Hyvää päivää!

Työsuhdetekijänoikeuden vuoksi taiteilijat ovat jättäneet papereita kansanedustajille. He näkevät hankkeen lain muuttamiseksi suurien mediatalojen suosimisena.

Heiltä on jäänyt huomaamatta, että suuret mediatalot ovat menossa samaan paikkaan kuin matkalaukut ja Finnair.

Heiltä on jäänyt huomaamatta, että työsuhteessa olevin tekijöiden niillä oikeuksilla, joita työsuhde ei jo kata, ei ole vähintäkään taloudellista merkitystä.

Arvaukseni: mieltään osoittavat tekijät saavat lähiaikoina potkut, ja uusien työsopimukseen tulee lauseke tekijänoikeudesta.

Tekijöiden mielestä laki on heidän turvansa. Tämä on erehdys. Korvissani lause kuulostaa samalta kuin uskotelma, että osakeyhtiölaki on elinkeinotoiminnan turva. Yksityisoikeudellinen laki ei ole sosiaalipolitiikkaa. Demokratia ei ole aate. Laki on kokoelma sääntöjä. Demokratia on joukko sääntöjä. Molemmat ovat lähinnä kokemusperäisiä. Mutta esimerkiksi työelämän epäkohtia ei muuteta lailla, vaan ns. joukkovoimalla.

Kansanvaltuuskunta kyllä harkitsi 1918 vallankumouksen saavutusten turvaamista hakemalla lainhuuto Työväenyhdistykselle Viaporiin, jonka nimeksi tuli myöhemmin Suomenlinna. Suomenlinnaan he pääsivät. Kun lainhuuto ja pistimet ovat vastakkain, voittajaa ei tarvitse kysellä.

Tekijänoikeuden edistäminen ei ole ideologia sillä tavalla kuin esimerkiksi eläinten ”oikeuksien” edistäminen. (Nykyisen puhetavan mukaan eläimillä ei ole oikeuksia, mutta monet säännöt koskevat niiden kohtelemista.)

Myöskään demokratia ei ole ideologia, vaikka media väittää muuta pallotellessaan parlamentarismin lisäämisellä ja presidentin valtaoikeuksien vähentämisellä.

Ideologia on ryhmän ylläpitämä oppi, ajatusrakennelma, asennoitumistapa tai uskomusjärjestelmä. Kysymys presidentin tai pääministerin valtaoikeuksista on vahvasti käytännöllinen ja puoluepoliittinen eli poliittisten ryhmittymien keskinäiseen valtataisteluun liittyvä.

Parlamentaarisen demokratian lisäämisen voi ymmärtää kokemuksen tukemaksi toimintamalliksi, yksilön kohdalla suositukseksi tai mieltymykseksi.

Tekijöiden aseman edistäminen on hyvin samanlainen ongelma kuin liikeyrityksen kassavirran lisääminen ja tuottavuuden parantaminen.

Ja hyvää päivää! Pekka Hyvärinen osoitti eilen olleensa väärä valinta puheenjohtajaksi, koska hän oli sekä äänestänyt tyhjää että erosi jäätyään vähemmistöön.

Jos ratkaisijoita on useita, yleensä on myös ratkaisupakko, josta ei selviä ”äänestämällä tyhjää”. Jos jokin neuvosto haluaa tyytyä vain suosituksiin, ei ole syytä käsitellä lainkaan konkreettisia riitoja.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä osa tuomareista olisi varmaan tosi mielellään äänestänyt tyhjää. Se ei kuitenkaan ole sallittua.

Kollegiaalisessa elimessä enemmistön päätös on ratkaisu, ja olin luullut, että JSN selventää periaatteita. Toiminnasta ei tule mitään, elleivät vähemmistöön jääneet taivu enemmistön tulkintaan. Siten toimii mm. korkein oikeus (pitäisi toimia). Kun on hävinnyt äänestyksessä jonkin tulkintansa kanssa, seuraavassa samanlaisessa tapauksessa viimeksi hävinneen tuomarin pitäisi noudattaa korkeimman oikeuden ennakkotapausta eli viimekertaista enemmistön tahtoa.

Ymmärrän kyllä Hyväristä. On aivan sensaatiomaista ratkaista riita-asia sellaisen todisteen perusteella, jota ei ilmoiteta. Viimeksi se tehtiin Ranskaa yli sata vuotta sitten kuohuttaneessa Dreyfus-jutussa. Todisteet tuotiin mustassa laatikokssa (siitä käsite ”black box”) sotaoikeuden tuomareiden tutkittaviksi, mutta niitä ei näytetty syytetylle. Tätä pidettiin ja pidetään edelleen kaikkien aikojen skandaalina.

Ellei pääministerin lautakasasta väitteen mukaan tietävän henkilön tietämää kirjoiteta päätökseen ja sen uskottavuuteen oteta kantaa, todistetta ei ole olemassa.

JSN:n kaltaiselle elimelle on Amerikan slangissa sopiva nimi, Mickey Mouse –court. Toisella puolella maailmaa sanotaan joskus ”Kangaroo court”.

Jos JSN:n jäsenet eivät ammu itseään, heille varmaan ruvetaan valitsemaan uutta puheenjohtajaa. Ehdotan kuuromykkäsokeaa lukutaidotonta. Ero aikaisempaan ei olisi dramaattinen.

Siltä varalta että ystävääni Päivi Tiilikkaa, johon suhtaudun isällisesti, koska hän esitteli kerran juttuja mm. minulle, kosittaisin tuohon tehtävään, sanon valmiiksi, että suostuminen olisi varma keino tuhota uransa. Kun juristi antaa usein julkisia lausuntoja äkkikysymyksiin – kuten minä olen tehnyt – hän nakertaa omaa uskottavuuttaan.