpolkunsa alusta loppuun tallata. Niidenkin, joiden tomumajaa kaikilla näillä "puutteilla" on rikastettu.

    Itse pyöräilin ensimmäisen kerran elämässäni Venäjällä peräti 1½ kuukautta aivan ummikkona, mutta elossa sekä muistojen reppu pullollaan sieltä palasin. Syvästi harmittelen kielitaidottomuuttani, mutta ei se este asioiden näkemiselle ja kokemiselle ole. Eikä ystävyyssuhteiden synnylle, jonka olen kokenut maahanmuuttajien parissa touhutessani todeksi.

    VastaaPoista
  18. Moni afrikkalainen maahanmuuttajamme on monikielinen. Englannin lisäksi osataan hausaa, jorubaa tai igbua jne eikä kielten moninaisuutta pidetä minään ihmeenä, mutta pelkäänpä, ettei se takaa tulokkaille Suomessa menestystä.

    Kieli on varmasti tärkeä siirtolaisen menstystekijä, mutta juutalaisten sosiaaliseen nousuun Amerikassa on vaikuttanut suuresti myös se, että useilla heistä oli kaupinkiin soveltuvia ammatteja emigroituessaan. Suomalaiset lähtivät monesti maalta ja kaupunkilaisuus oli hakusissa. Esimerkiksi Kanadassa he osasivat viljellä kurjiakin pieniä tilojaan sen verran hyvin, etteivät älynneet muuttaa kaupunkiin heti kun siellä alkoi aueta parempia mahdollisuuksia toimeentuloon. Kaupunkeihin muuttaneet siirtolaiset ja näiden jälkeläiset voittivat elintasokilpailussa, kun sisu piti Suomesta lähteneet takapajuloissa. Näin heistä tuli huonoimmin menestyviä eurooppalaistaustaisia kanadalaisia. Epäilemättä huono kielitaitokin auttoi asiaa.

    VastaaPoista
  19. Ei kielitaito ole sitä, että osaa englantia - tai edes ruotsia lisäksi. Kielitaito vasta alkaa näiden jälkeen.

    Muistaakseni Willy Brandt aikanaan tokaisi, että häneltä voi ostaa millä kielellä tahansa, mutta hänelle myynti onnistuu vain saksaksi.

    VastaaPoista
  20. Ei ole itsekästä elää niin kuin tahtoo, itsekästä on vaatia muita elämään niin kuin tahtoisit heidän elävän.
    -Oscar Wilde

    VastaaPoista
  21. Tämän aiheen kannanotot tahtovat osaltaan olla samaa tasoa, kuin aikanaan itselläni koulupoika-aikoinani, jolloin jaksoin kiinnostua lähinnä seuraavasta välitunnista ja mikäli mielipiteeni olisi ratkaissut, niin välituntien lisäksi ei paljon muita oppiaineita olisi tarvittukaan. Kaltaisiani jästipäitä, joiden näköala ei tahtonut jaksaa liitää parhaimmillaankaan paria tuntia pitemmälle, on nähtävästi koululaitoksessamme runsain mitoin edelleenkin. Itse tarvitsin "pakkoruotsia" ja vähän muunlaisia pakkojakin, että edes jotakin korvien väliin jäisi. Koulunpenkkejä nykypäivänä kuluttavien osaamisen taso heikkenee hälyttävää vauhtia eikä vika ole "aikaa vievän pakkoruotsin". Muistelenpa miten satakunta vuotta taaksepäin Ilmo Lassila kouluvuosiaan muistellessaan, mainitsi miten hyvää hänelle teki aikoinaan "tarpeettoman" klassisen kreikan opiskelu. Jotain pakkoja tässä tarvittaisiin eikä jatkuvaa riman madaltamista.

    Keskusteluun ruotsinkielen tarpeellisuudesta, liittyy melkein aina kateus ja kauna suomenruotsalaisia kohtaan. Käsittääkseni suurin osa meistä kuvittelee, ehkä osaltaan he itsekin, että he ovat Ruotsista tänne muuttaneiden "siirtolaisten" jälkeläisiä. Näinhän ei alkuunkaan ole asianlaita. Se, mitä kieltä joku kantaväestöstämme äidinkielenään nykyään puhuu, ei kerro yhtään mitään hänen polveutumisestaan. Muutama vuosi taaksepäin tehtiin Dna-tutkimus, jossa todettiin että kantaväestömme isistä osapuilleen kaksi kolmasosaa polveutuu Uralin itäpuolelta tulleista "mammutinmetsästäjistä" ja kolmannes muualta. Äideistämme lähestulkoon sata prosenttia polveutuu länsi-eurooppalaisista esi-äideistä. Täsmälleen samalla tavalla jakautuu ruotsinkielisen väestömme Dna. Miesten "Uralin ulkopuolinen" kolmannes tulee tietysti osaksi Ruotsista, mutta on hyvin huomattavalta osalta Hansa-ajan saksalaisvaikutteinen ja Kalmarin Unionin ajan tanskalaisperäinen. Suomenruotsalaiset ovat siis aivan yhtä "supisuomalaisia" kuin muutkin. Nykypäivän ruotsinkielisyyshän johtuu melkeinpä kokonaan siitä, että 1600 luvun alusta aina itsenäistymiseemme saakka maan virkakieli oli Ruotsi. Virkamiehistömme ruotsinkielistyi 1700 luvun puoliväliin mennessä. Se synnytti "Suomenruotsalaisuuden". On kokonaan toinen asia miten tältä pohjalta syntynyt väestönosa hyvään suomalaiseen kansalliseen tapaan alkoi kukkoilemaan ja jopa esittämään olevansa parempaa rotua. Tätä kiistaa on käyty jo toistasataa vuotta ja jollain tavalla se velloo pinnan alla edelleenkin. Se on mielestäni täysin tarpeetonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Kiitollinen olen hyvästä ruotsin opetuksesta - ja erityisesti lukion "lyhyen" latinan kurssista. Enpä olisi arvannut, miten paljon se on vaikuttanut kiel(t)en ymmärtämiseen ja luonut pohjaa ja kiinnostusta kulttuuriin.

