Teoksen muunnelma

Tekijänoikeutta ollan jälleen virittämässä tekijänoikeusjärjestöjen,
etenkin liike-elämän etujen suuntaan puhumalla "oikeudesta teoksen muuttamiseen" eli "oikeudesta teoskappaleiden valmistamiseen muutetussa muodossa" ja mahdollisesti teosten levittämiseen muunnelmina.

Tällainen voimassa olevan lain vastainen kehittely lajentaisi käytännössä tekijänoikeuden haltijoiden suojaa ja kaventaisi yleisön oikeuksia.

Tekijänoikeus on vaikeatajuista. Ei ole mahdotonta, että tällainen lakiin perustumaton päähänpisto saisi kannatustakin. Siksi se on kiireesti torjuttava. Jopa korkeimman oikeuden jäsen sekoitti jutussa KKO 2003:88 eriävässä mielipiteessään peruskäsitteet järkeilemällä, että kappaleen valmistaminen on levittämistä.

Bernin yleissopimuksen 1971 tekstin 12 artiklassa määrätään: "Kirjallisten tai taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia teostensa muunteleminen, sovittaminen ja muu muuttaminen. "

Tuossa sopimuksessa ei kuitenkaan mainita oikeutta kappaleiden valmistamiseen teoksesta eikä oikeutta saattaa teosta yleisön saataviin eikä yksinoikeutta teoksen julkaisemiseen. Siksi säännös muuntamisesta ja kääntämisestä (8 artikla) on ollut tarpeen.

Sitä vastoin siinä on yksittäisiä säännöksiä jotka tähdentävät näitä kahta. Suomen laissa nämä kaksi, kappaleiden valmistusoikeus ja yleisön saataville saattaminen levittämällä teoksen kappaleita, näyttämällä teosta, esittämällä teos ja välittämällä se.

Itse asiasta ei ole mitään epäselvyyttä. Vain tekijällä on valta antaa lupa teoksen muuntamiseen, esimerkiksi taulun valokuvaamiseen tai valokuvan jäljentämiseen maalaamalla.

Sudenkuoppa on "oikeus".

Tekijänoikeuslaissa on säännös, jonka mukaan myös teoksen muunnelmaan on tekijänoikeus, jota rajoittaa tekijänoikeus alkuperäiseen teokseen. Suomeksi: esimerkiksi käännökseen käännöksenä on tekijänoikeus, mutta tuon oikeuden käyttäminen edellyttää käännetyn teoksen tekijänoikeuden haltijan suostumusta. Sama koskee tietysti romaanin dramatisoimista tai sävelmän sovittamista.

Kun nyt kirjoitellaan ylimalkaisesti "oikeudesta muunnelmaan", jää epäselväksi, kummasta on kysymys, alkuperäisen tekijän oikeudesta vai muunnelman tekijän oikeudesta.

Tekijänoikejuslaissa on myös pykälä, joka koskee vapaasti aikaisempaa teosta muuttaen luotua teosta. Se on oikeudellisesti itsenäinen ( 4 § 2). Sellainen on muun muassa parodia.

Yhdysvalloissa oikeuskäytäntö suhtautuu näihin muunnelmiin kireämmin kuin Euroopassa. Yhdysvaltain laissa ei ole vapaan muunnelman käsitettä, mutta tekijälle on sitä vastoin taattu yksinoikeus muunnelmaan.

Keskustelussa on viitattu T.M. Kivimäen selitysteokseen vuodelta 1948 eli vanhan ja 1961 kumotun lain ajalta. Sitä vastoin ei ole viitattu voimassa olevan lain valintoja selittävään komiteanmietintöön (SOU 1956:25).

Useissa säädöksissä mainitaan tekijän oikeus määrätä muunnelmista. Siitä on syytäkin muistuttaa. Se on tarpeen, jos ihmiset eivät käsitä että esimerkiksi tietokoneohjelman muunteleminen ei välttämättä ole luvallista. Jos tämä tosiasiallinen määräämisvalta korotetaan tekijän oikeudeksi, silloin syyllistytään oikeudelliseen metafysiikkaan. Keksitään uusia oikeuksia ja väitetään, että ne sisältyvät voimassa olevaan lakiin, vaikka se ei ole totta. Aikoinaan muuan professori keksi "irrottamisoikeudet" selittämään kiinteistöön kohdistuvia toimia. Tätä on käytetty esimerkkinä käsitelainopillisesta metafysiikasta, jossa oikeuden "olemusta" kehitellään ja lopputuloksesta johdetaan sääntöjä.

"Yksinoikeus muunnelmaan" on tällainen metafyysinen päähänpisto.

Amerikkalaista teollisuutta propagoivalta taholta on ehdotettu muunnelmien (derivative works) meidän lakiimme tulkinnalla sijoittamisen lisäksi amerikkalaista "fair use" -käytäntöä. Hiukset nousevat pystyyn vähemmästäkin.

Amerikkalainen ja eurooppalainen lainsäädäntö johtavat useissa tai useimmissa tapauksissa samaan tulokseen, mutta etenkin uhkailua ja väliaikaiskieltoja ajatellen ero on suuri. Yhdysvalloissa tekijällä on tekijänoikeus, jonka alueelle yleisö voi tulla vain, kun tarve ja käyttö on "fair" eli rehellinen, reilu. Tuon reiluuden sisältöä on selvitetty muun muassa ennakkotapauksilla.

Euroopassa lähtökohta on päinvastainen. Tekijällä on vain laissa luetellut oikeudet. Suomen tekijänoikeuslain 2. luvussa luetellaan tekijänoikeuden rajoitukset, joka tarkoittaa tekijänoikeuden rajoja. Toisin sanoen yleisön oikeudet on täsmennetty.

Tekijänoikeuden maksimalistit väittävät myös, että tekijänoikeuslain sananmuoto on tältä kohdin - epäselvä! Lain 2 §, johon 2005 lainmuutoksella otettiin luettelo yleisön saataviin saattamisen tavoista, on laajassa oikeudellisessa kirjallisuudessa ollut esimerkki yksiselitteisestä ja tyhjentävästä sääntelystä.

Varmuuden vuoksi mainitsen vielä, että tässä kirjoituksessa olen sivuuttanut tekijän moraaliset oikeudet selvittäessäni tekijän taloudellisia oikeuksia.