Sivun näyttöjä yhteensä

26. tammikuuta 2008

Narsut ja psykot

Liike-elämän, yliopistojen ja median huipulle on keskirunsastai runsas joukko narsisteja ja psykopaatteja, joita sopiva lääkehoito auttaisi. Ken kielin voisi kertoa, miten paljon se helpottaisi heidän kanssaan asioivia. Jopa puheet kiusaamisesta ja lähentelystä loppuisivat siihen paikkaan.

Sellaisen henkilön tunnistaa esimerkiksi jäljistä. Kun toiset jättävät ihmisen jälkiä, tarkkaan katsoen huomaa, että näistä jää telaketjun jäljet, myllättyjä sammaleita, kolhittuja puita ja hiekkaa ja pieniä kiviä, jotka on paiskottu toisten silmille.

En ole suuttunut kehenkään enkä saanut huonoa kohtelua. Hiukan olen harmissani siitä, että narsistisen eli hullun ihmisen arvot esitetään kakistelematta yritysten (Nokia, UPM) arvoina – minulle mahdollisimman paljon mutta köyhät kyykkyyn.

Kun tuo ajattelutapa on osoittautunut kelvottomaksi ihmisten välisissä asioissa, miksi kummassa se toimisi yhteisöjen ja yritysten asioissa.

”Staatsräson” eli kansallinen itsekkyys oli vielä joitakin vuosikymmeniä sitten pappienkin hyväksymä ajatus, mutta nyt yhä useampi käsittää, mihin sen kanssa on jouduttu. Uusimmat ongelmamme, kuten ilmasto, eivät liioin taatusti ratkea kansallisen itsekkyyden merkeissä.

Tämä ei ole moralisointia. Kunhan taas kerran sanon, että kireä kvartaalitalous tuhoaa kansantaloudet.

Se on moralisointia, että henkilökohtaisesti en pidä rahan kahmimista arvokkaana elämänsisältönä.

Narsisti on ihminen, jolle ovat ominaisia suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja pystyy käyttämään muita häikäilemättä hyväkseen.

Ihminen, joka on kova kehumaan itseään ja tuomaan itseään esiin – nimiä tässä yhteydessä mainitsematta – ei ole sen takia narsisti. Tuo erikoiskohtelu-ajatus (”olen poikkeustapaus”) ja toisten hyväksikäyttö on sitä itseään. Narsisti ei siis oikein osaa hävetä.

Lisäksi hän kuvittelee, että onnistuminen jossain hankkeessa on osoitus siitä, että hanke oli oikea ja moitteeton.

Psykopaatti on haukkumasana, mutta se liittyy väljästi harhaisuuden käsitteeseen. Ihminen näkee ja kuulee omiaan. Joissakin tapauksissa psykopaatille on tyypillistä kyvyttömyys edes käsittää, että kun toista ihmistä lyö, häneen sattuu.

Asia on niin surullisesti, että psykopaatin piirteissä näyttäisi olevan uusimman tutkimuksen mukaan periytyvyyttä, mutta tämä ei ole determinismiä. Periytyvyys on aika usein alttiutta. Heikkous juovuttavien juomien käyttämiseen näyttäisi olevan jossain määrin periytyvää. Tiedätte kaikki, että sen heikkouden voi voittaa – tosin yleensä ei kohtuujuomisella. Dopamiinin ja serotoniinin mutkikas yhteisvaikutus saattaa vaikuttaa heikkouteen nautinnoille – taipumus lihomiseen, tupakointi ja monet muut asiat eivät ehkä olekaan pelkästään huonon luonteen merkkejä. Toiset välttävät vaarat vaivatta, toiset vain hirveällä vaivannäöllä tai eivät ollenkaan.

Epäilen että liikunnallisuus eli taipumus pitää itsensä kunnossa liittyy sekin perintötekijöihin. Ainakin tunnen ja olen tuntenut ihmisiä, jotka tarvitsevat oman ruumiin rääkkäämisestä seuraavaa mielihyvää. Eräs espoolainen, nyt jo iäkäs asianajaja, tapasi pinota työpäivän jälkeen tietosanakirjan muovikelkkaan ja hiihtää puoliväliin Suomenlahtea ja takaisin. Pelkkä hangessa tarpominen ei ihan riittänyt eräretkeilijälle.

Ja sitten on toisia, joiden ajatus onnesta on mukava asento sängyn päällä, kirja ja torkahtelua.

Tämä oli pieni johdanto päivän teemoihin. Psykopaatteihin ja osan narsisteista eivät rangaistukset tehoa. Ajatukset tiettyjen rikoksentekijöiden hoitamisesta lääkkeillä vaarattomiksi saa kyllä nekin haudata. Lääkkeitä on ja niillä saavutetaan tuloksia, mutta harvoin muutoin kuin valvotusti. Jos pannaan kuka tahansa pedofiili pillerikuurille ja hän vetää siihen päälle muita lääkkeitä ja viinaa, tulos voi hyvinkin olla kahta kauheampi.

18 kommenttia:

  1. Kyllä on korvaamaton lääke tuo lumessa tarpominen - suksin tai jalan - oli narsisti tai narsistin ruhjoma. Mitä enemmän jälkiä hangessa, sitä vähemmän naapurin sielussa -- tai kaipausta lääkäriin. Ei se taida olla geeneistä kiinni tuo tarve. Vasta eläkevuosina kirkastui - ja hyvä että muistutti ajoissa. Tavataan hangilla!

    VastaaPoista
  2. Lumessa tarpominen:

    Miten aikoinaan koulutettiin törkeästi käytäytyvää henkilöä esim. kylissä tai vaikkapa metsäkämpillä?

    Hihoista pujotettiin hartioille seiväs tai riuku tai heinäseiväs, selkään rppu ja pistettiin kävelemään salolle. Sieltä ei helposti pelastunut jos ei ollut kylää lähellä, koska takaisin ei ollut paluuta.

    Toinen vaihtoehto oli muurata muuriin (esim linnan tai vastaavan) ja jättää kapea aukko josta hieman näki ulos. Sitten vietiin näkyville herkullista ruokaa jonka sitten pedot söivät suihinsa ja "potilas" kuoli aikanaan.

    Ei tekisi pahaa nykyisille psykopaateille.

    nimimerkki Hampaisiin Joutunut

    VastaaPoista
  3. Kun minä yritän kertoa mitä haluan ja missä olen hyvä nämä elämämme narsistit nauravat jo tullessani sisään. He tietävät, että olen epätoivoinen ja pitävät sitä rääpääleen ominaisuutena. Ovat valmiita sanomaan, että luovuttaisin paikkani sellaiselle joka todella haluaa tai olisi parempi siinä missä olen. Pyytävät minua hautaamaan itseni.

    Mutta kun nousen ja sanon, että minulla on oikeus olla sitä missä olen hyvä niin mieheni sanoo minua narsistiksi. Hänen mielelstä minun esiintyminen nimelläni on jo osoitus siitä, että olen narsisti. Mutta minun mielestä ihmisen pitää esiintyä nimellä tai ainakin siihen pyrkiä jos ei ole mitään salattavaa. Mutta nimi on siis tälle suurelle narsisti-psykopaattiporukalle selvä osoitus narsismista, ei siis nuo ominaisuudet mitä sinä mainitset. Minä en ole samaa mieltä heidän kanssaan. Tämän päivän Hbl:n liitteessä on puffi huomisesta lehdestä missä cp-vammainen opiskeli lääkäriksi ja sai tylyn kohtelun koko ajan. Hän silti valmistui ja miksi hän ei voisi olla yhtä hyvä lääkäri?

    Minut ollaan kategorisoitu jollain lailla ns. sairaaksi. En kylläkään ole saanut vielä yhtään todistusta tai diagnoosia siitä, ja olen käynyt sekä psykologit, yleislääkärit, gynekologit (herran tähden piti mainita: hehän ovat ottaneet Jumalan sijan meidän a-seksuaalisessa maailmassamme) ja psykiatrikin.

