Sivun näyttöjä yhteensä

3. kesäkuuta 2017

Jo on työmarkkinat






Viisas henkilö toisti radiossa, ettei Suomen ja Ruotsin taloudellisia oloja ja siis elintasoa voi verrata toisiinsa, koska maanomistuksen historiassa on niin suuria oloja.

Suomi toteutti monta maareformia, joista tärkein oli laki eräiden vuokra-alueiden lunastamisesta ja melkein yhtä tärkeä maanhintalaki. Edellinen oli ensimmäinen, jälkimmäinen toisen maailmansodan jälkeen. Välissä oli muuta asutustoimintaa.

Molemmat tuottivat ennen pitkää elinkelvottomia tiloja ja keskustapuolueen. On vähän villiä, että tällaisessa maassa agraaripuolue on niin suuri. Se on harvinaista mutta toisaalta ”asfalttimaalaisliittolaiset” voi olla järjestelmän vakauden yksi syy.

Muutamat eiliset kommentoijat painottivat asioita toisin kuin minä. Luulen että olemme silti suunnilleen samaa mieltä. Asioita voi tarkastella vähävaraisen kansanosan näkökulmasta ja keskeisesti tulonsiirtoihin perustuvan hyvinvointivaltion näkökulmasta.

Jälkimmäiseen sisältyy kunnollinen, maksuton oppivelvollisuuskoulu ja maksuton ammattiin kouluttaminen ja korkeakoulut, sekä terveydenhoito. Jotkut palvelut eivät tule heti mieleen. Tiet, sillat; myös rautatiet on tarkoitettu tuottamaan tappiota. Samoin poliisi ja armeija.

Muutama oikaisi muistuttaakseen ammatillisen järjestäytymisen tärkeydestä. Sitä sopii palauttaa mieleen.

Vakuutuin tästä hyvin kauan sitten. Ison Britannian ja Yhdysvaltojen tiet poikkesivat toisistaan jännittävästi. Jopa Villi länsi ja Pinkertonin etsivätoimisto liittyvät hyvin läheisesti liian radikaaleina pidettyjen kurittamiseen. USA:ssa yhdistävä ajatus oli: varastetaan intiaaneilta. Hanke oli suosittu, eikä nykyinenkään viihteen seuraaja aina muista, kenen mailla ja miksi ne vankkurit vierivät länteen. Yhtä vähän muistetaan ympäristökatastrofia, yliviljelyn aiheuttamaa pintamaan menetetyistä Keski-Lännessä (”Vihan hedelmät”) ja orjina pidettyjen työläisten, etenkin kiinalaisten, japanilaisten ja meksikolaista hyväksikäyttöä. San Franciscon satamassa ammuttiin varmuuden vuoksi myös valoihoisia lakkolaisia.

Kaikkien aikojen radikaaleimpia ajatuksia oli se poliittinen suuntaus, jota ihmeellisesti nimitettiin konservatiiviseksi. Viisaus mahtui muutamaan sanaan: ei tehdä mitään. Tausta-ajatus, siis se että asiat kulkisivat omalla painollaa parempaa suuntaan, torjuttiin usein sekä periaatteena että käytännössä, mutta etenkin USA:ssa rahavalta ja poliittinen valta kietoutuivat pahasti yhteen. Amerikkalaiset eivät edelleenkään muistele mielellään, että sisällissota aiheutui tehtaiden sodasta puuvilla- ja tupakkaviljelmiä vastaan eli pääoman ja työn taistelusta. Pääoma voitti.

Suomessa on viimeksi kuluneet 20 vuotta kehuttu sellaista politiikkaa, että rahamiehet hoitavat tuottavan toiminnan ja valtio tappiollisen. Jotkut ovat kummastelleet, että kuinkas siinä sitten kävi niin, että rikkaat rikastuivat ja valtio velkaatui.

