Sivun näyttöjä yhteensä

22. kesäkuuta 2013

Kirkkonummi



Kaikin puolin sävyisä tarkka lukija ja hyvä ystävä esitti käsityksiä siitä, mikä Kirkkonummella on vanhastaan ruotsinkielistä ja mikä suomenkielistä seutua. Ongelma on näennäisesti yleistä kiinnostavuutta vailla. Toisaalta se kuitenkin sivuaa kaksikielisyyden ongelmaa.

Pidin kaksikielisyyttä historiallisena jätteenä, kunnes kävin viimeksi Belgiassa. Siellä kukaan ei väitä kysymyksiä ranskaa ja hollantia (flaamia) puhuvien oikeuksista ja alueista helpoksi. Tilanne on jopa hiukan irvokas, koska toisena EU:n pääkaupunkina Strassbourgin ohella luulisi, että kansojen lisäksi kieliryhmät olisivat siellä veljet keskenään. Eivät ne ole.

Kirkkonummen kielten historia on liian vaikea ratkaista. Täällä on esimerkiksi Veikkola ja Haapajärvi, joista viimeksi mainitussa on ollut 1700-luvun alusta alkaen ainakin kolme kovasti suomenkielistä kantatilaa, Maula, Pussila ja Seppälä. Kylmälä oli suomenkielinen, mutta samoin yllättäen Navala, joka on keskemmällä pitäjää, ja toinen puoli Lapinkylää. Pienempiä suomalaisasutuksia on siellä täällä, jopa Masalassa, mutta ei tokikaan Jorvaksessa.

Lähdeteoksena ”Kyrkslätt socken I-II” (Rosberg – Fleege, 1901) toteaa varmaan asian ytimeen mennen, että suomalaisseudut (finnbole) olivat asia erikseen. Muutoin tilanne oli – kirjoittajien mukaan ”onneksi” – se, että suomea puhui vain matalan rahvaan alin osa, kuten piiat, rengit ja itselliset. Nämä olivat myös ”onneksi” liikkuvaa väkeä eivätkä siten jääneet rasittamaan pitäjän taloutta.

Mieleeni tulee tapaus Pohjanmaalta. Kauhavan kunta osti väitteen mukaan mustalaisperheelle asuttavaksi talon, Lapualta. Häätkin kustannettiin, sillä vaikka lapsia oli tusina, vihillä ei ollut tullut käydyksi. Ja rasitus siirtyi naapurikunnalle.

Entisajan sosiaalipolitiikan idea oli panna vahinko kiertämään. Tämän hetken ”nimby” eli ”ei minun takapihalleni” on vanha perinne. Mustalaiset toimitetaan Malmille ja suomalaiset Söörnääsiin, ellei heillä ollut varaa asettua Töölööseen.

Todellisuudessa ymmärrän nykyisiä ruotsin kielen vieroksujia aika hyvin. Kun muutin tänne 30 vuotta sitten, puhuin kyläläisten kanssa ruotsia, vaikkei se ollut virheetöntä eikä missään tapauksessa ajanmukaista. Tänäkin päivänä puheeseeni lipsahtelee ilmaisuja, jotka jäivät käytöstä 1800-luvulla. Detta alle som vederbör till efterrättelse lände.

Täällä muuten on ruotsia taitavaa väkeä, jonka taustaa muistetaan harvoin kielisuhteista puhuttaessa. Tuttavapiiriin kuuluu muutamakin aikoinaan etäältä sisä-Suomesta Ruotsiin lähtenyt henkilö, jotka ovat sitten tulleet takaisin täysin kaksikielisinä ja saattaneet laittaa täällä lapsensakin ruotsinkieliseen kouluun, joka on seudulla tasoltaan hyvä.

Todellista viisautta osoitti se tuttava, joka kouluttautui muinoin ammattiin ruotsinkielisessä oppilaitoksessa ja kotona rouvalleen sujuvaa ruotsia, vaikka on tiettävästi itse lähtöisin umpisuomalaisesta idästä.

