Sivun näyttöjä yhteensä

20. kesäkuuta 2017

Hullu esimies



Keskustelimme HR-ihmisen kanssa. Sellainen ihminen on päättämässä, otetaanko joku töihin. ”Dilbert”-sarjakuvassa HR-tyyppi oli pahuuden ruumiillistuma ja lisäksi kissa, juuri sellainen joka repii ja runtelee uhriaan ennen kuin syö sen. Voi olla että piirtäjä piti työhönottoa ikävänä tapahtumana. Potkujen saaminen on sitä varmasti.

Mietimme yhdessä, kauanko koulutetulta ammattilaiselta kestää käsittää, että haastateltava on vaarallinen raivohullu, esimerkiksi paha psykopaatti. Olimme suunnilleen yhtä mieltä. Joskus siihen menee vuosi, joskus kymmenen.

Jotenkin tuli mieleen, kun katsoin televisiosta keskustelua eduskunnassa.

Tätä mielenkiintoisempi kysymys on työntekijän eli alaisen näkökulma. Missä vaiheessa työntekijä huomaa, että laajasti kunnioitettu, runsain palkanlisin tuettu esimies pitäisi laittaa lepositeisiin ja huolehtia, että ovi pysyy lukittuna.

Työelämässä koskemattomiin perusoikeuksiin kuuluu tilaisuus haukkua esimiestä ja esitellä hänen erilaisia omituisuuksiaan. Eräs ilmavoimien majuri oli niin lujahermoinen, että kiihkeimpinäkin sodan päivinä hän vaati lukeakseen ensin uusimman sanomalehden, teroitti taitavasti punakynänsä ja alkoi metsästää ja merkitä lehdestä painovirheitä. Kummasti niitä löytyikin. Sota vaikuttaa haitallisesti moraaliin.

Löysin oman kouluaikaisen ainevihkoni. Opettajan tekemät korjaukset olivat kaikki oikeita ja lyhyt sanallinen arvio piti sekin paikkansa. Epäilen että vihkojen tarkastaminen ei ole kovin hauskaa. Yliopistolla jouduin erään kerran joulun aikaan tarkastamaan 500 tenttivastausta, laajuudeltaan sivusta kahdeksaan sivuun. Se oli hauskaa, koska tekemäni tenttikysymykset olivat kieroja. ”Miten ostajan tulee toimia, jos kaupan kohteessa on virhe?” – Hylkäsin kaikki, joka eivät maininneet reklamaatiota. Ensin on ilmoitettava myyjälle, että suoritus on sopimuksenvastainen, ja ilmoitettava mitä aikoo tehdä. Ja monissa tapauksissa myyjällä on oikeus korjata virhe. Jos opiskelija tyytyi selittämään virheen käsitettä, tiedonantovelvollisuutta ja selonottovelvollisuutta, se ei kelvannut.

Jutun kuvassa on kiinnostava ja etenkin asiantuntevasti kirjoitettu kirja. Kirjoittaja oli itse ilmavoimien komentaja 90-luvulla.

Asiahan on niin, etten tiedä sotilasilmailusta juuri mitään, mutta jostain syystä olen lukenut suunnilleen kaiken siitä suomeksi ja sukukielillä kirjoitetun ja lisäksi kuunnellut jonkin verran lentäjien juttuja.

Ilmavoimissa oli hyvin pitkään ongelmana komentaja Jarl Lundqvist, joka ei tullessaan tykistömiehenä niitetyksi tiennyt ilmailusta juuri mitään, eikä joidenkin mielestä myöskään oppinut yli kymmenen virkavuotensa aikana. Maine meni, kun hän toimi puolustusvoimain komentajana heti sodan päätyttyä ja osoittautui yllättäen ymmärtäväiseksi Neuvostoliiton näkökannoille ja halusi erottaa mm. muutamia kymmeniä jääkäritovereitaan. Hankkeesta suuttui ensin Mannerheim ja sitten myös Paasikivi.

Vaikka käsitykset komentajasta ovat yleensä jokseenkin kielteisiä, virkatovereiden mielipiteet häne lähimmistä alaisistaan ovat sitä myönteisempiä. Richard Lorentz oli ammattimies, jolla tosin oli upseerille ikävä tapa sanoa, mitä mieltä hän oli alan asioista. Magnusson on vieläkin kuuluisa, ja esimerkiksi B. Gabrielson toimi etevästi myös epätoivoisissa tilanteissa.

