Sivun näyttöjä yhteensä

10. tammikuuta 2014

Oikeudelliset asiantuntijat



Kun lehdissä tai televisiossa käytetään otsikon sanoja, tarkoitetaan Kalle Tuoria tai Olli Mäenpäätä. Joskus puhe voi olla myös Tuomas Ojasesta tai Kimmo Nuotiosta tai sitten peräti Helsingin tuolta puolen Matti Tolvasesta.

Ilman pilkanteon tarkoitusta – nämä kaikki ovat professorikunnassa kukin alallaan huippua.  On ja on ollut professoreita, joiden housunlahkeiden välistä erottuu tarkkaan katsoen keppihevonen. Alalla työskentelevä kuulija arvaa ennen kuin he aukaisevat suutaan, mihin puhe kohta kääntyy.

Muitakin on. Tarkoitan lukuisia verrattomia asiantuntijoita, jotka eri syistä eivät esiinny medialle.

Koska tuomioistuimet eivät ole osoittaneet tuomarikunnasta puhehenkilöä, paheksunkin seuraavaksi asianajajakuntaa. Osaisin luetella kevyesti kymmenen ihmistä, jotka esittäisivät selkeitä ja perusteltuja kantoja erilaisiin oikeudellisiin ongelmiin, jos joku kysyisi heiltä tai saisi heidät puhelimella kiinni.

Oikeusjuttua ratkaisemassa ollut tuomari ei voi jatkaa oikeudenkäyntiä mediassa. Tuli joskus luennolla kärjistetyksi näin: lainvoimaisen tuomion ei tarvitse välttämättä olla oikea. Tärkeintä on, että tuomio on lopullinen.

Oikeusriita on häiriötila. Kyllä Ihmisoikeustuomioistuimen korostama joutuisuus on hyvin tärkeä asia. Muistan erään oikeusneuvoksen, joka piti asiakirjoja hallussaan aina vähintään vuoden, oli tarkastava jäsen tai ei, oli siihen syytä tai ei. Hän harrasti myös millimetripaperille piirtämistä.  Hän näet oli syvästi viehättynyt rangaistusten yhdistämisen syvällisistä kysymyksestä eli oli siinä mielessä töissä väärässä firmassa. Hovioikeudet hoitavat nuo tuollaiset.

Gogolilainen kultti kuuluu enimmäkseen väistyneen virkamaailmasta. Silti aion itse jatkaa jankuttamistani niin kauan kuin käsi pysyy kynässä: tavaton pikkutarkkuus on vakava luonnevika, jollaiseen on nykyisin hyviä lääkevalmisteita. Työpaikkapsykiatri olisikin oiva lisä erinäisten virastojen sidosryhmiin. Hullun virkamiehen tuntee siitä, että hänen omasta mielestään hänen mielialansa ja mielentilansa eivät vaikuta mitenkään hänen tekemiinsä ratkaisuihin. Viisaat puolestaan pelkäävät tulevansa hulluksi ja pitävät täysin mahdollisena, että iso pyörä heittää välillä volttia.

Ehdotukseni ei ole sen kummempi kuin tämä tarun orja, joka muka kuiskaili voittokulkueessa ratsastavalle roomalaiselle, että tämäkin on kuolevainen.

Tuori, Mäenpää ja nämä muutamat muut toimivat tuollaisina kuiskaajina. Sääli  että Tuorikin on menettänyt paljon muinaisesta räyhäkkyydestään. Olen muistaakseni ennenkin maininnut, miten Repe Ellilä tai joku muu professorikunnan edustaja puuskahti 70-luvun Porthaniassa, että Matti Wuori ja Kalle Tuori ovat tiedekunnan suurimmat hampuusit, joista ei kummastakaan tule koskaan mitään. Repen omat ”Liikennerikosten tutkintaopin perusteet” (1960) ja ”Suomen liikennerikosoikeus” (1958) historian hammas on syönyt.

