Sivun näyttöjä yhteensä

7. tammikuuta 2010

Kognitiivinen ajelehtiminen



Tuo termi ei ehkä ole vakiintunut eikä ymmärrettävissä. Lukemani mukaan keskittyminen alkaa hajota noin sekunnin kuluttua, ellei hiiren klikkaus tuota tulosta. Kymmenen sekunnin kuluttua, jos esimerkiksi ohjelma latautuu hitaasti, henkilö on luultavasti jo unohtanut, mitä oli tekemässä, ja purjehtii toisten tuulten ajamana muissa maailmoissa.

Sosiaalipsykologia puolestaan tuo esiin tämän termin yhteydessä, miten arka ja säikky ihminen on käsityksissään itsestään. Opiskelija joka epäonnistuu tentissä ja professori, joka ei saa hakemaansa virkaa tai apurahaa, ovat ainakin bussipysäkille / autokatokseen asti mielestään maailman viheliäisimpiä otuksia, jotka eivät enää tarvitsisi muuta kuin Bilteman halpaa mutta kestävää muoviköyttä, sopivaa liukastusainetta, kuten grafiittia tai mäntysuopaa, ja tukevan koukun, joita muuten saa nykyisin myös maitokaupasta (n. 2”).

Tyypillisesti tämä (esim. Baumeister ”The Self in Social Psychology”) ilmiö, joka on nähdäkseni täysi terveyden merkki, tarkoittaa siivilän läpi sujahtamista. Itse kukin kuljettaa mukanaan eri kokoisia ja kunnoltaan vaihtelevia sihtejä. Ongelma on puhdistus: jääkö sakka eli epäonnistumiset, loukkaukset, muut itsetunnon kolaukset, mätänemään paikalleen, vai onko käytettävissä jokin puhdistusaine?

Tavallisin ja ehkä tehottomin tässä tapauksessa on spriitä sisältävä juoma. On kai silti aihetta pelätä, että ulkonaisesti (utvärtes) desinfioiva aine toimii huonosti sisäisesti (invärtes) käytettynä.

Kaksikieliset nimitykset ovat jääneet mieleen vanhoilta huonoilta ajoilta, jolloin eläinlääkärin ”sialle” määräämää spriitä haettiin apteekista, ja jos kunnanlääkäri oli palkinnut ruhtinaallisesti jotain hyvää veljeä fortisreseptillä, käytöksi oli merkitty ”pyyhkimiseen” ulkoisesti.

Muuan henkinen hajulukko mainitaan kirjallisuudessa nimellä ”incompetence pocket” eli kyvyttömyystasku. Perusesimerkki on musiikki. Jos on punastellut luokan edessä ja saanut laulusta vitosen, siitä syntyy helposti pysyvä pesäero.

Tunsin syvää pettymystä, kun muuan suuresti arvostamani virkatuomari sanoi: ”Olen täysin epämusikaalinen.” Olen aina suhtautunut tuollaiseen joko traagisena vammana tai huolettomasti paljastettuna luonnevikana.

”Matikka on mulle hepreaa vaikka kirjoitin laudaturin pitkästä matematiikasta”, on edelleen tavallinen repliikki etenkin naisen sanomana.

Niitäkin on, jotka kerskuvat sillä, etteivät lue romaaneja ja osoittavat ohimennen esimerkeillä, että tieto on tosi ja tuho tapahtunut.

Jos sivuutamme kliiniset sairaudet, ankaraa epämusikaalisuutta esiintyy, mutta se on harvinaista. Näpätään C ja A ja kysytään, kumpi on korkeampi sävel. Suomalaisenkin tutkimuksen mukaan sävelpuhtauden merkitystä liioitellaan törkeästi myös muusikkopiireissä. Silti esimerkiksi Loiri on todiste suositusta laulajasta, joka on jättänyt harjoittelun niin vähälle, että sekä laulussa että soitossa puhtaus ja rytmi pettävät pahasti; eufemismi on ”jatsahtava”.

