Sivun näyttöjä yhteensä

16. tammikuuta 2014

Valtiontaiteilija


En olisi katsonut Ville Haapasalon Jäämeri-sarjaa Ylen Teemalta, koska olin nähnyt erilaisia pätkiä hänen ohjelmistaan kiinnostuksetta. Nyt halusin Kuolan niemimaan ja Valkoisen meren rannan. Olen niistä kovin kiinnostunut. Eräässä sotakirjassa mainitaan suomalainen kaukopartio, joka kävi tutkimassa uuden, Muurmannin radan rikkomisen kyseenalaiseksi iloksi muuttaneen poikkiradan Arkangeliin. Kovimman tason partiomiehet ilmoittivat, että tuolla seudulla ainoa mieleen tuleva ajatus on, miten täältä pääsee mahdollisimman nopeasti pois.

Televisiossa nähty vahvisti vaikutelman. Voi arvailla, kauanko noin aurinkoista päivää joutui odottamaan. Seutu on sateen maailmaa. Jotkut yllättyvät vieläkin tiedosta, joka innosti Bjarmian retkiä. Siellä oli sula meri ja vesitiet vaikka Mustallemerelle ja Välimerelle.

Haapasalo on ilmielävä tshuudi. Tuo sana, jota venäläisetkin käyttivät eräistä ihmisistä, luultavasti toisista eli ulkopuolisesti ja mahdollisesti suomensukuisista, liittyy mielessä ihastuttavaan ja lohduttomaan majakkaniemen seutuun. Siellä Haapasalo eilen kävi, kuvissa.

Toinen katsoja meillä esitti aiheellisen kysymyksen. Miten majakanvartijan koira oli tullut raskaaksi paikassa johon ei ole minkäänlaista tietä. Ehkäpä uroskoira oli käynyt siellä veneellä.

Meri, järvi ja joki ovat perimmäisiä historiallisia vaikuttajia. Ne ovat kaksisuuntaisia. Ne joko yhdistävät tai erottavat. Näillä leveysasteilla ne osan vuotta liittävät ja osan muodostavat esteitä. Bjarmien ja heitä paljon vanhemman ajan valtatie oli luultavasti Oulujoki – Oulankajoki. Ainakin meidän museoihimme on päätynyt merkittävän hienoja kiviesineitä, joiden aines on peräisin Ääniseltä. Siellä on myös se kalliopiirrosalue (katso ”Äänisen kalliopiirrokset”), joka on hyvinkin saattanut olla koko maanosassa mahtavaksi tiedetty kultti- ja kauppapaikka. Omituisen sijainnin syy voisi olla hylje ja lisäksi valas ja mursu – siedettävän varmaa syötävää metsänviljaan verrattuna.

Mahtaako olla toista suomalaista, joka olisi tai olisi ollut Venäjällä todella kuuluisa? Tämä näyttelijä ja monitaitaja kuuluu olevan. Lukemani mukaan hänen on vaikea liikkua yleisillä paikoilla, koska niin monet haluavat sanoa käs’päivää.

Oma aikaisempi viileyteni johtuu vain ylimielisyydestäni ja rasismistani. Juuri tuon oloisia kavereita päivystää Putikon Shellillä ja sadassa muussa paikassa, ja olen tottunut arvioimaan heidän meininkinsä sellaiseksi, ettei se edellytä välittömiä toimenpiteitä taholtani. Tässä tapauksessa luulo osoittautui aivan vääräksi.

Mainostan tässä televisio-ohjelmaa, jossa ei äkkiä vilkaisten ole mitään muuta erikoista kuin rosoinen, kohdittain harrastelijamainen työn jälki. Tyyppi ontuu milloin sinne. milloin tänne, ja puhutaan venäjän kielellä aidoista ja aidanseipäistä.

