Sivun näyttöjä yhteensä

3. kesäkuuta 2013

Hyvät toverit


Oudoksuisin, ellei Tuomiojalla olisi jonkinlaista luonnosta muistelmiksi. Toisaalta jälki voisi olla vielä parempaa, jos hän antaisi jonkun toisen kirjoittaa tarinan, joka voisi mielelllään alkaa koulunkäynnistä Lontoossa ja SYK:ssa, tietokilpailumenestyksestä televisiossa ja ohjelmasta I.-C. Björklundin kanssa, sekä Teiniliiton ajoista.

Asiaan kuuluisi sukutaustan selvitys. Silloin loppuisivat myös kummastelut herraspojan kohtaloista. Hella Wuolijoki eli isoäiti oli virolainen ylioppilastyttö, mutta tämä mies, Sulo Wuolijoki, erittäin merkittävä henkilö hänkin. Wuolijoet olivat rusthollarisukua ja valtiopäivämiehiä. Erkki on hiukan totuutta muuntaen senaattori kolmannessa polvessa. Sulo Wuolijoki toimi laajasti luokkatovereittensa Otto Wille Kuusisen ja Edvard Gyllingin kanssa ylioppilassosialistina suurlakon aikaan ja muun muassa suomensi yhdessä Yrjö Sirolan kanssa ”Kansainvälisen”. Sulon veli Wäinö Wuolijoki oli maan johtavia poliitikkoja. Hän oli ministeri Tannerin hallituksessa ja toimi myöhemmin suurlähetiläänä.

Jos Suomesta yrittää löytää todellisen kantakirjasosialistin, Erkki on ehkä ykkössijalla. Se että hänen isoisänsä sattui olemaan edistyspuolueeseen kuulunut Helsingin Sanomien päätoimittaja ja isänsä vapaamielinen pankkimies ja poliitikko viittaa Suomessa ani harvinaiseen poliitikkoperinteeseen suvun keskuudessa.

Sakari Tuomioja oli ministerinä Kekkosen hallituksessa 50-luvun alussa. Nämä kaksi ja Teuvo Aura muodostivat lahjakkaiden miesten triumviraatin, joka hajosi äkisti. Sakari Tuomiojan ura ulkoministeriössä ja YK:ssa oli samaa luokkaa kuin Ahtisaaren ja Max Jacobsonin. Mutta hän kuoli aivoverenvuotoon 53-vuotiaana. Mitä tämä vaikutti poikaan, sitä ei kai tarvitse arvailla.

Jos elämäkerta ilmestyisi ja olisi kaiken kukkuraksi rehellinen, siitä saisi lukea kummia. Vaikka Erkki oli jossain vaiheessa Kekkosenkin käpälöitävänä, hänhän oli nimenomaan Kekkosen mustalla listalla varhaisesta vaiheesta ja viimeistään Zavidovo-vuodon vuoksi. Lisäksi hän oli oman puolueensa kaikkein mustimmalla listalla, etenkin puolueen kellokkaiden Kalevi Sorsan ja Erkki Raatikaisen sekä monien muiden keskeisten demarien mielestä aivan mahdoton mies.

Samaa mieltä lienee ollut tuohon aikaan Tuomiojaa vanhempi Paavo Lipponen. Koivistosta en ole varma, mutta sellainen mielikuva minulla on jostain keskusteluista, ettei hänkään varsinaisesti pannut toivoaan Tuomiojaan. Eikä Tuomioja häneen.

Mielestäni on kummallista, että poliittisessa puolueessa pysyy hengissä marssimalla oman mielensä mukaan parhaaksi katsomaansa suuntaan. Tosin Tuomioja oli aika pitkään jäähyllä tosi  politiikasta Helsingin apulaiskaupunginjohtajana, mutta hän tuli takaisin. Hänellä on ollut vuosikymmeniä taipumus saada runsaasti ääniä. Siitä on kai pakko päätellä, että pääkaupunkiseudulla on jokin ryhmä, joka ajattelee eurooppalaisen sosialidemokratian perinteen mukaisesti – ja tämä ei viittaa Englannin labouriin eikä Palmen ruotsalaiseen sosialidemokratiaan, yhtä vähän kuin Erlanderin tai Hanssonin.

Ilman Tuomiojan ääniä aikoinaan vihreät ja sitten perussuomalaiset olisivat saaneet vielä enemmän kannatusta.  Olen näet taipuvainen arvioimaan hänen äänestämisensä yleiseksi protestiksi.