”Rehellinen työ” kuulostaa edelleen hienolta. Sata kertaa olen joutunut vastaamaan kysymykseen, miksi vangit istuva laiskoina laitoksissa. Vastaukseni on herättänyt epäilyjä. Erinäisten soiden kuivattamisen jälkeen ei löydy mutööb ”rehellistä työtä”, johon kouluttamattomat ja ehkä nurjamieliset vangit voitaisiin laittaa. Työllisyystöitäkään ei enää ole, koska maanteitä ja rautateitä varten sepeliä ei hakata käsin eikä lykätä kärryillä.

Suuri kasvun kiihotin olisi entisen tapainen sota. Pommitettaisiin kaikki maan tasalle, niin aluksi riittäisi raivaushommia. Amerikkalaisilla kenraaleilla oli ihmettelemistä 1945, kun Morgenthaun suunnitelma kaatui eikä Saksaa jaettukaan pikkuruisiksi maatalousalueiksi. Muun muassa omat amerikkalaiset maanviljelijät olivat vastaan.

Sekä länsiliittoutuneet että Neuvostoliitto saivat karvaan opetuksen. Nykyaikana sodan häviää voittaja. Amerikkalaiset joutuivat aloittamaa hyvin laajan huoltotoiminnan pelkästään pitääkseen miehityssotilaansa kaukana tappavista kulkutaudeista. Neuvostoliitto huomasi surukseen, miten vähän rehellistä ryöstettävää valloitusmaissa oli.

Saksan talousihme rakennettiin aivan uudenlaisen ammatillisen järjestäytymisen perustukselle. Ranskan elpymisen hitaus johtui kommunistien hallitsevan ay-liikkeen jatkuvista typeryyksistä.

Yhdistyminen oli ollut Natsi-Saksan ja Italian kompastuskivi. Molemmat olivat esitelleet uuden ja ”paremman” järjestelmän, joka ei toiminut.

Hyvinvointivaltion kehitti Englanti, ei niinkään Ruotsi. Tilanne oli kova. Yhden pitkän talven koko maa paleli, koska hiilikaivoksilla oli lakko. Lakkolaiset voittivat. Palkat paranivat. Rikkaat verotettiin henkihieveriin, mutta perussyy oli symbolinen.

Puhe työntekijöiden palkoista on yksi asia ja puhe heidän verotuksestaan on toinen asia.

Rahanhaltijoiden ja ay-liikkeen puolella on nykyisin sama ongelma. Liian monella on omakin etu kysymyksessä ja siten hyvältä tuntuva syy vastustaa muutoksia. Muutoksia on saatava aikaan, koska nämä nykyiset rakenteet ovat nousevan tehdasteollisuuden ajalta.

Tarkoitukseni on hyökkäillä työehtosopimuslakia vastaan. Laki on vuodelta 1946. Vaikka se on lyhyt ja epäselvä, kyllä siinä näkyvät säätämisen ajankohdan jäljet.

Tarkoitukseni on myös hyökkäillä palkkatyön käsitettä vastaan. Työ on välttämätöntä ja kunnioitettavaa. Mutta jotain mätää on maassa jossa puhutaan ja kirjoitetaan enemmän alaikäisten naishenkilöiden rintarauhasia ympäröivästä sidekudoksesta kuin työn muuttumisesta.

Tarkoitukseni on toistella, että sotu-uudistus ja maakuntamalli eivät tule toimimaan. Kuten Arvo Salo -vainaja tapasi sanoa, tie taivaaseen on päällystetty hyvillä kiveksillä.


22 kommenttia:

  1. Kaunis kaulahuivi esseistillä. Ja piippu kuin Rymy-Eetulla. Hän oli lapsuuteni suurin sarjakuvasankarihahmo.

    Essee oli hyvä, hieman provokatiivinen, mutta niinhän pitää ollakin. Ei mutinat minnekään kuulu.

    Hyvää Kesää professorille. Tarkkaile luontoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkkailkaa terroristeja! Tarinoi Sauli Niinistö.

