Virtuaalisesti virtuaalinen

Kuvassa roomalainen kolikko ja jumalolento VIRTUS, johon personoituu miehen urhokuus. Hahmoa edustaa nainen, toinen rinta paljaana, kypärä päässä. Juovuksissa hän ei ole, kun ei nojaa keihääseen. (Soturi Arkhilokhos, runoilijoista ensimmäisiä ja suurimpia, kiitteli keihästä ammattiinsa sopivana työkaluna, koska siihen tukeutumalla pysyy jaloillaan useammankin ruukullisen nautittuaan.)

Miehen hyve oli naisen hyve viimeistään 1700-luvun roskakirjallisuudessa (Richardson ym.) "Woman's virtue" oli kyky pitää vaikka hammasta purren housut jalassa. Suomeksi se on "naisen kunnia".

Samalla vuosisadalla kirjallisiin lähteisiin ilmaantuu "virtuoosi", joka tarkoitti aluksi nimenomaan muusikkoa.

Teologia ja filosofia olivat puhuneet vuosisatojen kuluessa puhki "essentialismin", ja keskustelu olemuksesta oli siirtynyt juristien hiekkalaatikolle, jolla se edelleen jatkuu pitkäpiimäisinä jaaritteluina aiheesta "mitä oikeus on" tai "mikä on omistusoikeuden luonne".

Niinpä "virtually" alkoi tarkoittaa englannissa ja ennen pitkää monissa muissakin kielissä "olennaisin osin":

"Virtually comes to be equivalent to essentially: that is, for all intents and purposes, as far as anything important is concerned, for all practical purposes." (Sitaatti Internetistä - lähteestä ei tullut tolkkua, mutta hyvin sanottu.)

Pelkään, että virtuaalinen on IT-kielessä osittain hypetystä eli kusetusta. Vaikka sillä väitetään tarkoitettavan laskennallisesti luotua ja kenties mallinnettua ilmiötä, joka luo illuusion eli harhakuvan fyysisesti todesta, samalla joskus vihjataan, että kysymyksessä onkin parannettu todellisuus.

Toisaalta taas "augmented reality" on tuttu menettelytapa, jossa tietokonetta käytetään tosiaikaisesti hyväksi esimerkiksi kirurgisessa operaatiossa. Tietokone syöttää ja päivittää kuvaa siitä, mitä juuri nyt tapahtuu, vaikka sitä ei nähdä.

Kerran asiaa selitettiin minulle USC:ssä (University of Southern California - vitsikkäästi University of Southern China). Heillä on se George Lucacs -filmikoulu ja ties mitä. Tämä kertoja oli speksannut Apollo 11:n tietoliikenneyhteydet ja halusi syystä tai toisesta puhuessaan kanssani vaihtaa aina välillä kieltä niin että puhuimme siinä välillä tanskaa, ranskaa, saksaa, italiaa ja murteellista espanjaa. Ja tietysti latinaa. Onneksi hän ei ollut kielissä minua etevämpi, luuli vain. Kun petkutusmielessä rupesin pudottelemaan muistamiani sekavia lauseen osia klassisen kreikan kirjallisuudseta ja hätäpäissäni, herra paratkoon, Uudesta testamentista, hän luovutti pahoitellen, että sattuijäämään tuo kreikka aikoinaan heikoille. Jota tietenkin suuresti paheksuin.

Mutta tämä etevä mies kertoi, että muun muassa Douglasin tehtailla Seattlessa on ihan normaalia, että lentokoneessa reikiä porattaessa porakoneen kärki lukee sekä fyysistä kohdetta että piirustuksia ja teknisiä tietoja. Ne kun eivät koskaan vastaa toisiaan aivan tarkasti. Ja on kuulemma huono ajatus, että huoltomies tirskauttaa Black and Deckerillän jonkin hydrauliikkaputken halki. Se on "laajennettua todellisuutta".

Tietotekniikan suuret gurut ovat lahjakkaita henkilöitä ja usein laajasti lukeneita. He eivät ole yhtään edeltäjiään huonompia nappaamaan sopivan tuntuisia, kivasti kalskahtavia sanoja uuteen uljaaseen käyttöön. Onneksi he eivät ole myöskään sopimattoman leikinlaskun yläpuolella. Väitetäänhän että hiukkasfysiikassa virtuaalisten hiukkasten tuolla puolen on kvarkkeja, joilla on "lumo" - ja että "kvarkki" olisi Joycen Finnegans Wakestä siepattu sana.

Niin aina, sanoi hämäläinen kun ihmeitä näki.