Matematiikka-tasku liittyy luultavasti sukupuolirooleihin ja on toivottavasti nyt katoamassa. Kukaties lukuisat opettajasukupolvet ovat saastuttaneet ympäristöä jättämällä huomiotta sen, että keskinkertaiselle koululaiselle funktiot, etenkin polynomit, ovat ehkä abstraktisia ja jäävät siten äkkiä ymmärtämättä. Silloin taitoihin jää paha aukko, jota on yritettävä paikata mekaanisilla säännöillä, kuten ”vakiot ilmaistaan aakkosten alkupään kirjaimilla ja muuttujat loppupään”.

Pidän totena, että pitkästä matematiikasta ei kirjoita ällää osaamatta pitkän matematiikan kurssia. Lukiokurssi on kohtalaisen vaativa, joten osaamattomuus on turhaa puhetta, jos on siitä selvinnyt.

Nämä kaksi, musiikki ja matematiikka, liittyvät myös poikkeukselliseen lahjakkuuteen, joka yleensä saa opettajat ja osan tovereista innostumaan. Poikkeuksellinen lahjakkuus ei ole poikkeuksellista. Useimmat ovat nähneet sitä luonnossa.

Vaikka tunnen itsekin pianonvirittäjiksi syntyneitä ihmisiä, kysymys on luultavasti kognitiivisen ajelehtimisen hallinnasta. Joku voi olla kerta kaikkiaan niin tyhmä, että etenee kuin tavarajuna. Kerran asiaan paneuduttuaan sellainen ihminen ei voi olla oppimatta matikkaa ja musiikkia hyvin tai erittäin hyvin. Liika viisas taas ei opi. Ei anna itselleen aikaa.

Kirjallisuus on eri asemassa, koska siinä on kysymys yhteisestä kielestämme. Kaunokirjallisuuden suhde muuhun tekstiin on kuuntelemisen (lukemisen) kannalta sama kuin hyvän viulun soittamisen suhde arkiseen hyräilyyn.

Kyky tunnistaa kaunokirjallinen teksti on arkinen ja opittavissa oleva asia. Siksi esimerkiksi juristi, joka kehuu olevansa kirjallisuudelle kuuro, tulee todistaneeksi olevansa heikko juristi. Tuomioistuimen päätöksen perusteluista ja väitöskirjoista tekevät hyviä samat piirteet, jotka ovat romaanissakin ansioita: ilmaisevuus, ilmavuus, yksinkertaisuus. Hyvä teksti on kuin mummon satu: kuultu pysyy mielessä ja uusien käänteiden odotus kihelmöittää.

Kiitetty runous vaikuttaa äkkinäisestä käsittämättömältä. Vaikutelma syntyy kognitiivisesta ajelehtimisesta, joka estää huomaamasta kielen syvärakennetta. Eräs jo kuollut nainen tapasi tiuskahtaa minulle: mitä sinä siitä, mitä minä sanon. Kuuntelisit, mitä minä tarkoitan.

23 kommenttia:

  1. Se muoviköysi on vähän huonoa tarkoitukseen. Se venyy ja sitten sattuu ja tulee palovammoja. Oikeat ammattilaiset käyttävät hamppu- tai niiniköyttä, joka on keitetty venymättömäksi. Amatöörit myös eivät tunne painotaulukoita ja lopputuloksena on surkea epäonnistuminen.

    VastaaPoista
  2. Luulen että olisin 27 vuotta sitten selvittänyt matematiikan kirjoitukset ihan hyvin, mutte tuskin enään.
    Sukunainen pyysi silloin auttamaan poikaansa matematiikassa, unohtaen, etten ole käynyt lukiota. Äiti pelkäsi poikansa reputtavan matematiikan kirjoitukset, joten luin sitten tämän matematiikan kirjat ja menin viikoksi kylään.
    Poika sai magnan, jos nyt oikein muistan.

    VastaaPoista
  3. Kuten tunnettua, Venäjän tsaari antoi 1800-luvun loppupuolella Dimitri Mendelejeville tehtäväksi selvittää, minkä vahvuinen votka oli maukkainta juotavaksi.

    Tämäkin on aika tunnettu juttu; Mr Leopold Bloom ate with relish the inner organs of beasts and fowls. He liked thick giblet soup, nutty gizzards, a stuffed roast heart, liverslices fried with crustcrumbs, fried hencods' roes. Most of all he liked grilled mutton kidneys which gave to his palate a fine tang of faintly scented urine.

