Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
21. joulukuuta 2009
Tekijänoikeus: myytinmurtaja
Kommentoija kysyi, miksi ei sitten kirjallisuutta ja musiikkia ja muuta jaettaisi ilmaiseksi kaikille halukkaille tekijänoikeudesta välittämättä. Kysymys oli tietysti provokaatio ja sellaisenakin hupsu.
Se antaa silti aiheen vastaukseen, joka on tärkeä.
”Tekijällä on oikeus korvaukseen.” ”Työmies on palkkansa ansainnut.” Mikä olisi selvempää? – Mikä tahansa.
Näitä latteuksia ei ole tapana esittää siinä muodossa, että tekijällä olisi oikeus OIKEUDENMUKAISEEN korvaukseen.
Kysymys korvausperusteesta on selvä: on maksettava. Kysymys korvauksen määrästä on neuvottelukysymys eli poliittinen ja taloudellinen.
Tekijänoikeuden pahimpia myyttejä on tämä ajatus yksilöllisestä korvauksesta.
Tuon myytin ylläpitäminen on hyödyllistä informaatioteollisuudelle, etenkin medialle. Tekijänoikeus kytketään köyhään mutta kunnialliseen luovan työn tekijään. Palkka- ja palkkioneuvotteluissa näiden köyhien ja kunniallisten kanssa onkin toinen ääni kellossa.
Kommentoijakin tulee suosittaneeksi marxismi-leninismiä: työn tuloksista työn arvon mukainen korvaus, täysin siihen katsomatta, haluaako kukaan maksaa sellaista hintaa eli ottamatta huomioon kysyntää ja tarjontaa. Lisäarvo talteen.
Juristit määrittelevät ammatillisen ja ”tieteellisen” alueensa siten, että korvaustaso ei kuulu heille. Kun se ei kuulu muillekaan, sitä ei kukaan tiedä.
Meillä ei ole luotettavaa tietoa kirjallisuuden, musiikin eikä monen muunkaan luovan alan tekijöiden ansioista. Meillä ei ole tietoa välittäjien (esim. kustantajien) katteista eikä toisten välittäjien (esim. kirjakaupat) ostohinnoista. Meillä ei ole luotettavia tietoja kirjanimikkeiden tai sävellysten myynnistä. Teostolla on jotain tietoa sävellyksistä, mutta sepä ei niitä kerro.
Lukijan tulee ymmärtää, että ”jo 10 000” on mainoslause, joka ei ole välttämättä tosi edes valmistetuista kappaleista. Kultaa tai platinaa myynyt äänite on varmaan mennyt hyvin, mutta miten hyvin, sitä ei kerrota. En esimerkiksi usko, että levymyynnissä varmasti näkyvät tavaratalot ottaisivat äänitteitä säännönmukaisesti myyntiin ilman palautusoikeutta.
Ettehän tekään luule, että R-kioskilla hyllyssä oleva levy tai kirja on ”myyty”? Se on useimmiten vasta myytävänä. Iso ero.
Tiedän menneisyyden todellisia myyntilukuja ja katteita, mutta ne ovat luultavasti nyt historiaa. Väitän eli esitän arvionani eli todistamattomana väitteenä, että Suomessa saa merkittävän osan toimeentulostaan tekijänoikeuspalkkiona vähemmän kuin 100 ihmistä.
Arviooni eivät sisälly ne luovan työn tekijät, jotka saavat kuukausipalkkaa (orkesterimuusikot, lehden toimittajat – oikeastaan myös opettajat, professorit).
Kun puhutaan taiteilijoiden toimeentulosta, puhe on oikeastaan informaatioteollisuuden kannattavuudesta. Siinä ei ole kehumista. Suomenkielinen kauno- ja tietokirjallisuus on rahallisesti pieni sektori, jossa tekijänpalkkiot eivät ole ongelma. Lehdistöllä ja televisiolla on suuria huolia. Elokuvalla on huolia kansainvälisesti. Musiikki on iso bisnes, jossa tuottajien ongelma on saada yleisö maksamaan enemmän vähemmästä.
Todellinen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ongelma on oikeus informaatioon. Sillä kysymyksellä ei ole koskaan ollut yhtymäkohtia tekijänoikeuteen. Poliittisen järjestelmämme ytimessä oleva oikeus tiedon saamiseen ja mielipiteen ilmaisemiseen (sananvapaus) ei näytä toimivan.