Uutisen mukaan syksyllä saadaan uusi kirja kenraalikuntamme ikävimmistä epäonnistumisista ja sopimattomasta käyttäytymisestä. On niitä kirjoja jo olemassakin. Usean kenraalin kohdalla olen itse siunaillut mielessäni, miten hyvin asiat lopulta menivät, kun kenraali oli Lappeenrannassa ryyppäämässä sen sijaan että olisi häirinnyt hiljaisten everstien etevää toimintaa armeijakunnan esikunnassa.

Myös siviilissä on sellaisia esimiehiä. Mitä vaikeammin tavoitettavia he ovat, sitä tyytyväisempiä ovat vastuun kantamiseen kykenevät alaiset. Ruotsin pääministeri Palmen murhan tutkimus on jäänyt lähes päällimmäisenä mieleen siitä, mitä kaikkea ei missään tapauksessa pidä tehdä. Eikös juuri siinä jutussa ollut päällikköjä pinossa antamassa toisistaan poikkeavia käskyjä ja eräissä tapauksissa lisäksi vailla alan asiantuntemusta? Kriminologi Leif G.W. Perssonin kirjoista päätellen tapahtumasta on jäänyt alalle monta traumaattista muistoa.

Nikusen kirja sisältää tutun tiedon. Kun esikunta ja päämaja olivat kesän 1944 lähestyessä omaksuneet sen käsityksen, että mitään mainittavaa hyökkäystä ei ole tulossa, ilmavoimien pienemmät päälliköt vetivät omin lupinensa kaluston taakse ja valmistelivat varakentät. Mihin tuo korkeimman sotilaallisen tahon käsitys perustui, on toistaiseksi selvittämättä.

Ehkä Viipurin menetys kuitenkin vaikutti. Edesmennyt ystäväni professori Kaarle Makkonen muisteli mielellään vänrikkiaikojaan Viipurissa Kempin prikaatissa. Tykistö ei saanut ammuksia Rautakorven varikolta, koska noutajilla ei ollut esittää asianmukaisia, säädetyssä järjestyksessä vahvistettuja tilauslomakkeita. Niinpä tykeillä ei sitten ammuttu ajoissa ennen kuin Panssaridivisioonan patteristot ehtivät puolivahingossa ja liian myöhään hätiin. Tuosta viimeksi mainitusta on muuten Lauri Jäntin vetävä muistelmateos; hän on esimerkki kustantajasta, joka on itse kirjoittanut onnistuneen kirjan.

Ilmasotakirjallisuus on erikoinen alue. Sitä julkaistaan jatkuvasti ja myydään ilmeisesti ihan hyvin, vaikka ala ei juurikaan näy. Itse olen lukenut (englanniksi) venäläisen naispuolisen rynnäkkö- eli maataistelukoneenlentäjän, Lentokone IL-2 (2Stormovik”) tunnettiin sattuneesta syystä meilläkin hyvin. Saksasta suomennetuissa lentokirjoissa on suuri paljastuksia, joka selittävät muun muassa pudotuslukuja. Saksalaisilla oli sitä tapaa, että taistelutilanteessa kohteet pelattiin  parhaille ampujille.

Tarkkaan lukien saa tietoonsa senkin, että briteillä oli hävittäjälentäjinä hiukan enemmän Euroopasta paenneita vapaaehtoisia kuin kuningaskunnan syntyperäisiä kansalaisia.


Mutta mitä hulluihin esimiehiin tulee, brittien pommitustoiminnasta vastannut kenraali (”Butcher” Harris) on saanut patsaankin Lontooseen. Joku on ehkä eri mieltä. Minusta kysymyksessä oli inhimillisestikin hirvittävän kallis turhuuden harjoitus.

16 kommenttia:

  1. Leif GW Perssonhan ratkaisi Palmen murhan jäännksettä ja lopullisesti romaanissaan Putoaa vapaasti kuin unessa.

    VastaaPoista
  2. Voisi asettaa kysymyksen onko tarpeen olla lehmä tietääkseen mitä maito on. Meijeritoimintahan on kermojen kuorimista ja sotaan pätenee suhteuttaen sama, jälkipuheiden terapeuttisuudesta en sano tuota enkä tätä. Paljonhan niitä on kirjoitettu, valeitahan ne ovat suurimmaksi osaksi vaan mukavaa heitä on lukea. Niin on myös sanomalehtien uutisia vaikka hellan sytykkeenä ne ovat kelvottomia savun epämiellyttävän aromin vuoksi.

