Sivun näyttöjä yhteensä

27. kesäkuuta 2013

Syyttäjä





Syyttäjä Kalske voisi hiukan harkita. Kun hovioikeus esimerkiksi nyt Ilkka Kanervan ja useiden muiden jutussa hylkää syytteen ja vaatimukset, se tarkoittaa, että syyttäjäpuoli on hävinnyt.

Syyttäjän tehtävä ei ole saada oikeuteen joutuneita tuomituiksi. Hänen tehtävänsä on kaivaa esiin ja asettaa yhteyksiinsä kaikki sellaiset seikat, jotka perustelevat tuomitsemista. Lisäksi hänellä on rajoitetummin velvollisuus ottaa huomioon myös syytetyn oikeusturva.

Syyttäjä sanoi, että asiasta on nyt kaksi eri suuntiin menevää tuomioistuimen päätöstä, ja on harkittava valitusluvan hakemista korkeimmalta oikeudelta.

Sen hän sanoi vallan väärin. Jutussa on alioikeuden päätös ja muutoksenhakutuomioistuimen ratkaisu.

Näiden kahden tuomiolla on aina se ero, että hovioikeus tietää, mitä alioikeus päätti eli miten se painotti tosiasioita ja oikeussääntöjä. Alioikeus toimii ikään kuin tyhjän päällä. Hovioikeuden ratkaisu on aina ikään kuin kommentti alioikeuden johtopäätöksistä.

Tästä syystä hovioikeuksien ratkaisuja julkaistaan verkossa ja niihin tukeudutaan ikään kuin prejudikaatteina, vaikkei niillä ole samaa lähes velvoittavaa merkitystä kuin korkeimman oikeuden ennakkotapauksilla.

Hovioikeustuomarit eivät ole parempia kuin käräjäoikeuksissa istuvat kollegansa. Järjestelmän mukaan hovioikeudella pitäisi olla enemmän aikaa juttua kohti. Korkeimman oikeuden tuomarit eivät liioin ole mitään ihmiskunnan valioita, mutta kyllä yleensä erinomaisia ammattimiehiä ja –naisia, vaikka muutakin jostain syystä väitetään.

Lainsäätäjän joutuvat tekemään hyvin paljon töitä lähivuosina. Perinteinen käsitys oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta oikeudenkäynnistä on käytännössä kestämätön ja todellisuudessa hitusen valheellinen. Ei kaikkiin rikosasioihinkaan kannata tuhlata kovin paljon ruutia. Oman, ehkä vanhentuneen näppituntumani mukaan 90 prosenttia esivalmisteluunkin tulevista jutuista on oikeastaan yksinkertaisia. Sääli ettei Suomessa uskalleta tehdä kliinisiä kokeita. Olisi näet aika helppo käsitellä joukko juttuja esimerkiksi kymmenen kertaa aina tuomareita vaihtaen. Tietääkseni tätä ei ole kokeiltu. Ja arvaukseni on siis, että ratkaisut olisivat 90-prosenttisesti samoja.

Asia ei sitten ole aivan näin yksinkertainen, koska esimerkiksi kuolleena syntyneet liikennesakkojen riitautukset pitäisi ehkä poistaa valikoimasta, koska ne vääristävät lopputulosta. Sama koskee tunnustettuja rikosasioita. Sellaisia oli aika paljon mm. siksi, että juttu saattaa mennä järeämpään käsittelyyn yhden syytetyn takia, kun taas muut jutussa tuomiolla olevat 29 syytettyä tunnustavat syytteen oikeaksi ja pyytävät lievää rangaistusta.

Raja on liukuva, mutta esimerkiksi Ilkka Kanerva jutussa, jota en siis tässä kommentoi, koska en tunne sitä, faktat lienevät olleet jokseenkin selvät. Eroa faktojen ja sääntöjen ja toisaalta pro ja contra välillä ei ollut. Juttu oli vaikea. Ratkaistava kysymys oli, oliko Kanervaan yritetty vaikuttaa ja oliko tämä käsittänyt vaikutusyrityksen saadessaan rahallista etua. Siis: oliko kysymyksessä lahjonta.

