Sivun näyttöjä yhteensä

26. tammikuuta 2014

Muinaisjuna



Mielenkiinto lopahti 20 minuutin kohdalla. Mies oli tehnyt saman. Ajelin silloin kerran Flanderissa ja Ranskan rajoilla mukanani sekä ennen että jälkeen Suuren Sodan julkaistuja matkaoppaita. Kävin katsomassa, mihin kohtaan Reimsin tuomiokirkkoa oli ammuttu reikiä, ja ajoin kolme kertaa Paschendaelen ohi. Paikka jossa kuoli lähes miljoona miestä, on niin vähäpätöinen kumpare, ettei sitä huomaa. Muutoin etenkin Ypres’n seudulla ristien valaminen betonista näyttää olleen kukoistava elinkeino.

Älkää lukeko ”Flanderin tietä”. Tapasin kerran Claude Simonin ohimennen. Hän oli yhtä ikävystyttävä kuin kirjansa.

Älkää te menkö. Ihmiskunnan valtavan hulluuden puuskan alku 1914 on unohdettu ulkokohtaiseksi. Sommessa tulee aika kauhea olo, kun saappaiden alla kilahtelee ja rasahtelee edelleen. Siellä kuoli päivässä enemmän brittejä ja saksalaisia kuin Vietnamissa kaikkina sen sodan vuosina amerikkalaisia. Verdun on kammottavan maun muistomerkki paikasta, jossa kammottavat typerykset ammuskelivat toisiaan yötä päivää kammottavilla tykeilä.

Tämä pintapuolisen brittiviihteen hyvin puhuva mutta pahan näköinen sankari tyytyi hyväntuulisiin aiheisiin Pariisissa ja vilkutti vuoroon nykykuvia ja sadan vuoden takaisia filmejä ja valokuvia. Yhdessä vanhassa valokuvassa vilahti Guillaume Apollinaire. Siitä ei mainittu. Ei varmaan välitetty. EVVK.

Selostaja ei siirtänyt katsettaan luotijunan ikkunaan syöksyttäessä Rivieran suuntaan, vaikka oikealla kädellä olisivat olleet vuoret, joilla runous syntyi. Sonetti ja viime kädessä sonaatti, kaksi pohjaltaan binaarista muotoa, laulu ja soitto, syntyivät siellä kohottaen hurjistuttavan huudon.

Matkailu keksittiin yhdellä rysäyksellä. Vuosisadat herrasväet olivat antaneet sanan kiertää, ja nuorukaisia oli kierrätetty eri tahoilla. Seuruematkailu – rautatie oli tietenkin avainkeksintö – synnytti opaskirjat, vihkot ja kartat, joissa selostettiin kuten tuossa televisio-ohjelmassa, mikä on näkemisen arvoista ja kaunista.

Matkailun ilman nähtävyyksiä muistan. Suhtauduin vuosikymmeniä rantalomiin leppymättömän vihamielisesti, koska en tiennyt, millaisia ne olivat. Kävin vain oikeustieteellisillä opintomatkoilla, esimerkiksi Lontoon Sohossa, jossa perehdyin siihen, mikä on oikein ja mikä väärin. Vuosi oli 1964. Kun viimeksi käyskentelin hyvin nuorena miehenä usein polkemiani alueita, siis King’s Crossille asti ja sieltä oikeaan tai vasemmalle kädelle, joku oli vaihtanut kaupungin. Ja englantilaisia sanotaan vanhoillisiksi!

Merkittävillä paikoilla asuvat eivät yleensä kiinnitä vähintäkään huomiota ympäristöönsä. Heillä riittää arjen huolissa askartelemista. Sanoin kerran ihmiselle, että hän asui Tukholman Vanhassa kaupungissa samassa talossa kuin Bellman. Hän tietenkin kysyi, kuka on Bellman.

Koska dokumenttielokuvat ovat tulleet muotiin, olen sommitellut mielessäni käsikirjoituksen. Hankkeella ei ole rahoitusta, eikä tule. Ensin näytettäisiin uusi asuntoalue Kirkkonummella. Se on varmaan kaikin puolin mukava paikka, kallis vain. Rivitalohuoneistojen katoksissa on hälyttävä määrä kiiltäviä katumaastureita ja niljakkaan oloisia ratashoitoja, joita sanotaan ammattilehdissä premium sedaneiksi.