    On tavallaan outoa ajatella kuinka monia havaintoja voi huomaamattaan tehdä melkein mistä vaan. Siis myös sellaisesta josta ei lainkaan pidä. Ikään kuin inhimillinen riippuvuus luotaisi menneisyyttä hajujälkien avulla. Siis samalla kun ihmiset tuntuvat esineellistyvän yhä enemmän. Mihail Kalašnikov ei suinkaan ole ainoa jolle on käynyt niin.

    Psalmi 23. Tosin siitä tulee mieleen, että olisiko henkinen tasapaino sittenkin - ja ennen kaikkea - vain yksi mielikuvituksen aikaansaannoksista (saavutusta mitenkään vähättelemättä).

    Älyä pystyy käyttämään tiedon keräämiseen jos sellaiseen on resursseja. Tahdossa on tietyssä mielessä kyse enemmästä, esimerkiksi olemisesta, ja yrityksestä sen raja-arvojen määrittämiseksi. Ilo ja hyvä eivät sellaisenaan siihen kelpaa. Kyse on lähtökohdista. Ymmärrys saattaa nousta esiin myös muistoista. Raskolnikov pyllisti nöyryydelle ja rakkaudelle ja ruhtinas Myshkinin piti olla ihminen jota ei enää voitu nöyryyttää. Mitä Aljosha teki luostarista lähdön jälkeen.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Solovjov

    Nykyisyys on kovin ohimenevä hetki, melkeinpä narkoottinen, ja sen todellisuus merkitsee jotakin useimmiten vain siksi, että se on joko hyvin ikävystyttävää, tai sitten hyvin väkivaltaista. Ehkäpä juuri siksi se on niin hyvä kasvualusta erilaisille perversioille, koska juuri muuhun siitä ei ole. Selitetty nykyisyys ei saisi olla enempää menneisyyden kuin tulevaisuudenkaan ehtona. Sellainen synteesi muistuttaa hallusinaatiota, ja sen erottaminen suoranaisesta hulluudesta saattaa olla pelkästään tulkintakysymys.

    Sitä paitsi historia muuttuu ennemmin tai myöhemmin pelkäksi saduksi:

    Esimerkiksi Matti Waronen kirjassaan Vainajainpalvelus muinaisilla suomalaisilla SKS 1898: "Se luulo oli, että jouluoljet vietyinä kaurahuuhtaan karkottivat siitä jänikset, tai kaalia istuttaessa kaalimaahan pantuina hävittivät madot. Alkujaan tähän luuloon perustuvana voinee pitää seuraavan tavan. Elimäki.... Monessa paikassa on se usko, että ken Jouluaamuna ensiksi varsinaisen jumalanpalveluksen loputtua ehtii kirkosta kotiinsa viemään kirkkoreestä heinät hiehojen eteen, sen vasikat tulevana vuonna elävät."

    Dostojevski taas kirjoitti; "Kaikki ne kansanliikkeet, jotka ovat syntyneet kansojen olemassaolon eri ajankohtina, ovat olleet vain Jumalan kaipuuta, oman jumalan, välttämättä juuri oman jumalan etsimistä. Jumalan, johon voisi uskoa kuten ainakin ainoaan totiseen jumalaan. Ei ole vielä koskaan ollut kaikilla eikä edes monella kansalla yhtä yhteistä jumalaa, vaan kullakin kansalla on ollut aina oma erikoinen jumalansa. Mitä voimakkaampi on kansa, sitä erikoisempi on myös sen jumala. Kullakin kansalla on oma erikoinen käsityksensä hyvästä ja pahasta, oma hyvänsä ja pahansa. Kun useilla kansoilla käsitys hyvästä ja pahasta käy yhteiseksi, silloin kansat kuolevat, ja samalla myös käsitys hyvän ja pahan erosta hämärtyy....."

    VastaaPoista
  4. Matematiikassa on yhtenä ongelmana sama kuin musiikissa. Rima asetetaan liian korkealle. Jos vertaa itseään Mozartiin, on varmaan epämusikaalinen. Samoin jos itseään vertaa matemaattiseen neroon, vaikkapa Gaussiin, on paikallaan pitää itseään matemaattisesti lahjattomana.

