Sivun näyttöjä yhteensä

27. maaliskuuta 2015

Lapuan kirkossa





Ihminen on vastuussa unistaan. Siitä on korkeimman oikeuden ennakkotapauskin. Voi olla että se oli hovioikeuden. ”Kunnon sotamies Svejkin” enkeliuni, joka on oikeastaan käymäläkenraali, luutnantti Dubin näky, havaittiin Suomessa jumalanpilkkaa sisältäväksi. Vasemmistoon kallistuvan kulttuurilehden päätoimittaja sai vastata teostaan.

Näin unta, että olin Lapuan suuressa kirkossa, polvistuneena alttarille kuin ehtoollisvieras, ja rukoilin että Antti Tuuri saisi syntinsä anteeksi.

Vastaus tuli niin että naskahti. Korkeuksien ääni sanoi:

”Ei tipu.”

Kysyin: ”Miten olisi Vesa Keskinen? Hänellä on se kauppa ja kaikki.” Vastaus oli:

”Kaikkea kanssa!”

Hyvä kun en maininnut mitään Erno Paasilinnasta. Luultavasti hän on tässä vaiheessa joko karannut taivaasta tai saanut porttikiellon helvettiin.

En minä tiedä, että Tuurilla olisi mitään kehuttavia syntejä, päinvastoin, asialtainen ihminen jos kuka, eikä revi rahojaan.

Vaimot näiltä kavereilta ovat menneet lunastuskuntoon – mutta eikö sellainen ole nykyään muotia?

Ei muuten kannattaisi mennäkään naimisiin kirjailijan kanssa, ei vaikka löytäisi sellaisen, joka ei juopottele enempää kuin hyvä tapa ja vakiintunut käytäntö edellyttää, saa rahoja eri lähteistä ja tuo niistä kohtuullisen osan kotiin. Kirjailijat vain istuvat miettimässä ammattiasioitaan, ja lisäksi niitä täytyy kehua kerran päivässä, eräitä useamminkin.

Aika rasittavaa on sekin, että nämä paremmat tekijät, joilla on ominaisuutena kyky heijastaa ääniaaltoja eli ”saada vastakaikua”, ovat persoja erikoisille, käytännössä kalliille ja aina vaivaa tuottaville taloille. Kauhun tuntein luin selostukset Joenpellon mahtitalosta Lohjan lähellä. Tuurilla on tuparustinki Pohjanmaalla meren rannikolla. Onneksi ei ole käskenyt käymään, vaan pikemminkin ajamaan ohi, jos seudulle sattuisi. Paasilinnan Aulangolla joskus pistäydyinkin, sanankuulijoiden joukossa. Hannu Mäkelä löysi Helsingin ja Turun väliltä talon, josta olen kuullut parikin tarkkaa selostusta ja lukenut useista kirjoista. On tässä ihan saman kunnan alueella myös sellainen talo, jota olin kerran ostamassa pakkohuutokaupasta ja näin, että tuokin kirjailija oli kuvannut nuoruuden talon ensimmäisissä julkaistuissa runoissaan, ja miehuuden talon Savossa aitan kattoa myöten.

Vaikka maantieteilijät ovat niin eteviä ja ahkeria, vielä he eivät ole huomanneet liittää kulttuurimaantieteeseen selostuksia ja karttoja kuvitelluista taloista. Tuuri ja Paasilinna käyvät viluisissa huoneissa, muun muassa Haanpään kotona ja Lamujärven mökillä Piippolassa. Olen minäkin käynyt Taivalkosken Jokijärvellä ja voi olla että menen vielä toisenkin kerran ymmärtääkseni, mitä siellä ei ole.

Tuo Tuurin pieni kirja Paasilinnasta on niin taitavaa työtä, että lukiessaan saa vähän väliä miettiä, mitä siinä ei kerrota. Mukana on apea loppujakso syövän merkitsemästä miehestä Karjalan Koitereella, mutta pikku maininnoista koostuva kuva aivan jokapäiväisestä sielunhoidosta peittää näkyvistä sen, mitä tässä lyhyessä satiirikkojen esittelyssä ei ole sanottu suoraan.

