Jo on työmarkkinat

Viisas henkilö toisti radiossa, ettei Suomen ja Ruotsin taloudellisia oloja ja siis elintasoa voi verrata toisiinsa, koska maanomistuksen historiassa on niin suuria oloja.

Suomi toteutti monta maareformia, joista tärkein oli laki eräiden vuokra-alueiden lunastamisesta ja melkein yhtä tärkeä maanhintalaki. Edellinen oli ensimmäinen, jälkimmäinen toisen maailmansodan jälkeen. Välissä oli muuta asutustoimintaa.

Molemmat tuottivat ennen pitkää elinkelvottomia tiloja ja keskustapuolueen. On vähän villiä, että tällaisessa maassa agraaripuolue on niin suuri. Se on harvinaista mutta toisaalta ”asfalttimaalaisliittolaiset” voi olla järjestelmän vakauden yksi syy.

Muutamat eiliset kommentoijat painottivat asioita toisin kuin minä. Luulen että olemme silti suunnilleen samaa mieltä. Asioita voi tarkastella vähävaraisen kansanosan näkökulmasta ja keskeisesti tulonsiirtoihin perustuvan hyvinvointivaltion näkökulmasta.

Jälkimmäiseen sisältyy kunnollinen, maksuton oppivelvollisuuskoulu ja maksuton ammattiin kouluttaminen ja korkeakoulut, sekä terveydenhoito. Jotkut palvelut eivät tule heti mieleen. Tiet, sillat; myös rautatiet on tarkoitettu tuottamaan tappiota. Samoin poliisi ja armeija.

Muutama oikaisi muistuttaakseen ammatillisen järjestäytymisen tärkeydestä. Sitä sopii palauttaa mieleen.

Vakuutuin tästä hyvin kauan sitten. Ison Britannian ja Yhdysvaltojen tiet poikkesivat toisistaan jännittävästi. Jopa Villi länsi ja Pinkertonin etsivätoimisto liittyvät hyvin läheisesti liian radikaaleina pidettyjen kurittamiseen. USA:ssa yhdistävä ajatus oli: varastetaan intiaaneilta. Hanke oli suosittu, eikä nykyinenkään viihteen seuraaja aina muista, kenen mailla ja miksi ne vankkurit vierivät länteen. Yhtä vähän muistetaan ympäristökatastrofia, yliviljelyn aiheuttamaa pintamaan menetetyistä Keski-Lännessä (”Vihan hedelmät”) ja orjina pidettyjen työläisten, etenkin kiinalaisten, japanilaisten ja meksikolaista hyväksikäyttöä. San Franciscon satamassa ammuttiin varmuuden vuoksi myös valoihoisia lakkolaisia.

Kaikkien aikojen radikaaleimpia ajatuksia oli se poliittinen suuntaus, jota ihmeellisesti nimitettiin konservatiiviseksi. Viisaus mahtui muutamaan sanaan: ei tehdä mitään. Tausta-ajatus, siis se että asiat kulkisivat omalla painollaa parempaa suuntaan, torjuttiin usein sekä periaatteena että käytännössä, mutta etenkin USA:ssa rahavalta ja poliittinen valta kietoutuivat pahasti yhteen. Amerikkalaiset eivät edelleenkään muistele mielellään, että sisällissota aiheutui tehtaiden sodasta puuvilla- ja tupakkaviljelmiä vastaan eli pääoman ja työn taistelusta. Pääoma voitti.

Suomessa on viimeksi kuluneet 20 vuotta kehuttu sellaista politiikkaa, että rahamiehet hoitavat tuottavan toiminnan ja valtio tappiollisen. Jotkut ovat kummastelleet, että kuinkas siinä sitten kävi niin, että rikkaat rikastuivat ja valtio velkaatui.

”Rehellinen työ” kuulostaa edelleen hienolta. Sata kertaa olen joutunut vastaamaan kysymykseen, miksi vangit istuva laiskoina laitoksissa. Vastaukseni on herättänyt epäilyjä. Erinäisten soiden kuivattamisen jälkeen ei löydy mutööb ”rehellistä työtä”, johon kouluttamattomat ja ehkä nurjamieliset vangit voitaisiin laittaa. Työllisyystöitäkään ei enää ole, koska maanteitä ja rautateitä varten sepeliä ei hakata käsin eikä lykätä kärryillä.

Suuri kasvun kiihotin olisi entisen tapainen sota. Pommitettaisiin kaikki maan tasalle, niin aluksi riittäisi raivaushommia. Amerikkalaisilla kenraaleilla oli ihmettelemistä 1945, kun Morgenthaun suunnitelma kaatui eikä Saksaa jaettukaan pikkuruisiksi maatalousalueiksi. Muun muassa omat amerikkalaiset maanviljelijät olivat vastaan.

Sekä länsiliittoutuneet että Neuvostoliitto saivat karvaan opetuksen. Nykyaikana sodan häviää voittaja. Amerikkalaiset joutuivat aloittamaa hyvin laajan huoltotoiminnan pelkästään pitääkseen miehityssotilaansa kaukana tappavista kulkutaudeista. Neuvostoliitto huomasi surukseen, miten vähän rehellistä ryöstettävää valloitusmaissa oli.

Saksan talousihme rakennettiin aivan uudenlaisen ammatillisen järjestäytymisen perustukselle. Ranskan elpymisen hitaus johtui kommunistien hallitsevan ay-liikkeen jatkuvista typeryyksistä.

Yhdistyminen oli ollut Natsi-Saksan ja Italian kompastuskivi. Molemmat olivat esitelleet uuden ja ”paremman” järjestelmän, joka ei toiminut.

Hyvinvointivaltion kehitti Englanti, ei niinkään Ruotsi. Tilanne oli kova. Yhden pitkän talven koko maa paleli, koska hiilikaivoksilla oli lakko. Lakkolaiset voittivat. Palkat paranivat. Rikkaat verotettiin henkihieveriin, mutta perussyy oli symbolinen.

Puhe työntekijöiden palkoista on yksi asia ja puhe heidän verotuksestaan on toinen asia.

Rahanhaltijoiden ja ay-liikkeen puolella on nykyisin sama ongelma. Liian monella on omakin etu kysymyksessä ja siten hyvältä tuntuva syy vastustaa muutoksia. Muutoksia on saatava aikaan, koska nämä nykyiset rakenteet ovat nousevan tehdasteollisuuden ajalta.

Tarkoitukseni on hyökkäillä työehtosopimuslakia vastaan. Laki on vuodelta 1946. Vaikka se on lyhyt ja epäselvä, kyllä siinä näkyvät säätämisen ajankohdan jäljet.

Tarkoitukseni on myös hyökkäillä palkkatyön käsitettä vastaan. Työ on välttämätöntä ja kunnioitettavaa. Mutta jotain mätää on maassa jossa puhutaan ja kirjoitetaan enemmän alaikäisten naishenkilöiden rintarauhasia ympäröivästä sidekudoksesta kuin työn muuttumisesta.

Tarkoitukseni on toistella, että sotu-uudistus ja maakuntamalli eivät tule toimimaan. Kuten Arvo Salo -vainaja tapasi sanoa, tie taivaaseen on päällystetty hyvillä kiveksillä.