Ystäväni Rami oli lukenut Nykysuomen sanakirjaa mutta unohtanut kääntää lehteä. Kemppi on hyvin pieni kirvan kaltainen eläin, joka viihtyy porkkanoissa. Mutta on se muutakin.Sukunimiryhmää Kemppinen - Kemppainen - Kemppi on selitetty tällä sanalla. Karjalassa on Kärpäsiä ja vastaavia pienten siivekkäiden nimiä. Hyvin usein sukunimet ovat kuitenkin etunimien johdannaisia. Epäillyistä pieneläimistä Kemppi-nimistö nähytäisi liittyvän ruotsalaiseen etunimeen Kämpe, mutta se esiintyy myös adjektiivinen joissakin kansanrunoissa. Vastaavasti pikkumönkiäinen Siira sattaisi selittyä etunimellä Siegfrid.
Etymologioissa on se hauska piirre, että ne ovat melkein aina vääriä. Tuttavani Kolari mainitsi taannoin, että nimi liittyy sanaan "koli" eli ruotsin "kol" ja viittaa sydenpolttajaan. Se oli arvostettu ammati. Autokolari taitaa olla vasta autoliikenteen aikana sanasta "kollision" väännetty.
Kemppinen istahtaa vähän huonosti eläinnimistöön, joka saattaa koostua köllinimistä, verotuksen tai väenoton tuiskeessa annetuista. Sukunimi esiintyy ainakin Vatjan viidenneksen verokirjasa 1475 ja Rautjärven Ilmeen kylän maakirjatalo Kemppinen esiintyy asiakirjoissa 1500-luvulle tultaessa.
Kämpe saattaisi viitata myös sotilaaseen, jolloin se olisi samanlainen muodoste kuin Huovinen tai Nihtilä.
Erittäin usein sukunimet viittaavat myös asuinpaikkaan ja maastonmuotoon. Pohjanmaalla hyvin tavallinen Kamppinen voisi viitata aukioon.
Mutta suuri osa nimistä on otettu muuten vain, kun sukunimet tulivat tarpeellisiksi talon nimien ohella 1800-luvulla. Käsityöläiset ottivat usein mitäänsanomattoman ruotsinkielisen nimen niin kin Lindberg ja muut yhtä mitäänsanomattoman maisemanimen, kuten Virtanen, Lahtinen, Jokinen, tai vaarattoman puun nimen niin kuin Mäntylä, Koivunen, Leppänen, Paju.
Karjalassa kieltämättä oli paljon eläinten nimiä sukuniminä, sellaisia kuin Susi ja Repo.
Varmasti keksityn vitsin mukaan Yhdysvaltain salainen palvelu näki Teheranin konferenssin jälken paljon vaivaa selvittääkseen, mikä salainen koodi oli kaiverrettu Stalinin savukekoteloon. Suurten ponnistusten jälkeen kävi ilmi, että teksti oli suomea "Jussi Pyylle kiitollisuudella Viipurin Osuuskauppa#.
Turun puolessa asui Venerikki Lehtonen, mutta en tiedä, oliko jostain Turun puoleen muutettu. Emäntä oli sanonut isännälle, että pojalle annetaan nimeksi Sven Erik. Isäntä oli tehnyt työtä käskettyä ja sanonut kastavalle papille lapsen nimeksi tulee Venerikki. Sen oli pappi kirjoihinsa merkinnyt. Sattaa kuulostaa kaskulta, mutta on tosi.
VastaaPoistaEntä mitä mieltä Laura Leppimäen väitöksestä?
VastaaPoistaAd Keijo Ahlqvist:
VastaaPoistaLeppämäki - en ole vielä saanut käteeni. Yksi tohtoreistani oli katsellut tätä filosofian väitöskirjaa ja arvioi, että kirja oli ohut ja aineisto kapea.
Lisäisin omasta puolestani, että englanninkielinen keskustelu tekijänoikeuden oikeutuksesta ei pitkälle auta. Uusin mielenkiintoinen kontribuutio muualta on Stallberg, Christian Gero: Urheberrecht und moralische Rechtfetrigung - eli tekijänoikeus ja moraalinen oikeutus.
Nimet ovat nykyään liian helppoja tarkistaa kun www.vrk.fi sisältää haun. Yksi kappale 1800-luvulla syntyneitä miehiä on kantanut nimeä "Venerik". Nimeä "Venerikki" taas ei löydy.
VastaaPoistaMahtaisikohan jostakin päin maailmaa, esim. Afrikan sademtsistä löytyä valtakunta, jossa valtion virasto yhä antaa sitovina pidettyjä lausuntoja sanojen merkityksistä (se en siis ole minä jonka mieleen tulee virasto Sörnäisten rantatiellä!)
VastaaPoistaHauskin, ja siksi parahin, kuulemani esimerkki kuuluu näin:
Paskottuaan kalliilla nauta kakkii
Latinan paskominen (pascal) tarkoittaa laiduntamista, callis taas karjanpolkua ylhäällä vuoristossa, nauta varallisuutta muutenkin kuin veneilyä, kakkiminen tietenkin kakkimista.
Eikös eräs pohjoinen kulttuuri ollut kuulunut latinankielisen Rooman piiriin jo muutman vuosisadan ennen ruotsalaisten tuloa?