Poikkeuksellinen urhollisuus kovien ja kutkuttavien väitteiden sorvaamisessa eli siis satiirin kirjoittamisessa näyttää sisältävän melkein luonnostaan kirjoittajan, joka on poikkeuksellisen puolustuskyvytön ja kova itkemään.

Satiirikko on tarkka-ampuja, ja siinä ammatissa kaikkein vaikeita on pysyä hengissä. Veijo Meri (”Tappaja”) kertoo yhden tarinan, naapurin puolelta. Siinä kiväärimies kokee monen taiteilijan kohtalon. Hänestä tulee liian hyvä. Lopulta hän ampuu uhriaan pään läpi ohi eli osuman saanut jää, tosin ilman alaleukaa, osoittamaan mistä laukaus tuli, ja siihen suolle tämä mestari surmataan, muistoni mukaan kranaatinheittimellä.

Antti Tuurin kirja ystävästään Ernosta on myös tupakanpolton historia. Oikein piti hätkähtää, että taksissa sai tosiaan tupakoida, jos pyysi siihen kuljettajalta luvan. Kuljettaja ei saanut, ja lisäksi hänellä oli velvollisuus pitää pussihousut ja Pobeda siisteinä. Erno ja ainakin muistamani mukaan Hannu Mäkelä, jolla on tässä Erno-kirjassa keskeinen sija, kunnes hän aika huomaamattomasti katoaa kertomuksesta, olivat näitä autottomia miehiä, samoin kuin muistamani mukaan Taanila, Anhava – ja ettei vain olisi myös poika Anhava, siis tämä jonka minä tunnen. Mistähän sekin kertoo? En tiedä. Ehkä ei mistään.

24 kommenttia:

  1. Tuuria minäkin olen pitänyt miehekkäänä miehenä. Lause on hyvä ja tarkka, tunnelma välittyy taloudellisesti ja aitona. erinomainen kirjoittaja!
    Vaan silloin meinasi mennä illan olutlasi väärään kurkkuun, kun luin hänen muutaman vuoden takaisesta matkakirjastaan, kuinka kirjailija Rouvansa kanssa etsi Saksasta apteekista homeopaattista flunssalääkettä.
    Insinöörimies ja kirjailija, homeopaattista lääkettä! Herra varjelkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai maar simmone troppi kahes viikos kumminki jottai tekis? Tohtoroi saikkuu vaa, 14 d, tai jottai sinppäi. Homelite o hyvä saha. Josas koippee ossuu ni kyll see hyvä o lääkärilki näyttää, tai jottai heftaa vähä riippii pääl.

      Varo ny etes jua lassii kumminka.

      Ja kyll se omies perrää kattelee seeki Herra mut onksee ny ain oltava nii framil? Kyll minä ossaa itekki jo. Mää ole jo viiskyment vuatt ollu. Se on hyvä alku. Samas uskos ole pysyny. Ei see säästämine sitä lissää! Antta uskoo sit vaa.

      Mää en tiä simmottist Vareluksist mittä muuta ku ett kyl niit valla kauhia varasto josaskis o, kui niit oikkee kaikil riittääki. Mnää kysy vaa?

      Poista
  2. En ole lukenut tuota Tuurin kirjaa "Lähikuvassa Erno Paasilinna", pitäisi varmaan lukaista joskus. Joku valitteli että Tuuri kertoo kirjassa enemmän itsestään kuin Ernosta.

    Netistä olen sen verran lukenut että kun herrat retkeilivät luonnossa, niin Antti toimi aina kokkina, ja Erno sytytti nuotion. Joka kerta yhdellä tikulla.

    VastaaPoista
  3. Suomalaiset kirjailijat liikkuvat samoissa piireissä poliitikkojen kanssa nauttimassa kustantajien ja rahamiesten seurasta.

    Kartanoita vertaillaan, siteerataan Kordelinia ja Armfeldt mainitaan toisinajattelevien investointipankkiirien parissa. Donbassin kaatuneista torakoista vaietaan.

    "Viehätysvoima on sitä, että osaa kuulla myönteisen vastauksen, vaikka ei olisi esittänyt selvää vastaustakaan", kirjoitti Albert Camus, universaali ihminen.

    Donbassin väki on saamassa oikeuden omakieliseen hallintoon. Suomalaiset konsultit Astrid Thors etunenässä korvattiin italialaisilla.

    VastaaPoista
  4. Olipa taas minua suuresti puhutteleva bloggaus. Ihan punastuin. Ettäkö lain mukaan ihminen olisi vastuussa unistaan! :)

    Nään nykyisin ihan kauheita unia. Joka aamu olen herännyt jonkinlaiseen kauhun tunteeseen. Jokaisen perheenjäsenen olen joutunut pelastamaan; milloin joku heistä on pudonnut avantoon ja hyppään sinne täysissä pukeissa ja kiskon tukasta kuiville, milloin - niin kuin tänä aamuna - tapasin miehe(ni) järkyttävässä tapahtumassa vieraan ihmisen (naisen) kanssa, ja ihmeellisin uni oli se, kun kävelin katua, ja näin sen varrella seisovan könninkellon, semmoisen ison, johon ihminen mahtuu sisälle ja se kaatui, ja sieltä ryömi ulos isäni (joka on jo kuollut). Ei, mutta mikä minussa on vikana! Joudunko virkavallan eteen. Ehkä seuraavassa unessa minulla on jo käsiraudat ranteissa kultakellon vieressä niin kuin jollakin HÄTÄVIRASTON johtajalla, Ukrainassa (?), joka pidätettiin korruptiosta epäiltynä. Uneni ovat lyhyitä mutta selkeitä väjähdyksiä, ja niiden aiheuttama jälkitunne vaivaa vielä pitkään herättyäni.

    Mitä se kuvaa? No ainakin sen, että olen tavattoman epävarma. Mitä tahansa voi tapahtua. ja tuo könninkello-juttu voi ihan hyvin johtua siitä että katselin illalla vaalikeskustelua, jossa kolme (?) naista pauhasi oman puolueensa iskulauseita, puhui tyhmiä toistensa suuhun ja silmille, kokeilivat äänensä kantavuutta, ja ainoa mies, joka oli aika hijaa ja hymyili ”akkojen” - miehen(i) käyttämä sana - kasvoilla olevalle itseinnostukselle ja hienoiselle omahyvyydelle, oli isäni näköinen mies, johon lapsena luotin ja joka äitini mukaan ”oli hyvä mies”.

    Kemppisen unessa ”vaimot olivat menneet jo lunastuskuntoon”. Mietin, milloin miehe(ni) jättää minut kun näen hänestä jo sellaisia unia, että hävettää itseänikin. Tavallisesti unissa etsin häntä milloin suurennuslasi, milloin kiikari kädessä, ja usein - hän kertoo - huudan unissani ääneen! :)

    Mutta tosiasia on, että olen levoton juuri noiden vaalikeskustelijoiden takia, jotka huutavat toistensa puheitten päälle kuuntelematta kenenkään kotona harjoiteltuja puheenvuoroja. Yhtä sekamelskaa! Ja noidenko riiviöiden käsiin meidän tavallisten kansalaisten on äänellämme osoitettava luottamusta kykyyn hoitaa yhteisiä asioitamme? Kysyn vaan. Ja olen onneton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ad Liisu

      Jumakkaut, oikeesti nyn ni tota nin kuules ku mua sanottaa vähäsen mutta pelkkä Iso Hali.
      Vastaa krossia tavallisia, eläkä tuhlaile kylillä. Mä saan enää kolme vuodessa. Tietystekki aina (immer und immer, Heil!) on zenhali. S.o. hali jonka saisit jos olisin siellä, tai toisin
      päin.

      Mä elän pikkusen helvetin esikartanon pihan liepeillä mut mä en saa nähdä pahoja.

      Levolle lasken Luojani,
      armias ole suojani jne.

      Käyttöliittymä on tuttu ja turvallinen. Lapsikin sen osaa.

      Poista
  5. JK: "...liittää kulttuurimaantieteeseen selostuksia ja karttoja kuvitelluista taloista..."

    Urjalassa Pentinkulma-päivillä kierrellään kuviteltuja tienoita ja katsellaan kuviteltuja taloja, ja eiköhän niistä karttojakin ole piirrelty. Samoin Nurmijärven suunnalta olen nähnyt karttoja Jukolasta, Impivaarasta ja jopa Toukolan kylästä.

    Jokijärven Kallioniemi on siinä mielessä erilainen tapaus, kuten professori viittaakin - "ymmärtääkseni, mitä siellä ei ole" - että se on olemassa ja se kuvataan tarkasti, mutta silti se elää oman todellisen elämänsä lisäksi kuvitteellista elämää tuhansien ja tuhansien lukumiesten kyhmyisissä päissä, minunkin.

    VastaaPoista
  6. Millä eri tavoin vaimo menee lunastuskuntoon - onko aika tärkein?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin se vanha kurppa menee lunastukseen, jos on koko ajan tyytymätön ja jäkättää joka asiasta. Missään ei ole mitään hyvää ja kaikki on huonosti.

      Poista
    2. Naisen nalkutus paranee panemalla!

      Poista
    3. Voi sille kutaleelle käydä kenkustikkin jos ei se ymmärrä kun sille sanoo että mitäs otit ammattimiehen. Rahhaa-akka-kakaroita-talo mutta kukas sen kaiken irtolaiskuoron mehuttelun ja pullat ja pillit ja pallot kustantaa?

      Oohan meillä laajennettu itsemurha tunnettu jo kauan. Onko se nyt valtakunnalliseks ruvennu aate ryllimään? Että hiljaa vaan tai korvamerkitään teijätkin, äijänrämät?
      Vai posautetaanko hiltillä tsippi päähän synnytyslaitoksella? Että päästään mies tuntemaan, päästäänpä vain...

      Poista
  7. Autoton mies - mitäpä Helsingissä asuva autolla tekeekään, jos ei paljoa sen ulkopuolella liikuskele. Mihin sen keskustassa laittaa, pihalla ei saisi pitää ja kadulla on lumiaurojen tiellä.

    Saksalaiset käyttävät paljon homeopaattisia lääkkeitä, kissoilleen ja koirilleenkin. Mitenkähän ne niihin vaikuttavat, kun eläimet eivät osaa ajatella, että tämä on/ei ole lääkettä?

    Tuurin Paasilinna-kirjaa on mukava lukea, kun hänellä on sellainen huvittunut pohjavire kuten aina ja ystävän ote, ei silti mitenkään siloitteleva. Tuokiokuvia yhteisiltä retkiltä ja vähän Paasilinnan maailmankuvaa sekä sanallista loisteliaisuutta. Sukkeluuksia ja lohkaisuja asian lomassa. Selkeästi ajateltu ja selkeästi kirjoitettu.

    Vähän hätkähdytti kohta Paasilinnan artikkelista Suomen Kuvalehdessä:
    "Kun nostan kiikarin silmilleni, näen kaukaa Kremlin punaruskeat totiset muurit. Mitä siellä tapahtuu? Kymmenen yhtä vastaan, että mitään länsimaisen demokratian lastentarhaa siitä linnoituksesta ei tule koskaan, milloinkaan."
    Yli kaksikymmentä vuotta siitä kirjoituksesta, Jeltsinin heikon demokratian ajoilta. Sitä samaa saa pohtia edelleenkin, mitähän siellä tapahtuu? Tai paremminkin, mitä siellä juonitaan? EG

    VastaaPoista
  8. Hiukan enemmän kuin 80 h valvoneena en käy kiistämään etteikö tekisi mieli istahtaa Paraisten kirkon penkkiin ja kuunnella kaappikellon vakaata askellusta. Se kokemus on uudistettavissa ad infinitum. Kuin syke, elämä lipuu, ih(*)minen, mikä sinä olet?

    VastaaPoista

  9. Ilmiöistä sellaisista kuin unista teki vihdoin tiedettä Freud. Havaintopohjaakin oli. Hienostorouvia Wienistä. Hiippailiko Hitlerkin kulmilla? ja olihan Habsburgikeisarilta kuten serkultansa Berliinissä, pikkuserkultansa Pietarissa ja keiltä kaikilta loordi-amiraali-kenraaleilta aikalaseistansa hiekka valumassa -hiekkaan. Oli vääntöä tuolloinkin. Parin isomman sodan WW 1 ja 2 jälkeen kansanvalta ja sen yhteiskiltteys hiljensi maanääret ja keskityttiin mahan täyttämiseen. Historia kirjoitetiin siistiksi kuten tuo Borgström/Snellman-Virkkunen kaapparipankki, jollaiseen vanhaan uneen joku aamuyö sitten heräsin.