    Kukaan ei ole sanonut minulle että poden mielenvikaa eikä edes seksuaalista häiriökäyttäytymistä. Olen elänyt ja tarttunut siihen mikä on ollut pakko ja kun tajusin, etten saa tarttua edes apuun jos apu mielletään taas sairauden kuvan voimistamiseen olin täysin yksin. Otin tämän tietokoneen ja pidin huolta, etten antanut voimakkaan hulluuden vallta mikä on seuraus (lääketieteen mukaan) jos ihminen joutuu liian suurten kysymysten kanssa ilman apua, vaille keskustelukumppania ja vaille itseytensä vahvistusta. Minä vahvistin itse itseni kuin lapsi kellarissa joka on sinne heitetty ja sinne jätetty. Yksin ja pimeässä on vain fantasiat, sadun prinssit ja toive siitä, että kansa tulisi järkiinsä. Käytin hyväksi sitä tunnetta minkä olin vauvana ilmeisesti harjoittanut kun olin oppinut hallisinoimaan. Kehityspsykologian mukaan hylätty vauva osaa joko huutaa tai hallusinoida. Minä taisin paeta sinne fantasiaan ja vauvalle se on aivojen sisälle. Työnsin auki suuren tilan, valtavan aukon ehkä ja se on ollut minun pelastus ja myös murheeni. Se on ehkä se cp-vamma, se valtava luovuus ja holistisuus minkä opin ja sain.

    Mutta kenenkään ei pidä sitä ihailla eikä ihannoida. Se on varmasti biologisesti vamma koska vauvaa ei pitäisi ikinä jättää epätoivon alueelle niin kauan.

    Tästä syystä luin pedagogiikkaa ja sen takia läpikävin niin suuren tien ja taipaleen. Hain siis tietoa ja sen takia Ilkka Niiniluodon Truthlikeness oli minulle valtavan oikea reitti mihin uskoin.

    Hän on minun prinssini, jonka yritin saada hevosen selkään: piirsin hänelle hevosen, mutta hän ei vielä tullutkaan. Mutta reipas kun olen (Pekka Puupää ikuinen tohelo ja optimisti) niin pärjään kyllä yksinkin.

    Olemme kaikki elämän sarjakuvahahmoja: eikö ole ihana apologeettinen kuvaus? Tämän hienon sanan opin tänään AL Laurénin kolumnista Hbl:n debattisivuilla.

    VastaaPoista
  4. Kyllähän johtajista narsisteja löytyy juu. Mutta yritysten taloudellisen tuloshakuisuuden takana ovat omistajat. Siis pääasiassa eläkesäätiöt, jotka haluavat rahaa, rahaa ja vielä kerran rahaa.

    Moni yritysjohtaja tyytyisi kohtuullliseen tulokseen ja pitäisi mielellään parempaa huolta asiakkaistaan ja henkilöstöstään.

    VastaaPoista
  5. Ad Homo Garrulus

    Nyt kuule menet ja ostat liput ensi perjantain (1.2.2008)ammattinyrkkeilyiltaan Helsingin kisahalliin ja vielä ringside-paikoille. Saat vähän muuta ajateltavaa kuin sitä omaa sisäistä olotilaa.

    Elämä ja tapahtumat nuoratussa kehässä on sellainen järkytys ja mieliä kuohuttava näky, että siinä hukkuu ne omat probleemit totaalisesti. Tunnelma katsomossa on myös jotain ainutlaatuista. Ja hyvät kuteet päälle, kun ringside-paikoille menette miehesi kanssa.

    Tekisi hyvää Kemppisellekin tutustua nyrkkeilymaailmaan kehän äärellä.

    VastaaPoista
  6. Havainto I

    "Jokainen haluaa olla poikkeus säännöstä, se on sääntö ilman poikkeusta." Alex. Dumas nuorempi

    YLE Teemalla tänään lumoavan vetävänä versiona esitettävän La Traviatan libreton taustana olevan romaanin kirjoittajan esittämä sääntö on tsekkautunut omassa elämässäni 100 %:sti kunnes tutustuin Rva R:ään. Kesti muutaman vuoden tajuta, että hänkin mielsi itsensä erityiseksi, mutta harvinaisen ovelasti juuri tavanomaisuutensa kautta.

    Havainto II

    Kemppinen kirjoitti: "Ihminen, joka on kova kehumaan itseään ja tuomaan itseään esiin – nimiä tässä yhteydessä mainitsematta – ei ole sen takia narsisti."

    Ymmärrän - nimiä mainitsematta - että tämä rajaus oli tässä blogissa tarpeen. Olen kiireesti samaa mieltä.

