Tyhmille

Arvoisa Tyhmä (Dear Stupid)

Edellisen postaukseni johdosta lukija yhtyi tekstinkäsittelyohjelmien panetteluuni ja kiitti Knuthin LaTex -ohjelmaa. Kuvassa, josta ei erota mitään, on Kaijanahon kirjoittama LaTeXin opaskirjan (Jyväskylän yliopisto).

Meillä tyhmillä on tietokoneen näpyttelyssä yhteinen ongelma: olematon unix-pohja. Ainakaan minä en todella tiedä, mitä teen. "I'm just drawing by the numbers." Tunnen olevani kuin lapsi, joka täyttää värityskirjaa tai yhdistää kynällä numeroita.

LaTex, joka on ladontajärjestelmä ja lähes yksinomaisessa käytössä monissa luonnontieteissä, on vaikea. Minulle nykyiselläni jopa emacs on vähän turhan tiukka haaste verrattuna tavallisiin ascii-editoreihin. HTML:n alkeet onnistuvat nippa nappa, siinä kaikki. Avulias poika rientää apuun, kun onnistun sotkemaan blogini.

VAROITUS: Word-lisän käyttäminen blogin kirjoittamiseen aiheuttaa vain murhetta. Älkää käyttäkö mitään Word-tekstiä sellaisenaan blogissa.

Olen pohtinut tätä yleistä ongelmaa paljon. Olin muutamia vuosia ma. professorina TKK:n tietotekniikkaosastolla, ja tulin sielläkin tuntemaan rajoittuneisuuteni. Toisaalta onnistuin kyllä vakoilemaan sen tiedon, että monet ikäiseni professorit ovat unohtaneet kunnon ohjelmoinnin ja ovat liian laiskoja käyttämään sitäkään vähää, minkä vielä muistavat. Terveisiä Otakaarelle!

Oppilaitteni painostuksesta ja heidän paheksuvien katseittensa vuoksi tartuin hiljan tilaisuuteen, ja tilaisuus oli Applen kannettava. On eroa, on. Henkisen vastarintani mursi virtuaalikone, jonka avulla Tigerillä voi ajaa ikkunassa PC-ohjelmaa - jotain korvaamatonta, kuten pasianssia. Applen vakaa käyttöjärjestelmä on unix-pohjainen. Windowsin taustalla kummittelee DOS, jonka Bill Gates osti joltain putkimieheltä 1980-luvulla. Se oli alkujaankin huono tilapäisratkaisu. Microsoft ei ole tehnyt paljon parantaakseen sovelluksiaan ja käyttäjärjestelmää. Päin vastoin ne tuovat mieleeni 1950-luvun Buickin ja Cadillacin - täynnä krominhohtoa ja tarpeettomia koristeita, tuloksena raskaus, huteruus ja epäluotettavuus.

Blogia kirjoittaessa olen pohtinut ja kokeillut, miten voisi kirjoittaa Tekijänoikeutta Tyhmille. Voisi siis yrittää kirjoittaa samantapaisen kirjan kuin tämä keltamusta "For Dummies" -sarja, jota on nyt suomeksikin. Nuo kirjat liittyvät yleensä tietotekniikkaan, ja minulla on kuinka ollakaan meneillään MacOS Tiger for Dummies.

Tyhmille annetut ohjeet hyödyttävät joskus viisaitakin.

ESIMERKKI: miten talletat ja suljet Word- tiedostot, kun pitää keskeyttää kehittävät harrasteet ja lähteä töihin? Olen kysynyt tätä monilta, eikä kukaan tiedä. Dummies-kirja neuvoi. Pidä Shift alhaalla, kun avaat File-menun. Et usko, mutta se on muuttunut. Siellä on nyt Save All ja Close All -kohdat.

Tiedän. Voi kirjoittaa makron, mutta kymmenen vuoden taistelun jälkeen en ole vieläkään sinut Wordin normal.dot -templaten kanssa, ja makroni katoavat silloin tällöin teille tuntemattomille.

Toinen esimerkki: Wordin vierityspalkin alareunassa on pieni, salaperäinen pallo. Sitä klikkaamalla pääsee muuttamaan määritystä niin että kaksoisnuolen klikkaaminen viekin seuraavaan muutettuun kohtaan tekstissä, seuraavaan kappaleeseen tms.

Yleensä olen ostanut uuteen ohjelmaan tarttuessani, kuten vuosia sitten Photoshopiin, kalliin kirjan, jonka nimi voisi olla Photoshop made difficult. Pitäisi aloittaa alkeista, mutta kun ei.

Puhe oli LaTeXistä. - Ongelma on, miten saisi itsensä käymään läpi järjestelmällisesti oppitunnit ja tekemään tehtävät rientämättä kokeilemaan uusia asioita kesken kaiken.

Ongelma on vähän samanlainen kuin konekirjoitus. Aion aloittaa taas harjoittelun. Olin aikoinani suhteellisen hyvä (sokea kymmensormijärjestelmä), mutta veljeni on parempi. Jos olen nähnyt oikein, nykyisin juuri kukaa ei osaa kirjoittaa koneella eli näppäimistöllä vauhdikkaasti ja virheettömästi. Parhaimmillani osasin käyttää jopa F-näppäimiä sormiin katsomatta, mutta se taito rappeutui. Numeronäppäimistö menee vielä tunnolla. Tein kauan sitten niin paljon taulukoita kirjoista käsin kopioimalla.