    VastaaPoista
  3. taas jonninjoutavaa jaarittelua.

    VastaaPoista
  4. Eikö tuo juttu oikeiden tilauslomakkeiden puuttumisesta ole niinsanotusti ben trovato? Ammukset olisi toki annettu jos olisi ollut edes suullinen lupa armeijakunnan tykistökomentajalta. Ongelma oli että Viipuria puolustamaan rautateitse siirrettyjen joukkojen tykistöllä olisi pitänyt olla omat tuliannoksensa mukaanaan, mutta ne oli jätetty kuljetuksen kiireellisyyden ja vaunukaluston puutteen takia lastaamatta. Tykistökomentaja halusi ymmärettävästi pitää tilanteessa nyörit hallussaan ja ellei VT-linja olisi romahtanut niin nopeasti, ei olisi muodostunut kohtalokkaaksi ettei hänen adjutanttinsa uskaltanut herätyttää nukkumaan käynyttä everstiään...

    VastaaPoista
  5. Viime vuosien suurista tunaroinneista ovat esimerkkeinä seuraavat: Thaimaan hyökyaalto, panssariajoneuvon uppoaminen, Lahden doping-skandaali ja Estonian uppoaminen. Kaikissa näissä ylin vastuuhenkilöstö tyri raskaasti mm. tiedotuksen ja muutenkin asioiden hoitamisen ammattimaisesti.

    En uskalla ajatellakaan, miten sotilaallisessa kriisissä tunaroitaisiin, koska sodan käyneitä upseereja ei enää ole.

    Tuleva kuorma-autoisku aiheuttaa varmasti paitsi surua, myös myötähäpeää kun poliitikot ja poliisijohto selittelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Viime vuosien" tunarointeja leimaa ehkä eniten se, että nuorin esimerkkisi on 13 vuotta vanha. Nuorimmat tapaukset ovat Thaimaan tapaus, joka ei oikeastaan kuulunut Suomen viranomaisille lainkaan ja Lahden doping-skandaali, joka meni ihan oikein; epärehellisyys paljastui ja ainakin osa urheiluamme vaivaavasta rakenteellisesta korruptiosta paljastui. Jos urheilupomot nolasivat itsensä, tämä oli vain positiivista.

      Sen sijaan muut suuret kriisit on hoidettu 2000-luvulla tehokkaasti ja päättäväisesti. Nokialla kunnanjohto epäonnistui vesikriisin hoidossa, mutta sisäministeriö kutsui armeijan avuksi pohdiskelematta liikaa, mitä lakia oikeastaan sovellettiin ja kenellä oli itse asiassa toimivalta. Pakolaiskriisi hoidettiin Suomessa tiukemmin ja järjestäytyneemmin kuin missään muualla Euroopassa. Ukrainan sodan aiheuttamassa, edelleen jatkuvassa kriisitilanteessa, Suomi on hoitanut tiedotuksen, strategisen tason johtamisen ja operatiivis-taktisen toiminnan erinomaisesti. Hyvänä esimerkkinä toimii se, miten ilmatilaloukkauksiin syyskesällä 2014 vastattiin tehostamalla valmiutta. Samoin, jos alkaa katsoa, miten lakeja on muutettu viime ja tänä vuonna, tajuaa, miten hirveästi on tapahtunut.

      Minulla on aika hyvä luottamus siihen, miten armeija harjoittelee. Lisäksi kaikki korkeammat upseerit ovat osoittaneet paineensietokykynsä kv. operaatioissa. Ainakin itse luotan omaan pataljoonankomentajaani kuin kallioon. Ei se minua tapata, jollei siihen ole hyvää syytä.

      Poista
  6. Pitääkö paikkaansa, että syöksypommittajilla meni oikaisuissa taju ja löysät housuun?

    VastaaPoista
  7. Kolme asiaa käytännön psykiatriassa täällä lillukanvarsissa, jossa mm on tutkittavanani sekä asevelvollisia että turvapaikanhakijoita, on kyettävä havaitsemaan joutuisasti.