    Edellä esitetyn kahden havainnon kautta tulemme siihen, että "narsut ja psykot" ovat kuten ketkä tahansa meistä, mutta heillä ihmiselle tyypilliset piirteet vain ovat yksinomaisia tai määrääviä. Väitän, että tämä ei suinkaan aina ole pysyvä olotila, vaan ihminen voi eri elämänvaiheissa esimerkiksi defenssinä ajautua näihin ja "parantua" ihmeellisesti tuosta vain.

    Yhteisöjen ja yritysten arvot ovat erikoinen ilmiö. Mutta sitä en hyväksy, että voisimme verrata niitä suoraan yksilöiden arvoihin, kuten Kemppinen näyttää tekevän kun ihmetelee ihmisten välillä kelvottomiksi osoittautuneiden arvojen omaksumista yrityksille.

    Oikeushenkilöthän ovat työvälineitä ja tarvittaessa hyvinkin yksiulotteisia kuin stereotyyppiset, mutta tarpeelliset sivuhenkilöt romaanissa. Säätiöparka esimerkiksi on tuomittu yleishyödyllisyyteen ja osakeyhtiöraukka voisi vapautua pakonomaisesta voitontavoittelusta vain poikkeuksellisella yhtiöjärjestysmääräyksellä.

    Minä uskon (pidän totena ja ojentaudun) chydeniuslais-smithiläiseen näkymättömään käteen. Se ei toimi, jos jokainen nappula kansantalouden pelilaudalla heittäytyy filantrooppiksi tai nautiskelemaan sohvalla. Löhöily tai vielä päättäväisempi - ja siis syyksiluettavampi - nautinnontavoittelu hangessa tarpoen kuuluvat tapoihin, joilla tuloksista nautitaan, eivät yleensä keinoihin niiden saavuttamiseksi.

    VastaaPoista
  7. Eri alojen huipulle pääseminen edellyttää pätemisentarvetta, kilpailuviettiä ja rakkaudettomuutta.

    Tarkoitan,e ttä vain kun on kokemus, ettei ole riittävä, hyväksyttävä, huomioitu ja tarpeellinen sellaisenaan, täytyy tehostaa itseään.

    Akateemisessa maailmassa asiaa ei edes peitellä vaan väittelijät aivan avoimesti kirjoittavat toinen toistaan typerämpiä ja lapsellisempia esipuheita, joissa pikku aviomies tai -vaimo on uskollisesti vuosikaudet vaihtanut vaipat ja pessyt kiltisti pyykit, kun sankari on vaikeuksien kautta noussut voittoon. Olen pari kertaa siivellä päässyt kuokkimaan karonkkatilaisuuksissa ja niiden juhlapuheissa ei ikinä puhuta siitä, mitä merkitystä tutkimuksella on meidän elämäämme tai että miten se parantaa maailmaamme. Sen sijaan puheiden pääosassa on eriskummallisen keskeisellä tavalla akateeminen starailu - rivien välissä puheet alleviivaavat sitä, että koko homman perustana on näyttämisenhalu ja pätemisentarve.

    TÄllä ei varmaan narsismin kanssa ole juuri tekemistä. Narsismin oman mielikuvani mukaan aivan keskeinen piirre on kyvyttömyys nähdä itsessä vikaa. JOhtuu siitä, että jos kellarin luuku avaisi, se olisi niin täynnä paskaa, ettei sitä kestäisi katsoa.

    VastaaPoista
  8. Kemppiselle:

    Lisäksi hän kuvittelee, että onnistuminen jossain hankkeessa on osoitus siitä, että hanke oli oikea ja moitteeton.

    Harvinaisen osuvasti sanottu asiasta, joka tuottaa suurimmat ongelmat eri asioista =)

    Yleensä psykopaateista:

    Olen aina ihmetellyt miksi naisten osuutta erilaisiin psykoottisiin ongelmiin hissutellaan ja vähätellään.
    Jo luonnostaan naisen kuukautiskierto, vaihdevuodet ja muut hormooniepätasapainot että aivotoiminta aiheuttavat laajaa ja suurta kärsimystä ympärillä oleville ihmisille. Kun tähän vielä yhdistetään naisten popsimat hermolääkitykset, pillerit, luontaistuotteet ja naisten omalaatuinen perusluonne, ollaankin jo aika kamalassa pisteessä.
    Tähän päälle se 4 pulloa keskaria päivässä ja "työpaineet", niin kukaan maineestaan kiinni pitävä psyykkeen asiantuntija ei uskalla näistä asioista mitään puhua.