Tämä ei ole kovin hyvä esimerkki, koska Qwerty on perverssi ja mieletön järjestelmä, eikä parempi Dvorak koskaan saanut oikein tuulta alleen. Lisäksi suomen kieli tekee tunnetusti temppujaan.

Jos hyvä haltija toteuttaisi yhden toivomukseni, haluaisin olla mukana kehittämässä tietokonepohjaista pikakirjoituskonetta. Tavoitteena olisi laite, jolla voisi kirjoittaa normaali nopeudella puhutun muistiin ja tehdä esimerkiksi pöytäkirjan suoraan kokouksessa.

Opetuksellisesti ongelma on sama kuin saksan ja latinan kielet. Niitä ei opi riittävästi pänttäämättä kieliopin taivutuskaavoja ja rektioita. Englantia ja ranskaa oppii lemmessä. Erinnerst du dich noch auch an meiner? - Ich danke Dir!

Tyhmille... Ensin meillä on aina liian kiire ja sitten olemme liian vanhoja / laiskoja / lihavia. Puutarhan hoitaminen, halonhakkuu, uiminen tai ulkoilu voivat myös olla vanhemmille ihmisille parempia ajatuksia kuin unix-pohjainen ohjelmointi.

Ongelma on sama kuin näissä blogin postauksissa. Ei ole niin helvetin vaikea kirjoittaa mutta on niin helvetin vaikea saada ihmiset lukemaan. Ihmiset eivät näe vaivaa, ellei vaivannäköä ole motivoitu. On vähän ihmisiä, jotka lukevat Hesarin pääkirjoituksia tai Kanavaa tai Historiallista Aikakauskirjaa tai Economistia. No, tiedän yhden, mutta siinä tapauksessa kysymyksessä on kemiallinen addiktio. Vakava sisältö pitäisi sekoittaa mielettömään viihteeseen, ja se on vaikeaa.

Jostain syystä tämä ongelma ei koske kovakantisia kirjoja. Kirjoittamalla hyvin - todella hyvin, niin kuin Eino Jutikkala - saa ihmiset lukemaan vaikka maanjakolaitoksen historiaa.

Yliopistoissa (ei ole muualta kokemusta) luennot ja tentti on niin selvä järjestelmä. Pitää kuunnella luennot ja tehdä muistiinpanoja ja lukea pari kirjaa, koska muuten ei pääse tentistä, ja ellei pääse tentistä, ei pääse maisteriksi tai tohtoriksi.

Opetan nykyisin vain peruskursseja ja tohtorin tutkinnon suorittajia. Jatko-opiskelijoille määrään yleensä jatko-opintojen aluksi jonkin kirjan tyyppiä "3000 metruin esteet". Kirja on hyödyllinen tai tarpeellinen mutta sellainen, joka vetää maitohapoille jo ensimmäisten 50 sivun aikana. Arvelen, että ellei henkilö jaksa 500 sivua sellaista tarinaa, hänen ei pidä ryhtyä tohtoriksi.

Minulla on itselläni tutkintoja ja dosentuureja vaikka toisille jakaa. Jos ilmaantuisin Tietokone työvälineenä I -luennolle, heittäisivät varmasti minut ulos. Vuosi sitten ja kaksi vuotta sitten päätin pakottaa yhden oppilaani opettamaan vain minulle ohjelmointikieltä kesän ajan ja olin ajatellut suorittaa tehtävät ja tehdä harjoitukset. Opettajaehdokkaat ja kollegani riitautuivat kuitenkin verisesti henkilökohtaisen kurssini oppisisällöstä. Joku oli sitä mieltä, että Java on OK, toinen sanoi että ei kun Pearl ja kolmas oli sen vakaumuksen vallassa, että vain Lisp on tie tajunnan laajentumiseen. Taustalta joku huuteli, että klassisen ohjelmoinnin ohella olisi harjoiteltava oliosuuntautunut ohjelmointi.

Maaliskuussa muuten ilmestyy ensimmäinen kirja informaatioteollisuuden oikeudellisissa haasteissa, joissa kirjoittaja todella tietää, mistä kirjoittaa - Olli Pitkänen väittelee tohtoriksi Otaniemessä. Hän on tekniikan lisensiaatti tietotekniikasta ja on myös oikeustieteen kandidaatti.

Minulla ei ole varaa solvata "poikia", juristi-oppilaitani, jotka ovat nörttien heimoa ja sukua. Oppiminen ja opiskeleminen ovat kuitenkin eri asioita. Herkko lukee filosofian maisterin tutkintoa tietotekniikasta juristin tutkintonsa päälle. Se on mielestäni oivallinen hanke.

Mutta minä epäilen. että en tule koskaan oppimaan LaTeXia.

Kuten muinoinen päämieheni (asiakkaani) Arvo Salo asian ilmaisi, tie helvettiin on päätetty hyvillä kiveksillä.