Sivun näyttöjä yhteensä

11. tammikuuta 2006

Teoskynnys

Kuvassa on kynnyksellä teos, ja törkeä onkin. Poimin sen hyllystä siksi, että se koostuu yli puoliksi sitaateista. On hyvän tavan mukaista lainata ruokottomia vitsejä, jos kirjoittaa tuhatsivuisen tutkimuksen alapään huumorista. Kirja on muuten tahattoman humoristinen, koska kirjoittaja oli täysi tosikko ja lisäksi vanhan ajan psykoanalyytikko.

Kirjoitus, kuva, sävellys tai esine on suojattu teoksena, jos se ylittää teoskynnyksen.

Teoskynnys ylittyy, jos on tilastollisesti epätodennäköistä, että joku toinen ihminen olisi saanut aikaan olennaisesti saman tuloksen. Siksi vellinvalmistusohje ei ylitä teoskynnystä. (Ideat eivät ole lainkaan suojattuja, mutta sitä lisää myöhemmin.)

Tämä ei ole suojattu teos:"Terveisiä täältä Kanarialta. Ilmat ovat ihanat. Kunpa tekin olisitte täällä. T: Jukka."

Tämä on suojattu teos:"Terveisiä täältä Turun keskus- ja lääninvankilasta. Ilmat ovat ihanat. Kunpa tekin olisitte täällä. T:Jukka."

Kirjallisuudessa puhutaan yleensä omaperäisyyden vaatimuksesta. Mitä enemmän tätä originaliteettia on selvitelty, sitä sotkuisemmaksi asia on mennyt. Suositan probablistista mallia eli todennäköisyysarviota.

Piirustuksissa tikku-ukot eivät ole suojattuja eikä mielestäni myöskään hymiö (smiley), vaikka se on loistava oivallus. Alkeellinen kolmisointu-nelisointu -melodia ei ole välttämättä suojattu. "Koska meitä käsketään" on sama sävelmä kuin "Tuiki tuiki tähtönen" tai virsi "O Lamm Gottes unschuldig". Tai jos se olisi, niin "Satu meni saunaan" ei ole - duurikvintin skaala ylös alas eikä mainittavaa rytmitystä. Muun muassa Toivo Kuulan käyttämä Lampaanpolska tunnetaan eri nimillä eri puolilla Eurooppaa ja on merkitty nuoteiksi Provencessa 1200-luvulla.

Kanto ei ole suojattu teos, mutta jos Tapper toi kannon taidenäyttelyyn, se oli suojattu teos. Kysymys ei ole siitä, mitä jokin "on", vaan millaisena jotakin pidetään. Suhtaudumme nykyisin innostuneesti luonnonesineiden tai käyttöesineiden sisällyttämisen kuvataiteisiin. Kun dadaisti Marcel Duchamp toi kamaa keittiöstä ja kylppäristä galleriaan sata vuotta sitten, sitä pidettiin skandaalina. Pitämykset ovat muuttuneet.

Teoskynnystä miettiessä on hyvä toimia samoin kuin sitaateista puhuttaessa. Ei pidä olla eksoottinen. Taitava keskustelija keksii aina päättömiä esimerkkejä - esimerkiksi sen aikoinaan julkaistun runokokoelman, jossa ei ollut muuta kuin valkoisia, painamattomia sivuja. Unohdetaan eksotiikka. Unohdetaan musiikin aleatoriikka. Taiteen ja ihmisen ilmaisun alituinen pyrkimys on rikkoa rajoja. Sitä mukaa kuin lainsäätäjät ja juristit ahkeroivat, aitaa kaatuu ja tanner jyskää.

Kommentoijat kysyivät jo valokuvasta ja vastasin jo itsekin ihmetteleväni, miksi reprokuvausta ei pidetä valokuvaamisena. Siis tätä kirjapainotekniikkaan kuuluvaa työvaihetta.

