Kirkkonummi

Kaikin puolin sävyisä tarkka lukija ja hyvä ystävä esitti käsityksiä siitä, mikä Kirkkonummella on vanhastaan ruotsinkielistä ja mikä suomenkielistä seutua. Ongelma on näennäisesti yleistä kiinnostavuutta vailla. Toisaalta se kuitenkin sivuaa kaksikielisyyden ongelmaa.

Pidin kaksikielisyyttä historiallisena jätteenä, kunnes kävin viimeksi Belgiassa. Siellä kukaan ei väitä kysymyksiä ranskaa ja hollantia (flaamia) puhuvien oikeuksista ja alueista helpoksi. Tilanne on jopa hiukan irvokas, koska toisena EU:n pääkaupunkina Strassbourgin ohella luulisi, että kansojen lisäksi kieliryhmät olisivat siellä veljet keskenään. Eivät ne ole.

Kirkkonummen kielten historia on liian vaikea ratkaista. Täällä on esimerkiksi Veikkola ja Haapajärvi, joista viimeksi mainitussa on ollut 1700-luvun alusta alkaen ainakin kolme kovasti suomenkielistä kantatilaa, Maula, Pussila ja Seppälä. Kylmälä oli suomenkielinen, mutta samoin yllättäen Navala, joka on keskemmällä pitäjää, ja toinen puoli Lapinkylää. Pienempiä suomalaisasutuksia on siellä täällä, jopa Masalassa, mutta ei tokikaan Jorvaksessa.

Lähdeteoksena ”Kyrkslätt socken I-II” (Rosberg – Fleege, 1901) toteaa varmaan asian ytimeen mennen, että suomalaisseudut (finnbole) olivat asia erikseen. Muutoin tilanne oli – kirjoittajien mukaan ”onneksi” – se, että suomea puhui vain matalan rahvaan alin osa, kuten piiat, rengit ja itselliset. Nämä olivat myös ”onneksi” liikkuvaa väkeä eivätkä siten jääneet rasittamaan pitäjän taloutta.

Mieleeni tulee tapaus Pohjanmaalta. Kauhavan kunta osti väitteen mukaan mustalaisperheelle asuttavaksi talon, Lapualta. Häätkin kustannettiin, sillä vaikka lapsia oli tusina, vihillä ei ollut tullut käydyksi. Ja rasitus siirtyi naapurikunnalle.

Entisajan sosiaalipolitiikan idea oli panna vahinko kiertämään. Tämän hetken ”nimby” eli ”ei minun takapihalleni” on vanha perinne. Mustalaiset toimitetaan Malmille ja suomalaiset Söörnääsiin, ellei heillä ollut varaa asettua Töölööseen.

Todellisuudessa ymmärrän nykyisiä ruotsin kielen vieroksujia aika hyvin. Kun muutin tänne 30 vuotta sitten, puhuin kyläläisten kanssa ruotsia, vaikkei se ollut virheetöntä eikä missään tapauksessa ajanmukaista. Tänäkin päivänä puheeseeni lipsahtelee ilmaisuja, jotka jäivät käytöstä 1800-luvulla. Detta alle som vederbör till efterrättelse lände.

Täällä muuten on ruotsia taitavaa väkeä, jonka taustaa muistetaan harvoin kielisuhteista puhuttaessa. Tuttavapiiriin kuuluu muutamakin aikoinaan etäältä sisä-Suomesta Ruotsiin lähtenyt henkilö, jotka ovat sitten tulleet takaisin täysin kaksikielisinä ja saattaneet laittaa täällä lapsensakin ruotsinkieliseen kouluun, joka on seudulla tasoltaan hyvä.

Todellista viisautta osoitti se tuttava, joka kouluttautui muinoin ammattiin ruotsinkielisessä oppilaitoksessa ja kotona rouvalleen sujuvaa ruotsia, vaikka on tiettävästi itse lähtöisin umpisuomalaisesta idästä.

Sen olen maininnut ennenkin, että Kansalaissodan punikkien pojat Väinö Leskinen ja Aarne Saarinen puhuivat virheetöntä ruotsia, koska he kuuluivat siihen joukkoon, joka aikoinaan sysittiin Helsingistä Kirkkonummen Pikkalaan kansakouluun. Virallinen Suomi ei halua muistaa, että punikkien lapsiin kohdistettiin erinäisiä toimia vielä 1920-luvulla. Ilmari Kianto oli ilmaissut kantanaan, että paras olisi, jos heidät toimitettaisiin pois päiviltä. Pentti Haanpää ei ollut vasemmistolainen, mutta teoksen ”Kenttä ja kasarmi” aiheuttama valtava paheksunta lienee johtunut siitä, että asevelvollisarmeijan epäluotettavuus tuotiin teoksessa mutkattomasti esiin. Asevelvolliset eivät olleet esimiestensä ohjattavissa tilanteessa kuin tilanteessa.

Kirkkonummen maisemasta näkee poliittisen erikoisuuden. Täällä ei ole sanottavasti maalaisliittoa / keskustapuoluetta. Kunnallisista tihutöistä ovat vastanneet yksissä tuumin RKP, Kokoomus ja Demarit. Vahvahermoinen voi käydä vilkaisemassa, miten juuri nyt kaavoittajan suostumuksella piilotetaan seudun vanhimpiin kuuluvaa harmaakivikirkkoa pysäköintitalojen taakse.

Kirjoituksen kuva on 1800-luvun puolelta, ”höyrypursi Adlercreutz laskee Luoman laituriin”.

Sama sukunimi löytyy kunnanvaltuuston ja –hallituksen jäsenluettelosta nytkin. Väärinkäsitysten välttämiseksi: asianomainen on arvioni mukaan noissa tehtävissä sekä aktiivinen että taitava. (Tämäkään ei ole mainos.)