    Matematiikka, kuten musiikkikin, on kovaa työtä. Ja aivan kuten musiikissa, tämä kova työ ei näy lopputuloksessa. Viulu soi vaivattomasti, todistus syntyy taululle kuulaana kuin pakkasaamu. Kiroukset, virheellisillä yrityksillä täytetyt paperit, itku ja hammastenkiristys eivät näy missään. Sitten, kun jonkin alan tekniikat ovat niin selviä, että todistukset näkee "otsallaankin" tai virtuoosiset kappaleet soittaa "prima vista", on takana valtava työmäärä, joka on uurtanut asiat lihasmuistiin.

    "Poikkeuksellinen lahjakkuus" on poikkeuksellista. Yhtään sellaista yliopisto-opiskelijaa, joka omasta mielestään oppisi vaivattomasti matematiikkaa, en ole tavannut. Sellaisia silti varmasti on, mutta harvassa.

    Erään legendaarisen professorin sanat: "Tällä kurssilla ei ole yhtään pakollista harjoitustehtävää. Jos joku teistä uskoo olevansa uudestisyntynyt Gauss, voi tulla ihan vapaasti suoraan tenttiin", sisältävät hyvin paljon tietoa.

    VastaaPoista
  5. Bloginpitäjä kenties muistaa miten v.1963 juuri valkolakkinsa saaneiden iloitsevien nuorten joukon viereen kasauttaa urheiluautollaan vt. kunnanlääkäri. Ihmettelee kun kukaan ei ole tullut häneltä resptiä pyytämään. Terttu P ilmoittauttu välittömästi.

    Saamme reseptin ja riennämme apteekkiin, jossa hymyillään ymmärtäväisesti, sillä reseptissä lukee:"Korvantausten kuivaamiseen."

    No niitä kuivattiin sitten eräällä huvilalla järvikylässä.

    VastaaPoista
  6. Jotain puuttuu Kemppinen. Sana tai käsite kognitiivinen ajelehtiminen on hyvä sillä siinä ollaan liikkeessä. Minä olen käyttänyt sanaa Tunnesokeus eli kun minä ei enää kopplaa ulkopuolisiin asioihin vastuullisena oliona. On vaan juristin hommissa mutta itse haluaa vaan rahaa. On niinkuin vain sattunut pääsemään siihen kuopankaivuuseen, ei piutpaut välitä tuleeko siitä kuopasta kirkko vai kirjasto ja kuinka ruma.

    Ihminen on oikeasti tunnesokea kun hän potee Aleksitymiaa eli aivot ovat päästäneet minän tai egon irti muusta sosiaalisesta olemisesta. Tätä näen hyvin hyvin lähelläni ja mietin miten ulkomaailmalle silti kelpaa tuo kuori, tuo hyvinkäyttäytyvä ja etenkin tuo ulkolukemisen taito. Koska ego, kun ei tarvitse olla läsnä, ei tarvitse myöskään analysoida vaan riittää että memoroi. Ulkoaosaamisen taitavat saattavat imaista kaksi-kolme kirjaa kertaheitolla ja referoida niitä kuin osaava.
    Ero on vain siinä, ettei analyysiä miten Raskolnikov ja Myshkin tuovat analogiaa (huom sanat) omaan elämäämme. Taito kääntää puuttuu kokonaan ja siitä tulee juuri tavarajunan fiilis. Ovat siis taidokkaita kuten ponyt sirkuksessa: One trick pony.

    Kuulostaa kuin osaisi mutta metaforat puuttuu täysin sellaisen ihmisen puheesta tai metafora on aina toisen keksimä (myös memoroitu ja sen laukominen kuulostaa yhtä älykkäältä kuin sellaisen suusta, joka luo tekstinsä joka hetki äänteiden, dissonanssien ja resonanssien myötä).
    Bias on termi jota tunnetaan psykologiassa mutta tätä alueetta on mielestäni tahallaan sumennettu koska aikakoina kun se tuotiin (1950-luvun psykologiakirjat ja siitä vielä 1970-luvun talousoppikirjat) sen sisältö oli helposti tajuttu ja ilmaistu. Risto Vuorisen kirja Minän synty ja kehitys kertoo jotain sinnepäin mutta on vaikeasti tulkittavissa ja siksi minä pidän RV:n omaa ajattelua epäselvänä. Olen nähnyt samoilla kuvilla myös aikaisemmin kirjoja joissa tila oli selkeämmin. Nämä ovat nykyään terveystiedon parissa ja luultavasti hahmopsykologian alueella.

