Limakalvot

Tari Haahtela on astma- ja allergialääkäri ja puhui televisiossa hurjaa asiaa.

Olen pohtinut omalta taustaltani, joka on lähinnä kulttuurihistoria ja kirjallisuus, miksi ihmiset ovat niin innostuneita toistensa limakalvoista.

Suuteleminen ja sukupuoliyhdyntä ovat epäsiistejä toimituksia. Lisäksi asento on naurettava ja mielihyvä ohimenevä.

Haahtela mainitsi että limakalvo on hyvin tärkeä rajapinta, eräänlainen USB 3.0, jossa aivan suunnaton määrä pienhiukkasia kohtaa. Suuri osa näistä on mikrobeja. Ihmisen immuunijärjestelmä hyväksyy, hylkää tai oppii.

Kymmenen - kaksikymmentä vuotta sitten mietin, miksi allergiasairaala yleensä aina löytää hakemansa yliherkkyyden, ja hoito-ohje on kerran toisensa jälkeen samansuuntainen. On hävitettävä kotoa matot ja muut tekstiilit, kirjat, eläimet ja isä.

Nyt ajattelu näyttäisi muuttuvan. Jared Diamond (Tykit, taudit, teräs) otti pari vuotta sitten puheeksi sen ajatuksen, että kaikki tarttuvat taudit ovat oikeastaan eläintauteja. Rupeamalla pitämään kotieläimiä saimme tässä kymmenen - viisitoista tuhatta vuotta sitten kaupanpäällisiksi tarttuvat infektiotaudit, sellaiset kuin isorokko, rutto ja kolera. Ne olisivat ehkä kaikki muuntumiskykyisiä eläintauteja, samalla tavoin kuin AIDS. Eläinten taudinaiheuttajat muuntuvat ja puhkaisevat ihmisen immuunijärjestelmän. Ja sitten kuollaan.

Haahtela huomauttaa ilkeästi, että kun elintaso ja ravitsemus olivat meillä puoli vuosisataa sitten ratkaisevasti heikommat kuin nykyisin, sairaudet olivat toiset. Astma ja allergia olivat harvinaisia. Suomalaiset tutkijat käyvät Haahtelan mukaan hakemassa Vienan Karjalasta varsinaista dynamiittipölyä eli sellaista likaa, joka kuuluu siellä ja kuului meillä kaikkien normaaliin ekosysteemiin.

Nyt Suomessa lääketieteen opiskelijoista lähes puolet kehittää koetilanteessa yliherkkyysoireita. Syytä haetaan sementistä - Haahtela sanoi, että yliherkkyyden yleisyys korreloi suoraan ympäristön asfalttipitoisuuteen. Kysymys ei ole asfalttipölystä, vaan välimatkasta eläimiin ja kasveihin.

Maanpäällinen helvetti näyttäisi siis olevan Shanghai, josta julkaistaan nyt selkäpiitä karmivia juttuja - asfalttia kymmenessä kerroksessa ja mausteeksi betonielementtejä, mutta eläimiä ja puita ei lainkaan.

Kysymyksessä ei ole lääketieteen Nobeliin johtava keksintö, vaan mahdollisesti häikäisevän fiksu terveen järjen välähdys. Lehtiä ja kirjoja lukiessa ei voi olla huomaamatta, miten epäluonnollisena ja poliittisesti sopimattomana ihmisten kuolemaa pidetään. Myös sairaus osoittaa huonoa makua ja panee amerikkalaiseen tapaan etsimään syyllisiä. Jotkut taudit, kuten syöpä, pitävät meitä pilkkanaan. Osaamme tunnistaa tupakan (oikeastaan savukkeet), asbestipölyn ja sata muuta syytä, mutta emme oikeastaan tiedä, mitä syöpä on. Emme edes tiedä, onko se sairaus.

Viisas ystäväni Veikko Vainio, joka oli Terapeian psykoanalyytikko ja on nyt vanha, sanoi muistaakseni, että entä jos syöpä onkin elimistön mielisairaus, jossa kudoksemme alkavat käyttää itseään ravintona. Tämä on tapa viitata autoimmuunijärjestelmän pettämiseen.

Itse olen ajatellut, että onneksi lääkärit ja tädit ovat kovapintaista väkeä eivätkä tule koskaan myöntämään erehdyksiään. Kun parveketupakointia pannaan kuriin käyttäytymishäiriönä eli pahantapaisuutena (kuten kaikkea rikollisuutta on haluttu käsitellä) ja pian käykin ilmi, että tupakointi on mielisairaus, kuinkas sitten suu pannaan?

En tiedä. Ainakin minulla se on. Alkoholismi on joka tapauksessa immuunijärjestelmään liittyvä häiriö, jota sitäkin pidetään käytösvirheenä siitä huolimatta, että kokemuksemme mukaan juoppouteen eivät tehoa kauniit puheet eivätkä hyvät päätökset. Nykylääketieteen kannalta alkoholi ja tupakka limakalvoilla aiheuttavat tuttuja seurauksia, joiden mekanismi on tuntematon.

Samaan riviin on pantava jokin osa astmasta ja allergioista.

Jotteivät lukijat suotta vaatisi verta pakkiin, haluaisin korostaa oikein kauniisti ja selvästi, että nämä yliherkkyyteen liittyvät sairaudet ovat tietysti erittäin todellisia ja monissa tapauksissa rampauttavia. Asianomainen itse ei mahda niille mitään.

Mutta nämä vaivat liittyvät mahdollisesti elinympäristön muuttumiseen eli immuunijärjestelmän reaktioon, kun ekosysteemi järkkyy.

Karkeistaen ja yleistäen - ihminen on kotoisin metsästä ja suolta. Ihmisen rajapinnat eli limakalvot ovat sopeutuneet kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien vuosien aikana tuohon ympäristöön ja lähiyhteyteen ihmisiin, joiden kanssa on tarkoituskin vaihtaa bakteereita, viruksia, kaikkia pienhiukkasia.

Eristyminen johtaa siihen, että ihminen ei kestä elimellisesti toisia ihmisiä eikä lopulta itseään. Immuunijärjestelmä tilttaa.

Mitä pidempi matka on metsään, metreinä mitattuna, sitä kummallisempia ovat sairaudet ja sitä vaikeampi niitä on hoitaa.


En ole lääkäri enkä Pentti Linkola. Edelle kirjoitettu on siis yksityisajattelua ja luultavasti peräti valistumatonta.

Siitä huolimatta en ole ajatellut ajattelemista vähentää, vaikka uskottavat ihmiset ovat sitä sanoneet: antaisit jo olla, jätä jo pölyiset kirjat, joista saa vain astmaa ja allergiaa, ja siirry sinäkin terassille