Sivun näyttöjä yhteensä

17. kesäkuuta 2013

Lahvi



Syistä jotka arvaatte, jos luettu säännöllisesti, meillä on 32 ylimääräistä kassia täynnä kirjoja ja papereita, ja merkittävä osa niistä on huoneessani.

Seinälle tulee ainakin kaksi, ehkä kolme Boknäsin ovellista kaappia. Onni että tuttavapiirissä on tekomiehiä. Pyysin erästä tällaista hankkimaan kaapit ja hinnoittelemaan ne valmiiksi seinälle asennettuina. Väittäisin että papereilla lastattavien kaappien kiinnittämisen voi tosiaan jättää ihmiselle, joka osaa sen ja käyttää enemmän konsoleita kuin lääkäri määrää.

Säästin suuren summan, 1700 euroa. Tämä oli mainio asia, koska ei minulla ole laittaa tuollaisia rahoja kyseenalaisiin tarkoituksiin.

Elämäni päivät olen ihannoinut rolo-kirjoituspöytää. Isoisällä oli sellainen. Tehtaan esitteessä (Kansalliskirjasto, Pienpainattet) mekanismia nimitetään kaihitimeksi. Taata sanoi ”lahvi” ja täällä kai sanottaisiin klaffi.

Toinen suuri vaikuttaja elämässäni, kirjoituspöytäasioissa, oli ”Vihtorin ja Klaaran” rouvan veli Bimmy, joka oli pieni pätikkä ja todellinen vetelys. Sarjakuva ilmestyi Uudessa Suomessa. Sen alkuperäinen piirtäjä Geo MacManus oli sarjakuvataiteen neroja, melkein MacKayn veroinen jugend-piirtäjä, ja itse teos on alkuperäiseltä nimeltään ”Vringing up Father”. Nuoriso – älkää erehtykö. Sarja jatkui toisissa, tumpelommissa käsissä. Silloin siinä ei ollut mitään erikoista. Alkuperäisen kynänjäljen löytää helpoimmin teoksesta Kaukoranta – Kemppinen, Sarjakuvat, joka on netissä ilmaisena.

Tämä sarjakuvan Bimmy veteli hirsiä työaikana kirjoituspöydän kannella.

Olen nähnyt saman taidon osoituksen työpaikalla itsekin, vaikka pöytä oli yksinkertainen Billnäs. Suoritimme tuomioistuinharjoittelua ja muun ylimaallisen etevä kollegamme lauloi lauantait tangoja lavalla, oli SM-tason sunnistaja ja maailman nopein käräjien istuja. Jos sattui ramaisemaan, hän oikaisi vaikka tuomarinpöydälle (kehotettuaan yleisöä ja lautakunnan jäseniä astumaan ulos) ja tempaisi tirsat. En mainitse nimeä, koska henkilöön liittyy surullisia muistoja – hän joutui hyvin vakavan auto-onnettomuuden uhriksi, joka teki hänestä melkein entisen itsensä vastakohdan.

Billnäs oli Billnäsissä eli Pinjaisissa toiminut monialayritys, joka siirtyi itsenäisyyden alkuaikoina Fiskarsille. Tuo lahvipöytä ja monet muut konttorihuonekalut, joita oli aikoinaan kaikissa konttoreissa ja valtion virastoissa, joutui aikoinaan epäsuosioon ja katosi. Olen itse nähnyt hanttimiehiä kiukuttelemassa, miten hankala umpitammista pöytälevyä oli pirstoa kirveellä. Olen nähnyt Helsingin keskustassa vakuutusyhtiön pihan täynnä Billnäsin tavaroita yltyvässä räntäsateessa. Piti olla iskua, uskoa tai askoa ja kuulkaa oikein tiikkiviilua tai ikilevyä eli melamiinia.

Pöydän malli on kopioitu suoraan Yhdysvalloista. Pöytä näyttele pääosaa elokuvassa ”Meidän vastaeronneiden kesken” (His Girl Friday, 1940). Sivuosissa esiintyvät Cary Grant, Rosalind Russell ja Ralph Bellamy. Elokuva sisältää rundsaita annoksia elokuvahistorian parasta konekiväärireplikointia. Ben Hechtin näytelmä, joka on skenaarion pohjana, on käsittämättömän hyvä. Niinpä Billy Wilder ohjasi sen uusiksi (Front Page – Etusivu uusiks’, Jack Lemmon, Walther Matthau 1974). Ennen tuota vuoden 1940 jättipottia saman tarinan oli ohjannut jo Lewis Milestone 1931, pääosassa aikakauden sankari Adolphe Menjou.

