Sivun näyttöjä yhteensä

12. kesäkuuta 2017

Alku oppi autuuteen



Arvostamani kommentoija otti puolestaan kantaa siihen, onko suomalainen isänmaa ja kansallistunto ruotsalaista vai saksalaista perua.

Asia on ajankohtainen, kun mikkihiiri-isänmaallisuus on niin muotia.

Se on pikkuasia, että Helsingin romantiikka sivuutettiin vähällä ja hegeliläisyys kansalaisyhteiskunnan sisältävänä ajatusrakennelmana tuli tänne vasta Snellmanin palattua neljä vuotta kestäneiltä Ruotsin ja Saksan matkoiltaan. Oppi ei kuitenkaan saanut hallitsevien piirien suosiota, ja Snellman joutui muuttamaan pitkiksi ajoiksi Kuopioon.

Helsingin romantikko Runeberg oli julkaissut laajan runoelman kansanelämästä jo 1832, ”Hirvenhiihtäjät”, ja jo 1830 ”Saarijärven Paavon”, ja 1848 ”Vänrikki Stoolin tarinoiden” edellisen osan, huipentumanaan ”Maamme-laulu”, siis ”Vårt land”. Toisessa osassa 1860 oltiin niin pitkällä, että mukana oli ”Porilaisten marssi”, jossa hiukan yllättävästi esitellään maineikkaita veritöitä eri puolilla Eurooppaa suurvalta Ruotsin armeijassa.

Tästä tullaan eilisen kirjoituksen aukkoon, joka oli anteeksiantamaton.

Suomen kieli oli ruotsiksi kirjoittaneelle Snellmanille se suuri oivallus, keino jolla kansakunta luotiin.
Edellä luetellut Runebergin runot kirjoitettiin kaikki ruotsiksi. Runebergin suomen taito oli alkeellinen. Topelius oli ruotsinkielinen ja hänen laajasta tuotannostaan Juhani Aho sai suomentajana mainion työmaan.

Mutta 1830-luvun suuri tapaus oli alku-Kalevala. Ennen pitkää, Lönnrotin suosiollisella myötävaikutuksella, oltiin selvillä, kielellä ja siis kansalla oli mitä mahtavin menneisyys. Muinaisrunous tiedettiin jo aikaisemmin ja sitä kerättiin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura pani parastaan vuodesta 1832,

Pian kahdensadan vuoden jälkiviisaudella on vaikea ymmärtää, miten maan ruotsinkieliset toistelivat, ettei suomesta ole taiderunouteen eikä siis tieteenkään kieleksi. Väittely jatkui 100 vuotta. En usko, että nykyiset ruotsin kielen vihaajamme olisivat välttämättä edes selvillä tästä taustasta.
Jos joku asiaa epäilisi, Kalevala on Lönnrotin laajasta toimittamisesta ja lisäilystä huolimatta Suomen tähän mennessä suurin kansainvälinen saavutus ja lisäksi merkittävä innovaatio. Se, ei Paavo Nurmi eikä Talvisota, nosti Suomen kartalle.

Valitettavasti hiukan Kalevalan varjoon jäi yksi läntisen maailman parhaista runoteoksista, nimittäin ”Kanteletar”.

Se on tietysti oikeastaan antologia. Siitä puuttuu onneksi ”lyyrinen minä”, itseään puiva kirjoittaja, jollaiseen järkevä lukija kyllästyy kohtakin. Sellaisen sijaan on puhujina miehiä, naisia, poikia, tyttöjä ja myös itse Surma, joka hiihti suota myöten.

Tehdäänkin tälle kirjoitukselle näin, puhtaasti mainosmielessä, uusien lukijoiden tavoittelemiseksi, vanhojen mieleen muistuttelemiseksi. Ja tämä on omaansa odottavan naisen runo.