Joulusaarnaa? Ehkä. Joulusatua? Ei missään tapauksessa.
Kommentoijan heitto vapaista biteistä ja muu marxilais-leninistinen ajattelu edellyttää vastaukseksi viittauksen tietoverkkoihin.
En ole selvänäkijä. Esitäin vain laskuesimerkin, koska satun olemaan blogin kirjoittaja ja lisäksi ammattikirjoittaja. Blogit ovat ilmaisia. Kirjoitan näitä noin 350 tekstiä vuodessa. Kun kirjoitan lehtiin juttuja, jotka eivät poikkea näistä (joistakin paremmista) laadultaan eivätkä laajudeltaan, niistä maksetaan ainakin 200 euroa per juttu. Lehtijuttuja tulee kirjoiteltua jatkuvasti. Siis 70 000 euroa vuodessa. Enemmän kuin professorin palkka.
Esimerkki on mielikuvitusta, koska ei kukaan ostaisi tuollaista määrää tekstejä eikä jaksaisi lukea.
Esitän esimerkin sanoakseni, että meillä on ilmaista kirjallisuutta vaikka kuinka paljon. Jos kirjoittaisin 35 tekstiä ja keplottelisin ne kirjamarkkinoille, arvioisin myynniksi noin 350 kpl ja ansiotuloksi itselleni alle 2 000 euroa brutto. Ja häpeä kaupan päällisiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Väitän eli esitän arvionani eli todistamattomana väitteenä, että Suomessa saa merkittävän osan toimeentulostaan tekijänoikeuspalkkiona vähemmän kuin 100 ihmistä.
VastaaPoistaVäittää voi monenlaista. Pyytäisin blogin pitäjää kuitenkin määrittelemään "merkittävän". Omista tuloistani Teosto- ja Gramex -korvaukset muodostavat noin 5-10% vuodesta riippuen. Minulle tuo noin kuukauden tulo vuosittain on merkittävä tulonlähde, vaikken pelkillä tekijänoikeuskorvauksilla Mersuja ostelekaan.
Kirjoittava vapaa toimittaja O. Sulopuisto elää melko lähes täysin sataprosenttisesti tekijänoikeuskorvauksilla, ja Suomen freelance -journalistit ry:n reilusta tuhannesta jäsenestä aika moni muukin tekee niin.
VastaaPoistaVaikka ei olla kuukausipalkkaisia. No juu, nillittämistähän tämä, mutta kun on tullut tuon Sanomankin kanssa tosiaan keskustelua tekijänoikeuteni myymisen ehdoista ja hinnoista, niin pitää nillittää.
"Kommentoijan" kommentista puuttui tuo kuuluisa maininta "kustantajien ja levy-yhtiöiden ahneudesta".
VastaaPoistaKysymys oli tietysti provokaatio ja sellaisenakin hupsu.
Ei ollut hupsuutta. Musiikkia, elokuvateoksia, kirjoja, lehtiä, oppikirjoja jaetaan ja saa hankkia itselleen ilmaiseksi, tekijänoikeudesta välittämättä, mielin määrin. (ks viimeinen kappale / Effi).
Mutta mikä on oikeudenmukaista? Kirja maksaa kaupassa 25 euroa kappale ja paisti 25 euroa kilo. Molemmat alkutuotteet, sika ja kirjailija, ovat hiljaa ja muut käärivät rahat välistä. Tuottajille jää se kuuluisat 8 prosenttia.
Sikaa syötetään halvalla ja huonolaatuisella ruualla, samoin taiteilijaa samanlaisilla palkkioilla.
Myös viljanhinta on neuvottelukysymys eli poliittinen ja taloudellinen. Kummasti kauppa käy marxismi-leniniläiseen tapaan. Hinta halutaan sittenkin maksaa lihasta, levystä ja kirjoista.
Kummasti marxismi-leninismiä on myös Spotify-musiikkikauppa. Artistille jää 0,0009 euroa per kappale. Spotifyn osakeannissa ne tilit tehdään. Pilvi-osakekauppaa.
Toivottavasti ei tämän kaltainen ansaintalogiikka siirry oikeille osakemarkkinoille. Ups, olihan se siirtynyt jo vuosikymmeniä sitten=)
Omistusoikeus ei nähtävästi ole oikeudenmukaista. Varsinkaan jos puhutaan oikeudesta informaatioon. Ja varsinkin puhuttaessa lakimiehistä.
He kääntävät ja vääntävät ajatuksiaan ja lakejaan epäymmärrettävään muotoon hankalimmilla tavoilla saavutettaviksi.
Kummasti unohtuu helpoin tapa ratkaista ongelmat, ainakin täällä Suomessa. Kummasti ruuan arvonlisäveron alennus näkyi heti hinnoissa, jopa etukäteen.
Levykaupassa alvit, esimerkiksi CD-levyn osalta tekevät yli puolet levyn hinnasta.
Nämä alvit puolitetaan ja artistille toinen puoli.
Varmasti onnistuisi ja kaikki olisivat tyytyväisiä.
Mielestäni asiaankuulumattomat ovat saaneet informaatioteollisuuden kamalaan sekasotkuun, koska näillä lakimiehillä on jo pää vetävän kädessä. Uusien tekniikoiden tullessa, lakimiehillä ei ole enää juurikaan mitään annettavaa, koska keinot lainsäädäntöä muuttamalla ovat jo kriittisessä pisteessä. Enää ei keksitä lakeja tai asetuksia, jotka oikeudenmukaisesti suoriutuisivat informaatiokaaoksen keskellä.
Eivät nämä blogit ilmaisia meille ole. Kyllä me niistä tavalla tai toisella maksamme. Teemme ilmaista työtä, jotta Google tienaa rahaa huomaamattamme.
Toisaalta on hyvin kunnioitettavaa, ettei Kemppinen ole "myynyt tai sijoituttanut" blogiaan maksaville tahoille, vaikka pyyntöjä on varmaankin useita tullut.
Oma kirjoitukseni lähti liikkeelle kun silmiini osui eilen tämä "Effi korostaa, että musiikin, elokuvien ja tv-sarjojen kopiointi internetin vertaisverkoista on toistaiseksi täysin laillista toimintaa", joka minusta on täysin väärin ja hävytöntä paskaa.
Jäi epäselväksi, mitä Teosto "ei kerro".
VastaaPoistaAd keskenerainen - ajattelin perinteistä, verotuksessa käytettyä jakoa "tulot päätoimesta" - tulot sivutoimista". 5 - 10 % ei varmaan ole merkittävä osa.
VastaaPoistaAd Olli Sulopuisto: - yhä useamman toimittajan siirtyessä free lanceksi aikapalkka ei varmaan olekaan hyvä kriteeri. Suhteen vakiintuneisuus sen sijaan on. Tietääkseni free lance -kirjoittaminen ei ole hinnoiltaan markkinavetoista, ja kun jutut ja valokuvat julkaistaan melkein aina vain kerran, saajan ja maksajan kannalta tekijänoikeus ei merkitse juuri mitään. Taittajat on laajasti ulkoistettu ja saavat ansionsa "urakkapohjalla"; romaanin taittoon ei ole tekijänoikeutta; toimeentulon kannalta tilanne on sama kuin monilla kirjoittajilla.
VastaaPoistaTodellinen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen ongelma on oikeus informaatioon. Sillä kysymyksellä ei ole koskaan ollut yhtymäkohtia tekijänoikeuteen. Poliittisen järjestelmämme ytimessä oleva oikeus tiedon saamiseen ja mielipiteen ilmaisemiseen (sananvapaus) ei näytä toimivan.