Se on liian äkkiväärä ajatus, että juhlien järjestäminen ja kustantaminen toiselle olisi yleensä lahjontaa. Minulla oli syntymäpäivävastaanotto laitoksen eli siis yliopiston tiloissa runsaat kahdeksan vuotta sitten. Se oli minulla suuri etu, mutta ei maksanut yliopistolle mitään. Ihmisten oli helpompi tulla sinne, ja aika suuri osa oli väkeä, jota tapasin muutenkin työasioissa. Lahjojakin annettiin, osittain varmaan siinä tarkoituksessa, että hyvä yhteistyö jatkuisi tulevaisuudessakin. Lahjat olivat tyyppiä kahvimuki tai hiirimatto.  Kahvit kustansin itse.

Näkökohdat puolesta ja vastaan on hyvä harkinnan ja perustelun rakenne, mutta siinä on aina sama ongelma: miten valitaan ne asiat, jotka puhuvat myönteisen tai kielteisen ratkaisun puolesta. Tällaisessa lahjontatilanteessa ollaan aina arvailuissa. Mitä maksajat mahtoivat ajatella ja toivoa? Mitä saaja tiesi tai arvasi?

Joku kommentoi jo, että poliitikot olisi pidettävä ajoissa kireällä lain tulkinnalla. Ajatus voi olla oikea. Ratkaistavassa rikosasioissa tuomioistuin ei kuitenkaan voi eikä saa miettiä yleishyödyllisiä päämääriä. Yksi TV-kommentoija lipsahti jo kuvailemaan lobbausta – poliittisten päättäjien pitäminen vuosien tähtäimellä hyvällä mielellä. Logiikassa on virhe ratkaistavan oikeusjutun kannalta. Joku voi kuulua kokoomukseen juuri siksi, että hän pitää liikemiehistä ja rakastaa elinkeinoelämää. Ajatelkaa kääntöpuolta: joku tuomari on vanhan liiton vasemmistolainen ja pyrkii tietäen tai tietämättään sortamaan yhtiöitä. Ei sekään käy. Tuomarilta vaaditaan mahdottomia. Hänen on pyrittävä puolueettomuuteen.

22 kommenttia:

  1. Jälleen kerran Katainen osoittaa tyhmyytensä. Tällä kertaa ottamalla varomattomasti kantaa Helsingin hovioikeuden ratkaisuun Kanervan jutussa.

    Pääministerin kuuluisi pitää turpansa kiinni oikeuden yksittäisistä tuomioista semminkin, kun hovioikeuden tuomiolla ei ole vielä lainvoimaa. Jos syyttäjä valittaa KKO:een, niin juttu on edelleen ratkaisematta, kunnes KKO lausuu oman kantansa.

    Itse asiassa syyttäjän on pakko jatkaa juttua KKO:ssa, koska muuten voidaan epäillä, että päämisteri on vaikuttanut sopimattomalla tavalla Kanervan juttuun ja sen jatkokäsittelyyn.

    Vai mitenkä se nyt sitten oikein menee? Tuliko kirjoitettua suulla suuremmalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käteisellä ei tosiaan ole paljon varaa puhua mitään, kun itse jakaa perusteetta rahaa kaverilleen Himaselle. Syyttäjän on tosiaan nyt pakko jatkaa, jos tätä lainkaan kiinnostaa, miltä toiminta ulospäin näyttää.

      Ei tätä paaterointia vain oikein jaksaisi aina katsella.

      Poista
  2. Asia on minusta sen kaltainen, että KKO:n ratkaisu olisi toivottava. On ihan selvää, että poliittisen toiminnan tukeminen kuuluu järjestelmäämme. Toisaalta on yhtä selvää, että sellaisten poliitikkojen tukeminen, jotka ovat yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ratkaisevassa asemassa elinkeinotoimintani onnistumisen kannalta, sisältää elementtejä, jotka ovat vähintäänkin arveluttavia. Ja vielä niin, että vaalituki on yksi asia, yksityisten juhlien järjestäminen kymmenillätuhansilla euroilla jo sitten toinen.
    Mikäli tämä hovioikeuden päätös jäisi lopulliseksi, siitä jäisi elämään sellaisia kohtia tekstissä, jotka mielestäni tarkoituksenmukaisesti tulkittuna jättävät kyllä mahdollisuuden elää kuin pellossa. Se tuskin on kansalaisen kannalta toivottavaa, kannattaa hän mitä poliittista suuntausta tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan tähän vielä, että mielestäni yksi keskeisimpiä kysymyksiä, johon KKO:n tulisi ottaa kantaa on, onko "lahjominen varastoon" mahdollista. Siis tilanteessa, jossa vaikka juuri ei olekaan vireillä elinkeinotoimintaani vaikuttavia hankkeita, joihin etuuksia saava voisi vaikuttaa, niin hänellä nimenomaisesti julkisen asemansa puolesta tulevaisuudessa niitä täydellä varmuudella tulee olemaan. Onko tässä tilanteessa hyväksyttävää vai ei antaa etuuksia? Hovioikeuden perustelut näyttäisivät avaavan tien menettelyyn, jossa näin voisi toimia.

