Sivun näyttöjä yhteensä

19. tammikuuta 2008

Cèsar Vallejo


Kellä ei o sinistä pukua?

Kuka ei syö lounasta aja junalla?

Kellä ei o tumppia huulessa

eikä surua salkussa?

Minulla, synnyin yksin!

Minulla, synnyin yksin!

Ketä ei kirjota kortteja?

Kellä ei o tärkeetä asiaa?

Kuka ei kuole tottumuksesta

ja mölise tuskasta?

Minulla, synnyin vain yksin!

Minulla, synnyin vain yksin!

Kuka ei o mikään Kaarlo tai sellanen?

Kuka ei sano kissalle kis kis?

Jumalauta, minä synnyin yksin!

Jumalauta, minä synnyin yksin!



_____________________________________________


Yksi kulkee tietä leipä olalla.

Kirjoitanko tässä kuolinrunoa?


Toisella on kipuja ja syöpä kainalossa.

Puhunko hänelle psykonanalyysistä?


Joku iski seipään rintaani.

Puhunko nyt lääkärille Sokrateesta?


Jalkapuoli taluttaa kädestä lasta.

Lukisinko tässä André Bretonia?

Tuo tärisee kylmästä ja sylkee verta.

Puhunko nyt hänelle piilotajunnasta?


Yksi kaivaa tunkiolta perunankuoria.

Selvitänkö hänelle äärettömän käsitettä?


Toinen putoaa ratsulta ja kuolee ennen iltaa.

Alustanko tropismeista, kielikuvista?

Kauppias pettää ostajaa ja käyttää väärää vaakaa.

Puhuisinko aika-avaruudesta?

Pankkiiri väärentää kirjanpitonsa.

Nyyhkytänkö hänen kanssaan teatterissa?


Ryysyläinen nukkuu jalat käppyrässä.

Pitäisikö keskustella Picassosta?


Yksi kulkee nyyhkyttäen kohti hautaansa.

Miten minut valittaisiin Akatemiaan?


Toinen rasvaa kivääriä keittiössä.

Onko mieltä keskustella tuonpuoleisesta?


Yksi kulkee tietä ja laskee sormiaan.

Miten puhun toiseudesta puhkeamatta huutoon?


_________________________________________

Minä kuolen Pariisissa sateella

päivänä jonka muistan jo.

Minä kuolen Pariisissa

torstaina kuin nyt, syksyllä.

Torstaina, koska torstaina kirjoitan

ja olkapäitä särkee ja

pahemmin kuin ennen näen

yksin tieni.

César Vallejo on kuollut, kaikki

löivät häntä syyttä, kepillä

ja olan takaa ruoskalla;

siitä todistavat torstait nyt,

olkapäät ja sateet,

yksinäisen tiet.


_________________________________

(Vallejo, perulainen intiaani, syntyi 1892, kuoli Pariisissa sadekuuron aikaan 1938. "Musta kivi" on tunnetu suomennoksena - Rossin, ellei Saaritsan; minä luen sen hiukan toisin)

9 kommenttia:

  1. Jaa, oliko penkkinostaja, vai missä rikkonut olkapäänsä?

    VastaaPoista
  2. Eero Runio (tällä kertaa annan typon olla)lauantaina, 19 tammikuuta, 2008

    "Intensidad o altura"

    Vain vaahtoa teen kun kirjoittaa tahdon,
    paljon sanoa voin mutta aina epäonnistun.
    Sano numero ja summan sanot;
    kirjoita pyramidi ja ajattelet sen työt.

    Kirjoittaa haluan mutta olen villipeto.
    Kruunata itseni laakereilla tahdon, ne tuoksuu sipuleilta.
    Ei ole sanaa sanottua joka sumussa kajahtaisi;
    eikä jumalaa taikka sen poikaa, ken ei kehittyisi.

    Siksi, jäystäkäämme heinää;
    kyyneltemme kuvaa, säveltä surujemme;
    sielujemme alakuloa säilöttyä.

    Mennään. Mennään; haavoittunut olen;
    juodaanpa juopuneille. Korppi, naikaamme korppiamme.

    - - -

    Ad hoc-käännös, Vallejo, mutta englannista.

    VastaaPoista
  3. Menee yli Bergmanin. Mutta miten?

    Latinalainen käsitys (Jumala tässä ja nyt - Äidissä ja Pojassa, Isän kanssa on vähän erimielisyyksiä)
    jumalasta ei ole nin jäykkä kuin meillä - protonestoriaaneilla.
    *

    Asian pitäisi olla päinvastoin, mutta olkoon...

    VastaaPoista
  4. Pöh, runoja. Kirjoittakaa asiaa.

    VastaaPoista
  5. Rakastan säettäsi
    "Kuka ei o mikään Kaarlo tai sellanen?".

    VastaaPoista
  6. Harkitkaapa, hyvä Kemppinen, runokäännöstenne kokoamista kirjaksi. Ostaisin itselleni muutaman, tuttaville monta ja vastaantulijoita kehottaisin käännöksenne hankkimaan. Tällainen teksti pitää kantaa mukana.

    VastaaPoista