Tämä ei ole synkistelyä.
Jos joku on seurannut toimintaani muutenkin kuin löytääkseen
esimerkkejä tasosta, jolle voi alentua, hän saattaa tietääkin, että ainakin
viimeksi kuluneet 15 vuotta ovat kuluneet tekijänoikeuden, sananvapauden ja
yksityisyyden inttämisessä. Hyvin usein vastahakoisena kuulijana on ollut
teollisuuden edustaja tai yliopisto.
On sanottu viisaasti, että viranomaistoiminnan julkisuus
toisaalta ja ihmisten yksityisyys toisaalta ovat sellaisia perusasioita, jotka
kaikki lakimiehet osaavat. Ilmoitan kunnioittavasti olevani eri mieltä tästä
asiasta.
Jatkuvasti tapahtuu sinänsä pieniä asioita, jotka
osoittavat, että esimeriksi poliisit tai terveydenhoidon ammattilaiset
(lääkärit ja hoitajat) joko eivät ole selvillä asioista tai eivät ole niistä
tietääkseen. Asian tekee ikäväksi lainsäädäntöpohjan hataruus.
Esimerkki: nähdäkseni juuri kukaan ei ole älähtänyt, kun
Kreikan laina-asiassa korkein hallinto-oikeus ilmoitti, että eräät pankkien
nimet ja tilitiedot eivät ole julkisia. Ratkaisu oli tuoltakin osin oikea. Liikesalaisuuksilla
on lain suoja – mutta kun kukaan ei tiedä, mikä se sellainen liikesalaisuus
(yrityssalaisuus) on! Lisäksi tuomioistuin sivuutti sen, että oikeushenkilöillä
ei ole yksityisyyden suojaa. Siten niiden nimeäminen julkista pankki- tai
pankkiiriliikettä harjoittavina olisi kukaties ollut yleisen edun vuoksi
julkinen asia. – Tätä ei pidä käsittää arvosteluksi, koska en ole syventynyt
tuohon asiaan. Kysymyksessä on vain oma ihmettelyni.
Toinen esimerkki. Yksityisyyden loukkaaminen
elinkeinotoiminnassa on rangaistava teko ja johtaa myös korvauksiin. Mutta ketä
syytetään ja ketkä korvaavat? Jos yksityisyyttä loukkaa valtion virkamies,
riittääkö todella, että pannaan joku hyvin pieni nilkki vastuuseen?
Asiat saivat surkean suunnan vuonna 2001, jolloin säädettiin Patriot Act. Lain nimi on kirjainlyhenne eli
akronyymi sen täydellisestä nimestä Uniting and Strengthening America by
Providing Appropriate Tools Required to Intercept and Obstruct Terrorism Act of
2001. U.S.A. P.A.T.R.I.O.T
Aika yleisen käsityksen mukaan suurvallat Kiina, Intia ja
Brasilia eivät ole erikoisen kiinnostuneita näistä kysymyksistä.
Mielestäni USA ei ole maailmanrauhan uhka. Sellainen ei
taida olla edes Kiina.
Ongelma on tietenkin se, että vääriin käsiin joutuneina nämä
”terroristitiedot” voivat kasvaa hyvin suureksi ongelmaksi. Jälleen kerran
vailla vähimpiäkään todisteita mainitsen arvailevani, että merkittävillä
työnantajilla ja keskeisillä yliopistoilla on pääsy noihin tietoihin.
Pahimmassa tapauksessa se, että joku on listoilla eli häntä epäillään syystä
tai syyttä asiattomasta yhteydenpidosta mahdollisesti vaarallisten tahojen
kanssa, voi estää asianomaisen etenemisen.
Mutta sanon sadannen kerran ja osoitan sanani erikoisesti
Aalto-yliopistolle, että näiden suhteellisen uusien asioiden systemaattinen opetus
on maassamme laiminlyöty. Pelottavan suuri osa ICT-juridiikan
asiantuntemuksesta on meillä Otaniemessä ja Turun yliopiston
oikeustieteellisesä. Siellä muuten muuan Vuorinen väittelee tulevalla viikolla
aiheesta ”Beyond Patent Pools: Patent
Thickets, Transaction Costs, Self-regulation and Competition”. Ja Tuomas Mylly
väitteli 2009 tekijän- ja patenttioikeuden suhteesta EU-perusoikeuksiin.
