Sivun näyttöjä yhteensä

20. tammikuuta 2006

Resepti on suojaton

Juhapekka Tolvanen kysyi sähköpostilla, ovatko hänen verkossa julkaisemansa vegetaariset ruokareseptit tekijänoikeudellisesti suojattuja. Reseptit

Vastaus on, että eivät ole. Saisin ottaa tähän blogiin vaikkapa vegaanisen pizzan reseptin, joka vaikuttaakin mielenkiintoiselta.

Kun en ole tuomari vaan neuvon ihmisiä, en ota kantaa siihen, onko kirjoittajan sivusto suojattu. Sanon varmuuden vuoksi, että vegetaarinen keittokirja verkossa tai paperilla julkaistuna voi olla suojattu kokoomateoksena tai tietokantana.

Kokoomateos on suojattu, vaikka se koostuisi suojattomista teoksista, esimerkiksi sellaisista, joiden tekijänoikeus on sammunut.

Esimerkki: Hannu Mäkelä (toim.): Elämän koreus, valikoima Eino Leinon eunoja. Leinon tekijänoikeus on sammunut, koska hänen kuolinvuodestaan on on enemmän kuin 70 vuotta. Mainitsemani valikoima on hyvä ja omaperäinen, ja toimittaja on pätevä ammattimies joka on jättänyt jälkensä valikoimaan. Siis toinen ei saisi julkaista juuri samaa tai olennaisesti samaa runovalikoimaa.

Sama koskee reseptikokoelmaa (keittokirjaa).

Reseptikokoelma voi olla tekijänoikeudellisesti suojattu tietokanta. Tietokanta voi saada suojaa, oli se sitten kirjana, pahvikortteina tai sähköisessä muodossa. Tietokanta on kuitenkin suojattu vain olennaisen osan luvattomalta käytöltä. Hyvin karkeana sääntönä sanoisin, että olennainen osa olisi 30 - 50 %. Tunnetuista respeteistä voi koota suojatun tietokannan. Suojan ehto on, että luettelossa on "suuri määrä" tietoja tai että tietokannan kerääminen, varmistaminen tai esittäminen on edellyttänyt huomattavaa panostusta. Se ei ratkaise, että tietoja eli siis reseptejäon ollut vaikea löytää. Se ratkaisee, että tietokannan tekemisessä on ollut kova työ.

Juristi esittää aina varauksia: jos lähteenä oleva keittokirja sisältää 100 perusreseptiä aakkosjärjestyksessä aamupuurosta yöpalaan tai mielivaltaisesti järjestettynä, mihinkään ei ole tekijänoikeutta.

Nyt tulee tärkeä asia:

TIETOSISÄLTÖÖN EI OLE TEKIJÄNOIKEUTTA.

Juristien kirjoissa tämä ilmaistaan usein sanomalla, että ideaan ei ole oikeutta mutta sille annettuun muotoon on. En käytä näitä termejä, koska jo Platon ja Aristoteles olivat eri mieltä siitä, mitä tarkoittaa idea ja mitä muoto. Ei se ole myöhemminkään selvinnyt. Nykylukija ymmärtää asian suurin piirtein oikein, kun puhutaan tietosisällöstä tai informaatiosisällöstä.

Lainaan myös Haarmannin lainaaman Tekijänoikeusneuvoston lausunnon 2003:14_
"Vaikka hakijan oppikirjat ovatkin kokonaisuudessaan tekijänoikeuslain 1 §:n nojalla tekijänoikeussuojaa saavia kirjallisia teoksia, neuvoston näkemuksen mukaan näihin oppikirjoihin sisältyviä, hakija kehittelemiä ilmaisuja ei voida yksittäisinä teknisinä nimityksinä tai käsitteinä katsoa kirjallisiksi teoksiksi, jotka saisivat tekijänoikeussuojaa. Kyseisten käsitteiden käyttämiseen ja ottamiseen toisiin oppikirjoihin ei siten tarvita hakijan lupaa, vaikka näitä käsitteitä olisikin ensimmäisen kerran käytetty hakijan kirjoitamissa kirjoissa ja vaikka käsitteiden kehittely olisikin aikanaan edellyttänyt hakijalta tutkimustyötä ja perhehtymistä alan muuhun kirjallisuuteen."

Huomatkaa, että sana "kirjallinen" ei liity tekijänoikeudessa "kaunokirjallisuuteen", vaan se tarkoittaa tekstimuotoista teosta.
Tekijänoikeusneuvosto

Tuo ratkaisu ei nyt ole niin häävi. Sitä täydentää neuvoston ratkaisu 2003:5, joss vuorostaan on kysymys historiallisista tosiasiatiedoista erään ruhtinattaren elämästä. Kävi ilmi, että toinen oli käyttänyt näitä tietoja lähteenä näytelmää kirjoittaessaan. Tietojen käyttänminen "ei kuulu teoksen kirjoittajan yksinoikeuden piiriin".

Resepti koostuu tiedoista tai resepti on tieto. Se ei kuulu keksijänsä ja kehittäjänsä yksinoikeuden piirii.

