Se vaikea ongelma on
julkisen ja yksityisen taloudellisen toiminnan rajapinta. Viimeksi tämä tuli
vastaan käytännön ongelmana Esko Rekolan muistelmateoksessa. Rekola kuuluu
näihin poikkeuksellisen eteviin henkilöihin, jotka ovat varsinaisesti politiikkaan
antautumatta hoitaneet erittäin merkittäviä tehtäviä. Rekola selvitti
erilaisten valtionyhtiöiden asemaa ja kehitti uusia käytäntöjä. Siellä oli
mietittävänä todella mutkikkaita rakenteita, kuten Valtion viljavarasto.
Tästä ja parista muusta
teoksesta pystyy lukemaan, miten myös Suomessa siirryttiin alamaisuudesta
kansalaisuuteen 1917 ja mitä sitten tapahtui.
Olisin nyt valmis
kyseenalaistamaan populismin käsitteen. Ilmiönä alhainen demagogia on niin
vanha, ettei pahakaan tyranni tullut toimeen ilman sitä. Munaisen Ateenan
kansankokouksissa se rehotti siinä määrin, että väittelyjen käänteitä tutkitaan
edelleen. Siihen toimeen esteetön ja halukas voi perehtyä esimerkiksi Sokrateen
oikeudenkäyntiin.
Xenofon näyttää kirjoittavan
Donald Trumpista ja Vladimir Putinista; ainakaan tiedossa ei ole parempaa
analyysiä johtajuudesta moraalisena johdonmukaisuutena.
Hänellä oli itsellään
hyvä koulutus filosofian opiskelijana ja ratsuväen upseerina. Ehkä ainoana
aikalaisistaan hän löysi sekä harvainvallan että kansanvallan heikot kohdat ja
käsitteli etevästi myös meritokratiaa eli eliitin valtaa.
Diogenes Laertes väittää,
että entinen palkkasoturi Sokrates pysäytti polulla nuoren Xenofonin ja kysyi
häneltä ensin, missä myydään hyviä tavaroita ja sitten, mistä saa hyviä
ihmisiä.
Tämä on nähty tyypillisenä
Sokrateen kikkailuna, josta Platon teki nii suuren numeron.
Xenofonin Anabasis eli Kymmenen
tuhannen paluu on ensimmäinen antiikin kreikkalainen kirja, jonka luin
alkukielellä. Taisin totta puhuen opetella kieltä ahkeroimalla Loebin
kaksikielisen laitoksen ja kieliopin parissa. Jollain kumman tavalla se on
kaiken proosatekstin ihanne, vaikka yleensä sen yläpuolelle korotetaan
Thukydideen selvitys Peloponnesolaissodista.
Joskus parikymmentä
vuotta sitten, kun Gadamer ja Habermas olivat saaneet kirjoitetuksi laajat
filosofiset tutkimuksensa kansalaisyhteiskunnasta, kansalaisyhteiskunta loppui.
Tämän nykyisen nimeksi
sopisi asiakasyhteiskunta. Viimeksi eilen eduskunnassa joku pohti äänestäjien ”kuluttajansuojaa”
perussuomalaisten myllerryksen johdosta.
Termin käyttö ei ollut
pelkkää tyhmyyttä. ”Kuluttaja” tarkoittaa täsmälleen samaa kuin asiakas,
ostaja. Kuluttajansuojalaki koskee yksityishenkilön oikeussuojaa markkinoilla.
Kansalaisyhteiskunnassa
äänten kaupitteleminen valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa arvioitiin
törkeäksi rikokseksi ja rikoslaki määräsi siitä rangaistuksen. Kymmenen vuotta
sitten Suomen poliittisia oloja väritti vaalirahakiista, joka johti
lainmuutoksiin.
Miten köyhä saa oikeutta,
ellei sitä voi ostaa äänestämällä?
Kun äänten myyminen oli
kielletty, vaihtokauppa tuli tavaksi. Me annamme teille kannatuksemme sitä
vastaan että te toimitatte meille siltoja, siltarumpuja ja tarvittavaa
rahallista tukea.
Edelleen on hiukan
epäsuosittua selvitellä, oliko 30-luvun liikehdintä isänmaan miesten hanke vai
esimerkiksi metsäteollisuuden ja parin pankin, ja vastaavasti minkä aatteen
miehiä ja naisia olivat kommunistien aatteen miehet ja naiset.
Tällä hetkellä ainoat
aatteiden edustajat oat vihreät ja perussuomalaiset. Ovatko he kuitenkin aatteiden
tukkukauppiaita tai jotain muuta, sitä joutuu miettimään.