      Poista
  22. Pakkoruotsi-sana oli, niin ymmärsin, erään Suomalaisuuden liiton jäsenen keksimä (pirullinen) sana, ainakin hän levitti sen poistamista oikein tarroilla. Jos koulussa on nykyisin sellaista, kuin opettamista harjoittanut kertoo, kamalaa laiskottelua ja muutenkin kamalaa, niin kaikesta pakollisuudesta pitäisi luopua. Sitten elämä auvoistuisi lapsiparoille ja heidän opettajaparoilleen. Opittaisiin mitä opittaisiin. EG

    VastaaPoista
  23. Voi että kun ärsyttää tälläiset kirjoitukset, missä yhdistetään toisiinsa kansainvälisen kielitaidon merkitys ja kahden marginaalikielen opiskelu Euroopan syrjäisimmässä kolkassa. :(

    Mitä enemmän tätä(kin) aihetta seuraa, sitä enemmän tulee sellainen ajatus mieleen, että olisikohan se oma kohtalo kuitenkin jossain muualla? Kun on tätä työuraakin on vielä jäljellä. Eikä tässä kulttuurissa näköjään vaan _pystytä_ irrottautumaan joistain 70-luvun omituisista kähminnöistä, jotka vieläkin suurelta osin määrittävät tätä yhteiskuntaa.

    VastaaPoista
  24. Suomi on ollut kaksikielinen maa pian tuhat vuotta, ja se on yksi keskeisiä syitä siihen, miksi olemme pärjänneet niin hyvin. Se joka vahingoittaa ruotsin kielen asemaa Suomessa vahingoittaa jotakin syvällä identiteetissämme. Hyvä ruotsin taito laajentaa ratkaisevasti mahdollisuuksiamme työmarkkinoilla, ihmissuhteissa ja esimerkiksi kulttuurin alalla. Itse tarvitsen ruotsia päivittäin, ja se on suuri rikkaus. Nyt kun idässä jytisee muistamme kaikki, että Ruotsi on paras kaverimme. Siksi täällä on nähty tällä viikolla korkeimman tason vierailuja, ulkoministeriä unohtamatta ja Lappeenrannassakin vieraillen. Ruotsin opetusta pitää lisätä ja kulttuurivaihtoa kasvattaa.

    Hollywoodin juutalaiset mogulit olivat monasti kotoisin venäläisten pogromien riivaamasta shtetlistä. Warnerin (Wonsal / Wonskolaser) veljekset olivat syntyneet Kongressi-Puolassa, Louis B. Mayer (Lazar Meir) Minskissä nykyisellä Valko-Venäjällä. 1920-luvun jälkeen he eivät halunneet etnisyyttään ilmentää vaan olla amerikkalaisia vaan. Mutta siirtolaisuuden kokemuksen kautta heillä oli selkäpiissään taju siitä mikä on yleispätevää, kaikkia kiinnostavaa. He eivät olleet provinsiaalisia.

    Suomalaisia arvostetaan Yhdysvalloissa. Heillä on maine rehteinä, aikaansaavina ja luotettavina työtovereina. 1980-luvulta alkaen suomalaiset on tunnettu Yhdysvalloissa it-huippuosaajina. Myös suomalaisten kielitaitoa ja sivitystä pidetään korkeassa arvossa. Minullakin on omaisia siellä, ja he ovat hyvin pärjänneet, mutta niin ovat monet muutkin suomalaiset. Se maine, että suomalainen on rehellinen ja pitää sanansa, kannattaa säilyttää. Amerikassa helposti asiat joudutaan vahvistamaan tuhatsivuisella sopimuksella, eikä sekään riitä. Meillä ei ole niin vaikeaa, mutta tietty on tuo Elisa.

    VastaaPoista