Sellaista pöytää olin himoinnut, sillä ei sitä koskaan tiedä, milloin syyttömänä kuolemaan tuomittu reppana kömpii ikkunasta ja on saatava piiloon poliisilta.

Boknäs, Vantaa, Varisto myy varsin hyvin valmistettuja kalusteita. Tosin siellä joukossa on mm. huteratekoinen PC-pöytä ja eräitä muita ilmauksia kyseenalaisesta mausta. Mutta kun olin vasiten liikkeellä, mukana oli mittanauha ja kamera. Ja lahvipöydän mittasuhteet olivat väärät! Sitä katsoessa silmä sairasti. Siinä on hiukan yli kymmenen senttiä vähemmän syvyyttä kuin Billnäsin pöydässä, ja mittasuhteet ovat sekaisin sitä myöten.

Tämä voi olla snobismia, mutta olen hiukan yliherkkä talon seinään väärin sijoitetuille ikkunoille ja jopa sisätilojen mittasuhteille. Vaikka Alva Aalto on suunnitellut myös automaattisia tuoleja, joissa ei voi istua tai joihin istuttuaan valuu saman tien lattialle, kyllä hän tämän osasi. Viipurin kirjaston tuoli ja alkuperäinen kolmijalkainen ja sellaisena hengenvaarallinen palli on suurenmoinen. Olen myös ison tarjoiluvaunun onnellinen omistaja. Se on sellainen huonekalu, jolla ei tee yhtään mitään – mutta kun se on niin kaunis, juuri mittasuhteiltaan. Se pienempi ja tavallisempi versio sitä vastoin ei herätä hurjia tunteita.

Mitä hirveään muotoiluun tulee, se biedermayer tai empire, jota korkein oikeus ja Helsingin yliopisto ovat täynnä, on kamala katsoa ja kokea. Kenen lie aikaansaannos. Ja Boknäsissä oli muuten sävyisä ja hinnaltaankin järkevä nahkainen nojatuoli, jota voisi katsella kauemmankin…

17 kommenttia:

  1. Bringing up Father, piirtäjien vertailua:
    http://home.comcast.net/~cjh5801a/Jiggs.htm

    VastaaPoista
  2. Doriassapa on kätevä vempele, PDF linkki, vain 200Mt. Siitä vaan aukomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kiusallista. Syy on tekijänoikeus. Pohdin asiaa aikani ja päätin pitää kaiken yhtenä tiedostona, jotta voisin vastata Disneylle ja vastaaville vetoamalla siteeraamisoikeuteen. Se on meillä laajempi kuin USA:ssa, mutta edellyttää ns. vetoomusfunktiota. Saa siis siteerata tekstiin liittyen.

      Siksi ilmeinen ratkaisu pilkkoa esimerkiksi kuvat eri tiedostoiksi tai pieniksi paketeiksi pelotti.

      Asiaan on kuitenkin tulossa parannus. Ette arvaakaan. Malttakaa odottaa.

      Poista
    2. Isoja pdf-tiedostoja ei kannattane yrittää avata selaimen katselutilaan -- pysäyttää kaiken. Sensijaan voi ladata sen omalle koneelle; silloin lataus tapahtuu taustalla eikä seisauta selainta kokonaan tai kaada cachen täyttyessä. Tallennetun PDF:n avaaminen kovalevyltä ei sitten ole mikään iso kiekaisu.

      Esimerkiksi Firefoxini yläpalkkiin ilmaantuu näpykkä jolla downloadin voi suorittaa. Itse en, koska minulla on tuo kirja hyllyssä. Se on edelleen pätevää tavaraa.

      Poista
    3. Doria ei taida olla avoin ihan jokamiehelle, mutta yliopistoverkkojen kautta se on täysin käytettävissä. Satun olemaan HY:n jatko-opiskelija, jolloin pääsin Nelli-portaalin kautta käsiksi "aika" isoon liitetiedostoonkin. Kiitos taas kerran prof. Kemppiselle!

      Poista
  3. Boknäsistä ja Billnäsistä tulee mieleeni: ei se ole pelkästään se muoto vaan se tuntu ja ääni, kun tiivistä, hienoa puuta olevan kaapin oven tai laatikon sulkee. Laatu siellä laulaa.