      Poista

  3. Syyttäjän tehtävä ei ole saada oikeuteen joutuneita tuomituiksi

    Tähän asti olen luullut, että tuomioistuin antaa tuomioita, olkoon tuomio syyksi lukeva tai syytteet hylkäävä. Olen ilmeisesti ollut väärässä ja tuomio tarkoittaakin vain sitä, että syytetty tuomitaan rangaistukseen. Oikeastaan tuo Jukkis-sedän kaveri Kalskeen Jore voisi toimia syyttäjänä, lautamiehinä ja tuomareina ja antaa tuomion ilman oikeudenkäyntiä.

    Mutta... niinhän se tekeekin. Jore on tunnettu siitä, että antaa tuomioita tyyliin "on tapahtunut rikos, mutta syytettä ei nosteta. Viimeksi taisi olla uhrina opettaja Korhonen, vaikka rikosta ei löytynyt, niin näpäyttää piti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selvyyden vuoksi: en tunne Kalsketta. Luultavasti en ole koskaa edes tavannut.

      Poista
  4. Lehdet näyttävät jo kirjoittelevan että Kanervalle maksetaan yli 100 000e oikeudenkäyntikuluja takaisin vaikka tuomiolla ei ole vielä edes lainvoimaa? Samaten Kanerva, Merisalo ja kumppanit ovat helpottuneita kun juttu on saatu vihdoin päätökseen ja heidät on todettu syyttömiksi. Onko heiltä kaikilta unohtunut että juttu voi mennä vielä korkeinpaan vai onko heillä jotain sisäpiirin tietoa että valituslupaa ei haeta, vai?

    Olen käsittänyt että tätä blogia lukevat myös silmäätekevät. Pitäisin pienenä ihmeenä jos Kalske ei veisi juttua korkeinpaan, luettuaan blogistin vuodatusta..

    VastaaPoista
  5. "Minulla oli syntymäpäivävastaanotto laitoksen eli siis yliopiston tiloissa runsaat kahdeksan vuotta sitten."

    Et ollut poliitikko, joka oli asemassa, jossa olisi merkittävästi voinut vaikuttaa laitoksen voitontekoon lainsädännöllä, tuilla, veronalennuksilla, kaavoituksella, tietoja vuotamalla, jne.

    "Ratkaistavassa rikosasioissa tuomioistuin ei kuitenkaan voi eikä saa miettiä yleishyödyllisiä päämääriä."

    Tottakai voi, jos se on lain mukaista. Lain henki on vahvasti se, että päättäjiltä ja julkishallinnossa toimivilta täytyy voida vaatia suurempaa lain kunnioitusta kuin tavikselta.
    Nykyisestä linjasta on turha puhuakaan, kun poliitikkoa ei saa kukaan tuomittua mistään. Onhan se jo oikeudessakin vahvistettu, että poliitikolla on lainvastaisesti muita korkeampi yksityisyyden suoja!

    VastaaPoista
  6. Kataisen kommenttihan on hyvää jatkumoa kokkareiden kannanottoihin oikeusistuimien päätöksistä. Kun Kanerva tuomittiin käräjäoikeudessa niin kokoomuksen mielestä lainsäädäntö on sekava. Ja nyt kun Kanerva vapautettiin niin päätös oli hyvä ja selkeä. Että näin.

    VastaaPoista
  7. "Korkeimman oikeuden tuomarit eivät liioin ole mitään ihmiskunnan valioita, mutta kyllä yleensä erinomaisia ammattimiehiä ja –naisia, vaikka muutakin jostain syystä väitetään."

    Syy on yksinkertaisesti työn jälki, jossa ajoittain on kritisoitavaa. Ei sellaista tavallisesti erinomaisilta ammattimiehiltä ja -naisilta synny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiman ajatusta jatkaakseni, jos tuo on ammattikunnalle erinomaista toimintaa, meillä on Suomessa harvinaisen taitamaton ammattikunta.