VastaaPoistaTästä syystä tuli finanssikriisi, jonka köyhät maksavat. Köyhät maksavat aina eikä kukaan siitä aio oppia mitään muuta kuin se, miten köyhiä voi vielä paremmin retkuttaa ja petkuttaa kun kerran tietää niiden murheet ja toiveet. Murheiden ja toiveiden välisessä raossa löytyy se, mistä saastaiset hakevat sitä ns. informaatiota, millä aikovat osoittaa olevansa isoja poikia (ja tyttöjä - hirvittää siksi naiseus tänä päivänä) koska sen hauraan tulevaisuuden tiedon avulla aikovat panna köyhät maksumieheksi aina tasavälein ja tämä viimeinen lama, joka ei ole ihan oikea lama vaan luottamuksen puute ja sen ensimmäinen vakava taka-isku nimenomaan köyhältä (be careful out there; they are becoming more and more mad) kohti keinottelevaa sika-akateemista auktoriteettia nimenomaan näissä asioissa. Köyhät eivät voi siis rikastua koska ns. rikas (eli itsekäs superpotenssiin) on pidättäytynyt paitsi tekijänoikeuskysymykset myös praksiskysymykset omana tietonaan ja levittää mitä mainosta haluaa oman ns. fokalisaation mukaan, eli oman ohjauskellon mukaan. Tähän ei tehdä mitään koska nillä, joilla olisi sitä oikeaa tietoa tehdä jotain eivät halua tai uskalla ja nillä, joilla olisi halua ja uskallusta ei ole siihenkään oikeaa tietoa. Huijaus alkaa FEDistä ja IMF:stä, ettenkö sanoisi YK:sta ja WHO:sta eli mistä voisi mitään oikeaa enää löytää kun organisaatiot, joilla pääasialliset avaimet ovat rappeutuneet ja yrittävät vain diilata halpoja poliittisia ratkaisuja koska se on heille - heidän omassa elämässään juuri nyt - helpointa.
Pitkän tähtäimen ajattelua ei ole: ei siksi ole informaatiostrategiaakaan vaikka on poliittisia strategioita. Informaatiohan on sillä tavalla kuten aborttikysymys: kun sopii puhutaan aborteista yhteen suuntaan ja kun sopii puhutaan samoissa merkeissä toiseen suuntaan. Koska syntymätön beibi ei ole vielä ontologisesti olemassa voidaan heittää mitä tunteita tahansa maailmaan. Sama koskee tietoa.
Nokkelapojat. Heihin me luotamme - ?
Ad Jarmom,
VastaaPoistaSuomessa yleinen alv-kanta on 22 %. On hankala ymmärtää, miten saat CD-levyn hintaan sisällytettyä tätä enempää arvonlisäveroa. Arvonlisäveron idea on nimittäin, että sitä ei makseta samasta tuotteesta kahteen kertaan. Jokainen porras tilittää valtiolle veron vain siitä arvonlisäyksestä eli hinnan kasvusta, jonka se on tuotteelle aiheuttanut.
Kaiken huipuksi alv on tuloksen kannalta täysin merkityksetön erä väliportaassa toimivalle yrittäjälle. Se tulee sisälle osana kaikkia myyntejä ja sitä maksetaan osana kaikkia ostoja. Jos myynnissä on saatu arvonlisäveroa enemmän kuin ostoissa on maksettu, tilitetään tämä erotus valtiolle. Yrittäjä itse ei maksa alvia laisinkaan, sillä asiakkaat maksavat sen.
Sinänsä on muuten hauskaa verrata alvia ja vanhaa pikkutullijärjestelmää, jossa kaikesta kaupunkiin maaseudulta tuodusta tavarasta maksettiin tulli. Tämä järjestelmä nimittäin toimi käytännössä aivan arvonlisäveron tapaan. Kauppaa ei maaseudulla saanut laillisesti käydä, joten tavaran tuominen laillisen vaihdantatalouden piiriin edellytti sen tuontia kaupunkiin ja pikkutullin maksua. Käytännössä suurin osa tuotteista ei kulkenut kahteen kertaan eri kaupunkeihin maateitse, joten pikkutullikin maksettiin vain kerran. Erona alv-järjestelmään on systeemin fyysisyys.
JK: "Arviooni eivät sisälly ne luovan työn tekijät, jotka saavat kuukausipalkkaa (orkesterimuusikot, lehden toimittajat – oikeastaan myös opettajat, professorit)."
VastaaPoistaValtava määrä - tuhansia - luovan työn tekijöitä, oikeita käsityöläisiä, puuhailee mainos-, viestintä-, media- ja niiden lievealoilla. Osa on kuukausipalkalla, osa laskuttaa tunteja.
Täältä muuten taitavat löytyä - viittä ykköskirjailijaa lukuunottamatta - parhaiten kirjoittamisella tienaavat tyypit Suomenmaassa.