    Mun (meidän, tai siis "hänen") Billnäs-tiskimme on anoppini erään sillitehtaan konkurssista pelastama. Silloin niitä pantiin luiskaan kauhistelematta. Nyt se kolahtaa luotettavuutta joka oven sulkemisella, kun siirrän sinne maksettavia laskujani ja tulojeni tositteita.

    Äääni ja puun raskaus antaa tunteen siitä, että kyllä tää tästä.

    VastaaPoista

  4. Barry Eichengreen Kaliforniasta poikkesi Suomen Pankin 200-vuotisjuhlilla 2011 eli vuotta Kreikan kriisin puhkeamisen jälkeen. Hänessä personoitui juhlan kunniaksi briljantein akateemis-tieteellinen taso läntisten yhteiskuntien taloudellis-sosiaalisessa organsoitumisessa demokratian lippujen alla.

    Vastikään hän poikkesi Kreikkaan ja Guardianista luen hänen upean post-katastrofin kuvauksen ja taloussosiologisen osaamisen sovellutuksen tähän caseen, faktisen vikaanmenon ja ideaalisen jälkiviisauden.

    Eichengreen kuin ohimennen optimiratkaisunsa ensimmäiseksi katuesteeksi ilmoittaa sen kun hallitus meni oitis myöntymään troikan ensimmäiseen ehtoon rakenneuudistuksesta, niin sitten ei ollut paljoa tehtävissä konsensuksen hakemiseksi tukalaan jamaan joutuneessa yhteiskunnassa. Ja mikäkö tämä IMF:n EKP ja Komission ehto ja rakennereformi oli ? Se oli purkaa työehtosopimusjärjestemä. Purettiin.

    Työläiset olivat kuten tiedetään tuollaisen yhteisvoiman koonneet noustakseen voimassa modernin rahan keskittymien verroille. Ja jotta järjestynyt yritys- ja työnteko soljuisi aineellista hyvää lisäten. Nyt EU meni sen ensimmäiseksi repimään teknokraattisessa viisaudessaan ! Sen jälkeen ei konsensusta enää Ateenan kaduilta löytynyt. Että nämä ovat siis niitä rakenneuudistuksia.

    Toinen rakenneuudistuslinja jonka tiellä vain Berlusconi jaksaa seistä jököttää koskee tätä Billnäsiä. Italiassa on paikkakuntakohtaista käsityöläisteollista laatuvalmistamoa vaikka muille jakaa. Ja siinä se vika onkin vapaan kaupan ja pääoman kaikkivaltaisuuden etenemisen kannalta. Nämä italialaiset perhe- ja kotikaupunkifirmat pitäsi saada ostaa pääomaenkeleiden toimesta ja yhdistää isommiksi Kiinaan osakeenomistajien etujen ensisijaisuuden nimissä.

    Miksikö ? , jotta omistajarahasto Ilmarinen suoriutuisi eläkkeistä! Pois nurkkakohtaisista kaupanesteistä ja kilpailuttamattomista alihankintaverkoista Italiassakin, muka "kotikaupungin" piirissä. Eikä totuttuja tuttuja liikekumppaneita saa oitis valita toimittajiksi, vaan kilpailuttaa vieraiden kanssa. --Eiköhän siellä perheyhtiökokouksessa joku puuseppyydestä irtoava sisar tahi insinöörisjuristi joutuisi viimeisen rivin kiusaukseen. Se olisi voitto paikallismafiasta. Ja osinkoahan jaettaisiin Suomea myöten kuten valtioneuvoston ja Kultarannan käytävillä lobataan. Hyvää hyttyskesää vaan.Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Innostuin tuosta kirjoituspöydästä ja erityisesti siitä mallista, joka esiintyi Etusivu uusiks' -elokuvassa (jonka muistan paremmin kuin alkuperäisen). Olisikohan tämä oikea malli? Hintakaan ei olisi mahdoton, mutta pöytä taitaa sijaita väärällä mantereella.
    http://www.ebay.com/itm/Oak-Large-Roll-Top-Desk-W-Computer-Modular-Storage-/261219618151

    VastaaPoista
  6. Tuo Kemppisen kertomus tangoa laulavasta suunnistajakollegastaan on varjoisemmistakin käänteistään huolimatta hieno ja riemukas kuvaus kaverista. Orienteerauksessa hänet teki ylivertaiseksi se taito, että hän pystyi yhdellä silmäyksellä katsomaan rastivälin ja painamaan sen valokuvamuistiin ja ei kun menoksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänellä oli myös niin kova ääni ja selkeä puhetapa, että ainakin yksi syytetty pelästyi käräjillä nimeään kysyttäessä niin pahanpäiväisesti, että yhhkäisiä pellolle, eikä häntä ole vieläkään (43 vuotta) tavoitettu. Taisi syyte koskea radiovastanottimen kuuntelua ilman säädettyä lupaa. Istuin memorialistina.