Tämä johtaa mielenkiintoisiin seuraamusväitteisiin. Tänään kuuntelin korva tarkkana, mitä Sixten Korkman sanoi perussuomalaisten Hesarin etusivun suurilmoituksesta. Käsityksekseni jäi, että politiikkaa on tehty totuudellisuuden kustannuksella suunnassa jos toisessakin.

Samoin luin vielä kerran eläkkeellä olevan Liikkuvan poliisin päällikön lausunnon lakkauttamisasiassa. En tunne asiaa riittävän hyvin, mutta miehen tunnen. Samasta asiasta puhuttiin televisiossa. Taipuisin tässäkin asiassa arvioimaan, että poliittista päätöksentekoa ohjaa kovin usein laskelma äänestäjien suhtautumisesta, kun toivoisin, että ohjaava elementti olisi järki. Lausunnossaan päällikkö pamauttaa hyvin ikävän näkökohdan. Liikkuvaa poliisia on yritetty perustamisestaan lähtien lakkauttaa kerran toisensa jälkeen. Tällä kertaa kuppikuntaiset, kansalaisten vahingoksi koituvat syyt on puettu säästämisen kaapuun.

Ja tästä pääsen takaisin Tuomiojaan ja poliitikon elämään.  Suvun miehet, toinen toistaan taitavampia ja tietävämpiä, kuten jo sanoin, näyttävät olleen vanhastaan vailla poliittisessa elämässä tärkeimpiä ominaisuuksia, nimittäin teräviä kyynärpäitä ja isoja jalkoja, jolla voi talloa toisia varpaille.

Henkilönä Tuomiojaa ei kai ole koskaan mainittu pääministeri- eikä presidenttiehdokkaana. Syy on tietenkin selvä. Ei ole riittävää kannatusta. Mutta on toinenkin syy. Poliitikolta odotetaan karismaa, kykyä olla miellyttävä myös iljettäville ihmisille, ja yleisesti niin sanottua säteilyä.

Mielestäni Tuomioja on tutkijatyyppi, jollaisen luulisi tapaavansa yliopistolla tai kansainvälisessä instituutissa. Kun olen, niin kuin eri yhteyksissä on käynyt ilmi, ollut miehen kanssa tekemisissä kohta 50 vuotta, voin korostaa kokemuksesta, että en ole koskaan nähnyt hänen käyttäytyvän huonosti. Mutta toisaalta tietty koleus eli karisman puute näkyy ja tuntuu. On meillä ollut sellaisia suurpoliitikkoja, siis tyyppiä Ståhlberg tai Ryti. En ole koskaan kuullut heitä mainittavan hauskoiksi herroiksi, vaan nimiin liittyy tänäkin päivänä jokin kuivakiskoisuuden ja jopa tosikkomaisuuden sävy.

Jolloin päädyn vanhaan virteeni. Elämässä ei ratkaise lahjakkuus, vaan sattuma. Jacques Monod kiteytti asian monta kymmentä vuotta sitten: Sattuma ja välttämättömyys. Nämä kaksi vaikuttavat maailmassa.


25 kommenttia:

  1. Liikkuvan poliisin lakkauttaminen on parasta, mitä poliisihallinnolle on tapahtunut pitkään aikaan. Poliisin ongelma on, että sitä ei voi johtaa valtakunnallisesti. Itsellisiä organisaatioita on liikaa. LP oli aikoinaan hyvin tarpeellinen, mutta nykyään pelkkä muinaisjäänne. Autojen väheneminen ym. on propakandaa. Eivät ne mihinkään häviä, siirtyvät vain toisiin organisaatioihin. Se missä partiot liikkuvat ja millä tehtävällä, on johtamiskysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikkuvan poliisin lakkauttaminen on pahinta mitä poliishallinnossa tapahtuu. Toimivin ja parhaiten johdettu yksikkö lakkautetaan säästöiksi naamioidun vallanhimon seurauksena

      Poista
    2. Peruspoliisitoimintaa pitäisi johtaa nimenomaan paikallisesti, mahdollisimman pienissä yksiköissä (vrt nimismiespiirit). Sen lisäksi pitäisi oll valtakunnallinen poliisireservi, joka voi varallaoloaikoinaan valvoa vaikkapa liikennettä (LP). Lisäksi vaativaa rikostutkintaa varten pitäisi olla keskusrikospoliisi.

      Poista
  2. Perhehistoria on Tuomiojalla hallussa kuten kansallinenkin, sen sijaan en muista koskaan kuulleeni hänen arvioitaan mannermaisen ajattelun kehityksestä niinä vuosina kun hän istui Urkin polvella, tai Kemppinen kävi Lastenkutsuilla Tamminiemessä.

    Kuitenkin Italiassa koko puoluekenttä meni uusiksi, syntyi toinen tasavalta, mutta Tuomiojalle riittää kunhan naureskellaan Berlusconille.