    Pitäisikin siis todeta:

    Lisäksi nainen kuvittelee, että onnistuminen jossain hankkeessa on osoitus siitä, että hanke oli oikea ja moitteeton.

    JarMom

    VastaaPoista
  9. Ad Toipila:

    Ymmärrän. Hyvä vihje. Olin kerran kauan sitten maaottelussa (Suomi-Ruotsi). Pois tullessa oli hyvä olla, vaikka en tiedä, milloin muulloin olisin niin pelännyt. Siis kun 25 000 ihmistä on samanaikaisesti samaa mieltä ja kokee samoin.

    VastaaPoista
  10. Ad Rienzi:

    Tarpeellinen tähdennys. Toisaalta yhteisöt (työpaikat, yhtiöt) hakevat ja luovat arvoja ja "sitouttavat" väkeä niihin.

    Vaikka en kaikkea allekirjoita, Juha Siltanen on kirjoittanut juuri tästä. "Työelämän huonontumisen" uusi painos on paha.

    Eilen kirjoittaessani en ajatellut tätä, mutta

    Siltanen m.t. s. 16:
    Jos kirja antaa kuvan joukosta vastuullisia naisia ja miehiä, jotka pitävät maailmaa koossa jälkipolviakin varten narsististen johtajien ja saalistajien aikaansaamista katastrofeista huolimatta, olen onnistunut välittämään vaikutelmani lukijoile."

    VastaaPoista
  11. don jusalle: itsensä tehostaminen on yksi asia, omistautuminen on toinen. "terveessä" ja "normaalissa" ihmisessä on reiluhko ripaus narsismia. luulen, että avain onneen on asioiden oikeissa suhteissa, jotka suitsivat narsismin. tunne-elämä rikastuu huomattavasti, jos itsetehostuksen ja muiden huomioimisen välillä osaa tehdä kompromisseja. lempeä itseironia on hyvä lääke sellaiselle, jolla on vielä toivoa.

    omistauminen on sukua uteliaisuudelle ja löytämisen riemulle. jos omat motiivit määrittyvät liikaa itsetehostuksesta käsin, tutkimisesta tulee surullisen yksinäistä hommaa. toisetkin ymmärtävät mieluummin omistautuvaa ihmistä. innostus tarttuu ja kompromissit ovat neuvoteltavissa.

    VastaaPoista
  12. ad Toipila:
    sen teen - jospa siitä löytyisi uusi harrastus: nykyään koen olevani tuo säkki, jota nyrkkeilijät käyttävät kun treenaavat: iskuja on tullut joka suunnasta mutta roikun vielä katosta ja nahka on kovettunut.

    VastaaPoista
  13. Olen antanut kertoa itselleni psykopatian olevan Suomessa neljä kertaa yleisempää kuin muualla Euroopassa, mutta naispuolisia psykopaatteja on vain 1/100.

    Kun jos puhutaan psykopatiasta, pitää tehdä selvä ero psykooseihin. Psykopaatilta puuttuvat, ainakin näennäisesti harhaluulot.

    Jos pitää paikkansa psykopatian yleisyys Suomessa, pitää ominaisuuden rikastumisella on olla jokin syy, siitä on pitänyt saada kilpailuetua meidän olosuhteissamme.

    Menemättä pidemmälle siinä, mitä etua siitä on ollut, niin olen ajatellut, että meidän yhteiskunnassamme on, ja erityisesti tämä näkyy yrityselämässä, näkyy ilmiö, jota kutsun metapsykopatiaksi.

    Sen mukaan, mitä olen asiasta saanut tietoja, psykopatia ei ole sairaus, siinä mielessä kuin sairaus on yleensä sairaus, vaan ominaisuus, joka ilmeisesti johtuu eräänlaisesta muunnoksesta aivoissa, mutta se ei ole opittua, eikä hoidettavissa, sen mukaan mitä nyt tiedetään.

    Metapsykopatiassa ihminen jäljittelee psykopaattia, koska näkee siitä olevan hyötyä tai sillä tavoin saavansa arvostusta; se on opittua.