Valokuva on kuitenkin vaikea esimerkki. Tekijänoikeuslain 1 §:ssä mainitaan valokuvateos ja 49a §:ssä valokuva. Ne ovat eri asioita. Valokuvateos on suojattu samoin kuin muutkin teokset eli 70 vuotta tekijän kulinvuodesta, mutta valokuva 50 vuotta kuvan ottamisesta.

Olin kirjoittamassa tuotakin lainmuutosta, mutta en kuolemaksenikaan muista, mitä oikeastaan tarkoitimme. Ainakaan meillä ei ollut aavistustakaan digitaalisen kuvauksen vallankumouksellista vaikutuksista. Tarkoitimme mm. valvontakameroiden kuvia, mutta en muista, miksi niitä olisi suojattava. Tuon pykälän mukaan kuitenkin mekaanisinkin kuva saa suojan puolen vuosisadan ajaksi.

Valokuvateoksen ja valokuvan erosta ei ole ennakkopäätöstä. Jos sellainen juttu tulisi, luulen että korkein oikeus menisi pöydän alle piiloon. Tai sitten sieppaisi eron niin kuin taikuri kanin hatusta. Siitähän nimittäin ei pääse yli eikä ympäri, että jos J. Komulainen ottaa kuvan Lauttasaaren rannasta, tuloksena on varmasti hyvä valokuva ja siis valokuvateos. Jos minä otan samassa tilanteessa mahdollisimman samanlaisen kuvan samoilta jalansijoita, syntyy toinen teos, jonka tekijä olen minä.

Tämän takia kirjoitin edellä tilastollisesta todennäköisyydestä. Kuvia on ehkä vaikea, kenties mahdoton erottaa toisistaan, mutta kuvani ei ole plagiaatti, koska Komulaisella ei ole tekijänoikeutta kohteeseen (kuvan aiheeseen ja rajaukseen), vaan toteutukseen. Jos minä nyt pääsin plokkaamaan hänen kohteensa, niin se oli sattuma ja epätodennäköinen sattuma.

Valokuvaamisen erikoisluonne tekee onnistuneen prujun mahdolliseksi. En usko että moni onnistuisi imitoimaan toisen kirjoitustyyliä, sävellystapaa tai siveltimen jälkeä. - Vaikka on sitä tehty. Kyllä mestariväärentäjä voisi onnistua maalaamaan ennennäkemättömän Edelfeltin tai Gallen-Kallelan eli "taideväärennöksen" ilman esikuvaa. (Tiedän että tästä ajatuksesta on kirjoitettu kirjoja ja tehty ainakin yksi hieno elokuva.) Lopputulos ei olisi tekijänoikeusrikos. Jos sellaisen taulun myisi pokkana hyvään hintaan, teko olisi petos.

Eipä silti. Kerran esittelin tapauksen, jossa teos oikeasti "varastettiin". Se löytyy kokoelmista (Kemppinen, Immateriaalioikeudellisia oikeustapauksia - "Pettäjän tie" KKO 1977 II 78). Verkossa ei taida olla tapausselostetta.

Vanki oli rangaistusta kärsiessään säveltänyt ja sanoittanut tangon "Pettäjän tie" ja esitti sitä sellikaverilleen. Tämä vapautui ja kävi ilmoittautumassa Teostoon tekijäksi ja muistaakseni pistäytyi laulamassa jutun Toivo Kärjelle Musiikki-Fazerilla. Tuottaja nuotinsi ja sovitti kappaleen, joka levytettiin, ja väärä mies alkoi saada rahaa. Teos on hemmetin hyvä. Oikeudenkäynnissä tämä todellinen säveltäjä ja sanoittaja pystyi todistamaan kuulustuttamalla erilaisia rosvoja ja vartijoita, että hän se oli lauluntekijä kun taas tämä tekijäksi ilmoittautunut ei ollut musiikkimiehiä.