      Poista
  7. Olen hulluna salalokeroiden etsimiseen erilaisista kirjoituspöydistä. Muutaman kerran olen tehnyt hyviäkin löytöjä.

    VastaaPoista
  8. Tyhmä kysymys: onko klaffi-pöytä tarkoittanut sellaista pöytää, jossa oli laitettavat pöytälevyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itsekin kirjoittaessani samaa. Klaffi eli lahvi taatusti oli myös pöydän siiveke, jollaisia hienostuneessa ompelukonepöydässä oli yksi ja tarjoiluun ynnä muuhun käytettävässä kaksi. Englanninkielinen nimitys on kai "wing", siipi.

      Poista
  9. Rakastettavan bloggaajamme ja muiden Biedermeier-kalusteiden vihaajien iloksi kuvasarjani Berliinin Biedermeier-museosta. Se sijaitsee Berliinin keskustan ainoassa yksityistalossa, joka jäi jäljelle Berliinin pommituksissa. Siinä sukutalossa asui ei-juutalainen arkkitehti, joka on suunnitellut talon lähellä olevan synagogan.
    http://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157627647741168/with/6137172338/

    VastaaPoista
  10. Erään kaupungin kunnallisen vesilaitoksen verstaalla näin Billnäs kaapin toimittavan pylväsporakoneen alustan virkaa!

    VastaaPoista
  11. Oi että! Onnentunne ja kaunis herkkyys. Kuinka suloinen pikkuinen oksankohta onkaan osunut sanaan Rundsas. Saanen, voisinko toivoa, kuinka sen nyt sanoisin, ah. Kauneus? Kauneus! Estoitta meinaan kertoa valikoiduille tovereilleni. Korrektisti, toki. Kenties jokin hiljainen iltateehetki ja hyvää kotimaista hunajaa. Tila-avaruudellinen ihme, Herra nähköön, sisältä suurempi kuin päältä. Aivan kuten ovat Ladyjen käsilaukut. Kiitokseni, kumarran Teitä.

    -yksityisajattelija-

    P.S. Aihehan on komea. Tehkääpä työlle hyvä sija, se on hyvin palkitsevaa ja suuresti kannatettavaa tointa, se.
    Isälläni olikin makuuhuoneessaan kaupungissa juuri Billnäs mutta Multimeteriä kaapin perältä sai katsoa vain luvan perästä, koskea ei saanut.
    Sain sellaisen itselleni taannoin, sateeseen jääneen ja kotelotta olleen. Kunpa olisi se kotelokin niin jo, jo vain.
    -sama-

    VastaaPoista
  12. Radiossahan on paremmat kuvat.
    Arvelen että haptinen liityntäpinta, koneet tuikkii tökkii ja tärisee, se on seuraava uuskello tai nykypilli joka marketeerataan ettei myyntityön arvostus pääse vallan tärviölle.
    Vaan mitäs.
    Onhan se sitte kun kissa kehrää masun päällä ja radio kutittaa saappaan varresta törröttäen. Oikasee ittens soututuolis, vaikka. Ei sitä voi oikeen väkisähköön kiinni koplata? Jos johto piisaas pihalle? Minä sillä vaan että voi mennä joku loora pattereita ennekuin sen kihnutuksen tai vipatuksen tai eli muun krahnutuksen erojen merkityssisällön oppii.
    Eäh, radio nurkkaan että saa basso ponnistusvoimaa ja jos kahvit ulkona juo niin avaapa ikkunan.
    Hiirenkikkarasähköllä käypiä kummastuksia, joutavata.
    Olihan se varsin vaikea seikka sekin, määrittää luvalle hinta, kun eduskuntaa vaivattiin telkkarilupaa tekemään. Lesken ropo jäi kadoksiin.

    Yksityisajattelija

    VastaaPoista