Päivän ongelma on poliitikko lobbarina. Kollegat sanoivat, että asiaa olisi selvennettävä lainsäädännöllä. Ajatus tuntuu erinomaiselta. Bisnekseen hyppäävä poliitikko on kavaltaja. Hän ryhtyy tienaamaan rahaa kansakunnan kaapinvartijana saamillaan tiedoilla.

Ajatus voi olla perustuslain ja ihmisoikeuksien vastainen. En sano että se on; en osaa EU-oikeutta riittävän hyvin. Työvoiman vapaasta liikkuvuudesta on poikkeus, joka koskee julkishallinnon palveluksessa olevia. Kilpailunrajoitusten raivaaminen puolestaan on yleinen päämäärä, jonka erillissääntöjä on leegio. Mutta ihmisen oikeus vaihtaa työpaikkaa on vahva, ja tiedon ja kokemuksen viemistä mukana tointa vaihtaessa ei voi estää.

Yksityisellä sektorilla, johon asiassa on viitattu, kohtuuttomien kilpailunrajoitusten poistaminen on ollut tähtäimessä 1920-luvulta asti. Usein sanotaan, että kaksi vuotta ylittävä kilpailukielto on aina epäilyttävä, ellei jäähyajasta makseta selvää korvausta. Syystä paheksutut ”kultaiset kädenpuristukset” eli sateenvarjot ovat juuri tällaista korvausta.

Salassapitovelvollisuus jatkuu senkin jälkeen, kun asianomainen on luopunut tehtävistään. Lääkäri ei saa eläkkeelläkään paljastaa potilaiden terveyttä koskevia tietoja eikä ministeri sellaista, mikä on pidettävä mm. sotilaallisista tai taloudellisista syistä salaisena.

Kirjoitin tämän hammasta purren. En pidä lobbareista. Kuitenkaan en usko että toimintaa voi suitsia lailla. Uskon että lobbarit voi pakottaa julkisuuteen. On sekin jotain. Ikävä asenteeni johtuu kaunasta. Tekijänoikeuskauppiaiden lobbarit esimerkiksi ovat onnistuneet aivan liian hyvin. Lait tukevat lähinnä kauppiaita, alkuperäisten tekijöiden ja teoksia tarvitsevan yleisön onnettomuudeksi. tästäkös nämä välittävät.





34 kommenttia:

  1. " Bisnekseen hyppäävä poliitikko on kavaltaja. Hän ryhtyy tienaamaan rahaa kansakunnan kaapinvartijana saamillaan tiedoilla." Entä toisin päin? Keskustapuolueen Sipilä kai olisi tuorein esimerkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valton hieman fataalisen, punavihreään auttamattomasti kallistuvan maailmankuvan tuntien kysymykseen on olemassa ainoa oikea vastaus.

      Sipilä on myös Juudas ja kavaltaja, koska hän loi yrityksen, joka menestyi erittäin hyvin tuottaen suomalaisille työtä ja verotuloja yli menneen ja tulevan Kempeleen kunnan.

      Myydessään globaaleilla markkinoilla menestyvän yrityksensä hän sai siitä liiian monta miljoonaa, mikä tietenkin vääjäämättömästi osoittaa hänen kapitalistisen ja itsekkään ja niljakkaan luonteensa, jota ei edes hänen aito kiinnostuksensa elämän perusprinziipeistä so. kuolemanjälkeisestä elämästä/uskonnosta EI pysty haihduttamaan.

      Näin ollen on parasta Valto, että katsellaan yhdessä maailmaa Leninin vai oliko se Stalinin pään takaa ja yhdessä toteamme, että yrittäjät ovat itsekkäitä nilkkejä ja juudaita ja kavaltajia; ja vannomalla punavihreän totuuden, tulonsiirtojen ja kaiken omatoimisuuden tappavan sosiaaliturvan nimiin luomme yhdessä uuden ja uljaan monikultturistisen valtion, joka kalevalan Sampon tavoin jauhaa hyvinvointia ja rahaa ja tulonsiirtoja TASAPUOLISESTI kaikille uussuomalaisille asukkaille.