      Poista
  8. Älä helvetissä, Kalskeen tehtävähän just on käydä päälle kuin yleinen syyttäjä konsanaan;
    nimenomaan hänen kuuluu tunnustella KKO:ta myöten, että lukevat jutun läpi siellä, ett onkoo tämä ennakkopäätöksen luontoinen ratkaisu johon voidaan tulevaisuudessa viitata (kuten Utriainen uumoili) kun taas rapatessa vähä pääs roiskahteleen.
    "Ratkaistavassa rikosasioissa tuomioistuin ei kuitenkaan voi eikä saa miettiä yleishyödyllisiä päämääriä."
    Tämä on nihilistinen kanta, eikä ko. "raja" enää muutenkaan stabiili, ja ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan, koska erilaisissa vaatimuksissa mainitaan nuhteettomuus ja yhteiskunnallinen kunniallisuus.

    "Ajatelkaa kääntöpuolta: joku tuomari on vanhan liiton vasemmistolainen ja pyrkii tietäen tai tietämättään sortamaan yhtiöitä. "
    Olen yhden tällaisen tavannut elämäni aikana, ja sekin oli syyttäjäviranomainen, joka oli pitänyt nyrkkiä taskussa virassa istuessaan, ja eläkkeelle päästyään vähä tuuletteli vappuhumussa.
    Teki muuten työnsä jämptisti, tiedettiin, josta jäi pieni tekijämiehen maine: ja pystyi lähettämään kiskalle että ostapa Iltsikka.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kalskeen tehtävähän just on käydä päälle kuin yleinen syyttäjä konsanaan"

      Kaikki Kullervo Kemppisen Lakitiedon Pikkujättiläisen vanhat ystävät muistavat, että hän kirjoitti (ovat sen toki muutkin lohkaisseet), ettei yleisen syyttäjän kuulu käydä päälle "kuin yleinen syyttäjä".

      Poista
    2. Senkö kirjan jälkeenkö on kielletty omilla aivoilla ajattelu, uustulkinta, ja etäisyyden otto lukemaansa?

      Poista
    3. ? Syyttäjän roolia ei oma ajattelu tai etäisyys muuta. Uustulkinta ehkä, jos sen tekee siihen auktorisoitu.

      Poista
    4. Hienosti laamanni Kemppinen pelasti hovioikeudessa Johannes Virolaisen. Noppa ei nyt niin kaukana ole Novasta.

      Kyllä Sauli Niinistön pitää armahtaa Arto Merisalo! Sauli Niinistön kampanja oli KO:n tuomion mukaan ensimmäinen Novan rahoituskohde.

      Koska Johannes Virolainen ei saanut aikoinaan Nopparahoja suoraan itselleen, vaan ne menivät puolueelle, niin tuskin Saulikaan on edes moraalisesti esteellinen armahtamaan Merisaloa. Rahat kun eivät menneet Saulille, vaan yhdistykselle.....

      Poista
  9. Kanerva lienee sitten puhdas pulmunen, mutta niiden muiden liikemiesten synnittömyyteen minua ei saa uskomaan mikään tuomioistuin. Maksimaalista hyötyä täällä maailmassa käydessään hamuavat ihmistyypit eivät sitä ole koskaan joutuvatpa he käräjien arvioitaviksi tahi ei.

    Markkinatalouden rötösareenoilta toiseen törkeään laitaan.

    Kainuun Sanomissa toimittaja Harri Aalto hehkuttaa lapsia kiduttaneen Anneli Auerin hovioikeuskäsittelyä kuin kyseessä olisi urheilukisojen selostus. Otsikko iskee näin: "Musertava isku Auerin puolustukselle" ja teksti alkaa: "Turun hovioikeuden perjantaina julkistama tuomio Anneli Auerin ja hänen entisen miesystävänsä Jens Kukan seksuaalirikosepäilystä on suuri voitto syyttäjälle. ..."

    Hesarin vastaavasta aiheesta uutisointi pysyy sentään aisoissa.

    Eli maakuntalehtienkin toimittajien tulisi opetella oikeuden päätöksien asialliseen uutisointiin eikä alentua katuojajournalistien lööppikimaran matkintaan kioskien telineistä.