Todellisuudessa tässä nähdään sellaista, mitä televisiossa ei muutoin esiinny koskaan. Luulen ettei tuollaista ole Venäjälläkään, koska perusjännite kuviin ja tarinaan syntyy juuri siitä, että juontaja-seikkailija on ”bjarmi”, vieras mutta hyväksytty, ihailtukin.

Haapasalolla näyttää olevan ihmeellinen taito saada tavalliset ihmiset näyttelemään. Noissakin oloissa tulo ja tervehtiminen on tietysti feikattava. Jokainen järkevä ihminen kääntyy ja pakenee, jos veräjästä tungetaan sisään kameran kanssa. Juttukaverit on valikoitu ja valmistettu. Toisin ei voi olla. Venäjän tapauksessa ainakin keskiviikkoisessa jaksossa puhutetut tuntuivat olevan salaisen poliisin hyväksymiä tai sen jäseniä, eläkeläisiksi tai insinööreiksi naamioituina.

Ja nämä tuo mestari saa puhumaan, sulamaan ja värähtelemään ihmisyyttä!

Aikaisemmat, sivu silmien menneet ohjelmasarjat on jo tilattu levyinä, ja ne katsotaan hyvin tarkasti. En ole varma, onko Suomen lähialueelta olemassa muuta korkealuokkaista etnografista aineistoa liikkuvaksi kuvaksi tallennettuna. Osallistuva havainnointi on kansatieteen alueella ollut muodissa ja mennyt muodista. Itse olen sen koulukunnan kasvatti, jonka mielestä uskottavaa aineistoa saa vain muuttamalla tutkimusalueelle, opettelemalla kieltä ja nousemalla tyvestä puuhun. Siis kädet savessa, luulot jättäen.

Juuri näin tuo julkisuuden henkilö näyttää toimivan. Vaikka ei ole puhettakaan, että pystyisin seuraamaan venäjänkielistä keskustelua, Haapasalo tuntuu hallitsevan sävyt ja vivahteet. Juuri niillähän kontaktit luodaan. Joku (Donner) esitti jossain (Kuukausiliitteessä) tapansa mukaan virheellisen sitaatin. Karlfedtin runon Fridolin  - talar med bönder på böndernas sätt / men med lärde män på latin. Puhuu maalaismiesten kansa maalaisten tavalla mutta oppineiden kanssa latinaa. Kielikuva on Ruotsissa jokapäiväinen ja silti osuva.

Ehkä Karlfedt sai sen kummastuttavan, kuoleman jälkeen myönnetyn Nobel-palkinnon juuri tästä. Ei hänen romaaneissaan vikaa ole, mutta kyllä menneisyys on haudannut hänen muun tuotantonsa tomuun.

Esimerkkihenkilömme, joka mielestäni oli ohjelman eräissä kohdissa paikkakunnan tavan mukaan vähintään hienoisessa hiprakassa, näkyy olevan valtiontaiteilija. Jos tasavallan presidentti ehtisi kiireemmiltä asioiltaan perehtyä asiaan, saisin varmaan lähes valtiollisen valinnan johdosta itsekin valtionblogistin arvonimen. Se kuulostaa melkein samalta kuin valtionprokuristi. Saisi allekirjoittaakin nämä ”p.p.”

Tuo mies, Haapasalo, käyttää erikoisen alkukantaista keinoa suhteessaan kameraan. Kuka on kamera? Kysymys on dokumenttifilmeissä vaikea. Useimmiten kamera on Jumalan silmä, joka seuraa tapahtumia kuin kirkon lehtoriparvelta, kaiken tietävänä, kaikkinäkevänä ja kaikkivaltiaana. Se on kuin puoluesihteeri – näkee kaiken eikä unohda mitään.

Subjektiivinen kamera jäljittelee katsojaa. Se on ”minä”. Vaikutelmaa voi korostaa antamalla risujen piiskata objektiivia ja kuvan heilua. Edvin Laine ja muut neuvostoelokuvan mestarit osasivat käyttää kameraa moodissa ”me”. Hiukan korostetut kameran paikan vaihdokset ja lievästi tähdennetty leikkaus loivat vaikutelman, että tässä tapahtumia seuraa Kansa, eikä ole muuta valtijaa, ei luojaa.