      Poista
  2. Jo olivat valtiot. Kirjoitin gradussani kansallisvaltion fragmentaatiosta jo viime vuosituhannella. Metaforana voisi toimia jalkapallo ja vaikka sen Mestarien liiga. Tänäkin iltana seurani Juventus käy todellista Madria vastaan - ja,.. No, tärkeintä on ihailla nelikkoa B-BBC. Seuraan myös kotikaupunkini futista. Suomen maajoukkueen edesottamukset eivät kiinnosta juurikaan. (Merkityksellisiä ovat kaupungit ja habitukset.)
    Mitä jos Trump esikuntineen eivät olekaan tyhmiä? Helppoheikkiys on vain hämäystä? Kyllä esikunta Wall Streetin ja Dow Jonesin tuntee paremmin kuin me täällä. Vaikka kuinka boikotoisin, en tule toimeen ilman Microsoftin ja Googlen ekosysteemiä, en Facebookia ja Twitteriä, ja haluanko, esimerkiksi. (Merkityksellisiä ovat edistykselliset yritykset ja brändit.)
    Kansallisvaltiot ovat evoluutiossa aika ohut aika (jos aika on puunrunko, ei kanto vielä). Elämme paikkasidonnaisuuden merkityksen vähentymistä tai sen merkityksen fragmentaatiota.
    Rakastan tätä näkymää ikkunastani, vihreitä puita ja Turun yliopiston rakennuksia.
    Ps. Meitä palkkatyöläisiä, jotka neuvottelemme diilin joka vuosi tai joka kolmas vuosi on yhä enemmän, joita työehtosopimukset eivät ole koskettaneet työelämässä juuri millään lailla. Toisinaan diiliin on kuulunut se, että rahoitus on hankittava itse. Olen ollut järjestelyyn erittäin tyytyväinen.

    VastaaPoista
  3. "Muutamat eiliset kommentoijat painottivat asioita toisin kuin minä"

    Sori en eilen ehtinyt kirjoittaa varsinaisesta aiheesta, mutta tulkoon nyt esille valtavirrasta poikkeavakin näkemys. Eikä siitä USA:sta nyt kovin pieni tullut vaikka kepulainen ympäristöministerimme eri tiedotusvälineissä kovasti uhosi.


    "Pariisin sopimus on kansainvälinen turhake, jolla pelastettiin kyllä poliitikkojen kasvot, mutta ei ympäristöä, ja mitä pikemmin se kaatuisi, sen parempi. Maailman ei kannattaisi toistaa Kioton sopimuksen kaltaista prosessia, joka lopulta kutistui mitättömäksi päästövähennyssopimukseksi EU:n ja neljän muun vähentäjämaan kesken. Kiotoon haaskattiin melkein 20 vuotta ja valtava määrä voimavaroja. Pariisin sopimus ei ole olennaisesti parempi, ja on itse asiassa mahdollisuuksien vakavaa tuhlaamista, opportunity cost."

    Aiheesta kiitettävällä arvosanalla hiljattain väitellyt Eija-Riitta Korhola eilisessä IL:n blogissaan.

    VastaaPoista
  4. Maksuttomia kouluja ei ole, kuten ei maksuttomia lounaitakaan. Aina joku ne maksaa.

    VastaaPoista
  5. Etukäteisviisaana väitän että sote- ja maakuntauudistukset tulevat olemaan mammuttimainen katastrofi sikäli kuin edes pääsevät alkuun tällä vuosisadalla. Koska kyse on poliitikkojen ajamasta hankkeesta ilman että alojensa omat ihmiset olisivat sen laatineet, voi jo pelkästään sillä perusteella arvata lopputuloksen.

    Sote-uudistus on niin laaja ja monivaikutteinen, kytkeytyen koko yhteiskuntaan lukemattomin siten, ettei se mene yhdellä käskemällä. Sen alan tietojärjestelmätkin ovat sekavia ja yhteensopimattomia aiheuttaen jo nyt suunnattomasti ajanhukkaa niin lääkäreille kuin muullekin henkilökunnalle.

    Ainoa tapa edetä näin giganttisessa hankkeessa on tehdä se pala kerrallaan prototyyppimäisesti, yhdessä kaupungissa tai yhteenliittymässä kerrallaan, valmiiksi asti. Sitten vasta voidaan edetä muualle kun on opittu miten sitä ei voida tehdä. Uudistukseen liittyy eräs seikka jota ei ole ainakaan minun silmiini osunut: Systeemin pitää toimia koko ajan. Se ei käy että käyttöönoton ja opettelun aikana ei potilaita hoideta esim. ensimmäisten 12 kk aikana vedoten siihen että emme tiedä, emme osaa, systeemit eivät toimi, nuo tuolla eivät tiedä...