    VastaaPoista
  3. Tuosta liikkuvasta poliisista on mieleeni jäänyt kotikylästäni 60-luvulta sellainen maine, että jos oman kylän poliisi saattoi vähän lepsuilla ystävien ja kylänmiesten liikennerikkomuksia niin LP:n miehet olivat armottomia rikkomusten suhteen ja että heitä pelättiinkin ja varoiteltiin jos oli nähty Helsingin rekisterissä oleva poliisiauto.
    Vielä nytkin itse likenteessä refleksinomaisesti katson poliisiautosta lp tunnuksia.

    VastaaPoista
  4. Kovasti minä hämmästelen tätä "eurooppalaisen sosialidemokratian perinnettä", joka olisi olemassa, mutta ei juuri ilmene missään maassa tehtynä käytännön politiikkana.

    VastaaPoista
  5. Max Jakobson,
    ei Jacobson

    VastaaPoista
  6. Luulen, että Tuomioja saa aika paljon "protestiääniä" niiltä demariäänestäjiltä, jotka vastustavat puolueen liukua oikealle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt Nyymi osuit oikeaan pilkkaan!

      Tuomiojalla on laaja menneisyys nuorison ja väestön yhtenä ideologiajohtajana!

      Alle ei-kirjoittanut nyymi on lukenut hänen toimittamiaan lehtiä jo syvällä viime tuhannella. Eiko Tuomioja ollutkin vastustamassa eu-humputuksia niiden silloisilla nimillä?

      Poista
    2. Annan ääneni tälle selitykselle, jos demarina en olisi hyväksynyt Paavo "Boss" Lipposen linjauksia, niin äänestämällä Tuomiojaa, lähetän viestin Kiinan Keisarille. Tuskin Tuomioja kerää vasemmistoliberaalien ääniä, ne menevät Helsingissä vihreille.

      Boss on tässä yhteydessä Natsien vaatturin tunnus. Perinteinen eurooppalainen sosiaalidemokratia on mielenkiintoinen käsite. Ehkä Saksan liittokansleri Schöder edusti tätä vasemmistolaista liikettä EU; huippukokouksissa. Herrat Tuomioja ja Schöder kun istuivat kokouksissa vierekkäin.

      Saksan liittokansleri pukeutui mittatilauspukuun, ja poltteli kuubalaisia (KVG Cohiba-demarin uskontunnustus). Tuomioja vieressä yritti marimekkokassia huitomalla saada raitista ilmaa keuhkoinsa.

      Jos ulkopuolinen kirjoittaja takaa elämänkerran laadun tai totuudenmukaisuuden, niin syksyllä saamme tietää lopullisen totuuden Paavo Väyrysestä.

      Ukkola, Sanna
      Lehtinen, Lasse
      VASTARANNAN KIISKI - PAAVO VÄYRYSEN IHMEELLINEN ELÄMÄ

      Väyrysen ikä- ja työtoveri Lasse Lehtinen ja nuoren polven politiikan toimittaja Sanna Ukkola ovat yhdistäneet asiantuntemuksensa tähän kutkuttavaan elämäkertaan. / WsoyKirjatAsiaproosaYhteiskunta

      No, kirja ei ole luokassa tietokirjat....


      Poista
  7. "Toisaalta jälki voisi olla vielä parempaa, jos hän antaisi jonkun toisen kirjoittaa tarinan, joka voisi mielelllään alkaa koulunkäynnistä Lontoossa ja SYK:ssa, tietokilpailumenestyksestä televisiossa ja ohjelmasta I.-C. Björklundin kanssa, sekä Teiniliiton ajoista."



    Oudoksuisin jos joku muu kuin Tuomioja itse voisi kirjoittaa hänen omista intentioistaan "paremman jäljen". Mieshän on koko poliittisen uransa ajan ollut omien tempperamenttipiirteidensä mukainen.

    Koleuden (kuivakiskoisuuden ja tosikkomaisuuden) ja karismattomuuden väliin en laittaisi kovinkaan pysyviä yhtäläisyysmerkkejä vaikka esim. nykyisessä presidentissä on karismaa kuin kesähelteeseen tuodulla lumiukolla.

    Sattuman ja välttämättömyyden taustatekijänä toimii tunne, "latingin" voimakkuus antaa sattumallekin siivet.

    VastaaPoista
  8. "Elämässä ei ratkaise lahjakkuus, vaan sattuma."

    Jukka hyvä, eiköhän sekin ole sattumaa, kummalla puolen pöytää olemme olleet, tuomareina vai tuomittavina. Hyvää kesää Sinulle!