    VastaaPoista
  7. Kun neekeri tanssii sadetta, sade saapuu. Kun paras kaverini opetti minulle matikkaa kun olin kipee, sain kokeista kiitettävän. Open opettaessa päinvastoin.
    Tärkeämpää on siis se, kuka sanoo, kuin mitä sanoo.

    VastaaPoista
  8. Olen samaa mieltä, että muoviköysi vaikuttaa kertakäyttötuotteelta, johtunee kai tuotteen muovisuudesta.

    Hamppu on varma ja perinteinen, oikeanlaisen solmun kanssa käytettynä myös tyylikäs. Ei tarvinne edes liukkaria.

    Tietyissä poliittisissa piireissä lienee taannoin myös pianolankaa käytetty. Käyttötapa on minulle jäänyt kuitenkin epäselväksi, vaikka tarkoituksen tiedänkin.

    VastaaPoista
  9. Olipas pelottava ajatus ekumeenisen jumalan vaikutuksesta.

    VastaaPoista
  10. Voihan se tuomari sanoa aivan tarkoituksella että on täysin epämusikaalinen, korostaakseen muita kykyjään. Kysypä siltä onko se keskimääräistä parempi tuomari, niin vastaus on kyllä (90% todennäköisyydellä).

    Amerikkalaisista professoreista 94 % tekee mielestään hommansa keskimääräistä paremmin ja autoahan lähes kaikki ajavat keskimääräistä paremmin - mutta en minäkään osaa laulaa... (enkä ole laulanut sen jälkeen kun tulin poistetuksi kansakoulun kuorosta).

    VastaaPoista
  11. Alakansakoulusta aina keskikouluun jatkuneesta jokavuotisesta häpeästä laulaa yksin luokan edessä pienestä nokipojasta voi jäädä sellainen trauma, että edes seuroissa ei pysty ääneen yhtymään virren veisuuseen. Tämä ei kuitenkaan estä aikuisena nauttimasta ja oppimasta musiikin kuuntelusta.

    Beethovenin sinfonian nro 7 A-duuri opus 92 toinen "hidas" osa (allegretto)pohjautuu itsepintaiseen ja verkkaaseen marssirytmiin. On sanottu, että sen yksinkertaisuudessaan vaikuttava teema vaati Beethovenilta pitkän työn pelkistyäkseen olennaiseen. Onko hyvän tuomion laatimisessa kysymys samasta asiasta?

    Joskus toiste runouden lukemisen ja hyvän tuomion tekemisen välisestä yhteydestä.

    VastaaPoista
  12. ...tästä musiikkikorvasta, meinaan sävelkorkeuden erottamiseseta siis, että muistan lukeneeni sen uusien tutkimusten valossa liittyvän lukihäiriöisyyteen. Tai että siis lukihäiriöisillä on poikkeuksetta myös tämä "vaurio". Lukihäiriöisillä on vaikeuksia erottaa kahdesta likekkäin soivasta nuotista kumpi on korkeampi ja päin vastoin. Itse kuulun heihin, lukihäiriköihin, ja silti musiikkki on lapsesta asti koskettanut minua lujaa. Joskus jopa niin että jätin keskeytyin leikin jonkin radiosta tulevan musiikin ajaksi kuunnellakseni sitä kunnolla. Soitan paria soitinta pelimanni pohjalta, siis teoriaa en osaa, enkä nuotteja, ja tässä olen huomannut miten vaikeaa improvisaatio mulle on. En osaa itse puhua musiikilla vaikka nautin kovasti ja eläytymällä toisten puheesta. En tiedä onko tällä mykkyydellä tekemistä korvattomuuden tai lukihäiriön kanssa. Saattaa olla tai olla olematta. Tulinpahan kirjoittaneeksi jotain minäkin. Ottaneeksi osaa...

    VastaaPoista
  13. Mrr ja ääh, koko kommentti katosi taivaan tuuliin. Terveisä Googlelle! Muistakaa ainan painaa ctrl+a ja ctrl+c ja varmistakaa, että toimii. Yritetään uudestaan lyhennettynä.