Kun kerran puhuin pitkään
ja vilpittömästi vankileirilläkin koulutetun entisen punakaartilaisen kanssa,
tahdoin tietää, mitä se sitten oli se sosialismi, jos kaikki eivät olleet samaa
mieltä, että riitti kun työnnettiin herrat ja muuta upseerit pää edellä
avantoon.
”Rahan ja tavaran
tasaaminen”, oli vastaus.
Uudet Loebit ovat yleensä poikkeuksetta erinomaisia; vanhoissa laatuvaihtelua on enemmän. Loebien kanssa pitää olla hyvin tarkkana, ettei huijaa itseään kuvittelemaan, että lukee alkutekstiä, kun lukeekin salavihkaa, ehkä suorastaan tiedostamatta, englantia. Tämän sudenkuopan välttäminen vaatii tietenkin hyvää itsekuria. En ole tehnyt tarkkaa vertailua, mutta Pentti Saarikoski käänsi Odysseiaansa vähintään kohdittain Loebista eikä Homeroksen alkutekstistä.
VastaaPoistaMikähän se vihreiden aate on. Jokaiselle paljon ja kestävän kehityksen valhe vai??
VastaaPoistaMikähän se oikeiston aate on. Harvoille paljon, muille ei mitään ja valinnanvapauden valhe vai?
PoistaKyllähän se taas todentui kuinka lukeminen antaa sisältöä sanoihin elämäänkin.
VastaaPoistaTuostahan riittä tuhannen pillun päreiksi sanoivat ennen vanhaan miehet kun katselivat suurta petäjää. Näitä päreitähän käyttivät siihen aikaan naiset laudeliinoina eli vitukkeina.
Nyt on niin lämmin paiste, että lähden rantakuppiloihin virkistäytymhän.
"Olisin nyt valmis kyseenalaistamaan populismin käsitteen."
VastaaPoistaMonet käsitteet kärsivät inflaation runsaasti käytettynä.
Erilaiset kortit, rasismi-, natsi-, fasismi jne. Erään paikalla olleen mukaan vaalin hävinneen ja johtamisensa kylläkin lopettaneen puoluejohtajan ensi tokaisu olisi ollut: "natsit ottivat vallan".
Arvoa ja arvopohjaa on käytetty huomattavan taajasti. Pari puoluejohtajaa ei huomannut tilanteen komisuutta. Entinen tv-toimittaja osoitti vitsin leikkaamalla videosta muun osan pois ja jättämällä vain arvopohjavirkkeet.
Itselleni tuli tästä komediasta mieleeni Arvo vaan Karstulasta, joka tapasi soitella Keski-Suomen radioon. Hänellä tapasi olla milloin tekohampaat milloin mopo kadoksissa.
Kun seuraavan kerran tapaamme Laukon torilla pidän varmuuden vuoksi kädet taskussa, ettei edes sattumalta paikalla oleva nuori poliitikko säikähdä ja näe "kauhut kaikkialla".
Kuvassa Ilkka Niiniluoto.
VastaaPoistaNiiniluoto on nimetty yhdeksi ehdokkaaksi sadasta vuosisadan kulttuuripersoonaksi eräissä lehdissä olleessa äänestyksessä. (Vuosisadalla tarkoitettiin kai itsenäisyyden aikaa.) Toivon että blogisti näkee ehdokasluettelon ja ottaa siihen kantaa: ketä poistaisi ja ketä tilalle. JIR.
PoistaPerussuomalaisten pilkkomisen seuraavassa vaiheessa on tärkeää sijoittaa merkittäviksi arvioidut aluejohtajat työorganisaatioiden ylhäältä ja alhaalta sidotuiksi pikkupäälliköiksi riittävän etäälle nykyiseltä toimialueeltaan. Menettely on siis sama kuin 70-luvulla kommunisteja sidottaessa.
VastaaPoista"Proosatekstin ihanteesta" (Xenofon tai Thukydides) lisäisin hieman: Thukydides on ihanne nimenomaan historiankirjoittajana, ei niinkään proosansa ansiosta. Itse asiassa hänen tekstinsä on perin vaikeaa, jotenkin väkisin tehtyä. Xenofon on helpompi lukea.
VastaaPoistaTätä mieltä oli Holger Thesleff, jolle tentin muutaman muutaman kymmenen sivua Peloponnesolaissotaa Kreikan kirjallisuuden cumuun joskus 70-luvulla. Tentti meni hyvin, mutta muistan, että sen eteen piti tehdä paljon normaalia enemmän työtä.