    VastaaPoista
  9. Olisi todella kultturellia että Tuomioja, Erkiltä ilmestyisi elämkertateos. Vielä suurempi kulttuuriteko olisi se, että joku muu kuin hän itse, sen kirjoittaisi. Ei, en epäile jääviyttään - mutta Tuomioja kirjoittaa niin pitkästyttävästi, niin todella pitkästyttävästi, ettei sitä jaksa lukea edes Pihtiputaan Mummo.

    Tiedemiestyyppiä, epäilemättä. Ja poliitikkona myös minun arvostamani. (Hyvin korkealle arvostama.)

    VastaaPoista
  10. Tuolta voi etsiä arvioita yhdestä sun toisestakin asiasta:

    http://www.tuomioja.org/index.php?mainAction=listYears&category=2

    VastaaPoista
  11. Kemppinen - vallankäyttäjien vanha hännystelijä.

    VastaaPoista
  12. Tunnetuista Demarihahmoista; Sorsa, Lipponen, Halonen,Arvo Salo erosivat joskus 1960-luvulla kirkosta, Tuomiojan lailla. Mutta liittyivät sittemmin takaisin. Tietysti henkilökohtainen asia, mutta en voi tuollaisia "uskoontulemisia" juuri arvostaa. Tuomioja esiintyi muistaakseni äskettäin jossain vapaa-ajattelijain tilaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomioja on esiintynyt usein näissä yhteyksissä.

      Seikka josta olen ottanut itsekin hänen kanssaan yhteen, on hänen tulkintansa, jonka mukaan ei ole perustetta puhua 1944 torjuntavoitosta. Se ei ole pelkkää sanan punnintaa, koska käsitykseni mukaan Erkin pasifismista on jäljellä ainakin se, ettei häntä saa innostumaan sotasaavutuksista.

      Itse taivun suhtautumaan diplomaattien paperiveitsimiekkailuun hiukan ylenkatseellisesti. Sotahistorian harrastajana pidän kesä-heinäkuun 1944 taisteluja merkillisinä.

      Poista
    2. Mikäpä sinä "MEG" olet arvostelemaan kenenkään motiiveja liittyä kirkkoon? Taitaa kertoa enemmän omista maailmankatsomuksellisista ennakko-oletuksistasi... Mikä siinä Tuomiojan vapaa-ajattelijaisuus-uskovaisuudessa on niin kunnioitettavaa verrattuna edellä mainitsemiisi henkilöihin?

      Poista
  13. Ystäväni Arponen puhuu viisaasti. - Itse käytin tuomariaikoinani puheessa ja kirjoituksessa Tolstoin romaanista peräisin olevaa kysymystä: joskus sitä miettii, kummalla puolella tuomarin pöytää on suurempi roisto.

    Tämä ajatelma sai harvinaisen vähän suosiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomari on roisto esim. silloin, kun hän istuu esteellisenä sukulaisensa tai tämän firman juttua.

      Poista
    2. Tuomari on myös roisto silloin, kun ei kykene vailtsemaan yleiseen oikeudentajuun parhaiten sopivaa laillista ratkaisuvaihtoehtoa tai antaa ulkoasun vaikuttaa päätökseensä. Esimerkiksi hyvä puku saa puhujan vaikuttamaan uskottavammalta ja tähän ei tuomarin pidä sortua. Varsin usein tuntuu sortuvan.

      Poista
  14. "Jukka hyvä, eiköhän sekin ole sattumaa, kummalla puolen pöytää olemme olleet, tuomareina vai tuomittavina."

    Kaikkea sitä eläkeläis-polsujen päässä liikkuu. Ja nämä ovat olleet aikuisen oikeasti tuomareita (sic)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvinaisen tyhmä kommentti. "Polsu" tarkoittaa yleensä bolshevikkia. Viittaus on Tolstoihin, vaikka ajatus on Vuorisaarnasta.

      Pyydä jotain viisaampaasi laskemaan vuosiluvut. Laskukonetta käyttäen se ei ole kovin vaikeaa. Vihje: Vuorisaarna viittaa Jeesus -nimiseen henkilöön. Katso Wikipediasta. Tolstoi puolestaan oli kirjailija. Etunimi kirjoitetaan lännessä usein "Leo".

      Siitä vain opin tielle!

      Poista
    2. Kemppisen vastakommentti on tyypillistä ohipuhumista tyyliin "hyvää päivää kirvesvartta".

      Poista
  15. Tuomiojasta. Onks toi eliittitason politiikka nykyään tommosta, että voi vapaasti hypätä minkä tahansa puolueen remmiin ja ryhtyä sen asiamieheksi.

    VastaaPoista