    Oikeuslaitokset kai aina suosivat naisia niin, että he saavat lyhyempiä tuomioita.

    Harvard-tutkimuksen mukaan ainakin jenkkituomioistuimissa naisten suosiminen näkyy myös siinä, että naisen tappanut rattijuoppo saa 59% pitemmän tuomion kuin miehen tappanut.

    Rupesin miettimään, miten mahtaa olla Suomessa. Mieleen tuli tietty Jukka Kemppisen blogi.

    Kysyn siis: miten tällaisen asian selvittäminen sujuu Suomessa? Kun raiskaustuomiota on käsitelty julkisuudessa, kävi ilmi, että jotain tilastoja selvästi pidetään ja ainakin toimittajat pääsevät niihin käsiksi. Pääsevätkö yksityishenkilöt ja miten? Netissä?

    VastaaPoista
  14. Musiikki ei ole kuin osaksi harjoitusaine, siihen pitää joskus ehtiä keskittyä ja ymmärtää, oma tapa on paras tapa.

    Matematiikka on pääosaksi harjoitusaine, ymmärryksen välähdystä usein edeltää ja joka tapauksessa seuraa raaka harjoitus, joka vasta tekee kaavat eläviksi ja mahduttaa elämän kaavoihin.

    PS Kuka sanoikaan: lukekaa kirjoja, älkää harrastako lukemista.

    VastaaPoista
  15. Ad Erastotenes Aleksandrialainen: - minä tunnen muutaman, mutta ei heitä HIITissäkään ole kuin 3 - 5. Pekka Nikander on yksi. Kaitsu Puolamäki on toinen. Olli Martikainen on kolmas. - Saa olla vaikeakin yhtälö eli reippaasti yli korkeakokulukurssin. Kirjoittavat ensin vastauksen, koska se "näkyy".

    VastaaPoista
  16. Rienzi kirjoitti...

    Matematiikka on pääosaksi harjoitusaine, ymmärryksen välähdystä usein edeltää ja joka tapauksessa seuraa raaka harjoitus, joka vasta tekee kaavat eläviksi ja mahduttaa elämän kaavoihin.

    Oikeastaan myös fysiikka on tätä - perusymmärrystä maailmasta. Kaveri teki fysiikan väitöskirjansa lukion fysiikan opettamisesta kun kerran pääs siinä huipputuloksiin.
    Jos on monta tapaa opettaa, niinon oppiakin. Viimepeleissä aina heikoilla on lyhytmuistinen älyvälkky, joka pänttäämällä, ilman kysymyksiä, hoitaa kurssit kiitettävillä läpi.
    Tosi asiallisesti tieto ei ole sovellettavassa muodossa sisäistettynä hänen avoissaan.

    VastaaPoista
  17. Juuri oli radion kulttuuritunnilla, Kultakuumeessa, puhe laulamisesta. Haastateltavana oli Jorma Hynninen joka viittä vaille kirosi taideaineiden tuntileikkaukset ja sanoi että aivan ilmeisesti varsinkin pojat laulavat entistä vähemmän, koska koulussa ei enää lauleta.

    Hynninen tuli muistelleeksi sitäkin, että ei ole kovin kauan siitä kun töissä ollessakin laulettiin. Luulen että hän viittasi agrikulttuuriseen Suomeen, ellei sitten kalastukseen tai satamien ahtaukseen silloin, kun ei ollut vielä koneita pörräämässä.

    Jostainhan ihmiset oppivat muistamaan esimerkiksi n.k. kansanlaulut, jonka aina joku on laulanut ensiksi. Itse muistan laulamisen hyväksi ja hauskaksi asiaksi, mutta pitäisi kysyä pikkuveljeltä, millaista hänellä oli. En muista ikinä kuulleeni hänen laulaneen. Vihelsi kyllä.

    En tiedä miten on LuKi-häiriön ja musiikin ymmärryksen yhteneväisyyden kanssa, mutta minulla laulu tyssäsi tosipahaan kuoppaan: kuulo on enää vartti siitä mitä oli ennen. En oikeasti kuule enää omaa ääntäni. Saati sitten toisten, siis sillä lailla autenttisesti ja oikein ja nuotilleen.

