Sivun näyttöjä yhteensä

28. tammikuuta 2014

Uutiset II



Ylen uutisten nykyiseen hyvään maineeseen on vaikuttanut sarja onnettomuuksia, joista on toivuttu: Eino S. Repo, Reino Paasilinna, Ralf Friberg, Tshernobyl, Estonia, WTC 911, Tsunami.

Ehkä tämä vaikuttaa loukkaavalta. Ehkä se onkin. Uutistoiminta oli kuitenkin Repoon asti pelkää Suomen Tietotoimistoa ja niin virallista, että meilläkin oli maassa STT-ääntämys, hiukan niin kuin Englannissa on edelleen BBC-ääntäminen. Tiedätte – ei aspiraatiota, ja nalkuttavan alentuva puhetapa. Suomen kielessä äännetään ’venet tulee’ ja siis ’tietotoimiston nuutiset’.

Viestinnän yksi sääntö on tämä: sillä aseella, jonka te keksitte, teidät teloitetaan. Esimerkiksi pistooli on hyvin kertakaikkinen viestintäväline. En tiedä, mahtoiko NKVD maksaa 1945 osingon Waltherin pistoolitehtaan omistajaliikemiehille. Mainittu luotettavan poliisin organisaatio kuitenkin piti P38 –pistoolia oivallisena. Katynin kaltaisissa virkatoimissa tahtoi sormi väsyä, jos käytti neuvostolaisia välineitä.

Mainitut herrat ja eräät muut kehittivät radion ja television nykyaikaisen uutismallin, ja siihen he kukin vuorollaan kaatuivat. Malli osoittautui niin toimivaksi, että sen kehittäjistä oli päästävä, ja toiminta saatettava puolueiden käsiin. Ja seuraavaksi se kääntyi puolueita vastaan. Tuntuu että etenkin menneiden vuosikymmenien keskeinen operoija Keskustapuolue olisi saanut tuntuvan annoksen sähköistä viestintää niskoilleen.

Sosiaalinen media ei pysty hoitamaan uutistoimintaa, eikä välitä. Sen rooli on osoittautunut ratkaisevaksi monissa maailmantapahtumissa. Ero on suuri. Verkossa elävät ihmiset tekevät historiaa, uutiset kertovat siitä.

Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Suomessa ja Kiinasas halutaan yhä laajempia vakoiluvaltuuksia. Väitetään vakoilun kohdistuvan lähinnä vierasmaalaisiin tai muuten vaarallisiin ihmisiin. Se tuskin on totta.

Yritän ymmärtää tilannetta sen varalta, että Orwellin 1984, jonka olen myös tässä blogissa useita kertoja hylännyt toteumattomana kauhukuvana, osoittautuisi sitten edessä olevaksi kauhukuvaksi.

Pyrkimys valvoa eli urkkia ihmisiä perustellaan aina olevia oloja horjuttavien ihmisten pahojen vehkeilyjen tukahduttamisella. Tähän mennessä tuo selitys ei ole koskaan pitänyt paikkaansa. Kyllä tsaarin santarmi tiesi bolshevikit; lain koko ankaruutta ei kuitenkaan tullut pantua toimeen ennen kuin oli myöhäistä yrittääkään.

Juuri uutisista kuulemme ihmisten tarkkailua koskevia asioita. Viranomaiset ponnistelevat hiki päässä, jotta me, hyvät ihmiset, voisimme nukkua yömme rauhassa. Valtiollisen television uutistoiminta on tietysti osa valtiota. Se nauttii julkista luotettavuutta. Suomessa uutistoiminta nauttii, kuten eilenkin totesimme, myös yksityistä luottavuutta. Uutisiin uskotaan.

Viimeksi uutiset ovat vyöryttäneet meidät hyväntahtoisiksi ympäristöaktivismille. Aikaisemmin ydinaseiden ja sitten ydinenergian vastustaminen on ollut yksityisasia. Nyt yksi ja toinen on siirtynyt ajattelemaan, että ehkä asiat tulevat esiin kaikessa monimutkaisuudessaan, kun villitymmätkin saavat sanansijan.

