Ortsnamn - Helsinge

Itse Lars Huldén julkaisi joitakin vuosia sitten laajan kirjan Suomen ruotsalaisista paikannimistä. Minulle hyvinkin tuttu Jorvas näyttää siis pohjautuvan miehen nimeen Giorgios, ruotsalaisittain äännettynä, Jorjos.

Pääkaupunkiseudulla on paljon pysyviä muistoja Paadisten luostarista Viron puolelta, joka omisti näitä alueita, kunnes viime vuosina eli vasta 1500-luvulla tänne alkoi tulla rupuliviillekeporukkaa eri puolilta.

Etymologia on varma tappelun aihe. Keskustelijoilla on vankat mielipiteet, sitä vankemmat, mitä vähäisempi asiantuntemus.

Itse olen joskus kokeillut keskustelukumppaneitteni verenpainetta mainitsemalla, että perisuomalainen "Härmä" näyttää selvästi olevan sanana peräisin saksalaisesta Herman -nimestä. Hermanni. Ennen tämän repliikin esittämistä on hyvä varmistua, ettei käden ulottuvilla ole teräaseita eikä hengenvaarallisia astaloita.

Lauttasaari ei liity lauttaan. "Drum" on joko kampurajalka tai pojankoltiainen. Tikkuri on mittayksikkö, kätevä esimerkiksi oravannahkoja kaupiteltaessa. "Vantaa" olisi sama sana kuin Vanaja, kahden joen yhtymäkohta. "Botby" - "Vartiokylä" sisältäisi miehen nimen Bote eikä sillä olisi siis kissanhännän vertaa tekemistä vartioimisen kanssa.

"Bodom" tarkoittaa tönöjä (bod), "Luk" eli Luukki Luukas-nimistä henkilöä ja "Lahnus" todellakin lahnaa. Kirkkonummen "Bobäck" (Luoma) olisi sama tönö eikä siis littyisi asumiseen eikä puroon. "Vols" liittyy ehkä viron kielen käyttä sanaan vohla eli kili eli harvinaisen pikkuin lammas. "Tollsa" (Tolsa) ja "Torsvik" olisivat Toralfin peruja ja oma maakirjakyläni Kvis perustuu nähtävästi henkiönnimissä tavalliseen "Hvit", valkoinen, sanaan. Hwijsby 1540, Huisby 1543.

"Mankaa" olisi Magnus ja "Olari" ja "Otaniemi" Olaf.

Se on kai yleisesti tiedossa, että paikannimiä on käännetty pääkaupunkiseudulla edestakaisin - Haapalahti - Hoplaks - Huopalahti.

Nämä Huldénin tiedot ja monet muut tuntuvat vakuuttavilta. Romanttiset, villit paikannimet ovat melkein aina sijaintiin tai henkilöihin liittyviä. Etäällä Pohjanmaalla esimerkiksi Latva- ja Rinta- alkuiset nimet tarkoittavat tilusten sijaintia päätilaan ja siis jokeen nähden.

Asun talvet maalla ja kesät kaupungissa. Kirkkonummi on maalaiskunta. Kyrkslätt eli kirkon tasainen esiintyy asiakirjoissa 1300-luvulla. Kesäpaikka on nykyistä Savonlinnaa, entistä Sääminkiä. Äännehistoriallisesti se sopisi yhteensanan "häme" kanssa, koska sananalkuinen h-äänne oli ennen suhuäänne - shäme.

Jokaisella kunnon kahelilla on suosikkiteoria. Omani on "lappi". Etenkään uusimman, mullistuneen arkeologian pohjalla en pidä luultavana, että eteläisessä Suomessa olisi vilistänyt mainittavaa määrää saamelaisia, ja mistäpä heidät tiesikään. Lapinpuku on tunnetusti kansanomainen käsitys renessanssin juhla-asusta värikkäine kankaineen ja liehuvine nauhoineen.

Suomen rajamaan murhenäytelmästä olen kirjoittanut aikoinani runokokoelman, jossa ylistin esi-isiäni. Kemppisten oivallinen ammattitaito näyttää olleen, siitä alkaen kun sukunimi esiintyy Vatjan viidenneksen verokirjassa, juosta herroja pakoon Savon ja Karjalan välisissä erämaissa eli Ruotsista Venäjälle ja takaisin. Nimi keskittyy muinaisen Ruokolahden, etenkin aikaisemman Rautjärven alueelle.

Rajamaan kohtalo näyttää kuitenkin olleen omamme jo kolme tuhatta vuotta sitten, kun sotakirvesporukka asusti rannikoilla ja vanhempi sakki väisteli sisämaahan. ensin mainitut, jotka ovat sukua Itämeren etelärannikon väelle, osasivat ainakin periaatteessa viljellä maata ja taas kantajengi luultavasti kalasti ja metsästi, jääjärvien loppuvaiheessa etenkin hyljettä.

Niinpä heitän arvauksen, että lukemattomat "lappi"-paikannimet tarkoittaisivatkin erillään tai etäällä asuvia. Lapinkylä olisi suunnilleen sama asia kuin maaoikeuden "ulkotila" tai "ulkokylätilus". Lappajärvi olisi eränautinta.

Saamelaisten esi-isät selviytyivät jääkaudestakin. Komsan kulttuuri talvehti ainakin viimeisimmät eli Wurm-jääkauden sulan pohjoisen meren ääressä. Golf-virta oli jo keksitty, vaikka se taisi pyöriä vastapäivään interstadiaalin aikana.

Jatkan lähiaikoina jääkausista ja pronssikauden uutisista. Tiedot ilmaston historiasta ovat mullistuneet uusien tietellisten menetelmien ansiosta.

Kun Suomessa Saimaan murtautuminen Vuoksen kautta Laatokkaan oli sellainen paukku, jota olisi ollut kiva katsomassa sopivan korkealta paikalta, Amerikan mantereella keskusjäätikkö ja jääjärven tilttaaminen Atlanttiin nykyisen St. Lawrence -joen kautta puolestaan näyttää sekoittaneen muun muassa ilmaston ja siten eläimistön sangen perinpohjaisesti.