Patriotismi

(Kuvassa omaa heimoani – perhe, samasta isästä ja äidistä. Perheenpää kameran takana. Kyllä, kaksosia oli kolmet.)

En malttanut olla eilen kokeilematta, miltä näyttävät blogissa julkaistuina todella epäasialliset mielipiteet. Tarkoitus oli lukijoiden tunteiden loukkaaminen.

En liioin ymmärrä blogeihin ja kolumneihin liitettyä ajatusta, siis sitä että tarkoituksena olisi mielipiteiden tai päähänpistojen esitteleminen. Tarkoituksena on lukijoiden mielipiteiden häiritseminen päähänpistoilla.

Niinpä palaan nyt isänmaallisuuteen ja sanon selkeästi, mihin itsenäisyyspäivän juhlinta antaa aihetta, ja kirjoitan tämän ennen kuin katson pahemmin eilisen kirjoituksen kommentteja.

Kun Suomi sai valtiollisen eli ulkoisen itsenäisyyden vuonna 1917, se pani samalla jäihin ihmisten sisäisen itsenäisyyden.

Isänmaallisuus opetettiin mahdollisimman epäitsenäisenä esimerkkeihin, malleihin ja käskyihin sopeutumisena. Lisäksi puheet ja asenteet oli sorvattava annetun mallin mukaisiksi.

Siksi itsenäisyyden aikamme on täynnä onttoa retoriikkaa, ja arjen itsenäisyys on jäänyt kovin vähälle.

Sodista Linna sanoi olennaisen. Miehiä ja naisia ei useinkaan eikä pahastikaan kiinnostanut isänmaallisuus puheiden tai pappilan ilmaisemassa muodossa. Talvisodan henki oli ”Tästä kun nyt ei kerta kaikkiaan tulla!” Hyvin monet taistelijat ottivat itseensä Neuvostoliiton menettelyn.

Arjen isänmaallisuus on äärettömän helppo ilmaista. Tavallisissa, tärkeissä asioissa kukaan ei tule jeesaamaan. Meidän on hoidettava asiat itse.

Tämä alkaa sängyn sijaamisesta ja sukkien vaihtamisesta ja päättyy tieteen ja taiteen rahoittamiseen.

Hyvin suurta itsenäisyyttä ja vapautta olisi mennä metsään piiloon ja yrittää tehdä kaikki mahdollisimman itse. Se on kuitenkin ajatusvirhe. Gandhin askeesi ja yksinkertaisuuden kultti tuli kalliiksi – pelkästään erilaisia apulaisia ja palvelijoita tarvittiin vähintään neljäkymmentä, jotta hän olisi saanut kutoa kangasta lannevaate verhonaan. Ongelma oli erikoisen piinallinen ulkomaanmatkoilla.

Jokainen tarvitsee ryhmiä, ja ryhmät tarvitsevat isompia ryhmiä. Osa verkon solmuista on itse solmittamissa, osan olemme perineet emmekä voi vaikuttaa niihin.

Se on arvostuskysymys, mutta Suomi-niminen ilmiö on välttämätön. Sen jatkuvan olemassaolon vuoksi on uhrattava yksilöitä, myös itsensä, ellei muu auta. Tämä on arkinen tosiasia, jonka yksi perustelu on kielen ja yhteisen muistin välttämättömyys elämässä.

Tuollainen ryhmä, kuten Suomi, on välttämättömästi ristiriitainen, mutta monissa tapauksissa etumerkit kumoavat toisensa. Siksi patriotismi on myös kanssakulkijoiden hölmöilyjen sietämistä ja omista poikkeavien toimintamallien puolustamista.

Hupsutteli on aina paikallaan. Saa suomalaisia väittää eteviksi, vaikka ei sellaisen mittaamiseen mitään keinoja ole.

Stereotypia on hyödyllinen väline. Linna on sirotellut ”Tuntemattomaan” epätodennäköisen määrän murrealueita ja niihin liittyviä stereotypioita, kuten kaksi tyhmää ja ylpeää pohjalaista. Tämä on kirjallinen keino. Ei tarvitse selittää kaikkea juurta jaksain eikä pohjustaa eikä kehitellä.

Kun näyttämölle tuodaan pappi – tai villapaidan alta näkyy tietyn tyyppinen kaulus, ei tarvitse enää osoittaa, että tuo tyyppi saattaa hyvinkin suhtautua kärsivällisesti toisten sekoiluun ja lisäksi uskoa Jumalaan.

Nyt elinkeinoelämä on unohtanut, että isänmaallisuus on vaikuttava voima. Kaikkialla maailmassa heimokuntaisuus kytkeytyy vastavuoroisuuteen. Tyhmät sanovat tämän vaikeasti, puhuvat ”interaktiivisuudesta”.

Kun tapaa maailmalla suomea puhuvan, tätä tuskin menee ensi töikseen vetämään turpiin, vaan päinvastoin kysymään, mistä päin maata ja kenen poikia sitä sitten ollaan. Sodista on näitä tarinoita. Tuntematon luutnantti saa helsinkiläiset sotamiehet töihin rähähtämällä jotain slangia käyttäen ja esimerkiksi epäillen rööperiläissukuisia taparikollisia böndeltä tulleiksi.

Niin-pä, sanoo Raid. Uusi testamentti on painettu ja selitetty katukielellä, mutta en ole vielä kuullut alatyylistä patriotismin julistusta.

Täytyisi varman kirjoittaa. Tai ”kaveria ei jätetä" on sellainen. ”Kaveri” oli taannoin moitittavan puhekielinen sana. Taustalla lienee venäjän puhumista tarkoittava sana ”gavarit”– kaveri on sellainen, joka ymmärtää puhetta. Hyödyllinen ominaisuus.