    Eilen ihan hereillä samaa sorttia oli KOM teatterissa "Sattumia". Kävi säkä kun oli joku Maailman teatteripäivä ja sen manifestitekstin luki Lauri Maijala ja Juho Milonoff heti aulassa. Ohjaaja Maijala oli päivemmällä kai palkittukin jollakin Thalia Kyllikki Forsell Ida A. ja Jouko Jyrkkä pystillä. Oli poikennut parturissa kai äitinsä Heidin komennosta.

    Teatteri oli kuumaa kamaa, äskeisen Vallankumouksen totuusrotua tämäkin. Näithän Suurkirkon Valtauksen ja kuinka sitä seurasi Kapina vajaan vuoden päästä ja siitä pari vuotta lisää Avanti-eteenpäin kun jo nuijittiin uusia lakeja voimaan ja toimeenpantiinkin Mäntässä,Valkea- Mylly- ja Kuusaankoskella. Minutkin sukupolvi pari myöhemmin uitettiin perustetun innovaatiojärjestelmän elikkä koululuokkien läpi tärisemään tähän netin ääreen.

    Kovaa teatteria oli kun Frakkipukuiset herrat skoolasivat etikalla. Hapannaamat eivät pidelleet omiakaan uniaan vaan Vilma Melasniemi vei miehiä ja istuipa kaiken kiireen keskellä ämpärillä, jos ei muuten menisi jakoon mitä kaiken Valistuksen Saniteetin THL-Vat-375v.yliopiston sisällä yhä löyhkää jos tuoksuukin. Mitä milloinkin siis. Kimaran seuraamista nämä frakit jonotusvuoroliput ja kuteiden vetimien kirjava ja nopea kavalkadi auttoi. Meikätosikollekin teri terää tulla kiskaistuksi yhdeksi illaksi absurdiutensa ja jakamamme surrealismin pyörteisiin.

    Teatterimiesten esitykseensä laatimat johdatussanat ja mielensä purkamiset ohjelmalööpissä auttoivat aallolle. Oudoista oudointa on, palatakseni itsekseni, on miten yleisö ei löydä näitä riemunhetkiä. Haastavissa teatteri illoissa saisi tenttiä pitkän lukemisensa ja iloita ikiomista assosiaatiokyvyistänsä. Sitä paitsi Sea Horse on vastapäätä.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  10. Uskonnoissa toisen puolesta rukoileminen on mielettömimpiä ilmiöitä, jos tosiaan uskoo sen vaikuttavan oman pääkoppansa ulkopuoliseen maailmaan. Olin kuulemassa kun pappi ilmoitti siunaamansa veteraanin selvinneen sodasta koska kotiväki rukoili hänen puolestaan. jumala siis pitää kirjanpitoa rukoiluista. Ja antaa silpoitua tykistökeskityksessä jos ei ole rukoiltu. Katolisten, pyhimysten kautta rukoiluilussa näkyy vielä selvemmin tämä korruptio ajattelu.
    Hasekin hahmoissa, käymäläkenraali ja luutnantti Derbin ovat aivan eri henkiöitä. Edellinen rationaalinen tyyppi. mutta nuorien lapsellisen intomielisten luutnanttienkin tarve ja kulutus on suuri klassisessa sodassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sanon Jumalle että kuule Höntti. Mä paan nyt silmät kii. Sekin vinkkaa et uppsan, en tullut katsoneeksi. Kiitos. Anteeksi. Vain kaksi pientä sanaa.

      Luck. Onni. Ei ole.
      Miracle. Ihme. Ei ole.
      Trust. Luottamus. Ei ole.
      Rakkaus. Jumala on rakkaus. Eräs tepsivä tapa käydä keskusteluja henkisen puolen työkaluin. Hiottuja ja kiilloitettuja, hyvin kurinalaisessa käytössä jo ajat sitten pelkistyneitä ja yksinkertaisesti hyviä työkaluja.