    Se on suuri suru.

    VastaaPoista
  18. Anekdootti, jonka taidan muistaa väärin, mutta suunnilleen näin: Andrew Wiles esitteli ensimmäistä kertaa julkisesti Fermat'n viimeisen teoreeman todistuksen Cambridgessä 1993. Kymmenistä paikalla olleista matemaatikoista vain pari aplodeerasi, koska ymmärsivät heti mitä oli tapahtunut. Tosin valmista ei tullut heti, vaan vierähti vielä vuosi lopullista kuprua pois hioessa.

    VastaaPoista
  19. Toiseen asiaan, Ellroyhin. Blood's a Rover odottaa vielä lukemistaan, kun ensin pitäisi kerrata kaksi edellistä osaa, mutta katsoin juuri (toistamiseen) De Palman ohjaaman Mustan Dahlian.

    Onko kukaan ottanut siitä mitään tolkkua? Ikään kuin lähdeteoksessa ei olisi elementtejä ihan tarpeeksi, käsikirjoittaja on ottanut mukaan vielä muutaman muun vinkeen. Tähän verrattuna L.A. Confidential oli suoraviivaisuudessaan virkistävä, ja White Jazz kirjana ihan päätaloa.

    VastaaPoista
  20. Sellon teurastaja Ibrahim Shkupolli oli lehtitietojen mukaan "suosittu (suomalaisten) naisten keskuudessa", sillä S. oli hyväkroppainen, käyttäytyi itsevarmasti ja kohteliaasti eikä esiintynyt humalassa.

    On ihmetelty - mm. poliisiylijohtaja Mikko Paatero - miksi Shkupolli tuomittiin rikoksistaan Suomessa kovin lieviin rangaistuksiin: vain sakkoa ja ehdollinen vankeusrangaistus. Hänet tuomittiin hyvin lievään sakkorangaistukseen mm. laittoman käsiaseen hallussapidosta; poliisi löysi pistoolin piilotettuna Shkupollin jalassa olleeseen saappaaseen.

    Ehkäpä Shkupollin jutussa oli naissyyttäjä, naistuomari ja naisasianajaja?

    VastaaPoista
  21. . . . aina uudelleen joutuu ihmettelemään sitä, että tällainen äly, sivistys ja oppineisuus kulkee yhtäjalkaa parin viimeaikaisen kuvan ilmaisemassa todellisuuden ilmentymässä.

    VastaaPoista
  22. Useimmat meistä ovat jättäneet taakseen jotakin hyvin tärkeää itsestään, jotakin sellaista, jonka kaikesta huolimatta välillä kykenimme muistamaan, ja jota ainakin silloin tällöin ymmärsimme kaipaavamme.
    Monet ovat etsineet elämäänsä niistä varjoista, joihin ahdinko heidät syystä tai toisesta joskus on ajanut, ja saattaa olla, että useimmat kokevat sellaisen elämäntilanteen jatkuvan yhtä kauan kuin elämänkin. Se oli kovaa maailmassa, jossa on niin vähän armoa, ja joka on huomattavasti omistushaluisempi hävinneiden, kuin voittajien suhteen.
    Alistumisen hurmio on saa ihmisen helposti valtaansa, tai ainakin tietoisuus sellaisen mahdollisuudesta.
    Todellisuus on kuin taikuutta, tarkoituksetonta illuusiota, se on olemassa itsekseen, meistä riippumatta, mikä merkitsee, ettei sen myöskään tarvitse hurmaantua saavutuksistamme.
    On myös ihmisiä joita se ei syystä tai toisesta pysty hurmaamaan. Esimerkiksi yksinäisiä ja alistettuja, tai sellaisia jotka eivät kuulu enempää yleisöön, kuin tulkitsijoihinkaan, kuten vaikkapa vammaiset.
    Pitää olla tarina johon pystyy uskomaan, ja jollei sitä tarinaa ole, on hukassa. Se johtui siitä, että oppi pitää sisällään aina lupauksen, aistivaikutelmat eivät koskaan, vaikka ne antavatkin mahdollisuuden tulkintaan. Jumala on laupea siinä mielessä.
    Toisaalta voidaan myös ajatella, että lupaus on annettu meille vastausta odottamatta, jo syntyessämme, ja että tarvitsemme tuota tarinaa sen takia - kuten aikanaan iltasatua, ja että siksi se todellisuus on niin helposti kadotettavissa siihen sen tulkintaan.
    Taikuria ei siis oikeastaan tarvita, koska pelkkä vaikeneminen riittää temppujen tekemiseen, koska muussa tapauksessa ihmisen pitäisi olla enemmän kuin historiansa, enemmän kuin vikansa tai puutteensa, eikä sellaisen tavoitteleminen ole mielkästä.
    Tarvitaan uskallusta, jotta pystyy ymmärtämään, että on etuoikeus olla juomatta janoonsa tai olla syömättä nälkäänsä, tai että elämän varalle ei pysty tekemään minkäänlaista kestävää etukäteissuunnitelmaa.