”Te” on kysymyksessä, kun juontaja mikrofoneineen tepastelee ikään kuin amfiteatterin pohjalle ja kokeneena suuntaa sanansa milloin tuonne, milloin tänne. ”He” sisältää halveksuntaa kuin vanhan ajan entomologin otteissa. He kipittävät, vilistävät, tietämättä olevansa nyt kohteena.

Jäämeren erikoinen näyttelijä vihjailee tai uskoutuu kameralle niin että ruudulta seuraava ihminen tuntee olevansa kaveri, melkein mukana matkalla, melkein munasillaan meressä tai painajaista muistuttavassa sota-alusten kaupungissa.

Dokumentit ovat alkaneet kärsiä suosiostaan. Takana on BBC ja Attenborough. Luonto-dokumenttien taso nousi niin valtavan korkealle, ettei vähävaraisilla ole mitään tekoa sellaisessa sarjassa. Niinpä ainakin tämä yksi on keksinyt sen saman keinon, jota käytti paras matka-esseistiikka, Paulaharjun ja Pälsin lämmön, tekijän oman ihmismielen kiinnostavuuden. Ja ennen pitkää tulee ohjelmassa jakso Tshuktsien niemimaalta, samalta jonka tunnemme vain Pälsin Pohjankävijän päiväkirjasta.



26 kommenttia:

  1. Ennen sanottiin ihailevassa mielessä "alhaiseksi" herrasväkeen kuuluvaa joka osasi ryhtyä tasavertaiseen vuorovaikutukseen kaikkien kanssa.

    AW

    VastaaPoista
  2. Vaikka Ville onkin tsuhna,niin hän on kuitenkin/siksi myös länsimaalainen.Venäläisille tulee miellyttävänä yllätyksenä se,että VH ei kohtele heitä ylimielisesti neuvoja antaen ja osaa hyvin heidän kieltään toisin kuin lukemattomat englantilaiset ja amerikkalaiset matkailuohjelmien tekijät.Lisäksi Haapasalo tuntee tärkeän perustotuuden: venäläisten kanssa on tärkeintä olla tunnnepuolella samalla aaltopituudella.Faktat tai loogisuus ovat sivuseikkoja.
    Vanha venäläinen vitsi suomalaisista: Kaksi meikäläistä ystävää istuu baaritiskillä.Menee pari,kolme tuntia eikä kumpikaan sano mitään.Sitten yllättäen toinen kysyy: - Paljonko kello on ? Kaveri toteaa tähän hieman ärtyneenä: - Onks' tänne tultu puhua lörpöttelemään vai ryyppäämään?

    VastaaPoista
  3. Monesti olen ihmetellyt sitä, ettei maamme historiankirjoituksessa koskaan mainita Herodotosta ja hänen kuvaustaan Itä-Euroopan joista. Neljännen kirjan kappale 58 kuuluu:
    Kahdeksas joki on Tanais, joka saa alkunsa ylämaissa olevasta valtavasta järvestä. Tämä laskee vielä suurempaan järveen, Palus Maeotikseen, joka erottaa kuninkaallisten skyyttien maat Sauromatien maista.

    Tässä puhutaan Donista, joka ei saa alkujaan mistään järvestä. Kuitenkin on huomattava, että Herodotos kokosi kirjansa kuuntelemalla merimiesjuttuja. Tieto on paikkaansa pitävä, jos ajatellaan jokea vesireittinä. Donia myöten pääsee hyvin lyhyiden venestysten kautta Ilmajärvelle ja sieltä Ääniselle. Siinä mielessä Donin voi, pahemmin valehtelematta, ajtella saavan alkunsa Äänisestä. Ääninen voisi ihan hyvin olla tämä "valtava järvi", joka laskee toiseen, vielä isompaan järveen, Laatokkaan.