    Tilannetta jossa panttivangit samaistuvat kaappaajiin, kutsutaan Tukholman syndroomaksi. Kun ihminen on riippuvainen jostakin, hän alkaa myötäillä ja samaistua tähän, saadakseen turvallisuutta.

    Tukholman syndrooma on monen ihmisen persoonallisuuden ytimessä. He ovat olleet lapsuutensa panttivankeina ja selvitäkseen siitä omaksuneet kaappaajiensa arvot ja asenteet.

    Mm. Nälkävuodet, kapinallisten välinen ammuskelu 1918 ja sota-aikojen ovat kaikki olleet olosuhteita, jossa ihminen voi joutua koville ja selvitäkseen niistä olosuhteista, hänen on ollut ainakin jossakin määrin, tarpeen siirtää tunteiden kokemista toiseen aikaan, kovetettava itsensä.

    Käsitykseni mukaan vuoden 1918 jälkeen näytti siltä että monet tunnottomat murhamiehet selvisivät, tai näyttivät selviävän tilanteesta voittajina. Tämä on voinut luoda vahvan mallin ongelmien ratkaisemiseksi metapsykopaattisella käytöksellä.

    Kun tämän mallin mukaiset ihmiset ovat sitten olleet esikuvina ja kasvattajina omille lapsilleen, on syntynyt meemimalli metapsykopatialle, jossa käytösmalli on opetettu seuraavalle sukupolvelle.

    Jos ajatellaan ensin nälkävuosia, on 1918 ollut kiväärin perässä nälkävuosien eloonjääneiden lasten lapset. Heidän lapsensa kävivät sodat Neuvostoliittoa, ja isänsä ja isänsä isät opettivat mallin, miten se käsitellään.

    Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki sodankäyneet olisivat metapsykopaatteja, eikä edes valtaosa, mutta niittenkin kohdalla, jotka eivät suoraan oppineet tätä mallia, uskon se kuitenkin vaikuttavan. Ajatelkaa vaikkapa kuinka paljon sodankäyneitä miehiä oli opettajina aina 70-luvulle asti?

    Psykopatian jäljittely voi olla hyvin vahva meemi meidän historiassamme.

    Jos se on opittua, voi siitä oppia myös pois.

    VastaaPoista
  14. Kuka päästää narsistit ja psykopaatit keulille - vai paljastuvatko nuo piirteet vasta kun asianomainen on saanut tarpeeksi valtaa ja perässäjuoksijoita. Teemmekö me oikeastaan itse johtajista sellaisia mielistelemällä ja kielistelemällä. Lopetetaan sellainen! Paskat pomot pannaan sitten adressilla mäkeen. Onhan sellaistakin tapahtunut. Mutta jonkun täytyy käyttää silloin vastakkaista valtaa. Onko hän lopulta samanlainen kuin suistettava... if its not broken dont fix it.

    VastaaPoista
  15. Kuka päästää narsistit ja psykopaatit keulille - vai paljastuvatko nuo piirteet vasta kun asianomainen on saanut tarpeeksi valtaa ja perässäjuoksijoita.

    Eiköhän kyse ole ihan narsistisesta tarpeesta. Se ajaa etsimään ihailua ja kunnioitusta.
    Näitähän saa, kun onnistuu tärkeässä hankkeessa. Narsistit siis helpommin pyrkivät alkuunsaattamaan ja tekemään näitä "tärkeitä" hankkeita. Hanke voi olla tärkeä myös juuri siksi, että muita tärkeämpi henkilö on sen keksinyt tai sitä luotsaa.

    Management by perkele-kulttuuri on juuri omiaan saamaan näitä narsisteja johtajanpallille.

    VastaaPoista
  16. Tärkein hankkeista on ehkä oman onnen löytäminen. Jalustoilla tuulee ja ne kehvelit tuntuvat sortuvan. Laattialta ei putua.

    VastaaPoista
  17. Tärkein hankkeista on ehkä oman onnen löytäminen. Jalustoilla tuulee ja ne kehvelit tuntuvat sortuvan. Laattialta ei putua.

    Ei taida narsisti näin ajatella, mikäli ei ole tietoinen heikkoudestaan tahi on antautunut sille.

    VastaaPoista