43. Kun mun kultani tulisi.


          Kun mun kultani tulisi,
          Armahani asteleisi,
          Tuntisin ma tuon tulosta,
          Arvoaisin astunnasta,
          Jos ois vielä virstan päässä,
          Tahikka kahen takana.
          Utuna ulos menisin,
          Savuna pihalle saisin,
          Kipunoina kiiättäisin,
          Liekkinä lehauttaisin;
          Vierten vierehen menisin,
          Supostellen suun etehen.
          Tok mie kättä käpseäisin,
          Vaikk' ois käärme kämmenellä;
          Tok mie suuta suikkajaisin,
          Vaikk' ois surma suun eessä;
          Tok mie kaulahan kapuisin,
          Vaikk' ois kalma kaulaluilla;
          Tok mie vierehen viruisin,
          Vaikk' ois vierus verta täynnä.
          Vaanp' ei ole kullallani,
          Ei ole suu suen veressä,
          Käet käärmehen talissa,
          Kaula kalman tarttumissa;
          Suu on rasvasta sulasta,
          Huulet kun hunajameestä,
          Käet kultaiset, koriat,
          Kaula kun kanervan varsi.



28 kommenttia:

  1. Finska litteratursällskapet perustetaan kokouksella 16.2.1831. Läsnä olivat herra lehtori Keckmanin tykönä Mag. Doc. Gadolin, Mafg. Doc. Gyldén, Akad. Adj. Ilmoni, Mag. Lille, Veterin. Lääk. Lindfors, Conrector Lindfors, Akad. Adj. Nordström, Mag. Doc. Rein, Mag. Ståhlberg, Mag. Ticklén ja allekirjoittanut (Elias Lönnrot). Lönnrot tiedustelee, millä kielellä protokollat olisi kirjoitettavat, ruotsinko, vai suomen, ja päätetään kirjoitettavan suomeksi. Päätös ei käytännössä pidä koska monet herroista eivät osaa tarpeeksi suomea.

    16.3.1861 ehdottaa dosentti Ahlqvist, että sällskapetin pöytäkirjat olisivat täst'edes pidettävä suomeksi, jos kohta keskustelu jolloin-kulloin tapahtuisi ruotsiksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muinoin joku 30v. oli ihan käypä tarkkailujakso; koko elämänrytmi oli toinen.

      Poista
    2. " Päätös ei käytännössä pidä koska monet herroista eivät osaa tarpeeksi suomea."

      Tätä en kyllä purematta niele. Uskoakseni kaikki yllämainitut herrat kyllä varmaankin osasivat käytännön "kyökkisuomea", jolla diskuteerattiin renki Matin ja piika Maijan kanssa. Probleemi oli pikemminkin siinä, että suomi ei tuolloin vielä ns. sivistyskieli, paitsi ehkä uskonnollisen sanaston puolesta sekä puutteellisesti lakisanaston. Tästä syystähän fennomaanien piti ankarimman jälkeen tekaista näitä oppitekoisia uudissanoja kuten valtio, tiede, taide, kirjallisuus jne., jotta suomeksi voitaisiin käydä ylevämpiä keskusteluja.

      Poista
  2. NAINEN sen on laulanut, lausunut! Lönrotti kai pallejaan raapustellen ylöhön kirjannut? Hyvä, että tuli talteen! Matkoilla olen ollut minäkin ja jo koht viiskyt vuotta kotiini palannut, omani tyjö!
    Herkin terv. pitkästä aikaa pekka s- to.

    VastaaPoista
  3. "Oppi ei kuitenkaan saanut hallitsevien piirien suosiota,"
    hmmm...
    historiallisen akronismin välttämiseksi mainittakoon että keisarillinen valtioinstituutio Suomessa ei innostunut mistään, eikä minkäänlaisista uusista ajatuksista tai muutospaineista.
    Siitä että Snellman joutui paitsioon ja syrjään periferiaan, lienee seurannut yksilön moraalinen romahdus - lähinnä insestisiltä haiskahtaneita naissuhteita ym. lohtua.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Snellmanin joutumista "syrjään" ei pidä liioitella. Hän oli Kuopiossa ala-alkeiskoulun eli myöhemmän keskikoulun rehtorina ja kuului paikkakunnan ehdottomaan eliittiin. Vähäisemmälle miehelle tämä olisi ollut uran huipennus, ei syrjäyttäminen. Lisäksi sama kohtalo, oppikoulun opettajaksi ryhtyminen, kohtasi lähes jokaista akateemista tutkijaa, joka jäi oman alansa professuurin täytössä toiseksi. Suomen matematiikan historia on täynnään entisiä dosenttina, jotka kuolivat vanhempina lehtorina. Snellmanista tuli suoraa päättää rehtori.