    Maakuntauudistus lienee täydellinen bluffi, emme tarvitse sitä.

    VastaaPoista
  6. Kuten Kemppinen arvaa, sohaistu on pesää, tai oikeastaan pesiä. Toinen on Hakaniemen Pitkänsillan toisella, toinen Guggenheimin reaalipuolella.
    Pyörittäjät kotomaassa lienevät siellä, missä eläkevakuutuksen rahoista sovitaan, on sovittu ja tullaan sopimaan (ei siis FiVa).

    Uskokoon ken tahtoo, taivaaseen kiveksiä pitkin pääsemiseen, mutta asiasta on eräs viisas ortodoksi (uskosta) sanonut:

    "Usko, minkätunnustuksellinen tahansa, on eräänlainen elämän vertikaalilävistäjä".

    Lasse Lehtinen, käsitellessään Alma (materin) juhlasalissa asiaa, arveli, että Tanner ja Ryti jotenkin kuitenkin osuivat ihan harhaan omassa uskossaan.

    VastaaPoista
  7. Tehemä soturityöuuistuksen, hähä'


    Put tät piis in joor paip vaan, juu-ugh'

    Että se ossaa! Auta ku ihmetellä.

    VastaaPoista
  8. Verotuksesta kannattaa vielä huomioida se, että parhaiten ansaitseva 10% maksaa jo nyt 70% ansiotuloverokertymästä. Ihan pohjana sille, kun mietitään mistä sitä puristetaan lisää ja onko joku vapaamatkustaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin musta tuntuu, että parhaiten ansaitseva tienaa niin hyvin, että tuloista voisi aivan hyvin verottaa 70 % ja silti jää runsaasti tuloa päivittäisiin menoihin. Ja sijoitettavaksi. Eli kohtuulliseen elintasoon pääsee jo 100000 eurolla. Jos joku haluaa jemmata rahaa niin kuin toiset risuja, niin tässä paljastus. Kitupiikit eivät pääse taivaaseen ja helvetissä ei rahaa tarvitse.

      Poista
    2. Tietosi koskee ilmeisesti VALTION ansiotuloveroa. Se on alle 25% valtion tuloista.
      Tilastojen valinta ei ole vääristelyä mutta vaikeuttaa tosiasioden ymmärtämistä.

      Poista
    3. Ja se, että kaikkein parhaiten hankkiva 1% ei maksa juuri mitään, koska pääomatulo, ja koska veroparatiisien hyödyt käytettävissä. Ihan pohjana sille, kun mietitään mistä sitä puristetaan lisää ja onko joku vapaamatkustaja.

      Poista
    4. Mitätön huomio.
      Ihmiselle on tärkeintä se, mitä kuukauden mittaan näppiin jää. Mitä väliä, paljonko prosentteja on maksanut hän. jolle kilahtaa joka kuukausi tilille 80 000 euroa? Mitä välittää prosenteista ja kertymistä hän, joka saa kuukausittain 900 euroa koppansa pohjalle?
      Voiko jompaa kumpaa syyllistää ja toiselle antaa tunnustusta raatamisesta?
      On uskomatonta pötyä väittää, että Suomessa nykyjärjestelmä tarjoaa kaikille heidän syntyessään yhdenvertaiset pärjäämismahdollisuudet.
      Kirjailija Sirpa Kähkönen vertasi Suomen syntyvien lasten lähtökohtia hienosti maratonjuoksun lähtöhetkeen. Juoksijoiden (syntyneiden lasten) lähdön erona on se, että suuri osa on juuri lopettanut edellisen maratoninsa. Pieni osa pääsee liikkeelle levänneenä, valmennettuna, tuorein voimin. Sirpa Kähkösen vertaus on vahva ja osuva.

