Sivun näyttöjä yhteensä

5. tammikuuta 2006

Bad judges


"FIS" here left stands for International Ski Federation, Fédération Internationale de Ski; forgive me my French. Ski jump is part of it. Somebody should dismiss the Norwegian Vidar Nybakken, who seems to be active now. Knut A. Bakken seems to be another.

Athletics is serious business and there is very much money around. That is way the referees or "judges" should honor the rules concerning real judges and arbitrators. A judge who has participated in a case previously may not take part in a later decision of the same issue. The Norwegian "judges" have now collected video-material on judging criteria and augmented and expanded the interpretation of the official International Ski Competition rules as accepted in Miami 2004.

The general rule of Human Rights Agreement (6 art.) is applicable. There may be no seriious doubt abot a judge's inpartiality. Now the Norwegien "judges" have expressed in public their opinions on certain points about landing ("Telemark"). The criteria are in dispute.

This makes them unfit to rule. The Finnish Ski Federation (Suomen Hiihtoliitto) should react. The Finnish Ministry of Education should react.

431.2.2 Landing
The jumper must
- come from a stable flight position raises head and upper body
moves the arms on the sides forwards/upwards and turns the skis into a parallel position
- just before touching ground with the end of the skis
splitting the legs and bending the knees
- after touching ground by utilising the own muscle power to reduce the
landing impact to obtain a smooth landing
- and at the same time increase the distance between the legs and bend the back leg even
more (telemark position) with the skis parallel and obtain the pressure equal on both legs
to obtain stability stretch both arms horizontally and forwards upwards

Judging criteria’s
- A smooth movement from the flight position to landing by straightening the upper body
- split legs and bend knees when touching ground
- take an active part to obtain the impact from landing to reduce speed
- by correct bended knees to obtain a smooth landing (not to deep and not to long)
- positioning the legs in correct telemark position after having obtained the landing impact e.g. separation between feet should be approx. the length of a foot, at least a separation has to be evaluated at the moment of touching ground and in this case the separation has to be expanded
during the landing impact.
- skis parallel with distance not more than two ski widths and equal pressure on both skis and on their total surface

Point Deductions:
- Maximum point deduction for landing 5.0 pts
- No telemark landing (feet parallel) at the end of the landing phase (as a single fault) minimum 2.0 pts

Sama suomeksi. Professori Heikki Halila, jonka opetusalaan urheiluun liittyvät oikeudelliset kysymykset kuuluvat, on varmaan jo aktiivinen asiassa. Arvostelutuomareiden ja erotuomareiden esteellisyys on vakava kysymys siinä kuin sopupelitkin.

"Urheiluhenkeen" ei pidä vedota, koska huippu-urheilu on vakavaa elinkeinotoimintaa. Urheilijan menestys riippu monissa lajeissa, kuten mäenlaskussa, tuomareiden ratkaisuista. Jos tuomari on huono, sille ei mahda mitään. Jos tuomari tekee vääriä ratkaisuja, sillekään ei yleensä mahda mitään, ja lajiliittojen on hoidettava protestimenettely, ja "jury"käsittelee vastalauseet. Jos tuomari fuskaa, se alkaa olla oikeudellinen ongelma. Jos tuomari on esteellinen, se on oikeudellinen ongelma.

Tuomarin sitoutuminen kiistanalaiseen tulkintaan aiheuttaa esteellisyyden. Olin lukevinani lehdestä, että haastateltu norjalainen tuomari ilmoitti arvostelevansa mäenlaskussa alastuloa hypyn pituutta huomioon ottamatta. Se on konkreettinen kannanotto, jolle ei löydy tukea yllä olevista kansainvälisistä, aika huonosti kirjoitetuista säännöistä.

En esittäydy urheilun asiantuntijaksi enkä väitä olevani edes ihmeempi harrastaja. Kirjoitan tämän, koska olen juristi ja yhä vaivautuneempi siitä, että urheilun lajiliitot pitävät sääntöjen noudattamista yksityisasianaan. Kun Janne Ahonen hyppää puoliväliin parkkipaikkaa, on vähän ihmeellistä, että alastuloa halutaan arvostella tavallisten, K-pisteeseen jäävien hyppyjen kriteerein.