Freelancejournalistin aikapalkka onkin kiintoisa kysymys. Mistään palkastahan ei ole aina edes sovittu. Lehtitalo ei edes katso työsuhdetta syntyvän. Palkkiokuitissa lukee usein "käyttökorvaus". Lehtitalo säästää tuolla kohdalla mm. työnantajakuluissa maksamalla aikapalkan sijaan pelkästä tekijänoikeudesta.
VastaaPoistaMyytti yksilöllisestä korvauksesta jäi kaivelemaan. Olen ollut luulossa että esimerkiksi kustantajat ja levy-yhtiöt maksavat rojaltinsa juuri niihin oikeutetuille henkilöille. Järjestöistä ainakin Teosto ja Gramex näkevät ihan vaivaa siinä, että soittotapahtumat kohdistuvat oikeisiin teoksiin. Käyttäjäraportointi on sitten oma lukunsa. Kopiostopuolella yksilölliset tilitykset voivat olla harvemmassa.
VastaaPoistaEdelleen jäi vaivaamaan tuo heitto merkittävistä to-korvauksista ja niiden saajien alhainen lukumäärä. Tuota samaa käytetään akateemisissa piireissä aina joskus kun halutaan dissata to-järjestelmää. Todetaan että järjestöjen maksamat korvaukset ovat keskimäärin niin pieniä, että koko järjestelmän voisi tehottomana lakkauttaa. Taiteilijoiden elättäminen veronmaksajien hommaksi.
Musiikkialalta voi googlata että esim. Teoston tilityksessä 2008 sai 213 tahoa yli 20 t euroa. Noista voisi arvioida eläviksi tekijöiksi esim. 150. Gramexista sai samana vuonna 76 henkilöä yli 8,5 t euroa. Makuasia sitten on mitä merkittäväksi tuloksi katsotaan. Noissa on jonkin verran päällekkäisyyttä ja merkittävimmät ääniterojaltit osunevat paljolti tuohon samaan joukkoon. Freelancetaiteilijalle on varmasti merkittävää tuloa se, kun tilityksessä tulee useampi normikansalaisen kk-palkka.
Kai tähän markkinatalousjärjestelmäämme kuuluu se, että kaikilla on oikeus pyrkiä saamaan rahaa tekemästään työstä, mutta kellään ei ole automaattista oikeutta onnistua siinä. Sillä, millaisia kartelli- ja yksilönvapaudenrajoitusjärjestelmiä jonkin tietyn porukan lihottamiseksi pitäisi pitää pystyssä, tulisi myös kai olla jotkut rajat.
VastaaPoista5 - 10 % ei varmaan ole merkittävä osa.
VastaaPoistaTeoston uutisista poimittua: Kesäkuun tilitys suomalaisille musiikin tekijöille ja kustantajille on maksettu 10.6. Tilityssumma oli yhteensä 14,5 miljoonaa euroa. Tilityksen sai kaikkiaan 8 078 säveltäjää, sanoittajaa, sovittajaa ja musiikinkustantajaa Teoston 20 000 oikeudenomistajasta.
Varmaankaan näistä 8078:sta tekijästä ei päätoimisesti to-korvauksilla elä kuin muutama sata. Silti meille kulttuurialojen "tilkkutäkkityöläisille" tekijänoikeuksien mollaaminen "merkityksettömiksi" päätoimisuusargumentilla ei tunnu kestävältä. Useinkaan ns. päätoimea kun ei ole olemassa. On vain lukuisia keskenään tasa-arvoisia "sivutoimia".
Nykyiset tekijänoikeudet ovat merkittävä kannuste uuden kaupallisen kulttuurin luomiselle. Epäkaupallinen tai muuten tuettu taide sitten erikseen.
JarMom:Levykaupassa alvit, esimerkiksi CD-levyn osalta tekevät yli puolet levyn hinnasta.
Cd-levyjen alv on 22%, eli kaupasta ostettavan levyn hinnasta n. 18,03% on arvonlisäveroa. Se että äänilevyjä kohdellaan eri tavalla kuin esim. kulttuuritapahtumia ja kirjoja (alv 8%) on kyllä typerää.
"saajan ja maksajan kannalta tekijänoikeus ei merkitse juuri mitään
VastaaPoistaKyllä se merkitsee. Psykologia unohtuu, eli tunne siitä että jokin on minun aikaansaannostani ja omaani, jota hallitsen ja omistan.
