Sivun näyttöjä yhteensä

24. tammikuuta 2008

Kemppisen makkara- ja musiikkiliike

Ystäväni C.K. väitti, että Tammisaaressa toimi aikoinaan kauppaliike, jonka toiminimi oli Ekenäs korv och musik, Tammisaaren makkara ja musiikki.

Jokin tuonkaltainen kuvaisi hyvin tätä blogiani.

Minulla on hyvä sanoma lukijoille. Ystäväni Pirkko-Liisa Haarmann ei pitänyt mahdottomana, että tekisimme kaksoiskirjoituksen eli esittäisin tulkintani kuvien käytöstä internetissä, etenkin blogeissa ja muissa ei-kaupallisissa yhteyksissä, ja hän omat kommenttinsa.

Olen kirjoittanut kuvasitaateista usein, ja asiassa vallitsee suuri hämmennys.

Haarmann ei tavoilleen uskollisena ota Tekijänoikeus-kirjassaan paljonkaan kantoja, vaan viittaa usein toisten tulkintoihin tai esittää kommentoimatta oikeustapauksen.

Pyrin nyt siihen, että kertaan tulkintani ja niiden perustelut, ja hän liittäisi niihin kommentteja - "voi olla / voisi mennä läpikin / kiinnostava ajatus" tms.

Tämä on jälleen juusi askel avoimuuteen. Tietysti me olemme työskennelleet juuri noin iät ajat. Nyt ajatus on, että osan marginaaliin raapustetuta voisi julkasitakin.

Suomen kielellä on verkossa aivan hyvää tietoa tekijänoikeudesta ja tietenkin tekijänoikeusneuvoston ratkaisut. Suoria neuvoja on vähän.

Tähän ajattelen nyt uskaltautua, lähiaikoina.

Tunnustan etukäteen, että pohjaltaan kysymyksessä on auktoriteettiargumentaatio, joka on pohjaltaan epäilyttävää. Mutta tosiasiassa Harmannin - siis korkeimman oikeuden pitkäaikaisen jäsenen ja aikaisemman siviilioikeuden professorin - kannanotot merkitsevät esimerkiksi oikeudenkäynneissä hyvin paljon.

Luultavasti myös minun tulkinnoillani on merkitystä, mutta oletettavasti likikään kaikki eivät tiedä, muista tai välitä, että olen sekä huonosti käyttäytyvä kirjoittelija että ihan oikea professori ja että olen ihan oikeasti perehtynyt moniin tekijänoikeuden ja immateriaalioikeuden kysymksiin syvällisesti.

En ole esiintynyt esimerkiksi lausuntojen antajana juuri lainkaan. Tuomari ei tietenkään voi antaa lausuntoja, ja tuomarin viran heitettyäni olen ollut useimmiten esteellinen riita-asioissa - jos Borenius & Kemppinen on tavalla tai toisella mukana riita-asiassa, minä en voi siihen puuttua.

He eivät ole pyytäneet lausuntoja oikeastaan koskaan ja vastapuolet eivät tietenkään.

Ottaen huomioon asiantuntijalausunnoista joskus maksetut pöyristyttävät palkkiot tämä on kannaltani surullista. Esteellisyys eli jääviys on myös harmillinen asia, koska en todellisuudessa ole millään tavoin kytköksissä mainittuun asianajotoimistoon, jonka yhtenä osakkaana on veljeni ja oli isäni. Siirryin pois toimiston palveluksesta 1973 ja yhtydenpito on ollut satunnaista.

Olen miettinyt jo pidempään keskustelu-tyyppistä blogikirjoitusta. Tuttavapiiriini kuuluu joukko muitakin korkean tason asiantuntijoita, joita terve itsekritiikki pidättelee kirjoittelusta, toisin kuin minua.

Kuvasitaateista tulkintani on siis se, että yleistä sääntöä noudatetaan. Tekstin yhteyteen saa ottaa julkistetun valokuvan tai muun kuvan hyvän tavan mukaisesti, lähteen mainiten. Hyvän tavan mukaisuus tarkoittaa mm. sitä, että kun minullakin taitaa olla hallussani jokin määrä ammattilaisten ottamia korkeatasoisisa valokuvia, niin jos käytän sellaista, tipauten sen resoluution alas ja pienennän sen niin ettei se kilpaile alkuperäiskappaleen kanssa.

Se puolestaan kyllä on kuvan muuttamista, joka edellyttäisi suostumusta...

Jostai sukelsi mieleeni - perjantaina ja lauantaina tulee radiosta hauska Aristoteleen kantapää, jossa juttukaverinani on Jyrki Katainen. Kaikki "Aristoteleet" samoin kuin kaikki "Kemppinen"-radio-ohjelmat ovat verkossa.

Kuvassa Linhof, jollaisen kerran omistin veljeni kanssa. Se joutui kateisiin hänen kuoltuaan. Mainio joka pojan kompaktikamera! Negatiivikoko oli 24 x 36 cm.

Onneksi Leica M 6 linsseineen on tallessa.