    Tämä Herodotos-tulkinta saisi tukea siitä, että merkittävä osa kivikautisista kulttuureistamme on ollut hyvin vahvassa yhteydessä Donin suuntaan. Herodotos olisi siis voinut merkitä muistiin kulemansa huhun Mustaltamereltä Karjalaan johtaneesta kauppatiestä.

    VastaaPoista
  4. Haapsalo.
    Puheistanne päätellen voisinkin katsoa takautuvasti.
    Työkiireisellä menee moni hyvä juttu förbi.

    VastaaPoista
  5. Haapasalon Venäjä sekä näyttää että haisee Venäjältä sekä yllättää monesti joka jaksossa. Nämä sarjat ovat olleet mielenkiintoisinta seurattavaa televiisorista moneen aikaan. Näissä ei ole pätkääkään teeskentelyä -- kuvausvaikeudetkin selostetaan ja näytetään. Myös se Haapasalosta tehty kuvakirja kannattaa selata lukien. Ette kyllä ikinä usko.

    VastaaPoista
  6. Solovetsk-jaksoa ihmettelin. Haapasalo ei ilmeisesti ollut tehnyt minkäänlaista taustatyötä. Niiden 112 munkin toimien ihmettely terrorin aikaan ja siitä vedetty erikoinen johtopäätös : "mitä tämä kertoo kristinuskosta?". Ovathan munkit voineet helpottaa joidenkin kärsivien elämää siellä, sekin on mahdollista, tarina ei kertonut. Saattoi olla että Villellä oli päällystakki mukana, ainakin edellisissä sarjoissa on ollut ja näin ollen mies puhui puuta heinää. Olisi nyt edes maininnut Stalinin ja kommunismin vaan ei. Pitääkö miehen pelätä joidenkin ovien sulkeutumista jos totuuksia aletaan kaivella ? Olisi ennen matkaa vaikka lukenut kun lukumiehiä ilmeisesti on, vankileirien saariston, olisi saaren historia vähän auennut.

    VastaaPoista
  7. Kemppisen kanssa hyvinkin samaa mieltä. Jäämeri on Villen kaikkein parasta tähän asti. Kolme ensimmäistä jaksoa meni ehkä pienessä. No joo, Venäjällä kuitenkin ollaan. Neljäs ja viides (pidemmälle en ole päässyt) ovat käsittääkseni jopa kansatieteellisiä dokumentteja. En ole muuten ainoa, joka tätä mainiota sarjaa seuraa. Eikä minulla ole edes televisiota!

    VastaaPoista
  8. Kuka tai mikä suomalainen sotilastaho mahtoikaan "löytää" tuon Kirovin radan Arkangelin rataan yhdistävän oikoradan ensiksi?

    Tässä on eräs "löytäjä" kertomuksineen:

    Sorokasta Arkangelin radalle johtavasta yhdysradasta kerrotaan, että se olisi ollut täydellinen yllätys suomalaisille ja saksalaisillekin. NL rakensi sen kiireesti Talvisodan jälkeen ja se valmistuikin vuoden 1941 kesän aikana.

    U.A. Käkönen, Moskovassa ja Arkangelissa talvella 1941, Otava 1969

    Kirjassaan Käkönen kuvaa tekemäänsä tiedustelumatkaa etsiessään viitteitä radan olemassaolosta. Matkan hän teki keväällä 1941. Käkönen oli silloin Moskovassa sotilasasiamiehenä ja reissu oli "naamioitu" hiihtolomaksi. Olikohan radasta kuitenkin jo olemassa jokin tieto etukäteen, vaikkapa lentäjien tekemänä?