Kuinka omistusoikeuden ajatus muuttuisikaan tunneperäiseksi esimerkiksi asunnonmyynti-ilmoituksissa, joka nykyään kuuluu:
"Myytävänä 3h + k, 99 m2. Omistaja myy".
kuin että se olisi:
Myytävänä As. Oy Keijun omistaman kiinteistön 3h + k huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet 1456-1687.
Huoneiston Haltija myy, vaikka Keiju omistaa.
Karitapion joulukonsertti radioidaan sekä aattona että joulupäivänä. Miksi koko kansaa rangaistaan, kun Matti on ollut tuhma?
VastaaPoistaSäikähtäin hämmästynyt Kunnaksen Ilkka
Ad Omnia: Teosto-korvauksen saajista 2008 80 % sai vähemmän kuin 1 000 €. Enemmän kuin 6 000 € vuodessa sai 3 %.
VastaaPoistaSanotaanko näin kuluttajan näkökulmasta, että esimerkiksi kaupallisella radiokanavalla RadioRuotsiPop esiintyvä rytmimusiikkiorkesteri PeppuNormaali saa melkoisen potin jatkuvasta radiosoitosta. Soittolistat ovat joillekin bandeille lupa painaa rahaa, vaikka parempaa rytmimusiikkia on olemassa. esimerkki on keksitty.
VastaaPoistaSpotifyn ansaintalogiikka voi olla niukan tyly, mutta käyttäjän hyöty on, täytyy taas sanoa, tavattoman selkeä. En jaksa enää joululevyjä esiin kaivaa, kun kaikki lasten (Tapiolan kuorot ja Tonttu torviset), useimmat äidin (Rajaton, Club for 5) ja monet isänkin (The King's Singers, Mario Lanza ja kymmenkunta Jouluoratoriota) suosikkijoululevyistä ovat siellä valmiina. Älypuhelin on klienttinä kiinni joka radiossa, hyvin soi.
VastaaPoistaToimiiko Teostokorvaustenkin kohdalla pitkä häntä? Vähän hittejä, joihin kohdistuu oikeat ammattilaistason tilitykset ja sitten paaal-jon aktiivisia tai jo lopettaneita yrittäjiä, joille osuu pienehkö tilitys vuosittain tai jonain vuonna.
VastaaPoistaMusiikin kentällä on paljon aluskasvillisuutta eli valinnanvaraa kuluttajalle. Sitä voi havainnoida hyvissä levykaupoissa ja ehkä joissain netin kauppapaikoissa. Radiomaailma näkee asian kuitenkin toisin. Soittolistat ovat varsin suppeita ja keskittävät korvauksia harvoille henkilöille.
Oma paradoksinsa siinäkin on. Jos soittolistoja ei olisi, vaan äänitteitä soitettaisiin tasa-arvoisesti, jakaantuisivat Teoston esityskorvauksetkin tasaisemmin. Olisiko se sitten niin tasa-arvoista, että ammattilaistason korvauksia ei kertyisi kenellekään?
Joku löytäisi siitäkin kritisoitavaa koska kukaan ei saisi "merkittäviä korvauksia".
ALV:
VastaaPoistaJoo, sorry alvin kertaamisesta väärin. Luonnollisesti tarkoitin muiden portaiden osuutta, eli näin cd-levyn hinta muodostuu:
CD-levykin. Hinta 22 euroa:
Valmistus 1,33 euroa
Artistiroyalty 0,83 euroa
Teostomaksu 1,25 euroa
Äänityskustannukset 3,37 euroa
Markkinointi 1,33 euroa
Tuotekehitys 0,83 euroa
Tukkujakelu 1,67 euroa
Vähittäiskaupan osuus 5,43 euroa
Levy-yhtiön osuus 1,75 euroa
Arvonlisävero 3,89 euroa
Ad Omnia: - kyllä minusta näyttää siltä, että "pitkä häntä" on totista totta musiikissa. Amerikkalaisilla kirjamarkkinoilla se on aivan kauhistuttavan totta. Amerikkalaiset itse ovat laskeneet, että oliko se kolme meganimiä, tyyppuiä Dan Brown, vetää yli 90 % tuotoista itselleen ja kustantajilleen.
