Luettuani hämmästyneenä omaa kirjaani olen löytänyt sieltä ajatuksen, että yleisradiotoiminta on hyvin tärkeä asia, melkein yhtä olennainen kuin P2P-pohjainen tuotanto, joka tulee kovalla kolinalla vertaisryhmäkuluttajien rinnalla.Tilanne on kuin sata vuotta sitten. Tarvitsemme sittenkin valtiojohtoisen selkärankayhtiön. Imatran Voima Oy:n perustaminen kauhistutti kansaa aikoinaan: ettäkö valtion rahoja energian tuotantoon. Ja sitten gramofoonilevyjen soittamiseen!
Osuustoiminta oli valtavan hieno oivallus - tuotanto- ja kulutusosuuskunnat. Niissä on jotain nyt ajankohtaista. Ei pääomilla ylhäältä alas vaan jäsenyydellä alhaalta ylös, vastavirtaan.
YLE ja Harri Pursiainen joutuvat toimimaan liki mahdottomassa tilanteessa, kapitaalin ehdoilla sosiaaliseen henkeen. En näe muuta mahdollisuutta kuin valtionyhtiön ja ministeriön liittoutumisen porukoiden eli esimerkiksi vertaisryhmien kanssa, ja siihen liittyen korkeakoulujen roolin muutoksen. Yliopistojen kolmas sektori ei saa olla niinkään osallistumista elinkeinoelämään kuin osallistumista kansalaisrakenteisiin - jalkautumista.
Jysähdin pitkiin mietteisiin pohtiessani kanavauudistuksia ja katsoessani syrjäsilmällä jotain uutta televisio-ohjelmaa, jollaisten kaavan tunnen itsekin. Kamera käy Kapelitehtaan hallissa ja ihmiset istuvat vaivutuneen näköisinä telttatuoleissa puhumassa jotain. Tunnin kuluttua tulee amerikkalaisia uusintoja.
Olen ollut itse mukana liikaakin näissä ohjelmissa. Niiden budjetti-idea on tukeutua hyödyllisiin hölmöihin, joihin luen itseni, eli käyttää ilmaisia esiintyjiä. Eivät ne mitään maksa "asaintuntijoille" ja odottavat silti, että "asiantuntija" hankkii aineistoa ja puhuu puhumasta päästyään sanoja, sanoja, sanoja.
En tiedä, mitä tästä tulee. Tai ehkä tiedän.
Niinpä on, ja kaunis esine.
VastaaPoista