Nyt Helsingin
yliopistossa on liikettä oikeaan suuntaan. Marcus Norrgård alkaa opettaa siellä
eikä vain Hankenilla. Hän osaa. Mutta kun ajattelee, miten hirmuinen määrä
periaatteellisesti tai rahallisesti tärkeitä asioita kulkee esimerkiksi
tekijän- ja patenttioikeuden tai juuri sananvapauden ja yksityisyyden suojan
nimikkeen alla, kokonaisuus on loihduton.
Kukaan ei ole
ehdottanut esimerkiksi osaamiskeskusta (jollaiset tosin on jo ehditty todeta
aika ongelmallisiksi). Hallituksessa joka mies ja nainen vannoo innovaatioiden
nimeen – mutta sekä kauppa- että oikeustieteissä innovaatioiden käyttäminen,
kaupankäynti innovatiivisilla ratkaisuilla (lisnesointi) ja julkisuuden ja
yksityisyyden ongelmat ovat lapsipuolen asemassa. Tarkemmin ajatellen
lapsipuolet ovat aika hyvässä asemassa verrattuna näihin.
Tältä osin ja näillä
perusteilla mieleni tekisi yhtyä siihen kuoroon, joka pitää lakimiehiä kaiken
kaikkiaan joutavina tuulipusseina. Tilanne on näet niin paha, että
oikeudellinen sääntely olisi mietittävä alusta alkaen uudestaan, ja raikkaasti.
Toive on
nurinkurinen, myönnän sen. Valtion olisi rahoitettava opetus ja perustettava
virat asiantuntijoille, jotka hakisivat ja neuvoisivat keinot ihmisille
suojautua – valtiota vastaan. Omaa ja vieraita.
Velttona eleenä
vaihdoin kotona modemin ja reitittimen, jotka ovat nyt vihdoinkin salasanan
takana ja verkkoon näkymättömiä. Vaikkei minullakaan valitettavasti ole
kehuttavia salaisuuksia takanani.
Siunatuksi lopuksi
tältä paikalta pyydän arvoisia ja kunnioitettavia lukijoita silmäämään jutun syvästi
vertauskuvallista valokuvaa. Mielestäni se ei ole valokuvanakaan aivan
kelvoton.
Omahyväisyyden huippu!
VastaaPoistaTässä uutisissa pyörineessä tapauksessa minkään valtakunnan armeija (pun intended) immateriaalioikeus-, sananvapaus- ja yksityisensuojakysymyksiin perehtyneitä juristeja ei voisi vaikuttaa mihinkään, nämä tiedustelutoimet tehdään poliittisella päätöksellä ja niiden tuottamat hyödyt ovat suurvaltojen "kansallisen turvallisuuden" intresseissä. Amerikan lakien mukaan kaikki on salaista, kaikki on laillista, mahdollisista laittomuuksista ja väärinkäytöksistä puhuminen on laitonta. Sama varmasti Kiinassa, Venäjällä ja muualla.
VastaaPoistavuonna 2001 säädetyt pysyvät poikkeuslaithan ne - poliittinen muisti ei ole häävi muttei myöskään tieteellä ole kuin "lapsen tieto, naisen muisti", väinämöiskielellä. Aivan naiivi ajatus että kun on laki, sen suomia valtuuksia ei suurvalta käyttäisi. Se pitkänaama pressa siellä, jolle jostakin syystä oli kiire antaa rauhan Nobel, ei ole muuten purkanut vielä yhtään edeltäjänsä säätämää kyseenlaista lakia tai säädöstä (jostain kidutusmentelmistä alkaen). Muuten: IP:si näkyy verkkoon, sain sen nopeasti selville. Kuka on myynyt mitä, ja millä lupauksilla? Uskoisin että myös Tor Project´s Anonymity Online voidaan ainakin teoriassa dekoodata auki juuripalvelimella, kuten androidinkin tunnistetiedot. Jälkimmäisestä en ole varma, ja ainakin iltasanomat on estänyt ko. kojeista viestien lähettämisen. Android tehtiin sellaiseksi mitä se on, tietäen yksityisyyden puutteet läntisessä cybermaailmassa - kuten myös Nokia-älypuhelimet, mutta ne, juuri vastakkaisten johtopäätösten saattelemana. Siinä yksi vähän puhuttu peruste tehdä valinta. Oikeastihan ero teknisessä käytettävyydessä ei ole suuri, vaan se on todellakin jotain immateriaalista, karismaattista. vaikka Anssi Vanjoki, tällaisiin jeppeihein yliopisto käyttää palkkabudjettinsa, ehti sanoa androidista: se on niin kusisi pakkasella housuunsa.
