Sivun näyttöjä yhteensä

18. tammikuuta 2010

Ikävä ihminen – otrevlig människa



Ystäväni Reetta näkyy kirjoittaneen lempeästi kiertoilmauksista. Ne, eufemismit, ovat kenen tahansa suosikkeja. Niihin sisältyy niin paljon kevyttä sanallista huumoria, joka on käyttäjän kannalta lisäksi tahatonta. Toisin sanoen kysymyksessä on elämän suola, mahdollisuus irvistellä ylemmilleen, etenkin korkeille virkamiehille ja poliitikoille.

Aineisto ei lopu.

Käsitin asian hyvin kauan sitten, kun Kauhavalla ruuvailtiin Fräntilän mutkaan uutta tienviittaa: ilmailukoulusta tuli lentosotakoulu, ilmasotakoulu ja kuulemma nyt taas LeSK.

Ilmainen vihje ATK-tuki- ja liikuntahenkilöille: lyhennettä PEBKAC on vaikea ääntää, paitsi jos tulkitsee akronyymin venäjäksi, ”revkas”. Viisas veljeni taitaa edelleen käyttää Kippari-Kallesta nimeä ”roretshe” (POPEYE). Tuo hyödyllinen lyhenne muuten on "Problem Exists Between Keyboard And Chair” eli ongelma penkin ja näppiksen välissä, kuten useimmiten onkin.

Ilmoittaisin kuitenkin kunnioittavasti olevani eri mieltä kuin kaikki muut, kirjailijat, kielitieteilijät ja toimittajat. Eufemismi ei ole kielen ilmiö eikä kiertoilmaus, vaan se on kieltä itseään.

Koskaan ei ole tullut vastaan kieltä, jossa tavallisimpien puiden nimet olisivat A, B, C… Vaikka mänty, honka ja petäjä ovat sama puu, ne eivät kuitenkaan ole samoja.

Kieli-ihmiset tekevät samaa syntiä kuin lakimiehet. Heillä on jopa tapa julkaista sanakirjoja ja luetteloja, jossa merkitykset on numeroitu. Tuo käytäntö peittää näkyvistä ilmeisen. Sanan kaikkia merkityksiä käytetään samanaikaisesti, kolmiulotteisesti. Vaikka puhuja ja kuulija tarkoittavat vain yhtä merkitystä monista, ne toisetkin kieleen kuuluvat ovat ilmassa.

Henning Mankellin levoton mies, Wallander, on ikävä ihminen. Luullakseni se on yksi kirjojen suosion syy ja selitys, miksi elokuvat ovat tässä tapauksessa kirjoja selvästi huonompia. Elokuvien Wallander on näyttelijästä riippumatta tavalla tai toisella mielenkiintoinen, ja juuri se ei ole kirjailijan tarkoitus.

Jännityskirjallisuus on niin täynnä suurenmoisia sankareita, Sherlock Holmesista ja Arsène Lupinista alkaen, että yksi tavallinen, lihava, helposti ärtyvä ja väsyvä, luultavasti hiukan hieltä haiseva pikkukaupungin poliisi on suurenmoinen keksintö. Hänellä on se ainoa ominaisuus, jolla on maailmassa oikeasti merkitystä, oireyhtymä itsepintaisuus-velvollisuudentuntoisuus. Siinä ei lahjakkuudella ole mitään jakoa.

Tshehovilla on novelli ”Ikävä tarina”. Kysymyksessä on lähinnä elämänvalhe. Kuuluisa, korkeaan asemaan kohonnut henkilö tunnustaa oman onttoutensa.

”Sepä ikävää” voi tarkoittaa kovaakin kohtaloniskua – ei kovin läheinen tuttava kuuluu saaneen vakavan taudin.

”Olipa ikävästi sanottu” sisältää ankaran moitteen sanojalle.

”Minulla on vähän ikävää asiaa” merkitsee esimiehen tai opettajan repliikkinä samaa kuin teloituskomennuskunnan suunnalta kuuluvat kilahdukset: lukko auki ja patruuna pesään.

”Espanjassa on ikävää” tarkoittaa ikävystyttävää. ”Pariisin ikävä” (Baudelaire) on ranskaksi ”spleen”, raskasmielisyyttä ilman selvää aihetta ja kohdetta. Seurava aste on ”l’ennui”, sitä seuraava inho, ”dégôut” tai ”nausée”), sitä seuraava itsemurha.

”Ikävän nyt kerron teille – Mirri sairastui” ei kuulosta olemassaolon perusteita ravistelevalta tiedolta.

Iiris Uurron ”Ruumiin ikävä” ei ehkä tarkoita mitään, mutta kirjan nimenä se on hieno. Kirjastoluetteloista löytyvät tietysti miehen ikävä, naisen ikävä ja koti-ikävä. Hieno laulun säe on ”Ikuisen ikävän sain”.