Tämä oli loppukevennys ihan niin kuin televisiouutisissa. Teoskynnyksen kannalta asiassa ei ole mitään mielenkiintoista, mutta kun tuosta musiikin varastamisesta on puhuttu niin paljon pötyä, niin tulkoon nyt mainituksi tämä ainoa tuntemani tapaus, jossa teos todella varastettiin tai anastettiin tekijältä. Teko oli vanhan lain mukaan muistaakseni väärennys (teostoilmoitus).

Mutta: lottokuponki ei ole kirjallinen teos. Kartta on, koska laki sanoo niin, mutta päätiet ja pari nähtävyyttä esittävä kartake eli karttaluonnos ei ole. Matemaattinen, kemiallinen tai muu kaava ei ole suojattu teos; nytkään puhe ei ole teoskynnyksestä, vaan siitä, että kaava ei kuvaa omaperäisesti. No, nyt se sana kuitenkin tuli. Luonnontieteissä, tietotekniikassa ja esimerkiksi nuotintamisessa pyritään käyttämään tiukasti määriteltyä ilmaisua, jossa ei ole tippaakaan henkilökohtaista liikkumavaraa. Näin on, vaikka kaava ratkaisisi merkittävän osan maailmankaikkeuden arvoituksista.

Tekijänoikeus paistaa viisaille ja tyhmille. Niin sanotun sisällön hyvyys tai huonous ei tunnu missään. Hupsun tarinoima houre on yhtä suojattu kuin näytelmäkirjailijan huipputeos, jota katsoessa yksikään silmä ei jää kuivaksi.

13 kommenttia:

  1. Vielä jauhamista valokuvista. Olen kirjoittamassa artikkelia, johon tulee valokuvia. Osa on itse otettuja, osa on ulkomaalaisessa museossa yli 50 vuotta sitten henkilökunnan toimesta otettuja. Olen ymmärtänyt, että omiani saan käyttää ihan miten huvittaa, entä niitä museon kuvia?

    Lisäksi laittaisin mielelläni kuvan tekijänoikeutensa jo vuosisatoja sitten menettäneestä teoksesta, joka on museokokoelmassa. Yhdestä v 2003 julkaistusta artikkelista löytyy omaa versiotani parempi versio samasta kuvasta. Voiko käyttää tätä parempaa versiota kysymättä lupaa keneltäkään (kirjoittajalta tai museolta)?

    VastaaPoista
  2. Kirjoitit: "Teoskynnys ylittyy, jos on tilastollisesti epätodennäköistä, että joku toinen ihminen olisi saanut aikaan olennaisesti saman tuloksen."

    Tämä on yksi teoksellisuuden raja, jota olen ehtinyt hieman pyöritellä omassakin blogissani. Mutta mielestäni on toinenkin raja: teoskynnys ylittyy vasta, jos teoksen tekemisen merkittävä motivaatio on ollut tekijänoikeuden suoma mahdollisuus ansaita teoksella kunniaa ja rahaa. Mikäli teos saa suojan, joka ei hyödytä teoksen tekijää, on menetys yhteiskunnalle jos työ jää sen suojan vuoksi pois julkisesta käytöstä.

    Eli jos jokin työ tehdään joka tapauksessa, niin mielestäni on kyseenalaista pitäisikö sille myöntää tekijänoikeutta. Esimerkiksi jos lääkäri ottaa potilaastaan röntgenkuvan tehdäkseen diagnoosin, niin se ei mielestäni ansaitse valokuvateoksille myönnettävää suojaa. Tai koska mainoksen ensisijainen tarkoitus on houkutella asiakkaita, ei itse mainos tarvitse tekijänoikeussuojaa tullakseen tehdyksi. Ja mikä kauheinta teitä juristeja ajatellen: sama logiikka pätee myös juridisiin sopimusteksteihin! Lisää esimerkkejä löytyy paljon.