      Jakov Grotin yksityisluonteisista matkamuistelmista, joihin sisältyy käynti Snellmanin luona Kuopiossa, välittyy kuva elämäänsä aika tyytyväisestä miehestä. Muutenkin vaikuttaa siltä, että Kuopion aika oli Snellmanin elämän onnellisin ajanjakso: vaimo ja nuori perhe. Päihteiden käytöstä ja moraalisesta romahduksesta en ole kuullut. Olisiko sinulla näihin väittäisin jokin lähdekin?

      Poista
    2. Nuorikon kypsymistä täysikäiseksi siinä oli outasteltu. Siis ilmeinen alaikäiseen sekaantuminen muttei sukustrutsa, korjattakoon.

      Halla-aholaisia kiinnostaa yli 1000 v. sitten Arabianniemimaalla tapahtuneet vastaavat asiat muuan uskonnonperustajan toimesta. Omiakin ruotoja kaapissa.

      Poista
    3. Historiallisen anakronismin suhteen olisi ehkä syytä huomata, että "keisarillinen valtioinstituutio" eli Suomen suuriruhtimaanmaa oli elävä ja kehittyvä organismi. Nikolai I:n aikana se ei todellakaan uudistunut. Sen sijaan Aleksanteri II:n kausi oli ripeän rakennemuutoksen aikaa. Katastrofiin päättynyt Krimin sota oli osoittanut reformien tarpeen, ja keisari otti aiemmat oppositiomiehet viemään reformeja läpi. Syntyi vakaa hopeamarkka, joka sittemmin sidottiin kultaan, rakennettiin rautateitä ja kutsuttiin säänmöllisesti valtiopäivät myöntämään lisää veroja ja säätämään moderneja lakeja. Saatiin ulosottolaki, konkurssisääntö, osakeyhtiölaki, rikoslaki, asevelvollisuuslaki ja oikeustoimilaki. Vuosina 1867-1890 laskettiin lakiperusta, jonka turvin talouselämä eli suunnilleen 1960-luvulle.

      Mitään erityisen ihmeellistä näissä reformeissa ei ollut. Ne vastasivat yleistä länsimaista linjaa. Erikoista oli lähinnä se, että uudistuksia tehtiin aivan käsittämättömän köyhässä maassa. Suomi oli eräs Euroopan takapajuisimpia paikkoja, ja sen taloudelliset voimavarat heikot. Tämä merkitsi sitä, että valtion rooli investoijana, ulkomaisten lainojen ottajana ja infrastruktuurin rakentajana korostui. Monessa muussa vastaavanlaisessa paikassa hallitseva eliitti esti ne uudistukset, jotka Suomessa tehtiin.(Näin kävi Suomessakin myöhemmin. 1920-50-luvuilla Suomi pysyi monessa mielessä paikoillaan.) Suomen nousu sivistyskansaksi 1800-luvun jälkipuolella oli nimenomaan valtion ja sen aika edistyksellisen ja idealistisesti johdetun hallintokoneiston ansiota.

      Poista
  4. Tuota mikkihiiri-isänmaallisuuta voisit vähän avata.

    Suomessa kun ei oikein samaistuta Mikki Hiireen, tuohon amerikkalaisen positiivisen asenteen presentaatioon, tuon uudissanasi merkityskin saattaa olla vähän hakusessa.

    Tänään alkoi Teemalta Walt Disneytä käsittelevä dokumenttisarja, ja siinä käsiteltiin Mikki Hiiren alkuvaiheita. Hahmo oli Walt Disneyn alter ego, ja toisaalta suuren laman pohjassa syntynyt tulevaisuudenuskon ja pärjäämisen symboli. Mikki pärjää positiivisella asenteellaan.