Ja sitten on kristillisen kielenkäytön taivasikävä.

Ehkä taiteilija ja lapsi käsittävät tämän sanojen kolmiulotteisuuden – tai ulottuvuuksia voi olla enemmänkin, yksitoista.

Muistelin kuka oli se lapsi, jolta pääsi itku aina siitä laulusta, jossa lauletaan, että minä pieni paimenpoika lentohon en pääsekään. Tänne, tänne jäädä täytyy, syksyhyn ja ikävään.

Sitten muistin. Se olin minä. Äitini vahvisti asian.

Mutta ehkä se johtui vain lentoon pääsemättömyydestä. Liekö keli mennyt umpeen vai magneetto särkynyt.

Tai sitten siitä, ettei pääsisi Lentosotakoulun juhannusjuhliin. Sellaistakin tapahtui.

24 kommenttia:

  1. Kirjoititpa oivaltavasti männystä, hongasta ja petäjästä! Itse kirjoitin aikoinani samankaltaisesti, pakinassa "Kuka asuu taloa?" osoitteessa
    http://www.sci.fi/~s151036j/pakinat/pakinoi1.htm

    VastaaPoista
  2. Näin nekrologien aikana vanha kunnon "NN. kuoli pitkäaikaisen, vaikean sairauden murtamana" on poikaa. ei siinä tartte selitellä, jotta veti kaikkea, mikä menee päähän ja lihaksiin, ja lopulta kun tie nousi pystyyn, roiskautti seinille.
    Siistiä.
    Senkin tietysti voi kiertää hienosti, että olipa muuten sikarasisti mielipiteiltään. "NN. ei tyytynyt valmiisiin ...."

    VastaaPoista
  3. Traagisen ajattelun synty ja tragedian merkitys kokonaisuudelle on ikävää välttäen nimenomaan jätetty liian paljon sivuun. Siinä syy ja seuraus. Se, joka vetää tarpeen esille (vaikka positioituu siihen itse) ON itse ikävyys.

    Party, party, let's party huusivat USA:ssa kun Carter olisi halunnut vaihtaa linjaa. Me haluamme kivaa, jatkuvasti hauskaa ja sen päälle hauskaa ja sen jälkeen lapsemme pitää saada hauskaa (ja kartanoita...).

    On yksisilmäinen tie ja realismi on hikeä täys. Ilman ikäviä Wallandereita ja projisointikappaleita ei empatiakaan pääsisi kehittymään; mistä löytäisi mitään kritisoitavaa kun kaikki ovat samanlaisia klooneja, ja varmasti hyväksyttävän kivoja eivätkä ikinä aiheuta itsetutkiskelua, reflektiota tai takaisin juuriin katsomista.
    On aika pinnallista edes kuvitella, että mikään yhteiskunta elää pelkällä hauskalla olemisella vaikka ne, jotka ovat tänä päivänä hauskoja ja saavat sitä olla matkustavat eräänlaisella vapaamatkustajan lipulla koska se olisi kaikkien tie ellei olisi vastuuntuntoa. Katso nyt miten
    USA:ssa ollaan menty kun ei voi olla ikävä: kaksinaismoraali kukoistaa.

    VastaaPoista
  4. Hiljattain Antti Litja luki radiossa mainiosti novellisarjaa. Jokainen alkoi sanoilla: "Kyllä minä sitten niin mieleni pahoitin...".

    "Tai sitten siitä, ettei pääsisi Lentosotakoulun juhannusjuhliin. Sellaistakin tapahtui."

    Kyllä minäkin aika usein samasta syystä mieleni pahoitin, kunnes ikää tuli riittävästi osallistua kyseisiin talkoisiin. Milloin organisoitiin maksullinen polkupyörien säilytys milloin myytiin jäätelöä. Voi niitä aikoja!

    VastaaPoista
  5. Jokin tässä kirjoituksessa teki minut hiukan onnelliseksi. Ehkä se oli havainto kielen rikkaudesta, ehkä lapsuusmuisto, ehkä ajatus velvollisuudentunnon tärkeydestä, tai muutama kovin hauska lause. Kiitos tästä.

    VastaaPoista
  6. Kateelliset vanhat naiset ohjaavat Islamissa mm sen, että naiset ympärileikataan. Minä rupean uskomaan, että myös lännen ongelma on liian itsepintaisesti toimivissa, kovissa ja päällepäin itkevissä naisissa, jotka eivät tunne mitään mutta osaavat väittää täristen kaikenlaista tunteista.

    Kun nainen ei opi ymmärtämään elämää hän jatkaa tradition sairaitakin osa-alueita syyttäen femakon lailla miehiä.

