Presidentit, murheet

Rytin muistilippusista ilmestyi kirja, josta on poimittu julkisuuteen merkintöjä Hitleristä. Ryti oli aikansa älykkäimpiä miehiä ja moraalinen jättiläinen. Hänen psykologinen ja sosiaalinen tajunsa oli sangen huono. Sitä nämäkin merkinnät kertovat. Samaa kertoo talvisodan ja jatkosodan jälkeisten asioiden juridisoiminen. Ei se ole juridiikkaa, että ihmiset tappavat toisiaan urakalla ja sadat tuhannet menettävät sekä kotinsa että kontunsa.

Kirjan aineisto perustuu joiltakin osin oikeusneuvoksen ja korkeimman oikeuden jäsenen Onni Petäyksen sotasyyllisyyskysymyksen tutkinnan yhteydessä keräämään aineistoon. Sellaiseen tehtävään Petäys joutui. Hän teki itsemurhan. Sotasyyllisyysoikeuden puheenjohtajana toimi virkansa puolesta korkeimman oikeuden presidentti Neovius, joka erosi virastaan, luultavasti tämän tehtävän takia. Häntä seurasi Möller ja sitten Paasikiven luottomies, oikeuskansleri, sotasyyllisyysjutun syyttäjä Toivo Tarjanne, joka oli hankkinut juristin kokemuksensa Korpivaaran autoliikkeen palveluksessa.

Petäys kuoli 17.3.1946 61-vuotiaana. En ole tietenkään nähnyt virallisia asiakirjoja, mutta kuolinsyyksi on tapana mainita itsemurha, silloin kun kuolinsyytä kysytään. Lähde: Harry Gudlberg, En domare ser tillbaka (Stockholm 1966).

Perimätiedon eli juorun mukaan, jonka minulle kertoi kolme korkeimman oikeuden jäsentä väitöskirjaa tehdessäni, Petäys tähtäsi KKO:n presidentiksi ja hänellä oli erittäin kyvykkäänä miehenä virkaan hyvät mahdollisuudet. Sotasyyllisten tutkinnan jälkeen hän joutui kylmän piirin sisään. Väitetään että puhevälit katkesivat ja tervehtiminen lopetettiin. Ja seuraus oli mikä oli. Petäyksen virkaura ei eronut tavanomaisesta: hovioikeudenneuvos, kihlakunnantuomari ja KKO:n jäsen vuodesta 1930.

Luulisin että edes Ohto Manninen ja Kauko Rumpunen eivät tunne tätä sotasyyllisyysasian taustaepisodia. - Erään valmistelevan paperin Paasikivelle tehnyt Eirik Hornborg selvisi suhteellisen vähällä, koska oli entinen jääkäri jaj tulinen patriootti. Tosin Hornborg kaatui saappaat jalassa Kekkkosen uudelleenvalintaa vastustaen 1961 ja oli kirjoittanut peiteromaanin kannoistaa julkaisemalla karoliini Armfeltista tutkimuksen.

Mutta Petäys ei saanut mitään armoa.

Luullakseni Petäyksen toiminta ja rooli tekevät entistä epäuskottavammaksi väitteen Kekkosen junailuista Zdanovin nimissä.

Luullakseni Petäyksen kohtalo ja Neoviuksen eroaminen löivät lukkoon Paasikiven ja Kekkosen suhtautumisen yleisiin tuomioistuimiin. Kekkonen löi 1970-luvun alussa tuomareita lujasti, ja tuomioistuinlaitos jäätyi kuin mammutti 1990-luvulle asti, jolloin Olavi Heinonen tuli presidentiksi KKO:n jäsenten enemmistön kannatuksella, joka mitattiin nyt paheksutussa koeäänestyksessä.

Meillä on Rytin ohella usean muunkin isänmaan miehen maine puhdistamatta. Nyt käsillä olevien lisäksi voisi miettiä tsaarinvallan loppuaikaa, jolloin myös rehellisesti maataan palvelemaan pyrkineet saivat "bobrikoffarin" leiman ja menettivät sitten virkansa ja muutamassa tapauksessa henkensä, kuten prokuraattori Soisalon-Soininen