Miten tulen eteväksi IX

Suositeltava keino edetä omassa projektissaan on opetella sanoja, joita moni muu, juuri missään seurassa, ei ymmärrä. Olennaista on kuitenkin selvittää niiden merkitys etukäteen, sillä onni on orpolapsi.

Suosittelen sanaa ”serendipity”. Sana on peräisin, kuten luonnollisesti tiedättekin, Swamadipistä. Siellä oli vanhan tarinan mukaan kolme prinssiä, jotka purjehtivat seitsemää merta ja tekivät uskomattomia löytöjä, sitä oikeastaan tarkoittamatta. He nyt vain löysivät ja keksivät.

Horace Walpole tuli 1700-luvulla maininneeksi tarinasta tuttavalleen, ja sanasta tuli termi, jolla on huomattavan paljon käyttöä oikeus- ja yhteiskuntatieteissä.

Wikipediaan on listattu keksintöjä ja löytöjä, jotka on tehty keksijän tai löytäjän tahtomatta ja tarkoittamatta. Varmaan kuuluisin niistä on penisilliini. Samaa sarjaa on LSD ja monet muovit.

Penisilliinistä kerrotaan yhtä ja toista, mutta johtava kertomus on kai Alexander Flemingin laiskuus. Hän jätti astian – luultavimmin kysymyksessä oli tavallinen Petri-vati – pesemättä ja desinfioimatta stafylokokkiviljelyn jälkeen ja poistui vihellellen lomalle. Loman jälkeen astiassa oli rumaa hometta tai sientä tai jotain. Fleming työnsi sen pois silmistä kylmään ja kirjoitettuaan viljelmän oudosta käytöksestä unohti koko asian vuodeksi.

Todellisuudessa hän oli kyllä huomannut, että tuolla aineella, joka oli oikeastaan penicillum eli sivellintä muistuttavat –sukuun kuuluva sieni, oli ikävä vaikutus stafylokokkeihin. Sienen viljeleminen oli kuitenkin vaivalloista, joten julkaisu, jonka Fleming laati asiasta, ei herättänyt huomiota, ja vaikuttaja-aineen eristäminen oli vielä hankalampaa. Saa sitä ihmisellä olla tärkeämpääkin tekemistä.

Toisen maailmansodan aikana, 1941-1942, Yhdysvalloissa heitettiin iso remmi päälle, ja tuote, jota alettiin aikanaan nimittää antibiootiksi, oli valmis markkinoille 1945.

On sanottu, että aivan samalla tavoin kuin Salvarsan (tehokas lääke syfilikseen, Ehrlich 1908) muutti eurooppalaisen kulttuurin kerralla, läntisten teollisuusmaiden uskomaton menestys 1950-1990 liittyisi antibiootteihin. Kukapa tietää, ehkä tuleva historiantutkimus yhdistää länsimaiden nähtävästi viimeinkin käynnissä olevan rappion ehkäisypillereiden käyttöön tuloon 1960-luvun lopulla.

Itse pidän sangen mahdollisena, että 1968 alkanut ja 1991 päättynyt kulttuurinmuutos selittyy yhdistelmällä antibiootit + ehkäisy. Toisaalta myös viinan juonti on surullisessa määrin taantunut.

Tieteessä ja taiteessa on kiistattomasti aina ollut ns. neroja, joilla on ns. visio ja vielä voimaa sen toteuttamiseen. Toisaalta tieteessä ja taiteessa on aina ollut säälittäviä idiootteja, jotka ovat todistettavasti olleet niin tyhmiä, etteivät he ole mitenkään voineet saada syntymään mitään merkittävää. Ja siltä ovat saaneet.

Olen muistaakseni ihmetellyt ja paheksunut tätä ilmiötä ennenkin. Ainakin olen puhunut siitä monien kanssa. Muuan keskustelukumppanini, paljon lukenut ja monessa luotettu ihminen, oli jyrkästi samaa mieltä ja lisäsi tunteneensa pikku lapsesta alkaen parikin kiitettyä kirjailijaa. Hän lupasi vannoa minkä tahansa maallisen tai taivaallisen tuomioistuimen edessä, että niin läpitse tyhmä, sielulliselta rakenteeltaan kaikin puolin eriytymätön ja kaikkinaisen kanssakäymisen tasolla kiusallinen ihminen ei kerta kaikkiaan voi saada aikaan sellaista tekstiä, jota asianomaisen nimissä ilmestyy.

Hän oli ollut monesti vielä vierestä katsomassa, että kyllä se mokoma itse kirjoittaa.

Tulimme siihen tulokseen, että tässäkin asiassa tieteellinen selitys löytyy juutalaisesta kabbalasta, itseltään Mainonidekseltä synt. 1135.

Kun lähtökohdaksi otetaan se pätevä ajatus, että mikään ei ole sitä miltä näyttää, vaan päinvastoin jotain muuta, silloin muun muassa kirjoitus, jopa pyhä kirja, on vertaus jostain toisesta, ja on tavoiteltava symbolien ja merkkien takana olevaa todellisuutta.

Näissä toimissa tulkitsijaa ja kirjoittajaa auttavat tuntuvasti pienet paholaiset (dybbuk). Niitä tunkeutuu joka tapauksessa suun ja nenän kautta, ties mistä ruumiin aukoista, mellastamaan ihmisen sisään.

Käsi joka kuljettaa kynää, ei ole omasi. Kysymyksessä on läpikirjoittaminen. Jokin kirjoittaa sinun lävitsesi. Luultavasti tuo jokin on pirulainen, mutta eräissä harvinaisemmissa tapauksissa Pyhä henki.

Tulos on joka tapauksessa kirjoittajan kannalta hallitsemattomissa, ja tuloksena on joko käsittämätöntä höpönlöpöä tai unohtumatonta taidetta tai tiedettä.

Näiden kahden erottaminen toisistaan voi ottaa välillä lujille. Joka tapauksessa tämä teoriani on mielestäni omiaan selvittämään eräitä kiusallisia ilmiöitä.