VastaaPoistaNyte tämä keskustelu kohoaa, sekä blogistin, että kommentoijien, toimesta niin, että tämän sammakon on aivan pakko kurnuttaa sekaan.
PoistaSammalikko usein riittää sammakolle, mutta kotkan nököalasta haastaminen on haasteellista, kuten toimittaja on opettanut meidät sanomaan.
Sammakon sihti on materiaalissa. Sammakko on kiinnostumut siitä kaadetaanko kotilampeen lipeää vai liejua. Takavuosien vastuuministeri sanoi vastuullisena kantanaan, ettei hallitus voi, eikä sdaa, puuttua yksittäisten yritysten päätöksiin. Koska sammakko on jo saanut kunnian ennustaa tulevaa säätä, kuulkaa tämä ennustus, ansaintapäätöksiin johdutaan vielä kajoamaan.
ass. Kamala-Reijo, se samma
Valokuva ei ole laisinkaan kelvoton!
VastaaPoistaKuvasta rajaisin 1/6 vasemmasta ja yläreunasta pois.
VastaaPoistaOnko Kemppinen jo pitkään harrastanut lihansyöjäkasveja? Nimittäin - tuossa päivän lööppikuvassahan [joka oivallisen problemaattisella tavalla johdattelee lukijaa tekstisubstanssin saloihin] vihreäksi naamioitunut Heliamphora ionasii [vai onko sittenkin Cephalotus follicularis, Pinguicula corsica vai Dionaea muscipula] alkaa jo muutaman hetken päästä napsia suuhunsa makoisan Calliphoridae’n [‘paskakärpäsen’].
VastaaPoistaKuvan harkittu epätarkkuus korostaa tapahtuman draamallisen jännittävyyden hetki hetkeltä avautuvaa odotushorisonttia hermosoluja kutkuttavalla tavalla. Lisää tällaista elämän tosiasioita rohkealla mutta opettavaisella tavalla paljastavaa kuvajournalistiikkaa. Kuvasäädöksi kannattaa edelleenkin valita ‘bona fide random’.
*
Lähden tästä kohta itsekin bongaamaan [‘klenkkaamaan’ jos saan luvan käyttää omaa idiomiani] lihansyöjäkasveja tuonne Eiran kulmille. On mukava joutua niiden uhriksi, jos hinnoista ja yksityisyyden suojasta sovitaan. Yksityisyyden suojaan vedoten joudun myös käyttämään nimimerkkiä, mutta hakkereiden iloksi voin kertoa, että oikea etunimeni on Phil Ann [siviilisääty: androgyyni city-sinkku].
Muuten kuin periaatteellisesti asialla ei ole kai suurta väliä muuten, mutta kun en tiedä onko USA:n hallinto semmoinen luotettava osapuoli jonka käsiin tuommoista tietomassaa voi uskoa. Paitsi eri sortin hörhöjä siellä tuntuu olevan myös riittämiin kaiken maailman vuotajia, joko korruptoituneita tai "aatteellisia".
VastaaPoista"Ei suurta väliä"? Mitä helvettiä?
PoistaJos haluat luovuttaa yksityiset omat tietosi viranomaisille, vakoojille jne., olet vapaa sen tekemään. Neiti on hyvä.
Kommentissa esittämälläsi asenteella kuitenkin hyväksyt muiden ihmisten tietojen luovuttamisen ja siihen sinulla ei ole mitään oikeutta.
Vaikka en juristi olekaan, niin tuntui kuitenkin oudolta, ettei julkishallinto ollutkaan julkista, vaikka Suomelle tuputettiin miljardien vastuita. Ihmeen nöyrästi eduskunnan enemmistö taipui salailuun.
VastaaPoistaOnneksi KHO sentään uskalsi tehdä jotain.
Ad Omnia: - valokuvasta ilahduin itse kovasti, koska sitä ei ole otettu makrolla, vaan tavattoman hyvin piirtävällä 50-millisellä aukolla f 1.7. Aurinko suvaitsi paistaa sopivasta suunnasta, ja kärpänen on siis lehden takana ja näkyy varjokuvana.
VastaaPoista