      Hyvää uutta vuotta Sinulle kuitenkin.

      Poista
    2. Hmm. Katsoisin mieluummin Vernher von Braunin pään takaa jollei kellään ole mitään sitä vastaan ja jos on niin kelvatkoon Tsiolkovskin pää. Äärimmäisessä hätätapauksessa pyytäisin naapurin hammasläääkäritädiltä puudutusainetta pullollisen ja laittelisin neulan poljettavaan Singeriin. Sitten olisi hittovieköön tasapuolista.

      Hyvää uutta vuotta Valto Ensio!

      IH

      Poista
    3. Onpas anonyymitutkija ollut asialla kovasti kun maailmankuvani, jonka selvitys itsellenikin on vielä pahasti kesken, noin selkeisiin raameihin on taitellut.

      Mutta osaan kyllä ihan tästä yhdestä, henkilööni kohdistetusta kommentista päätellä millainen maailmankuva kirjoittajallaan on. Se näkyy varmasti muillekin, niin ei tarvitse sitä selostaa. Voiko incognito-yskähtelijöille hyvää tahi pahaa toivottaa vaikka tämä ilmiselvästi haluaisi mieltäni vahingoittaa, tai jopa agitoida muillekin, millainen punavihreä sontaläjä Valto Ensio on ja että pysykää kaukana siitä? Voiko toivottaa edes suolle suksimista?

      Poista
    4. Valto Ensio.

      Pahoittelen tuota viestiäni (eka anonyymi); se tosiaan oli täysin asiaton ja persoonaa puukottava.

      Olen yrittänyt sitä poistaa, mutta en osaa ja en ilmeisesti pystykään. Jos Kemppinen sen tekee olisin siitä kiitollinen; toisaalta jos se jää esille, se on muistutus minulle omasta itsekkyydestäni ja pöljyydestäni.

      Pahoitteluni ja anteeksi.

      Poista
    5. Anonyymi, aina anteeksi annetaan kun pyydetään. Aika veemäisesti itsekin vastasin nopeassa tahdissa.

      Oikeastaan kommentissasi minua häiritsi itseeni kohdistettua enemmän se, kun luulit minun esimerkkihenkilöstä Sipilästä olevan jotain mieltä: Hänestähän en poliitikkona, liikemiehenä enkä yksilönä ollut puoleen enkä toiseen mitään mieltä; enkä osaa olla vieläkään ennen kuin mies on jonkin aikaa ollut politiikan kartalla kuvassa mukana.

      Mutta kiitos tästä, keskusteluun kuuluu oikeastikin nämä tällaiset verettömät, hyvin vaatimattomatkin yhteenotot.

      Poista
    6. Kiitos viestistä. Tästä on parempi jatkaa eteenpäin. Olen välillä yliehdoton, mikä näkyy välillä teksteissäni toisten mielipiteitten vähättelynä ja sitten myös ilkeilynä.

      Pitäisi mallia ottaa tuosta Kemppisestä; mutta välillä tuntuu, ettei hän ole mitään mieltä mistään. Kunhan pyörittelee ja piilottaa viestinsä sivulauseisiin, joista tyhmemmät esim. minä ei niitä löydä. Ja odottaa sitten miten porukka reagoi ;)

      Poista

  2. Just´sillään pitäisi lobata Wärtsilää "ostamaan" Rolls-Roycen ao.toiminnot. Eikä siis ilman muuta toisinpäin. Asialle joutaisi Antti Rinne ja Tekesin viranhaltioista peitepersoonia, jos muutoin virkavirhe, -ainakin piittaamattomuudeksi esimiehen nimenomaisesta kiellosta aktiviteetti osoittautuisi ! Unohda koko juttu. Ei tulla näkemään. Ostamisen ympärillä ovat " " koska raha,osakkeiden lisääminen,muut arvopaperiset sopimuspaperit,luotto -maksan kun jaksan, ja etenkin luottoinstituution pyhyyden yksityisotot, ovat tehneet osto/myyntiaskareista sellaista bitcoinsortin realityä, mielenväänteitä, mutta todellisuutta ne kuitenkin kääntävät.