    Käkösen kirjan lopussa sanotaan, kuinka hänen raporttinsa oikoradasta "unohtui arkistoihin" ja yhdysrata tuli suurena yllätyksenä sekä suomalaisille, että saksalaisille kesällä 1941 ja että monet kiistelivät kunniasta, kuka sen ensimäisenä sai tietoonsa ja ilmoitti siitä Suomen Päämajalle kesällä 1941.

    Käkösen uskottavuutta on tosin jopa kyseenalaistettu eräissä muissa yhteyksissä, kuten 1944 asekätkentäjuttua selviteltäessä. Hänen epäiltiin esim. paljastaneen tietoja punaiselle Valpolle muista asekätkijöistä.

    VastaaPoista
  9. Voiko kukaan ystävällisesti vastata kysymykseeni pikimustista oravista?
    terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin kuvia löytyy: http://www.google.fi/search?q=mustat+oravat&nord=1&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=tcrYUoesNIbctAaW4YHoDQ&ved=0CE8QsAQ&biw=1280&bih=903

      Poista
    2. Kiitos asenteestasi anonyymi! Olin kyllä ne kaikki kuvat jo katsellut, vaan vastausta en sieltäkään saanut. Uskon nähkääs, että ne kaksi mustaa kurrea olivat meidän pihan oravia, jotka olivat jo marraskuussa harmaantuneet, mutta sitten värinvaihtomekanismi oli sekaantunut ja niistä oli myöhäisen talventulon takia tullut sysimustia! Nooh, tokihan ne voivat olla ihan eri oravia, Balttiasta jään yli juosseita? Vaan ei osannut Kemppi vastata, heh! Sehän tässä oli olennaista.
      terv. pekka s-to.

      Poista
  10. Näppi napannut! Kukkuu, hyvä kuva, nautiskelen tuosta vastakkaisvärivaikutuksesta, kiitos.
    I.

    VastaaPoista
  11. Lähes pakotettuna:

    Nämä par - glp - partiomiehet ovat kammottavia ja parhaita. Kovimpia, enpä kovana yhtäkään.. Sitkeys. Korkean tason, noh... Kirja kova. Tiedän kirjan ja miehet. Sellaista en yrittäisikään kirjoittaa, saati jossain kommentoida.

    Apropos kommentti, miksi eivät blogit ole taustamusiikilla varustetut? Olisipa lystiä kun taustalla helmeilisi tarinoita Wienin metsästä, (tuo erikoinen soitin!) kun lukija nautitsee päiväkirjeitä kirjoillun taiteen parissa. Tämän nyt olisin järjestävä omaani mutta kun sen pi(i)rustelu on yhä työnä..

    Katsotaan mitä saadaan järjestymään.

    Järjestäjä minä olen. Jo pitkään on ollut se työ minun. Sillä on palkitsevat puolensa. Sen huomaa täällä, myös, mutta ainekirjoituksen oppi ei ole oikein sovelias tämän,, tekniikan parissa. Pahkuran - nappulat - !

    Näin kansakoulupohjalta, aloitti eräskin pitkän monologin, oli ilo kuunnella. Ajo-ohjeita aikaamme. Maljan joimme me. Tahoillamme. Eheii edes Luther.. ei-ei. No, siinä uskon aihe, an sich, ei osaa olla osalla, tämän tutkimus on se yksikin aihe.

    I.

    VastaaPoista
  12. Haapasalo on käsittämättömän suosittu henkilö venäjällä. Yhdessäkin jaksossa Ville matkusti jonnekin Siperian perukoille, keskelle ei mitään ja vastaan tuli joku paimentolainen joka totesi; Minä tunnen sinut! Sinä olet se suomalainen! Viime jaksossakin joku hevosmies tunnisti Villen ja naureskeli vaan että oletpa sinä lihonut!

    Ei liene paikkaa venäjällä jossa Villeä ei tunneta. Jostain luin että hän on vaikutusvaltaisimpia vanäläisiä, heti Putinin jälkeen!