Siitä siis kuvia. Sen verran vahva tele, että talot tuntuvat olevan todellistakin enemmän tungoksessa. Sitten maineen mukaan Kirkkonummen hienoin talo. Tuskin sitä kukaan jaksaa lavastaa. Engelin nimissä kulkeneita töitä, aika samanlainen kuin Espoonkartano. Upeasti valkoiseksi kalkittu säleaita, mielettömyyksiin asti kukoistavat hedelmäpuut. Ja sama nyt – omituisen oloinen pihrakennuksen pääty, ei muuta. Ristreäviä, väistyviä, kohtaavia, poikkeavia teitä sinne tänne, yhtenä niistä maankuulu Kehä kolmonen. Itsemurhan tehneen arvotalon nimi oli Sundsberg. Se ei kelvannut entisille omistajilleen parenteesiajan jälkeen 1956.

Kamera kulkisi pusikoissa Jorvakseen. Nykyinen tielinja, joka on kivlitetty Kuninkaantieksi, ei voi olla rautatietä vanhempi. Ei hullukaan käyttänyt erinomaista peltomaata maantiehen. Kyllä se varmasti meni niiden kahden talon pihojen kautta ja vonkasi siitä meille, ainakin näkyviin. Tuosta kaltsin yli pääsee liukkaallakin kelillä hevonen, ja siitä jatkuu selvä hotu kirkolle.

Jos olisi sellainen kamera, jolla saa kuvattua menneisyyttä, voisin valokuvat Klaus Flemingin tai Kaarle-herttuan pyyhältämässä Raaseporiin tai Helsingin kuninkaankartanon suuntaan.

Viimeinen kuva: kuolleet omenapuut. Tämän kylän elinkeino oli hedelmäpuut ja kauppapuutarhat. Jokseenkin kaikki puut paleltuivat 1939 – 1940. Sankaruutta sekään ei ollut.















8 kommenttia:

  1. "Matkailu keksittiin yhdellä rysäyksellä." Onko noin? Rysäys kesti varmaan 150 vuotta. Schopenhauer jo muistaakseni väitti, että matkailun perussyy on ikävystyminen.
    leoantero

    VastaaPoista
  2. Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä paljastettiin moninpaikoin menneiden taistelujen ja tapahtumien muistomerkkejä. Historiantutkimus on nyttemmin paljastanut jotkut taistelupaikat myyteiksi, saattaen vakiintuneet perinteet kiusalliseen asemaan.
    Suurta rantatietä eli kuninkaantietä ovat venäläiset miehitysjoukot Helsingistä länteen kulkeneet 1713, 1742 ja 1809. Keväällä 1918 saksalaiset joukot tulivat Hangosta Helsinkiin. Sen sijaan porkkalan miehitysjoukot syksyllä 1944 marssivat Helsingistä uutta jorvaksentietä.
    Suuressa rantatiessä oli Kirkkonummen kohdalla myös pohjoinen reitti, joka kulki Espoonkartanosta Siuntion kirkon kautta Inkoohon.

    VastaaPoista
  3. Ehdin lukea tuon "Flanderin tien " ennen tätä varoitusta. Kirja jätti surkean kuvan sodan sekamelskasta: Ei tiedetä, kuka on vihollinen ja missä päin. Ei ole omia joukkoja eikä enää vihollisiakaan. Siviileillä sama ongelma.
    Kandee lukea jos on eläkkeellä eikä ole muuta puuhaa.

    Lukiossa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  4. Yleisesti täällä olleisiin puheenaiheisiin liittyen kirjailija Bengt Ohlssonilla oli eilen Dagens Nyheterissä kiinnostava verkkoeksistenssiä käsittelevä essee "Frånvarons gemenskap":
    http://www.dn.se/kultur-noje/franvarons-gemenskap/

    VastaaPoista

  5. Diplomatia ja armeija säilyivät ylimysperheiden reviirinä vielä senkin jälkeen kun kansanvalta jo purki säädyllisiä aitoja useilta elämisen ja toiminnan kentiltä. Elinkeinovapaus koitti ja energiat pääsivät irti. Snellman osoitti Romanoffeille liukaan tien Leniniin ihan vain kiukusta Kokkolan ahtautta vastaan ja Aleksanteri II tarttui syöttiin ihan vain kiukusta Kokkolan revansisteja kohtaan.