      Poista
  9. Kuten merikapteeni Antti Väänänen HSn haastattelussa sen myönteikkönä ilmaisi: eikö perustavien palvelujen kuten lauttaliikenteen, poliisin, sairaanhoitajien, sotilaiden, opettajien ynnä monien - hyvin monien, totta tosiaan - palkat tulisi laskea kuuluviksi tulopuolen menoeriksi?

    Blogeista hän ei lehdessä olleessa haastattelussa tullut inahtaneeksikaan.

    VastaaPoista
  10. Tuo on uusi luonnehdinta: asfalttimaalaisliittolaiset. Aiemmin tuttuja ovat töpselivihreät, työläiskonservatiivit ja valkokokaulusssosialistit. Muut ovat marginaaalia.
    Noit aatellessain mieli apeutuu: millaisia aatteita nykypuolueet Suomessa ajavat? Onko puolueilla olemassa ideologiaa, johon nuori voi samaistua ja sitoutua? Miten pätkätyöhön pakotettu nuoriso sisäistää kiky-sopimukset, sote-uudistukset, paikalliset tai keskitetyt sopimiset, tupo-kierrokset, kolmas sektori?
    Nämähän ovat maamme sisäpolitiikan ydinsisältöä, kuuminta hottia - kaikkien puolueiden perusagendaa.
    Voiko noiden perusteella tarttua johonkin selkeään aatteeseen, vaihtoehtoon?
    Ei voi - kysykää nuorilta.
    Nuorilla itää nykytouhun rekyylinä ajatus yhteisestä työstä, yhteisasumisesta, yhteisyyden tarve. Aivan päinvastainen kuin nykyisillä päättäjillä, jotka ajavat alastoman näkyvästi omaa etuaan, eristäytyvät, ja eristävät ihmiset omiin laatikoihinsa, mielellään olemaan hiljaa ja joka tapauksessa nöyränä.
    Soisi nuorten menevän ottamaan oppia sieltä, jossa yhteinen tekeminen on elämän ja työn perusta.
    Se on lähellä samaa yhteistä osuustoimintaa, jonka katoamisen suomalaisesta yhteiskunnasta Yrjö Kallinen surukseen ehti nähdä. Kallisella oli selkeä aate, ja se teki hänestä vahvan ja onnellisen ihmisen. Hän ei osallistunut pikkupoliitikointiin, mutta oli näkijä. Hänen suuria aatteitaan nuorten kannattaa mielestäni lukea.

    Kallisella on tarjolla vaihtoehto - en tarkoita puoluekantaa, vaan hänen näkemyksiään yhteis- ja osuustoiminnasta.

    VastaaPoista
  11. Arvon blogisti oikoo mutkissa ja yksinkertaistaa mutkikkaita asioita niin, että lukijan päässä alkaa heittää. Kiitos siitä!

    Millä kiiruulla mahtaa blogi olla kirjoitettu, kun tekstissä on sellainenkin kummallisuus kuin maanhintalaki, tarkoittaa kuitenkin ilmeisesti maanhankintalakia? Automaattinen tekstinsyöttö ei ole kiva, kun puhutaan asiaa.

    VastaaPoista
  12. Suuret sananne eivät suutanne halkaisse!

    VastaaPoista
  13. Hyvätuloiset valittavat täälläkin taakastaan sydäntä särkevästi. Tutustumalla tilastoihin sitä on vaikea ymmärtää. Esimerkiksi viime vuoden lokakuussa toteutettujen perusturvan leikkausten aikaan Anna Kontula kirjoitti hyvän selvennyksen siitä, mitä todella tehtiin ja millaisessa tilanteessa todella eletään: (http://annakontula.fi/2016/10/rikkaiden-tulonsiirrot/)

    ”Taas on se aika vuodesta, kun perusturvasta leikataan. Listalla ovat tällä kertaa esimerkiksi työmarkkinatuki, kansaneläke sekä eräät vammaisetuudet. Säästöjen kohdistumista köyhimpiin perustellaan jälleen sillä, että rikkailla ei ole tulonsiirtoja leikattavaksi.