    Lobbareista ykkönen olisi Antti Chydenius. Toi isorokkorokotteen seurakuntaruumiseensa. Kakkonen olisi kai Einar W. Juva. Ei vain Turun yliopiston takia, vaan koska näki miten pientä on valtiopäivien,valtaneuvoston tai kuninkaan valta miesten asioissa. Kun Chydenius sai sen Pohjanmaan kauppapakon poistetuksi, niin eikös Juva lausu happamasti (Suomen tie,1947 Otava) sivu 152 "Suomen tärkein vientitavara -terva- oli pääasiallisesti vieläkin Tukholman suurkauppiaiden määrättävissä."

    Yhden tervaporvarisuvun Oulun Nylandereiden piispapoika oppi äkkiä ylimysluokan tavat ja lausui komitean jäsenenä 5.2.1756 Suomen kehittämisen turhuudesta kuinka ennemmin olisi Skånea edistettävä valtakunnan tulojen lisämiseksi kuin Suomea missä ei mitään saisi aikaiseksi. Taisi olla oikeassa 2014, mutta lausunnossa on toinenkin Totuus. Valtakunta tarkoitti sen yläluokkaa, verorahoja palkoiksensa kokoavaa ylhäisöä. Virkaylimystöä. Nyttemmin ylimykset loistavat poissaolollaan, mutta muutoin väkeä on sankasti.

    Tänään ja huomenna on Paasitornissa jos mitä. Sixten Korkman hu klo 10.30-11.55 ja Matti Klinge tä 14.25-15.50. Ja puhe siitä mistä puute eli Euroopasta, rahasta ja henkevyydestä. Kuuluivat muuten yhteen eurooppalaisuuden synnyssä -niin ja yhdessä ovat kuolemassakin.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. "Oikeusjuttua ratkaisemassa ollut tuomari ei voi jatkaa oikeudenkäyntiä mediassa."

    Tällaisiakin vaatimuksia on esitetty. Valtionsyttäjä Leena Metsäpelto esitti mennävuosina Tuomaripäivillä, että ison jutun jälkeen pitäisi olla tiedotustilaisuus, jossa syyttäjän ja syytetyn avustajan lisäksi pitäisi olla tuomarikin, arvatenkin selittelemässä tuomiotaan. Läsnäollut tuomarikunta, joka oli oppinut, että tuomari ei selittele tuomiotaan, koska tarpeellinen tieto on annettu - tai jäänyt antamatta - tuomion perusteluissaan, kauhisteli. Eipä tuosta - Luojan kiitos - ole näyttänyt käytäntöä syntyvän.

    VastaaPoista
  4. "Lainvoimaisen tuomion ei tarvitse välttämättä olla oikea. Tärkeintä on, että tuomio on lopullinen.

    Tavaton pikkutarkkuus on vakava luonnevika, jollaiseen on nykyisin hyviä lääkevalmisteita."

    Tässä on kaksi niin hyvää ajatusta, että ne on syytä kerrata. JK voin jälkimmäisen osalta lohduttaa, että ainakin käräjäoikeuksissa jälkimmäinen on väistymässä. Siihen on vaikuttanut laamannien vaikutus nimitysmenettelyyn, joka painottaa toiminnan tuloksellisuutta (ts paljon ja nopeasti). Se, voiko tämä sitten joskus mennä överiksi on toinen juttu.