    VastaaPoista
  3. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Tässä tuo Leevi Lehdonkin mainitsema John Fogerty v. Fantasy - plagiaatti-/copyright-oikeudenkäynti tiivistetysti esitettynä.

    Ei kai tällainen linkin kopiointi, jossa lähdelinkki kyllä näkyy, ole rikos?

    *
    Pragmaattista solipismia 6.11.05 otsikolla "John Fogerty live at the Federal Building - 1988."

    http://actuspurunen.blogspot.com/2005/11/john-fogerty-live-at-federal-building.html

    (Jutun lopusta löytyy myös jatkolinkki (osuvine lisälinkkeineen) aiheesta.)

    VastaaPoista
  5. Ad taia:

    Yli 50 vuotta ja museoista eli ainakin periaatteessa yleisön nähtävissä eli julkistettu - OK.

    Omia kuviaan saa käyttää, miten lystää, paitsi jos kuvass esiintyy suojattu teos (yksityisessä tilassa oleva taulu, veistos tai muu) tai toinen ihminen. Ihmisen kuvaaminen on sallittua mutta ei hänen yksityisyytensä loukkaaminen. Kirjoitan siitä erikseen. Esimerkki: lehdessä on juttu kurjasta säästä ja kuva, josta tunnistan itseni. OK. Lehdessä on toinen kuva, jossa puhutaan vanhuudenhöperyydestä, ja se kuva esittää minua. Ei OK.

    Ellei kuvan yhteydessä ole muuta mainintaa, tulkitsen, että se on annettu museosta kenen tahansa käytettäväksi eli saa käyttää. - Museon ja gallerian edun mukaista on markkinoida itseään levittämällä joitakin kuvia ilmaiseksi. Kaupalliella puolella sitä sanotaan mainonnaksi. Maksetaan siitä, että kuvia katsotaan tai käytetään.

    VastaaPoista
  6. Ad Cdessu:

    Olen pitkälle samaa mieltä. Röntgenkuva ja sydänfilmi ovat erittäin hyviä esimerkkejä.

    Yksi esimerkki olisi tämä keskustelumme tai blogini. Olemme molemmat eräissä asioissa kallispalkkaisia asiantuntijoita, mutta tässä levittelemme tietojamme ilmaiseksi. Se että tämä on ilmaista, näkyy asiayhteydestä.

    Väitän vastaan sanomalla, että motiivi ei ole yksi, vaan niitä voi olla monta ja ne voivat olla keskenään ristiriitaisia.

    Teekkarin harjoitustyö voi olla hänen mielestään kömpelö kokeilu mutta parin vuoden kuluttua se osoittautuukin elinkeinon lähteeksi.

    IRC, Linux ja moni muu asia lähtivät liikkeelle pienen porukan harrasteina, joiden taloudellista tai käytännöllistä merkitystä ei osattu ajatella.

    Tekijänoikeudessa "Because they are there" -perustelu (Mallory M. Everestille ja muille vuorille kiipeämisen syistä) on kyllä aivan aito.

    Osa taiteen tutkijoista on järjestelmällisesti sitä mieltä, että tekijän intentioilla eli tarkoitusperillä on korkeintaan toisarvoinen merkitys teoksen tulkinnassa. Klassisessa kirjallisuudessa on runsaasti esimerkkejä henkilöistä, jotka kirjoittivat vain vaimolleen kotiin - ja jäivät maailmanhistoriaan näillä kirjeillä.

    Juristien sopimustekstejä olen julkaissut itse ja parhaillaan on kaupoissa kaavakokoelma, jonka yksi tekijä on veljeni. Kaavat eli mallit on tarkoitettu kenen tahansa käytettäväksi. Mutta - olen joutunut tekemisiin tilanteen kanssa, jossa kilpaileva asiakirjakaavakokoelma oli toteutettu leikkaamalla ja liimaamalla vanhempi esikuva.

    Muuta tämä esimerkki muotoon "Perl + ohjelmoinnin alkeet". - Asia on jokseenkin tiukasti lukossa, mutta sen voi esittää usealla tavalla...