    VastaaPoista
  7. "Potilas ei ole enää aktiivisen hoidon piirissä" tarkoittaa:

    Potilas makaa terveyskeskuksen vuodeosastolla tai muussa perussairaanhoidon yksikössä eikä kukaan muu enää halua ottaa tätä mustaa pekkaa huolekseen ja rumentamaan hoitotilastojaan.

    Tämän statuksen saamiseksi ei nähtävästi tarvita lääkärin päätöstä, se vaan ilmestyy sairauskertomukseen sopivassa vaiheessa.

    VastaaPoista
  8. Mitähän se kertoo meistä surkeista suomalaisista, että tässäkin kansansadussa, jossa kömpelö karhu lausuu "mänty, honka, petäjä" -repliikkinsä, hän joutuu naurunalaiseksi ja häviää kisan sujuvasanaiselle ketulle (varmaan muunmaalainen).

    Sanojen monimerkityksellisyyden huomaa hyvin näissä blogikeskusteluissa, joissa pieni huulenheitto voi aiheuttaa hyytävän loukkaantunutta halveksuntaa ja kivoja primitiivireaktioita.

    Siksi olenkin verrannut blogkeskustelua pyykkitupajuoruiluun. Samat tavat, samat säännöt, sama totuusarvo.

    VastaaPoista
  9. "Elokuvien Wallander on - - mielenkiintoinen, mikä nimenomaan ei ole kirjailijan tarkoitus"

    Olipa sattuvasti nähty ja luettu. Nyt ymmärrän miksi Kenneth Branagh on niin epäsopiva Wallanderiksi.

    Aikuiset ovat käyneet elokuvissa ihmettelemässä frankovenäläistä Konsertti-elokuvaa. Kokonaisuutena se ei ole kaksinen, mutta siinä on joitakin eri tavoin hienoja kohtauksia. Kritiikkiportti.fi:n kautta luin kritiikin, jossa moitittiin päähenklö-kapellimestaria (esittävää näytteljää) karismattomaksi. Minusta se oli tarkoituksellista.

    Minustakaan männyt eivät ole veljeksiä (kuitenkin ehdottomasti miehisiä). Olen lukenut männyn, hongan ja petäjän sanakirjaselitykset. Minusta meillä kotona on sanoja käytetty eri sisältöisinä. Mutta niin luulin lapsena köykäistä raskaaksi, myös monimerkityksiseksi (isoilta pojilta kuulin sanan köyriä...)

    VastaaPoista
  10. Ei taaskaan mene jos yritän wordpressin kauttta: tulee esekoli, että ei ole vahvistettu osoite.Vaikka osoite on auki. Se kertoo sen, että tämä hysteerisesti pelkäävä yhteisö valvoo ja valvoo, päättää kuka saa puhua ja missä, valvoo ja väittää, nauraa ja on olevinaan eli PELKÄÄ NIIN SAATANASTI EDELLEEN - estää normaalin ja rakentavan ja myös heitä auttavan mahdollisuuden. Estävät omaa hyvää olemalla tuollaisia ja se on este Euroopalle enemmän kuin itse Euroopan politiikka vaikka sitä hysteerisesti ja suurella vakuuttuneisuudella uskovat. Miten monta elämää tässä tuhraantuu , että saisi tuollaiset jänikset pois systeemin rattaista??

    VastaaPoista
  11. SYVA IKAVA

    Puuttuuko blogin listauksesta se syva ikava, joka
    esimerkiksi minulla on edesmennytta pappaani kohtaan?

    VastaaPoista
  12. Jäin miettimään että kuka mahtaa lapselle/nuorelle ne eufemismit opettaa. Lapsihan on tavattoman tarkkasilmäinen ja tunnistaa kyllä valheen heti kun se pääsee toisen suusta.

    Ehkä se menee jotenkin niin, että jos eufemismin/valheen lausumisesta palkitaan, niin silloin siihen kannattaa harjaantua? Isäni sanoi kerran historiantunnilla, kun tuli kyse siitä mitä on etiikka, että se on rehellisyyttä.

    Sitten hän pysähtyi kesken lauseen. Sanoi että on ihmiselle itselleen hyvä jos puhuu totta, mutta pitäisi pitää kuitenkin varansa. Että jos menee kylään ja siellä on sinipunainen ja kiljuva vauva, niin ei sitä saa sanoa ääneensä, vaan on hymyiltävä ja sanottava lapsen vanhemmille vahvistukseksi: On, on se nätti vauva ja kumpaan sukuun se mahtaa tulla!

    Kyse taisi olla Immanuel Kantista. Isä muisti hänen yhteydessään lukea jostain kootuista lyseolaisten älynväläyksistä että tämä muuan Jouko Antero oli kysyttäessä "Kuka pelasti Intian?" vastannut että Immanuel Gandhi.

    Kotona sanoin isälle että kyllä hävetti.