    Meillä Suomessa kysytään ehkä nykyäänkin, oletko mies vai mikkihiiri.

    Georg Malmstenin Mikki-Hiiressä oli vielä sama positiivista touhuajaa kuin Disneyn alkuaikojen rascalissa. Nykypäivän Mikki Hiirestä tulee mnulle lähinnä mieleen Jyrki Katainen. Jostain syystä.

    Mikki Hiiren ja isänmaallisuuden yhdistän taas lähinnä Full Metal Jacketin loppukohtaukseen, jossa väsyneet amerikkalaissotilaat marssivat illalla majoituspaikalle laulaen Mickey Mouse Clubin tunnuslaulua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikki Hiiren sensuroidut sodanaikaiset suuret tarinat mm. Mikki Hiiri ja Natsisukellusvene on julkaistu myös suomeksi.

      Tulee mieleen, voisi olla joku Immo Kuutsa dopingihmemaassa.

      Poista
    2. Välillä hämmästyttää miten erilaiset sanavarastot ihmisillä on käytössään. Jotkut joita pitää aivan yleisesti tunnettuina ja merkitykseltään itsestään selviltä ovatkin joillekin ihan outoja ja tulkintayritykset menevät päin seiniä!
      Eihän etuliitteellä "mikkihiiri-" ole oikeastaan yhtään mitään tekemistä Walt Disneyn ja animaatioelokuvien ja Aku Ankka -lehden mainio sarjakuvahahmon kanssa, vaan se liittyy halpaan huonolaatuiseen Kiinassa tehtyyn muovikrääsään jollaisena Mikki Hiiri -tuotteet opittiin tuntemaan. Jotkut voivat muistaa rannekellot joissa Mikin kädet toimivat viisareina.

      Nykyistä mikkihiiri-isänmaallisuutta en edes halua lähteä sen enempää kuvailemaan, mutta kyllähän sen kaikki tuntevat.

      Poista
    3. Kerro nyt, ihan omin sanoin, mitä se mikkihiiri-isänmaallisuus on. Saattaisi itsellesikin selvittää mistä puhut. Ilmaus on minulle täysin outo, enkä usko, että sen kaikki muutkaan tuntevat.

      Poista
  5. August Schaumanin, Hufvudsadsbladetin perustajan ja maltillisen ruotsinmielisen, muistelmat ovat todella mielenkiintoista luettavaa. Niissä Schauman kuvaa 1890-luvun perspektiivistä, "miten kaikki tapahtui". Kirjasta käy oivallisesti ilmi, miten sivistyneistö heräsi 1830-luvulla tajuamaan oman suomalaisen kansalaisuutensa ja kuinka kansallisuusaate Schaumanin mielestä kehittyi ja löi itsensä läpi. Kirja löytyy Gutenberg-projektista.

    Schaumanin lukiessa tajuaa, miten onnellinen on. Ne suuret, epämääräiset unelmat, joita 1840-luvun nuoriso hautoi, ovat toteutuneet yli odotusten. Villit haaveet sivistyneistöstä kansakunnan palveluksessa ovat nyt todellisuutta ja tuhansien virkamiesten ja toimihenkilöiden arkipäiväistä työtä. Se työ, jota minäkin saan tehdä joka päivä, olisi ollut monelle Schaumanin aikalaiselle haaveiden täyttymys. Tämän kun muistaa, jaksaa itsekin paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitämme linkistä ja luemme mieltä kiinnittäen.

      Poista
    2. Miksi en ole tätä ennen tiennyt. Loistavaa aikalaishistoriaa ja hupaisasti kerrottuna.

      Poista
  6. "Valitettavasti hiukan Kalevalan varjoon jäi yksi läntisen maailman parhaista runoteoksista, nimittäin ”Kanteletar”."

    Tästä ei voi olla muuta kuin samaa mieltä professorin kanssa.