    VastaaPoista
  10. Ihmettelen kyllä Hovioikeuden perusteluja ettei lahjonnasta voinut olla kyse koska syytetyillä ei ollut kyseisellä hetkellä meneillään mitään hankkeita kaavoitetulle alueelle. Tähän on puuttunut myös Kalske joka toteaa ihan oikein että vaikkei herroilla ollutkaan mitään hankkeita meneillään niin joskus myöhemmin voi hyvinkin olla. Eli tässä on yritetty vaikuttaa etukäteen, mahdollisesti tuleviin hankkeisiin. Kuten varmaan asian laita onkin.

    VastaaPoista
  11. "Hovioikeustuomarit eivät ole parempia kuin käräjäoikeuksissa istuvat kollegansa."

    Tämä juuri on Suomen oikeuslaitoksen perusongelma. Tuskin missään muussa länsieuroopan maassa on henkilöresursseiltaan suhteessa alioikeuksiin niin massiivista muutoksenhakuastetta (2/3 käräjäoikeuksien henkilöresursseista?). Kun samat henkilöt kiertävät eri asteissa, hovioikeustuomarit eivät välttämättä olekaan kokeneempia tai pätevämpiä kuin käräjätuomarit.

    Mikä ratkaisuksi? Koko juhlapuheprogrammi täytäntöön eli oikeudenkäynnin painopiste oikeasti käräjäoikeuksiin.

    Mitä se on: Käräjäoikeuksiin lähes kaikkiin pääkäsittelyjuttuihin vahvat kokoonpanot, mutta pääsääntöinen muutoksenhakukielto näyttökysymyksiin. Hovioikeus ei tee uudestaan sitä, mikä on tehtävissä kunnolla vain kerran.Muutoksenhaku keskittyy oikeuskysymyksiin ja oikeudenkäyntimenettelyn asianmukaisuuteen. Tuohon saadaan resurssit siirtämällä henkilöresursseja hovioikeuksista käräjäoikeuksiin.

    Sivuseurauksena asianajo alioikeuksissa paranee kun asiamiesten pitää jo siellä miettiä, miten pystyn ajamaan juttuni hovioikeudessa.

    Silloin jäljellejääville hovioikeuden tuomareille voidaan maksaa sellainen palkka, että Suomen parhaat lakimiehet - yleensä asianajajajat, syyttäjät, hovioikeuden esittelijät ja käräjätuomarit - kilpailevat noista viroista ja tuomarivalinta valitsee parhaat päältä.

    Noin menetellen voidaan säästää valtion varoja ja samalla parantaa oikeusturvan tasoa.

    Jos tämä tysätään sillä tekosyyllä, että näyttö- ja oikeuskysymystä ei voida erottaa toisistaan, niin lähetettäköön lainvalmistelijat - kerrankin tarpeelliselle - opintomatkalle, jonnekin euroopaan, siellä kun tämä on osattu vuosisatoja tehdä.

    VastaaPoista
  12. "Korkeimman oikeuden tuomarit eivät liioin ole mitään ihmiskunnan valioita, mutta kyllä yleensä erinomaisia ammattimiehiä ja –naisia"

    Tämä saattaa olla totta. Ongelmaksi on vain muodostunut niin salaperäinen nimitysmenettely, että syntyy epäilyjä. Sen vuoksi Jyrki Virolaisen blogisaan esiintuomia ajatuksia tulisi voida ainakin harkita, vaikka ne ovatkin hänen esittämiään. (Riittävää olisi, että hakuilmoituksessa ilmoitettaisiin tarkemmin mitä haetaan ja tuomarinvalintalautakunta kytkettäisiin mukaan. Se loisi riittävästi avoimuutta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut asiaa. Tuossa on kuitenkin se ongelma, että ainakaan toistaiseksi KKO:n tuomari ei saa erikoistua. Se on joskus ongelma. Jäsenissä on henkilöitä, jotka osaavat vaikean erillisalan hyvin, mutta eivät sitten satu kuulumaan kokoonpanoon.

      Poista
    2. Jospas siis KKO:n presidentti - sitten kun muilta tärkeämmiltä töiltään ehtii - paneutuisi hetkeksi KKO:n oman työn organisoitiin, aluksi ehkä rikos- ja riitaosastoon. Kun se on tehty, olisi luontevaa tehdä joukon jatkoksi hallinto-oikeusosasto, tai kaksi KHO:n väestä.

      Poista