17 kommenttia:

  1. Tulkintasi kuvasitaatista on muuten todella mielenkiintoinen, sillä useinhan katsotaan, että vain tekstiä saa lainata. Kuva, joka on itsenäinen teos, tulee helposti lainattua kokonaisuudessaan, jolloin "sitaatti" muodostuu koko teoksen kopioinniksi.

    Toisaalta ajatus on järkevä. Tekstin lainaaminen (esim. runonsäkeen) on teknisesti äärimmäisen helppoa. Sen sijaan kuvan lainaaminen on aiemmin edellyttänyt suurta työtä, kun valokuvaoriginaalista on tehty painolaatta. Musiikkikappaleen lainaaminen on vielä hankalampaa, mutta nykytekniikalla täysin mahdollista. Mielestäni tulkintasi onkin aiheellinen: jos syntyvä teos on aidosti uusi, ei ole mitään syytä kieltää hyvän tavan mukaista lainaamista. Tekijänoikeuden tavoitteenahan on nimenomaan kannustaa uuden henkisen työn tekemiseen, ei estää sitä.

    Kuvan koon muuttamista en oikeastaan osaa pitää teoksen muokkaamisena. Tätähän tapahtuu joka tapauksessa tietokoneen näytöllä, kun kuva esitetään.

    VastaaPoista
  2. Nauvossa vaikuttaa tälläkin hetkellä Nagu Korv och Spik. Erinomainen yhdistelmä ja kattava valikoima kumpiakin. Kannattaa pistäytyä.
    Mitä tulee ehdotettuun hankkeeseen, kannatan ehdottomasti. Toivottavasti päästään pian lukemaan aiheesta.

    VastaaPoista
  3. Kuvan Linhofin negakoko on 9x12cm.

    Minullakin on tuollainen, vanhempaa mallia vain. Nykyaikaisin objektiivein varustettuna Linhof Technika on edelleen paras kenttäkamera.

    VastaaPoista
  4. Kemppiselle:

    Ottaen huomioon asiantuntijalausunnoista joskus maksetut pöyristyttävät palkkiot tämä on kannaltani surullista.

    On hyvä etteivät blogikirjoituksesi ole menneet kaupalliselle osapuolelle julkaistavaksi. En yhtään ihmettelisi noin 10.000 euron lisäystä kirjoittajan kuukausituloihin, jos joku osapuoli haluaisi ostaa tämän blogin omaan julkaisuunsa.

    JarMom

    VastaaPoista
  5. Minä suren sinä päivänä kun en voi leikkiä kuvien kanssa. Minun kaikki mahdollisuuteni puhua tapetaan. Minulla oli alkujaan omasta mielestä hienot kuvat minun homogarrulus-blogissani mutta nappasin ne kaikki pois sitten kun google uudistui ja oli kuvien oikeuksista. Nykyään teen lyhyet vilpit eli kannan niitä hetken ja sitten pois. Ne auttavat minua puhumaan sillä en voi samalla olla tuolla ulkona kuvaamassa kun minun pitää tulla kuulluksi. Miten siinä kävisikään ja jos näin alhaalta kun minäkin yritän ponnistaa pitäisi edetä kaikkien oppien mukaan elinaika ei riittäisi sillä minun pitäisi myös olla samanaikaisesti niin rikas, että voin käyttää aikaa ulkona miettimiseen mitä kulloinkin tarvitsen kuvata ja sinä aikana The Real Situation meni jo. Minä siis kadottaisin sen avoimen tilanteen milloin oivallus on mahdollinen, jos minun pitäisi olla systemaattinen ja hidas. Menisi sen sileän tien ja aina kun olisin taas valmis joku olisi ehtinyt ensin - joku jolla jo valmis järjestelmä ympäriinsä.

    Haastajat eivät siis saa edes lähtökohtaisesti tilaisuutta jos ja kun elämämme copyright-omistaa sekä kuvat että tekstit. Köyhä on ikuisesti köyhä jos tieto ja informaatio (kuvat ovat sitä myös) jää pienen itsevalitun ryhmän eduksi ja ainakin etulyönniksi.

    Se oli erilaista ennen, niin kauan kun kyse oli vain rahasta mutta nyt kun uskottavuus sidotaan niin tyyliin kuin tilanteisiin köyhä ei pysty nostamaan sormensakaan ilman, että joku huomaa sen olevan likainen ja väärä. Siksi hän ei sitten myöskään saa tilaisuutta nousta barrikaadeille ns. rakentavalla tavalla.

    VastaaPoista
  6. walkemisti sanoi...
    "Nauvossa vaikuttaa tälläkin hetkellä Nagu Korv och Spik.

    Jaha, jag är spiksäker på att det skulle smaka.

    VastaaPoista
  7. Tammisaaressa toimi aikoinaan kauppaliike, jonka toiminimi oli Ekenäs korv och musik

    Luonnollisesti musiikkiin tarvitaan korvia.

    VastaaPoista
  8. Puumalassa oli muistaakseni Ruoka ja pukukauppa. Rakennuksen toisessa päädyssä myytiin ikkunaluukusta kalaa.