    Vakavasti puhuen, väärässä pikkutarkuudessa on usein kyse ns. judiciumin puutteesta, jolloin ei osata erottaa jutun merkityksellisiä seikkoja irrelevanteista seurauksin, että resurssit suuntatuvat jälkimmäisiin. Oikeusneuvos oli hyvä esimerkki, joka olisi pitänyt hoitaa johtamistaidolla: saada ko. henkilö hakeutumaan oikealle paikalleen. Tuollaista johtamistaitoa lienee ainakin ennen vierastettu KKO:ssa. Tämä osoittaa miten tärkeää on oikea alkuperäinen rekrytointi tuomioistuimissa, joiden jäsenet ovat erottamattomia.

    VastaaPoista
  5. "Bisnekseen hyppäävä poliitikko on kavaltaja."

    Nykyisin on vain yksi ongelma: ollaan luovuttu "kultaisista tunkioista" (KELA, maaherrat tms.) vanhentuneiden poliitikkojen loppusijoituspaikkoina. Jos rajoitettaisiin poliitikkojen siirtymistä, heidän toimeentulonsa tulisi varmistaa (kultainen kädenpuristus). Entinen Neuvostoliitto oli varoittava esimerkki siitä miksi näin pitää menetellä: ettei olisi pakonomaista tarvitta takertua valtaan etujen menettämisen pelosta.

    Puolileikillinen ehdotus: perustetaan Suomeen Eduskunnan ylähuone vanhemmille valtiomiehille ja sellaiseksi itseään kuvitteleville. Tuollaisella porukalla, jonka ei tarvitse ajatella seuraavia vaaleja, voisi olla ihan aidosti annettavaa maalleen.

    VastaaPoista
  6. "Bisnekseen hyppäävä poliitikko on kavaltaja. Hän ryhtyy tienaamaan rahaa kansakunnan kaapinvartijana saamillaan tiedoilla."
    Sehän on erinomainen ajatus että ihminen ei saisi tehdä niitä töitä joita osaa ja joihin on syntynyt pätevyys, vaan pitäisi hakeutua kokonaan toisenlaisiin tehtäviin. Eikös yhteisön kannalta olisi järkevää päinvastoin pitää ihmiset nimenoman hallitsemissaan hommissa.
    Lisäksi on vielä erikseen todettava, että yhteisölle olisi eduksi järjestää asiat niin, että poliittisessa toiminnassa ja elinkeinotoiminnnassa olisi helppoa toimia vaikka vuorotellen, joitakin vuosia jaksoissa, eikä niin, että politiikkaan mennään nuorena ja siellä pysytään, eikä todellisuuteen juuri synny kytköstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olli K. iski asian ytimeen: politikon tehtävien pitäisi olla LUOTTAMUSTOIMIA, joihin tullaan jostain päätoimesta pätevöityneinä, hoidetaan luottamustointa jonkin aikaa niin kauan kuin luottamusta on ja sitten paltaan aikaisempaan tai uuteen päätoimeen.

      Ammattipolitikot ts poliittiset broilerit ovat politiikan syöpä ja pääsyy sen alentuneeseen arvostukseen.