Oliver Stonen dokumentin mukaan Jeltsin halusi Putinin seuraajakseen. Paikka oli tuulinen ja hän empi. Perheen kohtalo huolestutti. Nyt Venäjän kansa on hänen perheensä ja enemmistö pitää häntä edelleen parhaana vaihtoehtona. Voi kai sanoa, että hän on onnistunut tehtävässään. Valinta ei toki ole ollut kovin demokraattinen. Donald Quijote puolestaan aisti kansan tunnot ja lähti taisteluun tuulimyllyjä vastaan ja voitti! Tai taistelu taitaa olla kesken, mutta vaarana on, että hän joukkoineen sohii Washigtonin korttitalon nurin. Nähtävästi kaukaa näkee tarkemmin. Putin lupasi myöntää Comeylle oleskeluluvan kuten Snowdenille, jos vainoa ilmenee. Hehän syyllistyivät tietovuodoissaan samaan rikkomukseen. Heh heh
VastaaPoistaMuuan amerikansuomalainen, jota suomen arkikielen rappio ei ollut tavoittanut muutamaan vuosikymmeneen, vastasi kysymykseen, mitä on sosialismi: Yhteiskunnallinen omistusoikeus, tietenkin.
VastaaPoistaHelppoa kuin heinänteko, kirjaimellisesti. Joku voisi tietenkin huomauttaa siitä, kuinka monenlaista osuustoimintaa, valtionomistusta ja kunnallista palvelua maailmaan mahtuu.
Voi herran pieksut, sanon minä siihen. Tämä joku luulee varmaan tietävänsä kovin täsmällisesti, mitä sitten merkitsevät vaikka liberalismi tai demokratia.
vuorela, tampere
Agree. Otetaanpa melkein mikä tahansa yleisessä käytössä oleva termi ja pannaan kansalainen määrittelemään se. Ei synny mitään kelvollista. Eksaktin kielen puutteesta seuraa sumeaa viestintää ja toisten ohi puhumista.
PoistaSuomessa elämme kansalaisyhteiskunnan jälkeen kuluttajayhteiskuntaa, alkaen joskus 1960-luvulla, jolloin suomalaisten elintaso oli päässyt jo aika korkeaksi. Kaikilla lienee ollut muistini mukaan ruokaa riittävästi eikä leipäjonoja ollut. Silloinhan postikin jaettiin pari kertaa päivässä jämptisti ja junatkin kulkivat useaan paikaan aika täsmällisesti. Nyt meillä ei ole sellaiseen ylellisyyteen enää varaa.
VastaaPoistaNyt tarvitaan idiootteja joiden päätehtävä on olla pankkien kettingissä tiukasti kiinni, nauttia mainoksista kaikissa medioissa jotta osaavat kuluttaa, joka on siis elämäntehtävä. Kaiken on oltava trendikästä ja kolme vuotta vanha on ällöä. Omaa ajattelua ei hyväksytä eikä sihen kannusteta. Televisio ja muut viihdykkeet, mukaanlukien kilpaurheilu pitävät turhat ajatukset poissa nupista.
Nykyään postit jaetaan muutaman sekunnin viiveellä ympäri vuorokauden. Sellaisesta ylellisyydestä ei 60-luvulla ollut tietoakaan.
PoistaKuluttaminen ja pankkien kettingissä kiinni oleminen on hyvin pitkälle oma valintasi.
Tuo väitteesi, ettei omaa ajattelua hyväksytä ja siihen ei kannusteta, on lähtökohdiltaan outo... Onko se omaa muka omaa ajattelua, joka syntyisi ylhäältä ohjattuna, että ajattelepas nyt omaperäisesti.
Lisäksi en usko siihen ollenkaan. Nykyään on vapaammat mahdollisuudet kuin koskaan ajatella Suomessa niin kuin haluaa, ja vielä toteuttaakin elämäänsä sen mukaan. Kaikki eväät siihen on vapaasti saatavilla. Se, että suurin osa ihmisistä ei halua ajatella elämäänsä toisin kuin muut, eikä elää elämäänsä vaikeimman kautta, on sekin vapautta.
Televisio on viihdykkenä jo melkein mennyttä aikaa...
Halusit sitten todistaa edellisen Anonyymin osuneen ihan oikeaan (se piski...)
PoistaAsiakasyhteiskunta on aina oikeassa.
VastaaPoista