Itse uutisten hyvä journalistinen taso näkyy heti, kun siirtyy katsomaan ajankohtaisohjelmaa, esimerkiksi keskustelua. Uutisten katsoja on oppinut siihen, että asiat taustoitetaan korkeintaan kahdella lauseella. Muuhun ei ole aikaa. Kun keskustelulle on sitten varattu puoli tuntia tai kolme neljännestuntia, ja keskustelijoilla ei sittenkään ole mahdollisuutta enempään kuin esittää ne kaksi lausetta, puheen tyhjänpäiväisyys tarttuu katsojaan, joka vaihtaa kanavaa.

Kai keskustelemattomuus on meissä tosi syvällä. Uutisissa kaikki ymmärtävät, kun kysytään, onko tilanne vakava, ja vastataan, että on, siellä ammutaan ihmisiä. Ja näytetään vielä sama kuvina.

Keskusteluohjelmissa kysytään valmiiksi mahdottomia. Pitäisikö keskiolut siirtää takaisin Alkoon? Jos joutuisin mukaan tuollaiseen keskusteluun – olen kyllä ollut – en osaisi olla vastaamatta:” Ei. Joka kerta kun täällä Venäjällä on ruvettu hillitsemään viinankäyttöä, seurauksena on ollut vallankumous, kuten 1917 ja 1989…”







21 kommenttia:

  1. Kirjassaan "Suuri keinottelu" Haavikko väittää, että tsaarin santarmi ja ohrana kyllä tiesivät mitä Eugen Schaumanilla oli mielessään ja vielä varustivat hänet päällystakilla. Kyse oli hankalasta virkamiehestä, liian jyrkästä jota ei voinut erottaa tai hänen toimiinsa puuttua, joten oli helpointa antaa vastustajan hoitaa asia. Päällystakki siirtyi teon jälkeen Ruotsiin ja sieltä Englantiin; Schauman kirkkomaahan.

    VastaaPoista
  2. Monen mielestä varmaan oli parempi, kun radiossa sanottiin: "Es/Äs Tee Teen uutisia" sen sijaan että olisi sanottu: "Es/Äs Dee Peen uutisia". Sanomalehtikatsauksessa käsiteltiin harva se päivä "kairolaista arvovaltaista al Ahram-lehteä".

    Siitä ja vastaavista luennoista kehittyi kansan suussa sanonta: "V---t, kirjoittaa Maakansa, ja lehti jatkaa: - Pian koittaa aika, jolloin veri punnitaan, ja porvareilta perse tervataan."

    Tenori Henry Theel oli tanssipaikalla kuuluttanut seuraavan tangon: "Punaiset lehdet - Kansan Uutiset ja Vapaa Sana."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eikös se ollut "puolivirallinen al Ahram", eikä arvovaltainen.

      Poista
  3. Tuosta sormen väsymisestä. Olen jostain lukenut, että Neuvostoliitossa telotusporukkaan kuului myös hieroja, joka raskaan työpäivän jälkeen hieroi ampujat kuntoon seuraavan päivän askareihin. Tiedä häntä pitääkö tieto paikkansa, mutta kenties siellä ainakin yhteiskunnan avaintoimialoilla pidettiin huolta myös työterveydestä.

    VastaaPoista
  4. Kuva on hieno. Jäin vain kysymään iltseltäni: onko säle todellisuutta? Vai onko säle vain minun silmässäni?
    Näin tässä koetetaan ajatella
    leoantero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska että huomasit. On se naapurin seinä, johon heijastuu kuvaajan selän takaa aurinko ikkunoista. Ja kuvasta on tiputettu Photoshopissa sävyt vähiin. Kuuva haluaa sanoa: kangastus? Heijastus?

      Poista
  5. Blogisti yhdisti keskioluen ja vallankumouksen mielenkiintoisesti. Taas osuvaa Kemppistä. Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Aspiraatiolla tarkoitetaan kielitieteessä sitä ilmiötä, mikä esiintyy usein englannin klusiilien k, p ja t jäljessä (myös monissa muissa kielissä). Esim. sanoissa tower ja power t ja p eivät äänny aivan samaan tapaan kuin t ja p suomessa. Kemppisen kuvaaman ilmiön nimi on lähinnä geminaatio.