      Poista
  7. Olen miettinyt etten sanoisi pääni puhki, olisikohan mahdollista kieltää henkilökohtainen vaalimainonta, kriminalisoida se ääntenostonyritykseksi tms., silloin kaikki ehdokkaat olisivat edes jossain suhteessa samalla viivalla riippumatta heidän varallisuuksistaan tai etu- ja taustaryhmäsidoksistaan.
    Nyt tilanne johtuen lobbauslainsäädännön puuttumisesta, vähienkin jääviyttä koskevien säädösten kivikauden aikaisuudesta, että kansan etua vastaan toimivilla intressipiireillä on vahvoja vipuja – ja ne voivat vakavasti rapauttaa yleistä etua ja lainsäädännön kehittymistä – rahan voimalla.
    Eettisesti kestävä yritys- ja liiketoiminta ei tarvitse ”vaikutusviestintää” sitä vastaan että jotkut järjelliset ja perutellut lakihankkeet veisivät pohjan niiden liiketoiminnalta, ei. ne jotka asioivat rahasalkun kanssa ovat jotain muita, ja näin olisi syytä vakavasti tutkia, kuinka voimme tukea lainsäätäjien mahdollisuuksia seurata omaa oikeustajuaan kipeissä tilanteissa kuin vastakkain ovat kansalaisten ja rahaherrojen etu.
    Esimerkkinä tietty kaavoitus, mutta nyt paisuva ala on teineihin kohdistettu mainonta. Otetaan nuorisoslangilla brassaileva alkoholi-mielikuvamainonta; vuosikausien junnaus ja nahkapäätöksiä, vaikka luulisi että on selvä, että lasten suojelulla on kaikkien tuki skidien alkoholisoitumista vastaan.
    tästäkös "nämä" välittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kieltää henkilökohtainen vaalimainonta" johtaisi vain pitkiin listoihin ts siihen, että kansanedustajista tulisi päätoimisia napin painajia, joiden ainoa tehtävä olisi myötäillä puoleensa johtoa uhalla, että muuten paikka menee alta.

      Poista
  8. Olli Mäkinen? Eikös se ollut Timo Mäkinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. T
      Kyllä se oli Olli. Timo Mäkinen (ei se rallikuski) puolestaan oli Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen proffa.Hänen veljensä oli suuresti tuomarina arvostamani Itä-Suomen HO:n edesmennyt presidentti Eero Mäkinen. Mäkiset olivat Sortavalassa vaikuttaneen kulttuurisuvun vesoja, molemmat lahjakkaita omilla osaamisalueillaan.

      Poista
    2. Kemppinen tarkoittanee nimeä professori Olli Mäenpää eikä Mäkinen.

      Poista
    3. Siis
      nimet oikein,
      sanoi jo Frank Sinatra, eikä muuta.
      Yöllä käymään saapunut kustantaja siitä rauhoittui. ett' ei niin kuin hevosenpää vieressä sängyllä tartte herätä (?).

      Poista
  9. Kertomus Esplanadilta kuinka Merikannon Kappelin pianolla ilmoille päästelemä Kesäillan valssin ensiesitys karkasi.
    Herrojen O. Merikanto ja J. Sibelius kömpiessä varhain Kämpiä kohden makkien tyhjennyksen toimessa ollut hevoskulkuneuvon kuljettaja jo mokoma vihelteli uutta sävellystä! Hajussa silmiään siristelevän Merikannon kerrotaan sanoneen: "Tuo se pitäisi lailla kieltää!"
    Sibelius: "Jaa kumpi, viheltäminen vaiko paskan kuskaaminen?"

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista
  10. Usein ongelmana on, että asiantuntijaan kasvaa AUDIO OUT -liitin, standardinmukainen mutta mono, josta tulee ilman mikrofonin vaivaa toimittajalle vaivatta soundbite asiasta kuin asiasta. Tuori ja Tolvanen voivat olla viisaita, minähän olen käytännön juristi joten pätevyyteni ei riitä, mutta jo stereovaikutelman vuoksi yksiltä ei tarvitsisi kysyä aivan kaikesta ihan joka kerta.

    Pitkään oli tapana käyttää mediassa vain kehä III: ulkopuolella virassa olevia asiantuntijoita, Helsingin professorit tätä happamasti joskus kommentoivatkin: "oikeudellinen asiantuntemus elää kovin pohjoisessa". Ehkä sieltä saatiin takavuosina paremmin puhelimeen ja ehkä toimittajan mieleistä väriä. Sellaistahan ei enää tapahdu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimittajien pitäisi ehdottamasti vaihtaa Tolvanen Riihimäen Jyrkiin, saataisiin ainakin parkkisakkosopimuksiin selvyyttä.

      Poista
  11. Ad Omnia: - korjasin nolon virheen, Mäenpää, ei Mäkinen.