VastaaPoistaAd Omnia: - täytyy taas kerran korostaa, että mielestäni vähälevikkinen ja kummallinen kirjallisuus ja taide (joita olen itse edustanut koko ikäni) on hyvinvoivan ilmaisevan kulttuurin välttämätön perusta.
VastaaPoistaHaluan vain nalkuttaa siitä, että tekijänoikeudella ei pitkälle potkita. Hyvä esimerkki isosta viihteellisestä bisneksestä vailla tekijän- tai muita lakiin perustuvia oikeuksia on urheilu. Joka muuten sekin luullakseni perustuu loputtoman suurten juniorijoukkojen ja heidän vanhempiensa ahkeruuteen.
Hyvä esimerkki isosta viihteellisestä bisneksestä vailla tekijän- tai muita lakiin perustuvia oikeuksia on urheilu.
VastaaPoistaHyvin harva viitsisi ostaa dvd:llä Lasse Virenin juoksuja ja katsella niitä vuositolkulla.
Dan Brown, vetää yli 90 % tuotoista itselleen ja kustantajilleen.
Miksi ei saisi vetää? Miten kansalaisten ostohalukkuutta vähennetään? Muutetaan kansa sellaiseksi, että se kelpaa kaikille kirjailijoille.
Rienzi:
VastaaPoistaSamasta syystä minäkin suosin laadukkaita ja hyviä (joitakin) korealaisia ja kiinalaisia tarvikkeita.
En minäkään välitä tippaakaan, vaikka työntekijät ovat siellä, varsinkin Kiinassa, kurjuuden orjamaisessa asemassa. Miksi heille jotain hyvää pitäisi antaa, koska ovat kurjuuteen jo niin hyvin tottuneet. Itse nautin kun kohtuuhinnalla saa hyvää tavaraa.
"Esimerkki on mielikuvitusta, koska ei kukaan ostaisi tuollaista määrää tekstejä eikä jaksaisi lukea."
VastaaPoistaSuomessa. Muualla maailmassa ihmiset jättävät opettajan ja tutkijan virkansa juuri kirjoittaaksen ihan kaikesta. Toki yleisempi esimerkki olisi 1000 euroa ja viikko.
Kun maassa maksetaan yli 1000 euroa kolumnista, akatemian ja kulttuurikeskustelun suhde muuttuu.
Lukekaa tämä, on hyvä esitys
VastaaPoistahttp://www.negativland.com/albini.html
Jos
VastaaPoista- tunti menisi kirjoittamiseen
- taksa olisi 200 euroa/tunti
- lukijoita olisi 1500
niin lukijalta pitäisi saada 13 senttiä.
Rahastaminen onnistuu vasta kun koukussa on tarpeeksi lukijoita ja on systeemit henkilökohtaisen kulutuksen valvomiseen.
Ai että Jarmon mukaan äänityskustannukset ovat yli 3 euroa. Olisiko tässä joitain korjauskohtia. mm. se, että artistit voivat oikeasti opetella soittamaan ja laulamaan. Esimerkkejä on tietenkin haettava historiasta, kun tuotos vedettiin kerralla "purkkiin" ja lopputulosta ei tarvitse hävetä. En myöskään usko, että kokoelmalevyjen, joita siis on suurin osa markkinoille tuodusta roskasta, äänityskustannukset muodostaisivat noin suuren erän.
VastaaPoistaMinusta koko ajatus että taidetta tahi informaatiota kukaan, edes sen tekijä, voisi hallita ja omistaa, on moraalisesti perverssi. Kumpikaan ei kulu käytössä tai kopioitaessa, ja todellinen taiteilija haluaa ensisijaisesti suuren yleisön, samoin todellinen tiedemies haluaa edistää ihmiskunnan kehitystä. Tekijänoikeus on vain yritys pitää heidät jotenkuten leivässä, ja koska se näyttää tulleen tiensä päähän, sen tilalle on kehitettävä jotain muuta.
VastaaPoista"Tietääkseni free lance -kirjoittaminen ei ole hinnoiltaan markkinavetoista, ja kun jutut ja valokuvat julkaistaan melkein aina vain kerran, saajan ja maksajan kannalta tekijänoikeus ei merkitse juuri mitään."
VastaaPoistaTsot, tsot, JK.