    "Vene tulee" ja "tietotoimiston uutisia" on tekstissä rinnastettu hieman epätarkasti. Jälkimmäinen voi toisinaan ääntyä blogistin ilmoittamalla tavalla, mutta kyse on eri asiasta kuin "vene tulee" -tyypissä. Sana uutisia alkaa vokaalilla, jonka eteen yleensä äännetään glottaaliklusiili, mikä samalla osoittaa sanarajaa; sanoja ei siis sidota samalla tavalla kuin italiassa.

    Vene-tyyppisissä sanoissa on sen sijaan alkuperäinen sananloppuinen konsonantti kadonnut, mutta ennen katoamistaan se assimiloitui välittömästi seuraavaan konsonanttiin. Vokaalin välittömästi seuratessa äännetään usein glottaaliklusiili, joskus jopa geminoituna. Vene-sanaan alkuperäiseksi loppukonsonantiksi rekonstruoidaan . Eräissä pohjalaismurteissa loppukonsonantti on säilynyt, joskin muuntuneena, esim. sanoissa madet (esim. Madetoja) ja kärmes.

    VastaaPoista
  7. "Yhdysvalloissa, Ruotsissa, Suomessa ja Kiinasas halutaan yhä laajempia vakoiluvaltuuksia. Väitetään vakoilun kohdistuvan lähinnä vierasmaalaisiin tai muuten vaarallisiin ihmisiin. Se tuskin on totta."

    Niinpä, tuskin.
    se todella tärkeä, jolla voisi olla jotain merkitystä on kryptattu tavalla joka aukeaa vain tarkoitetulle vastaanottajalle. Lisäksi lähettäjää ja vastaanottajaa ei edes juuripalvelinloki voi paljastaa.

    Kaikki viranomaisurkinta tulisi siksi olla pakkokeinolaissa säädeltyä ja tuomioistuimen kulloinkin hyväksymää - siis hyvin perusteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kaikki viranomaisurkinta tulisi siksi olla pakkokeinolaissa säädeltyä ja tuomioistuimen kulloinkin hyväksymää"

      Tämä voi olla mahdollista (jo tapahtunutta) rikosta koskevassa esitutkinnassa, mutta ei tiedustelussa, jossa itsetään potenttiaalisia terroristeja ja heidän keskinäisiä yhteyksiään(verkostoja).
      Toinen kysymys on pitäisikö terrorismin estämiseksi kaikkien ihmisten luopua yksityisyydestään. Se kysymys pitäisi ratkaista poliittisesti.

      Poista
  8. Jopa leiskuu taas... leiskuu!
    "Mainittu luotettavan (luotitettavan!) poliisin organisaatio..." Ja "Katynin kaltaisissa virkatoimissa...". Mainiota, Kemppi! Ja vielä:
    "Joka kerta kun täällä Venäjällä on ruvettu hillitsemään viinankäyttöä, seurauksena on ollut vallankumous, kuten 1917 ja 1989…” Silkkaa saanallista iloa ja elämöintiä asian ohessa, kiitos!
    terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
  9. Valtiollinen tiedonvälitys ajaa kuulijat tiedon virrasta sopivaan uomaan. Rajoitukset kulkevat akselilla Pohjoismaat - Pohjois-Amerikka - Pohjois-Korea. Muutaman lauseen ja parin sekunnin videon todistusvoima ei voi olla kovin laaja-alainen.

    VastaaPoista
  10. Urkinnasta:
    "Suurin pelkoni on ettei mikään muutu", katsoi Snowden maanantain tv-haastattelussaan.
    Ja jatkoi.
    "Sen sijaan että poliittinen luokka asettuisi suojelemaan kansalaistensa oikeuksia, se suojelee turvallisuuskoneistoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hallitus NSA:ta kansalaistensa sijasta."
    Ja pieni Suomi tulee perässä.
    Äskettäin tuli julki pohjoismaiden sisäministeriöiden valmistama ehdotus , jossa suositetaan "opastusta radikalismin tunnistamiseen kouluissa".
    Linkissä Snowdenin tv-haastattelu kokonaisuudessaan pakkoruotsin sijaan englanniksi.
    https://www.commondreams.org/headline/2014/01/27-1

    VastaaPoista
  11. Suurin uutinen on kuitenkin se, että yhä sakeneva joukko puhuu sen puolesta että verotusta pitää laskea kaikilla sektoreilla. Keskiverto eläkkeestä, 1200 euroa, maksetaan n. 21 % veroa ja samaa veroa haluaisivat kaikki muutkin maksaa. Taustoittamattakin on selvää että yhteiskunnan palveluntarjonta kokee rakennemuutoksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isopalkkaisena voit pyytää työnantajaltasi palkanalennuksen tuohon 1200 euroon niin saat sen 21% prosentin.