Urheilujohtajia valittaessa ja erotettaessa puhutaan urheilukieltä lajin saamisesta nousuun ja pokaalien keräämisestä. Todellisuudessa kysymys on vakavasta ja vastuullisesta johtamistehtävästä alueella, jolla ainakin suomalaiset urheilijat ovat toistaiseksi aika heikoilla. Puhe on siis urheilusta vahvistettujen sääntöjen mukaan toteutettavana elinkeinotoimintana.

Yksityisessä elinkeinotoiminnassa esteellisyyttä koskevat säännöt ovat hyvin tarkkoja ja niiden valvonta on ankaraa. Oikeussuojaa ajatellen huippu-urheilijat on rinnastettava ainakin elinkeinonharjoittajiin. Työoikeudellista suojaaheillä ei ole.

Erotuomarien ja arvostelutuomareiden toiminnassa on noudatettava myös ihmisoikeussopimuksen selkeää yleisperiaatetta, että oikeuden toteutuminen ei riitä: oikeuden on myös nähtävä toteutuvan. Ratkaisun on oltava uskottava.

Kääntäen: kun syntyy aiheellinen epäily ratkaisijan puolueellisuudesta, ratkaisijan on väistyttävä.

Oikeita tuomareita koskeva oikeuskäytäntö alkaa olla laajaa sekä meillä että EY:ssä. Käräjätuomari, joka toimii jalkapalloseuran nappulaliigan valmentajana vapaaehtoisesti ja palkkiota saamatta, ei saa ratkaista saman jalkapalloseuran konkurssihakemusta. Käräjätuomarit tietävät sen ja toimivat sen mukaisesti. Tämä sääntö on voimassa, vaikka tuomari ei todellisuudessa olisi pätkääkään puolueellinen. Järjestelmän toimivuus edellyttää, että seuran puolesta aktiivisesti toimiva ei saa osallistua seuraa koskevien päätösten tekemiseen virkamiehenä ja siten horjuttaa uskoa ratkaisujensa oikeudenmukaisuuteen.

Tulkintani koskee asiaa, jota en ole nähnyt käsitellyn. Siitä voi olla eri mieltä. Haluan silti ottaa asian esille.

1 kommentti:

  1. No jaa. Norjalaiset mäkituomarit ovat kuin tupakointi parvekkeella, teiden suolaaminen, koirankakat keväällä, tai sarjakuvien ja animaatioiden luuloteltu väkivalta ja porno. Ilman niitä ei mielipidepalstoilla olisi mitään julkaistavaa, ja se on turvallinen aihe, josta voi kirjoittaa mitä tahansa ilman että kukaan tulee huomauttamaan.

    Hannu Koskivuori sai aikoinaan tappouhkauksia, kun hän 1964 arvosteli maanmiehensä Veikko Kankkosen alastulon ainoana tuomareista siten, että hän näki Kankkosen hipaisseen kädellä lumen pintaa. Sen seurauksena Kankkosesta ei tullut kaksoisvoittajaa.

    Olympialaisista palatessaan kultamitalisti Kankkosta odotti väkijoukko Lahden torilla. Kankkonen itse istui poliisiautossa väen riehuessa ympärillä, eikä uskaltanut tulla ulos, koska yleisö olisi innossaan repinyt hänet kappaleiksi.

    Mäkihypyssä on montakin tapakäytäntöä, joille ei ole sääntöihin kirjattua perustetta. Mainioin pelailun kohde on hyppypuomin nostaminen ja laskeminen. Lahdessa 1989 ison mäen kilpailussa Jari Puikkonen oli ensimmäisen kierroksen jälkeen toisena. Kriittistä pistettä ei oltu ylitetty, mutta suomalaisten johtama jury päätti silti laskea lavaa toiselle kierrokselle. Kun tämän kuulin katsomoon, viheltelin tyytyväisenä, sillä tiesin sillä hetkellä kuka voittaisi kilpailun.

    Tämä vain osoitukseksi siitä, erttä osataan tämä Suomessakin.

    Tällä hetkellä suurin ongelma mäkihypyssä on se, että vauhdit joudutaan pitämään Jandan ja Ahosen kannalta hengenvaarallisen korkeina, koska muuten saksalaiset keskitason hyppääjät häviäisivät heille 10 metriä per kierros, ja se ei shown rahoittavalle RTL:lle ja sen katsojaluvuille kävisi.

    Terveisin Lahdesta.

    VastaaPoista