    VastaaPoista
  12. "Bisnekseen hyppäävä poliitikko on kavaltaja. Hän ryhtyy tienaamaan rahaa kansakunnan kaapinvartijana saamillaan tiedoilla."

    Tunnen oloni hieman hölmöksi, kun en millään hahmota millaisia salaisia tietoja poliitikot mahtavat saada poliittisissa tehtävissä toimiessaan ja miten niitä sitten käytännössä käytetään väärin? Voisiko joku koittaa selventää tätä jollain - ihan vaikkapa fiktiivisellä - käytännön esimerkillä?

    VastaaPoista
  13. Asianajajan kanssa naimisissa olevana oikeustieteen tutkijana olen tullut siihen tulokseen, että jo pelkästään näkemyksemme oikeudesta ja siitä miten siihen tulisi kokonaisuutena suhtautua on täysin päinvastaiset. (Avioliittomme on kuitenkin perin onnellinen ja onnistunut.) Tämän lisäksi asianajajakuntaan on käsittääkseni sisäänrakennettu ajatus siitä, tai vähintäänkin piilo-opetussuunnitelmaan kuuluu, ettei töitä kommentoida eikä ruodita. Kenellekään. Tutkimuspuolella taas kannanotto on tapa olla olemassa, elämänehto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "näkemyksemme oikeudesta ja siitä miten siihen tulisi kokonaisuutena suhtautua on täysin päinvastaiset."

      Totta kai on: oikeustieteen tutkija pyrkii - enemmän tai vähemmän - etsimään Totuutta. Asianajaja - ja muut käytännön juristit - miettivät, miten saada tuo totuus kauniisti sanottuna "tulkittua" siten, että se kulloinkin palvelee heidän päämiestensä tarkoitusta ja etua.

      Poista
  14. ”Bisnekseen hyppäävä poliitikko on kavaltaja. Hän ryhtyy tienaamaan rahaa kansakunnan kaapinvartijana saamillaan tiedoilla.”
    ”..tiedon ja kokemuksen viemistä mukana tointa vaihtaessa ei voi estää.”

    Näitä ajatuksia pitää kavahtaa.

    Päinvastoin, siirtymisiä bisneksestä, virkamieskunnasta, ammatinharjoittajista, mediasta jne. politiikkaan ja politiikasta takaisin samoihin tehtäviin pitää ehdottomasti edistää eikä pelätä tai rajoittaa. Tiedon ja kokemusten viemistä tehtävästä toiseen pitää suosia.

    Vain näin ymmärrys asioitten hoidosta puolin ja toisin paranee. Muuten ymmärrystä yritetään siirtää lähinnä lobbareitten ja poliitikkojen hallintoneuvostopaikkojen avulla, jotka eivät voi mitenkään korvata henkilökohtaista osaamista ja kokemusta (väheksymättä karvalakkilähetystöjen ja valiokuntien kuulemien asiantuntijoitten intoa valistaa poliitikkoja).

    Totta kai tarvitaan salassapitoa ja kilpailunrajoituksia koskevia sääntöjä ja joissain tapauksissa kohtuullinen karanteeniaika ennen siirtymistä tehtävästä toiseen. Palkitsemisellekin voidaan laittaa rajoituksia, mutta ei niin että estetään siirtymiset tällaisten ”vahinkojen” pelossa.

    Jos pelätään esim. neljän valtiomahdin välisten vastuiden ja raja-aitojen henkilöitten siirtymisistä sumentuvan, niin silloin sekoitetaan keskenään instituutiot ja henkilöt.

    VastaaPoista
  15. Aye aye, Sir!