    Tämähän ei ole totta. Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan köyhin kymmenes suomalaisista saa tulonsiirroista vain 9,4 prosenttia. Rikkain desiili saa tasan kymmenen, siis pikkuisen köyhiä enemmän. Loput 80,6 prosenttia jakautuvat väliryhmille.
    Osittain lukuja selittävät ansiosidonnaiset vanhuuseläkkeet, mutta ilman niitäkin on köyhimpien osuus tulonsiirroista vain 13,6 prosenttia ja rikkaimpien 5,6 prosenttia. Ei siis pidä paikkaansa, että tulonsiirrot menisivät ainoastaan pienituloisille.
    Alemmissa tuloluokissa on enemmän tulonsiirtoja saavia ihmisiä, mutta rikkailla könttäsummat ovat suurempia: siinä missä keskimääräisen köyhän nostamat veronalaiset sosiaalietuudet jäävät alle 2 000 euroon vuodessa, mätkähtää rikkaan pankkitilille lähes 70 000 euroa.
    Tulonsiirtojen allokointia hyvätuloisille perustellaan sillä, että ansiosidonnaiset etuudet ovat enemmän omaa rahaa kuin suoraan verorahoitteiset perusturvaetuudet. Eläkkeitä kutsutaan myöhennetyksi palkaksi ja työttömyysturvan ajatellaan määräytyvän työttömyysvakuutusmaksujen mukaan.
    Näin se ei tarkalleen ottaen mene. Ainoastaan vanhuuseläke on suoraan sidottu siihen, minkä verran järjestelmään on maksanut, ja sekin vain eläkkeen suuruuden, ei sen keston suhteen. Muissa ansiosidonnaisissa etuuksissa tärkein määräytymisperuste on etuutta edeltänyt tulotaso. Niinpä lyhyt korkeapalkkainen työjakso oikeuttaa parempaan sosiaaliturvaan kuin pitkä matalapalkkaura, vaikka jälkimmäisestä olisi maksanut vakuutusmaksuja kokonaisuudessaan enemmän.”
    Tuskaisten äveriäiden tulisi lohduttautua Mikael Jungnerin asenteella, jossa nyt pysyviksi muuttuneiden tuhansien ihmisten leipäjonot nähdään positiivisina merkkeinä taloutemme tehokkuudesta.

    VastaaPoista
  14. Algoritmina kaunis on se, että valtion saatavia aletaan lyhentää niiltä, joilla eniten on. Järestään mennään. Jos on 1000000€, otetaan 999000€, jää 1000€, jolla kyllä tulee toimeen. Jos on 2000€, otetaan tuhat. Jos on tuhat, niin ei mitään. Jos on 500€, annetaan puuttuvat 500€, jotta tulee toimeen. Jos saa sen päälle 500€ lottovoiton tai työtulon, otetaan 500€, jolloin jää 1000€, jolla kyllä tulee toimeen.

    VastaaPoista
  15. Minä kanssa, munkin tekee mieli:

    Aletaas.

    H. V. ja pitkän aikaa hyvää jälkeä. Kuten hyvin tiedetään ja on kaukaa vittuunnuttu, on aikamma navankaivuu kivointa ihkua millonkaan ikinä koskaan. Ihan tässä äskenkin tuli semmonen jännän-jännä tuntu, tiiäksä! Mua alko ihan yykaa sponsoroida!

    Onnaa ei.

    Juosta lujaa hön.

    Viim. Voim. Pääl. Ylähuuli. (Ite ostettu. Haista kuule mulukku pitkä ja verinen pakkasessa kovettunu perintö.)

    Torilla tavata, tortillamaisteri.

    VastaaPoista
  16. Substanssiin en puutu, mutta muotoon puutun. Yksi bonuspiste tulee suorasta briar-vartisesta stressinlaukaisijasta eli piipusta. Uskomatonta, mutta totta: toppa piipputupakkia Suomessa maksaa n. 17 euroa, Itävallassa n. 8 euroa. Ja saa arvata, kummassa maassa saa sysiä suuremmasta valikoimasta. Aivan oikein arvattu. Itävalta-Unkarin monarkiasta (kaiserlich und königlich).

    VastaaPoista