Yllättävä laintulkinta, jossa olen eri mieltä kuin monet muut tekijänoikeusjuristit.
Lehdissä liikkui juttu eräiden dekkareiden todellisesta kirjoittajasta. En tiedä oliko se todellinen riita. Asia ei kuulu minulle.
Haamutekijä on kuitenkin hyvin tärkeä kysymys.
Kuuluisin haamu on varmaan Walt Disney, joka piirtää Akua ja Mikkiä vielä kuoltuaankin. Minun käsitykseni mukaan hän ei tosin koskaan piirtänyt niitä, kun ei oikein osannut. Ainakin varhaiset pätkikset (Steamboat Willie jne.) loi muuan Ub Iwerks. Sarjakuvapuolella on sitten riittänyt taitomiehiä. Mutta sarjakuva on hyvä esimerkki vääristä tekijämerkinnöistä. Ja on James Bondkin edelleen Ian Flemingin suojattu sankarihahmo, vaikka kirjoittaja on ollut vainaa iät ajat.
Tekijänoikeuslaissa (7 § 1) on sääntö: tekijänä pidetään sitä, jonka nimi on mainittu teoskappaleessa tai teosta levitettäessä. Kivimäen selitysteoksen ja laajan Ruotsin komitean mietinnön SOU 1956:25 s. 159 mukaan käyttöoikeuden hankkija, joka luottaa hankkimaansa selvitykseen tekijästä, ei syyllisty varomattomuuteen eikä siis ole vahingonkorvausvelvollinen oikealle omistajalle. Tällainen selvitys on teoskappaleessa mainittu tekijän nimi.
Haarmann sivuuttaa Tekijänoikeus ja lähioikeudet -kirjansa uusimmassa painoksessa tämän kysymyksen vähällä. Yllättävää kyllä aiheesta "Vastuu tekijänoikeuden loukkauksesta" hiljan väitellyt Sorvari ei nähdäkseni ota tätä ongelmaa esiin, eikä se tiettävästi tullut puheeksi muutenkaan väitöksen yhteydessä.
Niinpä tekijäolettamasta ei ole juurikaan tutkimusta.
Pääseekö tällainen viaton käyttäjä myös hyvitysvelvollisuudesta, joka lain mukaan varomattomuudesta riippumatta kohtaa sitä, joka käyttää teosta vastoin tekijänoikeuslakia?
Kun laissa on olettamussääntö, sen mukaan toimiva ei minun tulkintani mukaan käytä teosta vastoin lakia. Oikea tekijä joutuu siis tyytymään siihen, että kohdistaa vaatimuksensa väärään tekijään. Väärä käyttäjä ei maksa mitään.
Tulkintani tarkoittaa, että väite sivullissuojan puuttumisesta tekijänoikeudessa ei pidä tältäkään osin paikkaansa. Sivullinen saa suojaa "oikeaa tekijää" vastaan mm. haamukirjoittajatilanteessa.
Entä se onnettomuus, josta itse olen omassa kirjassani kirjoittanut pitkään, nimittäin että koko sopimusketju voi joutua vastuuseen tekijänoikeuden loukkaamisesta?
Niin tapahtuu, kun tekijänoikeus on luovutettu virheellisesti niin että esimerkiksi työnantaja tai vaikkapa levy-yhtiö on luovuttanut oikeuksia edelleen, vaikkei sillä ole ollut niitä.
Haamukirjoittajatilanne on käsillä silloin kun alkuperäinen tekijä on ilmoitettu väärin.
Haamukirjoittaja eli teoksen julkaiseminen muun henkilön kuin todellisen tekijän nimellä on sama asetelma kuin salanimi. Salanimellä tai nimimerkillä julkaistun teoksen oikeuksista määrää kustantaja tai julkaisija, joilla on ns. luovutuskompetenssi.
Tällä tulkinnalla on luultavasti laajakantoisia seurauksia tietokoneohjelmia ja etenkin avokoodiohjelmia ajatellen.
Tekijänoikeuslain säännös on niin sanottu olettama, joka voidaan kumota todistelulla. Mutta jos toimittaja N.N. ilmoittaa lehdessä, että hän on itse asiassa vuorineuvos M.M.:n muistelmien kirjoittaja, ja vuorineuvos kiistää, on mentävä tuomioistuimeen.
Tässä olisi riuskalle asianajajalle paikka todella tarpeellisen ennakkotapauksen hankkimiseen. Tekijänoikeuden siirtymistä ja vastuuta koskevat kysymykset on laiminlyöty lainsäädäntötyössä.
Haamukirjoittajakysymys liittyy siis myös salanimien kautta lähdesuojaan, jota koskeva oikeusjuttu on, kuten tunnettua, menossa korkeimpaan oikeuteen.
* * *
Olen selvillä siitä, ettei lainopillisia kommentteja ole tapana julkaista blogeissa. Teen sen silti, koska tämä on keino tavoittaa myös joukko kollegoja.
Aihe on sikäli läheinen, että olen itse toiminut aika paljon tekstitohtorina ja kirjoitellut pitkiä pätkiä toisten tekstiä heidän nimiinsä uusiksi. Tätä nykyä en enää taitaisi viitsiä. Siinäkin riittää puuhaa, että toimii salaisena sensorina eli kertoo julkaisijoille, kuinka pahasti kenenkin kunnia saa loukata painotuotteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti