Sivun näyttöjä yhteensä

14. tammikuuta 2006

Sävelmäkone

Encyclopaedia Britannican vuoden 1911 laitoksessa mainitaan artikkelin "Ubiquitous computing" yhteydessä Monteverdin algoritmi. Johann Sebastian Bach käytti sitä Köthenin ja Weimarin kaudellaan hyväkseen mutta kehitti Leipzigin vuosinaan osittain Simon Maimonideen ja muiden kabbalan tuntijoiden tutkimuksiin nojautuen algoritmista edistyneemmät versiot, jotka ovat kuitenkin kadonneet. Tutkijat epäilevät silti, että Die Kunst der Fugen BWV 1080 Canon Per Augmentationem in Contractu Motu nuottien lukuvastaavuuksien pariteettisumma voisi johtaa tutkijat takaisin jäljille. Katso tästä lähemmin Taruskin, The Oxford History of Western Music, Vol. I-VI (2005)

Laskennallisiin menetelmiin perustuva melodioiden kehittäminen, johon kaksi- ja kolmiäänisten inventioiden nimikin viittaa, auttoi sitten Charles Babbagea viimeistelemään sävelmäkoneensa (ks. kuva). Hän syntyi samana vuonna W.A. Mozart kuoli (1791).

Sävelmäkoneen avulla G. Rossini pystyi sitten luomaan lukuisat oopperansa ehtymättömine melodioineen ja vetäytymään vanhuuden lepoon vain jonkin verran yli 30-vuotiaana, Wilhelm Tellin ja sen alkusoiton juhlittuna ja rutirikkaana säveltäjänä.

Sekä Verdi että Wagner saivat tilaisuuden käyttää konetta alkutuotannossaan mutta tulivat kumpikin tahollaan syystä tai toisesta siihen tulokseen, että kykenisivät omin neuvoin parempaan. Jälkimaailman tuomio on murskaava - verrattakoon vaikkapa Lentävää Hollantilaista Jumalten tuhoon. Sävelmäkoneen puuttuminen on korvin kuultavaa.

Puccinin ja Leoncavallon jälkeen kone on tiettävästi ollut Mussolinin hallussa ja S. Berlusconin määräyksestä sitä säilytetään nykyisin jalkapalloseura Juventuksen konttorin takahuoneessa. "Miksi myydä kansalle ensiluokkaista musiikkia, kun huonompikin käy kaupaksi", signore Berlusconin kerrotaan maininneen.

Babbagen Englantiin arkistoimat piirustukset joutuivat erään insinööritoimiston ansiosta Manchesterin yliopistossa tutkittaviksi, jolloin ne myös impelementoitiin ja Birminghamin yliopiston kognitiotieteen laitoksen ehdotuksesta toteutettiin tunnettu koe. Täysin tuntematon Liverpoolista oleva yhtye sai sävelmäkoneen määräajaksi käyttöönsä. Levyalbumin Abbey Road jälkeen kone romutettiin tekijänoikeusjärjestöjen vaatimuksesta. Etenkin amerikkalainen RIIA todisteli, että mainioiden melodioiden tuottaminen ei sovi "fair use" -käsitteen piiriin ja on lisäksi omiaan vaarantamaan luovien taiteilijoiden toimeentulon, estämään heitä saamasta kohtuullista korvausta taiteellisesta luomistyöstään. Asiaa pohdittiin Euroopan Yhteisöjen tekijänoikeusdirektiivin valmistelun yhteydessä, jolloin hyvien sävelmien julkinen esittäminen, näyttäminen, levittäminen ja muu käyttö julistettiin salaisella lisäpöytäkirjalla rangaistavaksi teoksi.

Jo sitä ennen John Lennon oli saanut surmansa epäselvissä oloissa.

Sävelmäkoneen uusimmista vaiheista ei ole tietoa. Monteverdin algoritmista on käytettävissä vain korruptoituneita versioita.

Teoreettisesta työstä mainittakoon Churchin - Turingin sävellettävyyssäännön todistus, jonka raskaasti kryptattu teksti on tiettävästi nykyisin ulkoistettu Intiaan.

Onnea Mikolle (fil. toht.) ja Kaisalla 14.1.2006!

4 kommenttia:

  1. Olikos tämä nyt se Kemppisen "F for Fake?"

    Et kuitenkaan ole ainut(?), joka "vihjaa", että Wagner olisi saattanut hyötyä tästä koneesta, ainakin mitä partituurin eri osien sävellystekniseen integriteettiin tulee.

    Annettakoon kyseenalaiseksi esimerkiksi Adornon kritiikki, joka perustelee hienojakoisemmin sen Nietzschen ajatuksen, että Wagner oli lähinnä suuriin tehovaikutelmiin pyrkivä minatyristi - ei lopultakaan suurten linjojen mies kuten monesti ajatellaan.

    Mutta kuinka ollakaan - itse asiassa tuo Nietzschen kritiikki osuu häntä omaan nilkkaan(!), eli - Nietzschen pitänee perua se, mikäli mielii saada harteilleen länsimaisen filosofian murskaajan Prometheus-viitan.

    Siten siis Wagner puolestaan saisi harteilleen länsimaisen musiikkiteatterin - tuon yhtenäistaideteoksen eli kreikkalaisen tragedian elvyttäjän manttelin.

    Melko isoja "kaapuja" noin "pienten" nerojen (Wagner n.167cm ja Nietzsche 171cm) (kannettaviksi...

    VastaaPoista
  2. Pakko viitata Lauri Gröhnin hengentuotteeseen, Synestesiaan. Kaukana Mozartista ja jonkin matkaa Beatleseistakin, mutta melko vaikea erottaa modernista klassisesta...

    Ja onhan vastaavia kokeiluja tehty myös tekstin tuottamisessa, taannoin aiheutti pienen kohun kun kolmen MIT:n opiskelijan kontekstivapailla kieliopeilla automaattisesti tuotettu höpöteksti hyväksyttiin Ö-luokan "tieteelliseen" konferenssiin.

    VastaaPoista
  3. Tuntuu olevan vaikea vetää lukijoita höplästä. Kukaties mielessäni olivat Borgesin "Hiekan kirja" ja "Tlön, Uqbar ja Tertius Orbis". Viimeksi mainitussa kerrotaan tietosanakirjasta, jonka lukemattomat oppineet ovat salaa kirjittaneet. Siinä kuvataan yksityiskohtaisen tarkasti Uqbar, keksitty maailma jota ei ole olemassa, sen kansat, kielet, kulttuurit, eläimet, kasvit ja - matematiikka.

    Ajattelin nöyrimmin luonnostella Uqbarin tietojenkäsittelytieteen historiaa.

    Jos kuka ei tunne Borges-vainajaa, varautukoon huimaaviin hetkiin. Suosikkini on "Kuolematlon", jossa roomalainen sadanpäämies kysyy hyvin vanhalta mieheltä, tunteeko tämä Iliaan ja Odysseian ja saa vastaukseksi:
    - Siitä on niin pitkä aika, kun kirjoitin ne. Se oli silloin, kun jumalat tulivat hulluiksi ja antoivat historian alkaa.

    VastaaPoista