SELITYS (eksegetiikka). Jos olisi toisin, sama koskisi pakosta muitakin reseptejä, kuten lääkkeiden, puhdistusaineiden, maalien ja monien muiden (Coca-Colan) aineisosia ja sekoitussuhteita. Tällaiset tosiasiat voivat olla liikesalaisuus. Coca-Colan väitetään olevan. En tiedä, pitääkö se paikkansa. Liikesalaisuudella on rikosoikeudellinen suoja, joka ei kuitenkaan sido sivullista. Mutta Cokista työssään valmistanut henkilö ei saa siirryttyään Pepsille selostaa, mitä hän oli saanut edellisessä työpaikassaan selville kilpailjan tuotteen koostumuksesta.

Tällainen informaatio voi johtaa patenttiin, kuten lääkkeissä on tavallista. Ehto on kova: reseptin on oltava uusi. Se ei saa olla edes kehitelmä entuudesta tunnetusta. Vatsaa ärsyttämättömien aineiden lisääminen asetyylisalisyylihappoon ei tee siitä patenttioikeudellisesti uutta verrattuna "Aspiriniin".

Ruokareseptit taitavat olla aika harvoin todella uusia. "Uudet" reseptit tarkoittavat sopivasti sovellettuja, kehiteltyjä, muunneltuja, virkistettyjä ja päivitettyjä vanhoja reseptejä. Hernekeittoo on tapa panna potkaa. Jos joku keksii panna siihen lihapullia, se on mielenkiintoinen ajatus, mutta ei oikeudellisessa mielessä uusi.

Näin tekijänoikeuden omaperäisyysvaatimus ja patenttioikeuden uutuusvaatimus perustuvat aika pitkälle todistelun mahdottomuuteen. Mukana on myös aate: informaation on oltava vapaata ja tarjolla kaikille niin kuin lukutaidon.

Luin eilen Pirkka-niksin, joka on mielestäni suurenmoinen idea, mutta oikeudellisesti suojaton: jos pipo on patterin välissä ja tumput hukassa, ota päähineeksi vanhanaikainen kahvipannun myssy ja käteen uunikintaat. Jos kahvipannun myssy on väljä, tunge pannulappuja täytteeksi.

(Ennen aikaan joka huushollissa oli pannumyssy ja on niitä kai vieläkin muistoina. Ilmari Kianto puhui kerran Pohjanhovissa kahvipannunmyssylle, ja kun Veikko Sinisalo huomautti hienovaraisesti asiasta, Iki säikähti ja sanoi: "Minä luulin että se oli Annikki Kariniemi-Villamo."

4 kommenttia:

  1. "Täst mie tykkään ja Kyllikki kans!"

    Selvisi sitten tämäkin asia. Kiitos!!!

    VastaaPoista
  2. Eli ymmärsinkö oikein:

    Jos haluaisin koostaa oman reseptivihkosen aiheesta N, en loukkaisi tekijänoikeuksia silloin, jos käyttäisin vanhoista resepteistä samaa sisältöä, mutta muuttelisin muotoa (aineiden järjestystä, varsinaisen reseptin sanamuotoja jne), vaikka siis lopputulos olisi se yksi ja sama kuin siinä toisessa reseptissä aineiden ja tekotavan ollessa periaatteessa samat?

    T: innokas Rautalankakokki

    VastaaPoista
  3. Ad Rautalankakokki

    Ymmärsit oikein.

    Jos reseptit ovat sellaisia kuin Kotiruoassa ja Kotikokissa, mitään ei tarvitse muuttaa. Tavallinen resepti ei ylitä teoskynnystä eikä ole siis suojattu, ei myöskään Prinsessojen keittokirjan 24 munan kaakku (huom. kirjoitusmuoto).

    En neuvo kopsaamaan suoraan, koska se on moraalisesti epäreilua. Siinä mielessä tekstin uudelleen kirjoittaminen on hyvä ajatus.

    Kaupallinen käyttö voi rajatapauksessa johtaa lainvastaiseen sopimattomaan menettelyyn elinkeinotoiminnassa, mutta silloin tilanteen täytyisi olla vaikkapa se, että elintarviketeollisuudessa ruvetaan järjestelmälliseti ja säännöllisesti painamaan tuotepakkauksiin valmistusohjeita, jotka on aina poimittu samasta lähteestä.

    Eihän sellainen voi olla kenenkään yksinoikeus, joka on kaikkien tiedossa. Kokeilin juuri. Viidessä sekunnissa löysi 20 Béarnaise-kastikkeen reseptiä englanniksi ja 30 ranskaksi - kaikki samoja.

    Näin on oltava.

    Kun joku sitten tekee kirjan (tai kotisivun) kastikkeista, se on myytävä hyvällä ympärystekstillä ja erinomaisilla kuvilla. Niin juuri käytännössä tehdään.

    VastaaPoista
  4. Offtopic: Pannunmyssyt kait ovat ja ovat olleet matkalla kohti unohdusta sitä mukaa kun pannukahvin suosio on hiipunut ja kahvinkeitinten (ja thermos-pullojen) kasvanut. Minä keitän kotona ainoastaan pannukahvia; tapa on opittu äidiltäni, joka myös tekee yhä samoin. Hiljattain sain vihdoin lahjaksi pannunmyssynkin. Oivallinen väline, ehdottomasti, ei ehdi kahvi jäähtyä ensimmäisen ja toisen mukillisen välissä.

    Kahvinselvikettäkin saa ainakin suurten kaupunkien marketeista, vien sitä silloin tällöin "maakunnassa" asuvalle äidilleni tuliaiseksi.

    VastaaPoista