    VastaaPoista
  7. Ad Rauno - and Leevi Lehto

    Juristille Fogerty v. Fantasy on U.S. Supr.C:n prejudikaatti oikeudenkäyntikuluista.

    Tekijänoikeusjuttu ratkesi juryn päätöksellä District Courtissa eli alimmassa asteessa, eikä siinä ollut tietääkseni oikeudellisesti sen erikoisempaa. Mietittiin vain, plagiaatti vai ei. Sellaisia tapauksia on paljon myös Euroopassa.

    Tämä on lurputtelua blogissa niin että se siitä. Oppilaan opinnäytetyöstä vetäisisin viittaukset Fogertyyn yli.

    VastaaPoista
  8. Ad taika:

    Yli 50 vuotta ja museoista eli ainakin periaatteessa yleisön nähtävissä eli julkistettu - OK.

    Omia kuviaan saa käyttää, miten lystää, paitsi jos kuvass esiintyy suojattu teos (yksityisessä tilassa oleva taulu, veistos tai muu) tai toinen ihminen. Ihmisen kuvaaminen on sallittua mutta ei hänen yksityisyytensä loukkaaminen. Kirjoitan siitä erikseen. Esimerkki: lehdessä on juttu kurjasta säästä ja kuva, josta tunnistan itseni. OK. Lehdessä on toinen kuva, jossa puhutaan vanhuudenhöperyydestä, ja se kuva esittää minua. Ei OK.

    Ellei kuvan yhteydessä ole muuta mainintaa, tulkitsen, että se on annettu museosta kenen tahansa käytettäväksi eli saa käyttää. - Museon ja gallerian edun mukaista on markkinoida itseään levittämällä joitakin kuvia ilmaiseksi. Kaupalliella puolella sitä sanotaan mainonnaksi. Maksetaan siitä, että kuvia katsotaan tai käytetään.

    VastaaPoista
  9. Fogertysta vielä.

    (Please Mr. Kemppinen - älä naura itseäsi kipeäksi. Nyt kirjoittaa pateettinen maallikko, Fogerty-fani ja umpitollo filosofi - samassa persoonassa).

    Juridisesti kyse oli tietysti siitä, oliko J.F:n biisi plagiaatti Zaentzin omistamasta (J.F:n) biisistä vai ei, ja sitähän se nyt ei suinkaan ollut, kun edellytetään, että Fantasyn olisi pitänyt osoittaa myöhemmin julkaistu kappale täysin identtiseksi eikä ainoastaan samankaltaiseksi vertailtavan - aikaisemman - kappaleen kanssa.

    Mutta pointtini ei itse asiassa ollut tämä vaan kysymys siitä, missä määrin intellectual property-seikkojen kyseessä ollen taiteilijan yksittäinen (tässä tapauksessa toisen omistama) tuotos on erotettavissa hänen persoonallisesta tyylistään tai päinvastoin - missä määrin se EI ole erotettavissa siitä.

    Fogertyn oikeudenkäynnissä kiteytyy mielestäni jotain kauaskantoisempaa kuin pelkkä omistusoikeus copyrightina.

    Sen peruspointti lienee siinä, että singer/songwriterin yksittäisten kappaleitten ja hänen tyylinsä (persoonallisuutensa, joka on ikäänkuin luovuttamaton oikeus) erottaminen toisistaan on toki mahdollista, mutta viime kädessä tekijän ELI hänen tyylinsä ja hänen yksittäisten kappaleittensa suhde rinnastuu ikäänkuin vanhempien ja lasten suhteeseen.

    Zaentz oli (laillisesti..hmmm) kieroudella ja kavaluudella saanut Johnin allekirjoittamaan orjasopimuksen.
    Siten Zaentz riisti lapset luonnolliselta äidiltään/isältään, ja täten hänen lopulta 100%:nen omistusoikeutensa J.F:n kappaleisiin oli tekijän luonnollisten oikeuksien törkeää loukkaamista (vetäkää henkeä!).