    Komppaan Tapaninpoikaa koska vapaiden miesten harrastuksena aiemmin tunnettu politiikka on aikamme olosuhteissa liian ylväs ja komea toteutettavaksi.
    Eräs kutkuttava (titillating) vaihtoehto olisi arpoa kansanedushenkilöiden virat, mikäli vaihtuvuus olisi tasaista ja jatkuvaa sillä saattaisi olla suotuisa vaikutus pahennuksen ja ylenkatseen muodostumisessa ehkäisevänä tekijänä.
    Viittaan Hindenburgin lausumaan vertaukseen makkaratehtailusta koska on lauantai ja ensilumi. Yrittäkääpä kiistää motivaationi, uhallakin yllytän Teitä :)


    YAssiirr...

    VastaaPoista
  16. Muusikkohuumoripitoista tarinanpätkääni edeltävälle Anonyymille:
    Suurkiitokseni! Jäljittely on paras kohteliaisuus jonka taiteilija voi saada, kumarran Teille. Tietenkin tarina on suunnattua huumoria, liittyy blogin otsikkoon, aiheeseen siis. Tekijänoikeuksista ei ollut kevyen musiikin parissa kunnolla uskallettu edes uneksia ja tuon pikku tarinaisen tapahtuma-aikaan Iso S. oli jo saanut köchel-numeron Pietarissa esitetylle ensimmäiselle sinfonialleen, ainakin näin minä sen kuvittelen olleen, ei se ole niin nokonuukaa taiteillessa.
    Kämp O. Merikannon tuloilla? No, niin no, ajalta on eteviä öljyväritöitä.

    Asian puoleen, mikäli vain Luoja suo ja ilmat ei reistaa olen bloggeerautumassa mutta en tee sitä taiteen tai ansion vuoksi, saati niiden pakottamana.
    Kuinka ollakaan, sain erään ajatuksen, kiitos! Mikäli nyt oletetaan että saan sen saakurin virtuaalihimmelin hahmotelluksi joltiseenkin järjestykseen olen päättänyt syrjiä kaikkia ikään, rotuun, sukupuoleen, sosiaaliseen asemaan tai varallisuuteen vilkaisemattakaan. Syrjiä siis, ei murjoa. Kieliopin ja oikeinkirjoituksen suhteen olen myös miettinyt olla ultraliberaali. Kuitenkin erästä poikkeusta aion tulla harjoittamaan. Mikäli Anonyyminä esiintyvä henkilö kirjoittaa, olen ajatellut laitella pikku huomautuksen malliin tähän: ole hyvä ja kirjoita toki nimettä jos mielesi tekee mutta huomioi että saatan keksiä sinulle sopivan nimimerkin tai taiteilijanimen, otatko sen riskin?

    Frankie-boyn tytär soitti viisikymppisenä isukille tarjotun Playboyn keskiaukeamadiilin ansiosta kysyäkseen:

    - What's the deal?
    - Fifty thousand.
    - Double it.

    How do you like them apples, as they say! Of course, that's show business.
    Oh, and yes, they did.

    Eräs Mario Puzon kirjoittamista koskevista ohjeista on: älä milloinkaan kirjoita ensimmäistä persoonapronominia käyttäen. Never write in the first tense.
    No, pätee kirjoihin, heittää häränpyllyä blogistanian rajalla.

    Tämänkin kirjoituksen mahdollisti herrasmiesten välinen kunnioitus ja tavalliset käytöstavat, sananen sponsorilta, eikö näin!

    Pari kaljaa...

    YA

    VastaaPoista
  17. Noctiluxin varmaankin halutaan tarkoittavan sellaista, joka näkee pimeän läpi ja valaisee tummat varjot niinkuin ei kukaan koskaan ennen. En ollenkaan epäile sen kykyä tähän. Onhan kyseessä paras saksalainen teknologia. Silti Noctilux kuulostaa joskus korvissani samalta kuin Klaus Kinski ja Nosferatu. Myös Nosferatu näkee hyvin pimeässä. Onko tarpeen nähdä ja tarkkailla pimeää kun valokin on olemassa?

    VastaaPoista
  18. Tappavan hyvä, Jukka, henki vek ja ähky. I.

    VastaaPoista