    Pariisin ryysyläisistä lihaksi tullut romanttinen sana kansallishengestä varustautui yleisen asevelvollisuuden miljoonamiehisiksi armeijoiksi.Oli mitä panna liikkeelle elokuussa 1914. Uljaat kenraalit johtivat sodan koreografioita tanssiaisten ja juhlapäivällisten esteettisessä parfymoidussa ilmapiirissä. Heitä elähdytti etiikka pysyttää parhaidenvalta ja työntää roskaväki takaisin. Komeus päti vielä henkilökontakteissa, mutta vaaliuurnilla ihmiset äänestivät räyhääjiä. Vastareaktion aika tuo vuosi 1914. Jotain muuta kyllä toimitettiin 1917.

    Salakavalasti rajoitetun vastuun osakeyhtiö oli lipsahtanut liikemiesten likaisiin käsiin.Sellainen rakenne oli kovertanut keskiajan maa-aatelin elinjuurta jo Venetsian ja Bryggen esimerkeillä rikastua ihan vain tarmon pohjalta. Että viekkaus ja pahasisuisuus jalostuvat rikkauksiksi !

    Monarkit jäivät riippuvaisiksi liikemiehistä asevarustelukierteessä ja Euroopan pysyväissotatilassa. Sota taas oli pyhä velvollisuus ja keinot vapaat eli kai sitten asetehtailjat oli päästettävä irti ja kansanjoukot sotimaan toista samanlaista vastaan. Onneksi strategiatiede oli keksinyt esikunnat ettei itse sukukaismiehineen tarvinnut enää mudassa ratsastaa.

    Tätä vääränkoulun historiaa piisaa hyllymetreittäin luntata. Yritän hillittyä. Sanon silti että Amerikassa löysivät tuon Ltd organisoitumismuodon ihan vaan common lawsta, kun roomalainen oikeus oli tehnyt poikkeuksen Suurbritannian kohdalta. Jenkkien vika, minkä työväenakatemiakin myöntää. No huono esimerkki tartuu. Suomessa on nykyisin rajoitettu vastuu jopa yhdenmiehen yhtiöllä. Miksi ? Hedgeyhtiöt, eläkesäätiörahojen pelaajayhtiöt organisoivat osakepääoman tällä keinoin meillä ja muualla. Peiteyhtiöt ovat mukana sijoitushäkkyröissä joista voitot imetään turvaan ja vain pieni osakepäoma jää riskiksi.

    Suomessa asia on todella koomista, koska meillä ei oikeata osakeyhtiötä "rajoitettu vastuu veloista" juurikaan esiintynyt pankkipuolueen hyväksyessä rahapiirien vakuuskäytännöt, pantatuilla osakkeilla jopa äänestettiin. Mikä olisi taas toinen juttu. Kuka kertoisi, edes kertoilisi ?Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Ranskan erikoisuus on kuusi kuntaa
    Beaumont-en-Verdunois
    Bezonvaux
    Cumières-le-Mort-Homme
    Fleury-devant-Douaumont
    Haumont-près-Samogneux
    Louvemont-Côte-du-Poivre
    jotka tuhouituvat Verdunin taistelussa kokonaan. Ne ovat edelleen täysin asumattomia, mutta silti kuntia.

    VastaaPoista
  7. Arvatkaapa huviksenne paljonko Bill Gates vaimonsa kanssa on tähän mennessä pistänyt omia varojaan hyväntekeväyyteen? Tuommoiset 100 mrd taalaa. Ei vähä mitään. Hän väitti, että parinkymmenen vuoden päästä ei täällä maailmassa ole enää yhtään köyhää maata, kun miljardöörit hoitvat homman kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että ihan säälittää poloisten kohtalo. Paitsi että ei se heidän rahaansa ole. Takaisin vain syytävät liikoja jota ovat dollari, euro ja sentti kerrallaan köyhemmiltään imeneet.

      Poista