    Minun puolestani Fogertya olisi aivan hyvin voinut pitää plagioijana - ja nimenomaan oman itsensä plagioijana!

    Mutta koska - minun logiikkani mukaan - tyyli ja persoonallisuus ovat erottamattomat - Fogerty ei ole plagioija käsitteen syvemmässä merkityksessä.

    Viittaan vielä kerran tekijän luovuttamattomiin oikeuksiin tyylinsä/persoonallisuutensa suhteen.

    Paradoksaalinen johtopäätökseni kiteytyykin seuraavasti.

    Jos J.F. oli plagioija, hän ei ollut sitä, mutta jos hän ei ollut plagioija, hän oli sitä.

    Äärimuodossaan tästä argumentaatiosta tosin seuraa mahdottomuus luovuttaa tai myydä toiselle yhtään mitään sellaista, joka on minun persoonallisuuttani, koska eihän persoonallisuuttaan voi myydä, ellei sitä sitten tulkita vapausoikeuksien myymiseksi.

    Mutta jos en voi myydä tuotoksiani eli omaa itseäni - mitä merkitystä on enää copyrighteillakaan?

    Tämä on ikäänkuin solipsistinen tulkinta aiheesta.

    *
    Viitaan tässä yhteydessä vielä aihetta tiukasti sivuavaan - mutta ihan eri perspektiivistä katsovaan - Leevi Lehdon mainioon juttuun James Joycesta ja "copywrigtismista" blogissaan The Finnish Ulysses, johon toivon mukaan saadaan joskus jatkoa...

    Entä mikä on minun argumenttini ja Leevin logiikan ero?

    Vastaus: Leevi luopuisi kaikista copyrighteista vaikka heti.
    Minun mielestäni niistä ei voi luopua, koska niitä ei ole olemassakaan...

    VastaaPoista
  10. Kirjoitit: "[..] motiivi [teoksen tekemiseen] ei ole yksi, vaan niitä voi olla monta [..]"

    Toki, sitä en omassa argumentissani pyrkinytkään kiistämään. IRCin, Linuxin ja monen muunkin vapaan ohjelmiston tärkeimpänä motiivina ei välttämättä ollut raha, vaan esimerkiksi halu ansaita kunniaa, mainetta ja arvostusta. Senkin suojelemisessa tekijänoikeus on paikallaan, koska monet lisenssit, myös ja varsinkin GPL, suojaavat tekijän osuutta maineen ansaitsemisessa.

    VastaaPoista
  11. Anteeksi vain, herra RR, mutta nuoleskelunne hovioikeudenneuvoksen nimeltä mainitsematonta ruumiinosaa kohtaan on saavuttamaisillaan tsehovilaiset mittasuhteet. (pun intended)

    VastaaPoista
  12. Anonymous Juha.

    I am perplexed. Please tell the "answer".
    At first glance the pun (?) is too curious to me.

    But I doubt it is only intended vulgarism (?)

    VastaaPoista
  13. Valokuvateoksen ja valokuvan välisestä eroa pohtiessa tulee mieleen myös elinkeinotoiminnan sivujuonne. Vuortaman ja Kerosuon kirjassa oli esimerkkinä turkulainen tapaus, jossa postikorttiin päätyi sillalta kuvattu Aurajoki. Muistaakseni oikeus tuolloin päätyi toteamaan, ettei taviksen ja ammattilaisen ottamissa kuvissa ollut eroa. Correct me if I'm wrong.

    Elinkeinotoiminnan sivujuonne kuitenkin tulee siitä, että ammattilainen kirjoittaisi tuollaisesta sillalta näpätystä aurajoesta kymppitonnin laskun. Voiko siis ammattimaisuus olla automaattinen peruste valokuvateoksen jyrkemmälle suojalle?

    VastaaPoista