    VastaaPoista
  9. Ad Anonyymi (Linhofista) - niin on. Se minun oli wholeplate. Sehän siinä oli pienoinen käytettävyysongelma.

    VastaaPoista
  10. Puumalasta tuli mieleeni juttu, kun emäntä poimi metsässä sieniä uhkea takamus pystyssä. Metsästäjä hiipi taakse ja karjaisi "housut kinttuun tai käy niinkuin Puumalassa".

    Emäntä kysyi hätääntyneenä, että mites siellä Puumalassa oikein kävi?

    Metsästäjä sanoi surkealla äänellä, että siellä mä jäin ilman.

    VastaaPoista
  11. Onko Keravalla vielä talo, jonka julkisivussa on teksti
    HAUTAUSTOIMISTO - LIHAA

    VastaaPoista
  12. Kemppinen kirjoitti: "Kaikki "Aristoteleet" samoin kuin kaikki "Kemppinen"-radio-ohjelmat ovat verkossa."

    Pikemminkin monet Ylen Ykkösen radio-ohjelmat(nimittäin eivät valitetavasti edes kaikki, kuten loistava Flyygelin mutkassa; mutta toki nuo mainitut) vain käyvät netissä. Nehän poistuvat monet surullisen nopeasti. Pohjanoteeraus on mainion Aaro Söderlundin kiinnostava Vanha Venäjä -sarja, joka alkoi varkain juuri joulun alla ja jo nyt on ensimmäinen ohjelma kadonnut Areenalta. Mikä vääryys! (Jaa, pitänee kirjoittaa tästä Kemppisen Yle-blogiinkin, on siellä vähemmän vierestä asiaa).

    VastaaPoista
  13. Ad Rienzi et alii:

    Sopimusongelma. Yllättävän monet tekijät ja haastateltavat ovat epäluuloisia.

    Itse allekirjoitan tekstiä lukematta kaikki tekijänoikeuden luovutukset yms., ja neuvon toisiakin tekemään niin.

    VastaaPoista
  14. http://www.digitoday.fi/tiedostot/folder_1/cmsth3_UHdh7PKR.jpg

    Lainattua kuvaa. Ruma mies.

    VastaaPoista
  15. Puumalassa ei tarvitse jäädä housut kinttuun. Kylässä on Puku-ja Sekatavarakauppa P.Ilkka 954-81047. Tosin puodista on sukeutunut Vanhan Kaupan Maja, oiva yöpuu mummolaan ikävöiville.
    www.kultaseppo.fi

    VastaaPoista
  16. Makkarassa on kaksi päätä, liekö sitten musiikissa päätä tai häntää? Kevättä kohti mennään synkimmän muistamani talven jäljiltä.
    Aurinko paistoi tammikuun viimeisenä päivänä, lunta satoi lisää viime yönä, riittää jo, kiitos vain; kolan kahvaan tässä joutuu vielä, eikä se mikään pääministerillinen zero-kola olekaan.

    Zerosta juohtuu mieleen japanialainen Mitsubishi manufactoring companyn valmistama hävittäjä, joka antoi kovan vastuksen jenkkien vehkeille. Kirjassaan "Samurai" lentäjä Saburo Sakai muistelee koulutusta ja taistelulentoja Tyynellä merellä. Keskipäivällä auringonpaisteessa piti erottaa taivaalta tähtiä, kuntoa kohotettiin muuten hyppäämällä muutamasta metristä kovalle maalle - tämä olisi nykyäänkin oivallinen laji kilpailuihin; oikea korkeushyppy. Sotilaat pantiin painimaan keskenään, hävinnyt aina uutta miestä vastaan, ja vihonviimeinen molskille jäänyt sai kiertää kasarmia aina nousevan auringon koittoon.

    Saburo Sakain muistelmien lisäksi on hyödyllistä lukea muitakin kirjoja. Aleksis Kiven 7 veljestä muiden muassa. Parhaillaan Tampereen Työväen Teatterissa se menee Mikko Roihan ohjaamana. Ohjaaja kertoi radiohaastattelussaan oivaltaneensa, että Impivaara ei ollut veljeksille mikään tuntematon tarunhohtoinen haavemaa, vaan Jukolan tilan omaa metsää, jonne mentiin kuin nykyäijät kesämökille. Nimi tietysti antaa kuvan jostain perin neitseellisestä ja koskemattomasta, mutta eipä tuolloin vielä tehometsätaloudesta paljon puhuttu. Gutzeitin Hanskikin tuli Suomeen vasta vuonna 1872, Kiven kuolinvuonna.

    Pistetäänpä tähän pätkä saksan kielistä runoa oravasta:

    Eichhörnchen in seinem Moosbau
    ruht so weich in süssem Schlummer,
    weder macht des Hundes Zahn ihm
    noch des Jägers Schlinge Kummer
    im Schutze der luftigen Höh.

    (käännös Gustav Schmidt, 1921)

    VastaaPoista