    VastaaPoista
  13. Tulipa mieleen HS Jukka Kajavan aikaan. Valtavirtaa vastaan puskevat kulttuuriarviot. J. Kemppisen tasapainoisimpia, syvällisimpiä ja rohkeimpia blogiartikkeleita viime ajoilta.

    VanhaMies

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. >>Tulipa mieleen HS Jukka Kajavan aikaan.<<

      Ecce homo. Lue miten haluat. Oli tytökaverilla Oulussa uimaopettajana. Sen "piip" miestä saa hakea.


      Poista
  14. Taustamusiikista: The King's Singers -yhtyeen kotisivulla oli vuosia taustamusiikki. Oli hieman hankala mobiililaitteiden kannalta (kaistan leveys, toistonhallinta, Flashin meno mailleen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpäs mutta valittamisesta voipi tehdä valinnaista napilla josta sen saa pois / päälle ettei väkisin tuppaa kun lukea kurkkii, eikötä peikötä vain?

      Huono renki tai mikä mjut mjut. Kylläpä se teknikean maairuma japanilaisa ala on mutta mikä näitä rajaa keksimästä, yhtä höpsäisyähän tämä!
      I.

      Poista
  15. No arvaappa harmittiko, kun huomasin, että tämäkään sarja ei Ylen Areenalta ole katseltavissa ulkomailla. Kovasti hankalaksi Yle tekee ulkosuomalaisen elämän, täytyypä etsiä, josko piraatit auttaisivat.

    VastaaPoista
  16. Yksi erikoisimmista asioista edellisillä Haapasalon reissuista näkyy täällä:
    http://www.youtube.com/watch?v=y2lTqhIuTkE
    Eli Ö-kirjaimen patsas Siperiassa.

    VastaaPoista
  17. jaa pikinokka puuttuu ?
    Kysysis sitt*
    I.

    VastaaPoista
  18. Kuvan lintu on pesäloinen. Mihin viitannee?

    Kuk Kuu

    VastaaPoista
  19. Kemppinen pohtii mikä on Haapasalon kamera: "me", "minä", vai jokin muu.

    Siihen en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta kun Suomensukuisissa kansoissa Haapasalo vierailee Iževskin Kalashnikov-tehtailla ja tähteä pyydetään ampumaan ampuradalla, hän vaihtaa suomeksi ja puhuttelee kameramies Ossia: Haapasalo pelkää pyssyleikkejä, mutta isäntiä ei kehtaa suututtaa kun simulaattorivierailu on järjestetty. Voisiko kameramies ampua maalitaulun terroristeja?

    Kamera vaihtaa pitelijää, ja tavallisesti näkymätön kuvaaja ampuu AK-47:lla maalitaulun terroristeja varsin hyvin. Kaikki ovat tyytyväisiä.

    http://areena.yle.fi/tv/1774435

    kohta 16:30 ->

    VastaaPoista
  20. Lintu on Käki Haapasalo-elokuvan "Käki" kunniaksi... Taisivat sota-aikana rintamalla venäläiset käyttää suomalaisista nimitystä "kukushka", käki. - Kuva Wikipedia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä sitä kerrotaan ja Huovisen Veikko se kehveli on tämänkin pannut kirjaansa jossa pientä poikaa ja reteää menoa on! Että minä nauroin kun se tykki saatiin sinne lavetille so. pienehkölle lavalle. Ja puuhan resonoi...
      Vatta kipiäksi siitä meinasi tullakin mutta sellaisella hummoorilla se sotakin... Vaikka en siitä sodan ja sosan puolesta niin tiedäkään niin isoisäni vei oman levynsä Käpylän radalle, lämmitysajojen aikana soitettavaksi. Siitä tulikin mainio tapa. Sousaa oli se. Ja on yhä. Heppoista tavaraa! Levykin kuk, äh, kului... Mutta pientä hintaa sitä pidettäneen sopivan suuruisena.

      Mielelläni minä sen olen kertonutkin.

      I.

      Poista