    Kanteletar oli jopa hyvin pitkälle ennustava:

    ...kyty kyynä kynnyksellä
    Nato nauloina ovella..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruosteisia on Nadon naulat, ruskeana myös sotalaivat. Ennen oli miehet rautaa, hiiohoi, ja ööh, tota noin.

      Poista
  7. Edesmenneen litografin muistoksi oli valittu J.W.Goethen runo "Armaan läheisyys". Se päättyy:"Jo päivä painuu, kohta syttyy tähdet. Käy vierellein!" Muistiini palautui heti Eija Ahvon raikas ääni, kun hän eläytyen laulaa.
    Tunnelmassa on jotain samaa kuin tuossa Kantelettaren säkeessä, joka avaa padot kyynelten tulla.

    Runon lumossa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Goethe arvosti "Jos mun tuttuni tulisi" -runoa, jota teki maailmalla tunnetuksi ainakin Acerbi.

      Poista
    2. Matti Kuusen mukaan tuo Antin mainitsema runo on käännetty yli neljälle sadalle kielelle. Kuinkahan monta muuta runoa on maailmassa yhtä monelle kielelle käännettynä?

      Kalevi Kantele

      Poista
  8. Elias Lönnrot oli Alku-Kalevalan ilmestyessä 32-vuotias, uransa alussa. Kalevala oli kansainvälinen sensaatio.
    On Lönnrotin ansiota, että suomi on sivistyskieli, että suomalaisilla on suomenkielellä soiva virsikirja, kasvien nimet ja paljon muuta. Lönnrot oli monipuolinen nero.
    Kalevala on ainutlaatuinen eepos, mutta Sammatin pojan saavutukset ovat paljon suuremmat.

    VastaaPoista
  9. Täällä on muutama todella, todella hyvä kommentoija. Heitä on niin ilo lukea että siitä syystä tekee mieli antaa mitalli heille. (no, antaa)

    Täällä on muutama todella, todella mälsä kommentoija. Heitä ei tekisi mieli lukea mutta kun lukee niin annetaan heillekin mitalli. (antaa)

    VastaaPoista
  10. Snellmanin morsian oli 17-vuotias.

    VastaaPoista
  11. Hieman vetää suupieltä vinoon tuo "ylevöitetty" puhe "kansallisista herättäjistä". Eivätköhän arkielämässä olleet samanlaisia syntisäkkejä kuin muutkin, me nykyihmiset mukaan luettuina. "Kansallisfilosofimme" sukupolviseuraanto vaikuttaa mielenkiintoiselta: kaksi lupaavaa nuorukaista jäi Antti Häkkisen väitöskirjan mukaan rysän päältä kiinni jossain Punavuoren bordellissa syntyneessä tappeluksessa, ja pojanpoika Teo olikin sitten jo väärentämättömän suomalaisen fasistipuolueen perustaja.

    VastaaPoista
  12. Europaeus teki mittavan työn suomenkielisen runouden kerääjä ja uudissanojen keksijänä, jäi vain Lönnrotin varjoon kun ei ollut yhtä ylhäistä syntyperää eikä osannut hoitaa suhteita yhtä taitavasti ja oli sosiaalisesti rajoittuneempi. Ei saanut rahoitusta matkoille ja kuoli Pietarissa nälkään kun ei kehdannut pyytää apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Europaeuksen isä oli kirkkoherra, Lönnrotin isä suutari. Ei ollut Europaeus tosiaan "yhtä ylhäistä syntyperää".

      Vakavasti ottaen: Europaeuksen ensimmäinen keruuretki oli v. 1845, 12 vuotta Alku-Kalevalan jälkeen. Hänen työnsä oli merkittävää, mutta ei uraauurtavaa. Todellisia pioneereja olivat mm. Porthan ja Zacharias Topelius vanhempi, "satusedän" isä.

      Poista
    2. Räätäli se Lönnrotin isä oli niin kuin poikakin välillä, mutta samaa kategoriaa, suutari tai räätäli.
      EG

      Poista