    Yksi on psykopaatti, toinen on ikaros-syndrooma ja kolmas itsemurhauhka.

    Rekrytoinnissa (poliittisena päättäjänä olen tästä vastuullinen aika usein) on kyettävä havaitsemaan myös kolme asiaa ensimmäisten hetkien aikana.

    Yksi on älykkyys, toinen on neuroplastisiteetti ja kolmas resilienssi (kyky toipua törmäyksistä).

    Kummatkin kolme ovat mahdollisia eivätkä missään nimessä edellytä kolmen tonnin, saati kymppitonnin, konsulttia.

    Tästä asiasta emerita-professori Liisa Keltikangas-Järvinen on avoimessa mediassa kirjoitellut aika usein viime aikoina.

    Suosittelen lämpimästi.

    VastaaPoista
  8. RAF:n lentäjien ruokavalioon kuului mustikoita Suomesta, antosyaanien hämäränäköä parantava vaikutus oli jo tuolloin tunnettu. Jälleen kerran en ikäväkseni muista mistä tämän voi verifioida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi juuri Suomesta?

      Kun hakee esimerkiksi sanoilla "RAF pilots bilberry", selviää hyvin nopeasti että kyseessä mitä ilmeisimmin on pelkkä "legend" ja parhaimmillaanki "anecdote" että toisen maailmansodan aikana jotkut lentäjät nauttivat teensä ja keksiensä kanssa "bilberry jamia".
      Bilberry on kyllä juuri sama marja jota ahkerimmat ja marjahulluimmat meistä jaksavat kerätä kymmeniä litroja huonoinakin marjavuosina, mutta tarina on todennäköisesti myöhemmin keksitty tai jopa täysin propagandatarkoituksessa sepitetty kuten porkkanan tapauksessa todistetusti oli laita.

      Poista
  9. Olisi syytä tutkia jokainen hullun esimiehen yksikkö, nopeimmin ne joissa on alaisten itsemurhia. Mutta ei kiinnosta Akatemiaa, koska tutkimus paljastaisi valtaeliitin maantavat. Jokaisessa työpaikkakiusaamisessa on esimies mukana. Eikä ainoakaan työpaikkakiusaamisen uhri ole saanut oikeutta, kun hän on etsinyt sitä tavalla, joka neuvotaan työpaikan strategiassa eli sotasuunnitelmassa (reittinä pomon pomo, tämän pomo, työsuojelu jne.). Tästä ongelman vakiinnuttamisesta asiantuntijat kirjoittavat.
    Koko yhteisö on monesti hullu. On sellaisiakin työpaikkoja, joista lähes jokainen pomo jää kaikkina vuosikymmeninä ennenaikaisesti eläkkeelle mielisairauden tai neurologisen sairauden takia. Ja jos ei jää, alaiset suojelevat häntä koska saavat siten ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa. Eli virkoja, palkanlisiä ja apurahoja. Ja huippueläkkeen. Kilpailullisilla aloilla tämä toteutuu, varsinkin jos lähes kaikki pestit ovat määräaikaisia. Pahimmassa tapauksessa hullun esimiehen teot säteilevät koko yhteiskuntaan kuin atomipommin räjäytys.
    Mutta kivempi naljailla asiasta kuin puuttua siihen, eikö vain?

    VastaaPoista
  10. Olisiko niin että blogistikin on katsonut Kummeleita?

    VastaaPoista
  11. Voiko sanoa, että mikäli Sininen Tulevaisuus-puolue ei saa yleistä kannatusta, asiaa voi verrata Raamatun sanontaan "totuuden puhujalle ei löydy yösijaa.
    Ja minulle vaisto sanoo, että rasismin kohde on aina yhteisössä koulukiusatun asemassa.Maassamakaavaa ja puolustuskyvytöntä tulevat joukolla vihaatäynnä olevat potkimaan-rasismin kohde on aina viaton uhri-sijaiskärsijä.
    Ja kuten 2.maailmansodassakin juutalaiset olivat sijaiskärsijöitä, sillä aggression kohteena sijaiskärsijänäkin riitti tydyttämään natsia.Näin tahtoo aina elämässä käydä-valitettavasti.

    VastaaPoista