      Poista
    2. Mikähän tuossa on sakeutusaineena? Auttaisiko jos jääkiekkomailalla hämmentäisi kokkareet pois?

      Poista
  12. Kun eräs kovin laulutaitoinen britti siirtyi opettajaksi Yhdysvaltoihin, hänen radiotoimittajavaimonsa haki paikkaa paikallisradion uutisista. Brittiaksentti viehätti ja paikka irtosi. Ennen työn aloittamista daamin piti kuitenkin käydä parin viikon kurssi oikea nuotti oppiakseen. Onhan se vallalla siellä muutenkin, hevoskilpailujen selostus on tarkemmin mallinnettua kuin Schützin resitatiivi.

    VastaaPoista
  13. Onpas tassa hyvia kommentteja, kiitos!

    VastaaPoista
  14. Radiovitsi venäläisen tulkin kertomana 1980-luvulta Kostamuksesta: Ikuisuuskysymykseen kuka keksi radion Popov vai Marconi. No Marconi keksi radion ja Popov siihen ne häiriöt!

    VastaaPoista
  15. Kai keskustelemattomuus on meissä tosi syvällä...Keskusteluohjelmissa kysytään valmiiksi mahdottomia."

    Pohjimmaltaan kai kyse on siitä, että keskustelulla ei ole mahdollista muuttaa toisen ihmisen arvoarvostelmia: hyvä esimerkki on vuoden 1918 tapahtumat, joiden nimestäkään ei tuosta syystä päästä yksimielisyyteen. Lähes kaikkeen mielenkiintoiseen liittyy noita arvoarvostelmia, joista siis ei ole mahdollista keskustelemalla päästä yksimielisyyteen.

    (Tämä ei sulje pois sitä, ettei tuollainen keskustelu olisi viihdyttävää, mutta mitään todellista hyötyä siitä ei ole: osapuolet vain kaivautuvat syvemmälle omiin poteroihinsa.)

    VastaaPoista
  16. "Viestinnän yksi sääntö on tämä: sillä aseella, jonka te keksitte, teidät teloitetaan." - Pitää paikkaansa monessakin paikassa. Kehittäjä on silloin tehnyt työnsä hyvin, kun tekee itsensä työttömäksi. Minäkin kehitän töissä sellaista järjestelmää, joka tekee minut onnistuessaan työttömäksi. Samalla myös muita työtovereita joutuu tehokkuuden nimissä joko muihin tehtäviin tai kilometritehtaalle. Taka-ajatushan on tehostaa toimintaa kilpailuedun saavuttamiseksi ja tätä kautta myös ahdistaa kilpailijoita, jotka mahdollisesti myös joutuvat tehostamaan toimintaansa ja näin naru kokonaisuudessaan kiristyy.

    Tässä onkin dilemmaa innovaatio- ja moraalitutkijoille. Laiskuus on taivaan lahja etsiessään aina helpompaa tapaa tehdä työläitä asioita. Tekijä, ei tutkija, keksii aina tavan päästä vähän helpommalla. Kun laittaa luterilaisen työmoraalin omaavan henkilön tekemään tällaista kehitystyötä komennettuna, tekijä ei tiedä kuinka päin olla. Tehdäkö työnsä hyvin vai huonosti: pelastaako oma nahkansa sielunsa hinnalla vai pitääkö sielunsa ja kokea (tuntemattoman) marttyyrin kohtalo.

    Ehkäpä se kaikki koituu kuitenkin yhteiseksi hyväksi ja edistykseksi, tai edes tavallaan omaksi hyödyksi. Kyllä tässä järjellä selitetyssä maailmassa vielä aukkoja piisaa.

    VastaaPoista