Tunnettu kuivakas kustannusyhtiö vaati avustajiaan allekirjoittamaan sopimuksen, jossa se kahmi julkaisuoikeudet Suomen lisäksi myös muissa maissa julkaisemiinsa lehtiin. Jos ei allekirjoittanut, ei ostettu juttuja. Kirjoittaja ei voi myydä juttua toisen maan kilpaileville julkaisuille.
Nyymiölle äänityskustannuksista:
VastaaPoistaYmmärtääkseni listaus oli keskiarvo Suomessa vuoden 199X kuluista, joihin oli luonnollisesti sisällytetty iso määrä cd-levyjä joita myytiin hyvin pieni määrä. Eiväthän kaikki levyt myy 10.000 kappaletta, jolloin äänityskustannukset jäisivät pienen pieneen osaan.
Toiselle nyymistille:
Tekijänoikeus on vain yritys pitää heidät jotenkuten leivässä, ja koska se näyttää tulleen tiensä päähän, sen tilalle on kehitettävä jotain muuta.
Eikö kelpaa alv:n puolittaminen, jolloin artistille jäisi enemmän kuin riistäville levy-yhtiöille?
Eikö tekijänoikeuden pitäisi kuulua vain tekijöille, kustantajille ja artisteille?
Nyt soppaan ja sopimuksiin iskevät kaikki mahdolliset muut tahot kätensä, saadakseen itselleen etua ja julkisuutta.
>Artistiroyalty 0,83 euroa
VastaaPoista>Teostomaksu 1,25 euroa
Sisältyykö edellinen jälkimmäiseen vai onko tämä juuri näin etevän hienoa, kuin miltä se näyttää?
Jari Lehtiselle: Edellinen ei sisälly jälkimmäiseen, koska kyseessä on kaksi rojaltia, jotka maksetaan eri tahoille. Artistirojalti suoraan levy-yhtiöön sopimussuhteessa olevalle esittäjälle (esim. Tapani Kansa), Teostokorvaus maksetaan nimensä mukaan Teosto/NCB:lle, josta se tilitetään kaikille levyn biisintekijöille (esim. Vexi Salmi).
VastaaPoistaTuo esitys on toki ohimenevän cd-kauden ajalta. Digimaailmassa suhteet ovat vallan toiset, puhumattakaan Spotify-olosuhteista. Siellä on nyt ainakin hetken näennäinen laillisuus ja lähes ilmaista musiikkia. Tilitykset, etenkin artisteille ovat yhtä näennäisiä.
Levy-yhtiöiden viimeisiä yrityksiä rahastaa on myydä kataloginsa erilaisiin kuukausipalveluihin joko könttäsummalla tai nimellisillä latauskorvauksilla. Niistä ei sitten ko. yhtiön Suomen konttori, puhumattakaan artistista pääse juuri hyötymään.
Pari viikkoa sitten uutisoitiin, että isot levyfirmat olisivat ainakin Kanadassa, ja todennäköisesti muuallakin, jättäneet pulittamatta artistikorvauksia kokooma CD:den alkuperäisartisteille:
VastaaPoistaArtistit haastavat levyfirmat oikeuteen.
Kanteen korvauslaskelmissa oli käytetty samoja periaatteita kuin mitä levyfirmat käyttävät kotirouvapiraatteja kohtaan.
Näissä tekijänoikeus- ja bittiasioissa äänekkäimmät "kuluttajan edun" vaalijat edustavat ainakin minun korvissani sellaista arvomaailmaa, että totta kai kaupastakin pitäisi saada varastaa, sehän olisi kuluttajan etu. Ainakin lyhyellä tähtäimellä. Vasta vähitellen kävisi ilmi, ettei kukaan tavarantuottaja halua toimittaa tavaroitaan sellaiseen kauppaan, josta enimmäkseen varastetaan. Paitsi jos hän saa varastamisesta korvauksen. Jonkun pitää joka tapauksessa maksaa. Aina.
VastaaPoista"Kuluttajan edun" vaalijat sanovat tyypillisesti tähän, että ei piratismi ole varastamista JA SITTEN SORMET KORVIIN ÄBÄLÄWÄBÄLÄ EN KUULE VASTA-ARGUMENTTEJASI LA LA LAA MÄ HALUUN SAADA VASTIKKEETONTA KIVAA JA SIKS SÄ OOT VÄÄRÄSSÄ