    Jatkuu sori vaan...

    VastaaPoista
  23. Jatkoa siis...
    Tietysti sitä voisi miettiä vaikkapa median roolia siinä, että nyt kun tuo aurinko on ollut lähes kaksi vuotta melkoisen inaktiivinen, siis esimerkiksi kun USA:ssa menivät sadanvuoden lumi- ja pakkasennätykset rikki jo nyt - siis vähän samoin kuin edellisellä kerralla kun tuo aurinkoisemme päätti viilentyä, eli noin 100 vuotta sitten, niin miksi se media vaan jauhaa edelleen sitä yhtä ja samaa - siis vaikka asiassa olisi edes hiukan perää.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Auringon_aktiivisuus

    Mutta ehkä se mikä aiemmin lämmitti, ja ei nyt lämmitä, ole kuitenkaan se pointti asiassa. Sanoihan Jorma Ollilakin niin - tai jotakin sellaista; http://www.talouselama.fi/uutiset/article167000.ece - ja voihan se olla että se pörssipeli on tässäkin asiassa se main thing.

    Eli Ollilasta päästökauppaan kannattaa sopeutua - vaikka edessä olisikin 30 vuotta kestävä kylmä jakso, joka siis on yleensä seurannut tuota auringon aktiivisen jakson päättymistä - sehän on kohta parempi business kuin vaikkapa se öljyn tuottaminen. Harmi vaan kun ne osakkeet laski niin paljon sen Köpiksen meetingin epäonnistuttua.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Päästökauppa

    Sinänäs yks paskanhailee. Tärkeämpiäkin asioita on - ja tässäkin keskustelussa mainittuja. Kuten tuo - kenelle Jumala uhrasi poikansa. Senkin uhalla. että en aivan puhtaasti mahdu tuon kristillisen viitekehyksen puitteisiin, enkä oikeastaan välitä mahtuakaan.

    יהוה
    Tuossa asiassa minulla ei ole asiassa kovin suurta tarvetta minkäänlaiseen nimittelyyn. Ehkä se johtuu siitä. että minulle on annettu joskus etunimi. ‏אברהם - tarkoittaa isää ja johtajaa. Esimerkiksi Al Gore ei mitä luultavamin ole sellainen.
    http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/northamerica/usa/2153179/Al-Gores-electricity-bill-goes-through-the-insulated-roof.html

    No näin epäkristillisenä ihmisenä voisin sanoa, että hyvä kysymys, jos ymmärtää mitä kysyy, ja typerää vittuilua, jos ei ymmärrä. Ehkäpä kyselijä voisi tarkentaa asiaansa, vaikkapa niiden Muhammed-pilapiirrosten suhteen, tai vastata vaikkapa kysymykseen siitä, mille uhrasin toisiksi nuorimman lapseni (poika - menee just inttiin), vai uhrasinko millekään. Siis ajatus kulkee; syntymä-päiväkoti-koulu-armeija-työelämä-eläke-kuolema. Siis kun omasta mielestäni uhrasin - sain ihan tietoisesti sen siemensyöksyn silloin aikanaan sen jo ajat sitten kariutuneen avioliittoni aikana (useampia kokemuksia aiheesta eri naisten kanssa).

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Anateema

    http://www.youtube.com/watch?v=B246z5bg4eo

    Kaunista.

    VastaaPoista