    VastaaPoista
  13. Ad Homo Garrulus:

    Uutta helppoa blogaamista http://posterous.com/

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia: - jäin hiukan kytikselle, josko kukaan kommentoi, että Teoston listojen mukaan Suomen tiettävästi kansainväliseti kaikkien aikojen suosituin sävellys, A. Järnefeltin Berceusen jälkeen, on nimeltään "ikävä valssi", Valse triste. g-molli, lisäksi - kuoleman sävellaji, josta ei pääse harmonisesti ulos.

    VastaaPoista
  15. Kiitos posterous.com:sta mutta alan oppimaan, että nämä internetin sivut ja alustat ja dialogeja kosivat ns. sosiaaliset mediat ovat kaikki loppupäässä yhden ja saman intelligentian käsissä (eikä se olekaan kaikkein fiksuin, miksi ongelma juuri muodostuu n.s. naisen holistisen ja odotusrikkaan elämän ja miehisen suoraviivaisen, fokusoivan, päällekaatuvan ja itseriittoisen elämän välille). Never mind - pitäkää tekniikkanne - toivottavasti ei ehdi vääristää ja vääntää vinoksi koko länttä sillä jonkun pitäisi kyetä nähdä yli ja ohi - ei pelkästään sisään ja suoraan.

    VastaaPoista
  16. Miss Suomella on iranilaissyntyinen poikaystävä Pezhman Ahmadi - ihan mielenkiintoista ettei tämä näyttävä nuori nainen ole tyytynyt keskiolubaarin irwinfanclubien ja muiden pidetään ikävää -valssaajien tarjontaan.

    VastaaPoista
  17. Mielestäni paras kirjan nimi on Francoise Saganin Tervetuloa, ikävä; pilkullisessa muodossa se on Lea Karvosen suomennoksessa.

    Siinä on jotakin suloista haikeutta.

    VastaaPoista
  18. Anonyymi: "Miss Suomella on iranilaissyntyinen poikaystävä Pezhman Ahmadi..."

    Tietäen, etteivät missien suhteet kestä missivuoden yli, tulee siinä etelän tulisieluisella pojalla olemaan vahtimista.

    VastaaPoista
  19. Juuri siinä Iiris Uurron Ruumiin ikävässä oli - muistin mukaan, kun kirja ei nyt ole tässä todentamista varten - lyhyin tuntemani romaanin tai ylipäätään minkään kirjan lause: Yö.

    Tuo Yö. päätti luvun, jossa oli tiettyä aistillisen virityksen nostatusta. Niinpä Yö.-tä seuraava loppusivun tyhjyys oli yhtä jännittävä ja puhutteleva kuin kuuntelijan mukaansa temmanneen musiikkikappaleen päättymistä seuraava hiljaisuus. Oletan Yö.-n kirjan ilmestymisen aikaan olleen rohkea lause.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  20. On kauhean kiva, jos onnistuu vielä provosoitumaan! Kun ei mikään enää oikein natsaa...

    VastaaPoista
  21. "Anonyymi kirjoitti...

    Mielestäni paras kirjan nimi on Francoise Saganin Tervetuloa, ikävä; pilkullisessa muodossa se on Lea Karvosen suomennoksessa.

    Siinä on jotakin suloista haikeutta."

    Niin, ...
    Paras hylätyn käsikirjoituksen nimi:
    Minua panetti, ja te annoitte minun nussia
    - suomalaisen yhteisöasumisen historia

    VastaaPoista
  22. Poikani oli 3v. kun soitin hänelle Valse Tristen.
    Hän istui sohvan laidalla ja itki, kädet valuen polvien väliin, nyyhkytti ja kyyneleet valuivat silmistä.

    Ja kun esitys oli loppu, hän pyyhki kyyneleet ja sanoi "uudestaan" ja sitten taas saman homma.

    Hän halusi kuunnella sen useamman kerran peräjälkeen.
    Syli tai halaus ei kelvannut.

    Sitten hän nousi, erään kerran jälkeen, sanoi, "riittää" ja tuli syliin.

    Sitten ei kuunneltu sitä vuosiin.

    VastaaPoista
  23. Anonyymi kirjoitti...
    " tulee siinä etelän tulisieluisella pojalla olemaan vahtimista."

    Jeps, jääköhän lehdelle soittelemaan?

    tällä mimmillä oli heti terveet ja puhtaat periaatteet, puheissa, tiemmä oikein niiden esikuva. Haloo isompi, jos linja ei pidäkään.

    VastaaPoista
  24. "Poikani oli 3v. kun soitin hänelle Valse Tristen.
    Hän istui sohvan laidalla ja itki, kädet valuen polvien väliin, nyyhkytti ja kyyneleet valuivat silmistä."

    Eikös laki kiellä lapsen kohtuuttoman kurituksen?

    VastaaPoista