      Luke: I' ll try.
      Yoda: There is no try. Do, or do not.

      You gotta have faith.

      Uskomaton juttu.

      :)


      Poista
  11. Tuuri antaa myös oivan esimerkin siitä, mihin jatkuva pitkäaikainen tupakanpoltto johtaa: nyrkinkokoinen syöpäkasvain, joka kasvoi vauhdilla. Taksikin piti hankkia sen mukaan, että siellä sai polttaa, toisena vaatimuksena, että se oli mersu. Etteikö auto olisi miehisyyden symboli (ja jatke)?
    Donner vielä ehti pelastua, mutta kyllä hänelläkin savuke kärisi sormissa vuosikymmenet, joka tilanteessa.

    Tuossa vastapäätä on pari vuotta sitten tyhjilleen jätetty ammattikoulu. Amislaisilla aina paloi tupakka mennen tullen, - ja natsat viskattiin kadulle. Teki mieli sanoa, että lopettakaa hyvät ystävät, kun vielä ehkä voitte, kymmenen vuoden päästä ette saa polttaa missään. Amerikassa nuorten tupakanpoltto on vähentynyt todella paljon, mutta siellä sitten sauhuavat toisenlaiset sätkät. EG

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sopiiko polttaa?", kysyi nuoruudessani entinen erakkona elellyt Kanadan-siirtolainen vauvaikäisten pikkuveljieni vieressä Saimaata holkkiin sytytellessään. "Kyllä se sopii, olkaa hyvä vaan", vastasi opettajaisäni. Tuttu tilanne lapsuudessani. Tuli haisteltua melkoinen annos "Saimaan" tuoksuja lapsuudessa, armeijassa myös, tosin järven. Kerran kansakoululaisena varastin isän tuhkakupista tupakansätkän, Klubin, Nothin tai Saimaan, ja menimme vanhan kirkkomaan puisen hautamausoleumin nurkalle kokeilemaan. Nurkka syttyi palamaan. Yritimme sammuttaa kytevää lautaa. Jäi kauhea tunne, että sammuiko natsa varmasti. Vielä vuosikymmenten jälkeen olen käynyt vilkaisemassa kyseistä mausoleumien nurkkaa. Onneksi kytö oli silloin sammunut ja kaikki oli lopulta hyvin.

      Poista
  12. Tapani Heikan mainio kolumni HS:ssa tänään vahvistaa epäilyäni, että paras todiste Putinlandian vetovoimasta joka "yhdistää vahvan valtioon ja traditionalismiin uskovat sekä oikealta että vasemmalta" onkin ruotsalainen kansanpuolue jonka olemassaolon oikeutus perustuu joskus menneessä maailmassa, täysin erilaisissa olosuhteissa säädettyyn perustuslakiin. Uniikki juttu joka yhdistelee perinteisiä vasemmistolaisia ja oikeistolaisia teemoja.

    VastaaPoista
  13. Minkä takia, tykistön tulenjohtajista tai panssari- lähitorjuntamiehistä ei ole kokopitkiä elokuvia, mutta tarkka-ampujista on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a. Oisko se siinä että kun mustakin tehtiin dokkaria tossa viitisen vuotta taapöin niin se ohjaaja oli niin robotisoinu ittensä että se unohti koko todellisuuspohjaisuuden ja piti mua aivan dorkana. Ei siinä muu auttanut kuin vetää maksit mineiks ja pierasta koko pelle mukaan että lähekkö vähän helvettiin minun kanssa? Mä tiedän kuinka sinne pääsee! Täys touhoankka koko kuikelo. Dimwit Duck. Pelle on Peloton! Mietitääs isän nimee. Tai ehkä sillä tirehtöörillä ei ollu isää, tehtaan mannekiini? Voi olla.

      Poista
    2. Kiva idis! Harmi vaan kun ovat ehtineet jo käydä sinne suureen kaffeklatschiin jupisemaan keskenään että pwnteleen pojut ei edes juuresmaan kunniata ossaa pittää! Kaapan rehut! Pthyi! Mitä? Enkä tule. Mene siitä, hus. Mehä oomme tässä portimpielessä justiinsa niin kauan kunnes helevetissä penikat ruppee lumisottaa...

      Poista