Sen olen maininnut ennenkin, että Kansalaissodan punikkien pojat Väinö Leskinen ja Aarne Saarinen puhuivat virheetöntä ruotsia, koska he kuuluivat siihen joukkoon, joka aikoinaan sysittiin Helsingistä Kirkkonummen Pikkalaan kansakouluun. Virallinen Suomi ei halua muistaa, että punikkien lapsiin kohdistettiin erinäisiä toimia vielä 1920-luvulla. Ilmari Kianto oli ilmaissut kantanaan, että paras olisi, jos heidät toimitettaisiin pois päiviltä. Pentti Haanpää ei ollut vasemmistolainen, mutta teoksen ”Kenttä ja kasarmi” aiheuttama valtava paheksunta lienee johtunut siitä, että asevelvollisarmeijan epäluotettavuus tuotiin teoksessa mutkattomasti esiin. Asevelvolliset eivät olleet esimiestensä ohjattavissa tilanteessa kuin tilanteessa.

Kirkkonummen maisemasta näkee poliittisen erikoisuuden. Täällä ei ole sanottavasti maalaisliittoa / keskustapuoluetta. Kunnallisista tihutöistä ovat vastanneet yksissä tuumin RKP, Kokoomus ja Demarit. Vahvahermoinen voi käydä vilkaisemassa, miten juuri nyt kaavoittajan suostumuksella piilotetaan seudun vanhimpiin kuuluvaa harmaakivikirkkoa pysäköintitalojen taakse.

Kirjoituksen kuva on 1800-luvun puolelta, ”höyrypursi Adlercreutz laskee Luoman laituriin”.

Sama sukunimi löytyy kunnanvaltuuston ja –hallituksen jäsenluettelosta nytkin. Väärinkäsitysten välttämiseksi: asianomainen on arvioni mukaan noissa tehtävissä sekä aktiivinen että taitava. (Tämäkään ei ole mainos.)

21 kommenttia:

  1. Ad Omnia: en käyttäisi sanaa "mustalainen", ellei puhe olisi menneestä ajasta, jolloin nimitys "romani" oli tuntematon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En saa enää neekerinpusuja, ne ovat nyt jotain suukkoja.

      Poista
  2. Joillekkin ruotsinkieliset kilvet, kylännimet ja suomenkielisten vastineen puuttuminen vaikuttaa olevan helvetillinen painajainen, kuten yllä mainitulle kunnallisaktiiville. Minulle riittäisi ruotsinkielinenkin paikannimi, kunhan olisi selkeästi lausuttava ja kirjoitettava. Yhdysvalloissa on runsas espanjankielinen nimistö säilytetty (San Francisco,Texas,San Diego...)
    Henrik Tikkasen mukaan Kulosaaressa aikoinaan lähetettiin pappi kerätyn kolehdin kanssa suostuttelemaan alueelle muuttanut tavallinen työläisperhe muuttamaan pois.
    Myös kirkkonummen taannoista satamarakennushanketta vastustettiin sillä perusteella,että saapuvaa rakennustyövoimaa jäisi valmistumisen jälkeen paikkakunnalle sosiaalisine ongelmineen.

    VastaaPoista
  3. Elähän huoli. Viime torstain "Onnenmaa"-ohjelmassa tumma laulaja Markus Allan kertoili elävästi, kuinka "mustalaiset rupesivat tappelemaan tanssipaikan ulkopuolella" ja vielä, että "kun mannet tappeli, niin minä sain porttikiellon sinne".
    Siinäkin oli kyse menneestä ajasta, totta, mutta kumman kevyesti ja vapaasti siinä romani mustalaisista puhui. Ettei ollut salaa vihapuhuja...

    VastaaPoista
  4. Näinä modernin ajattelun aikoinakin on hyvä muistaa Kirkkonummen olevan erottamaton osa läntisen sivistyksen parituhantista valloitusten sarjaa, joka saavutti päätepisteensä Hitlerin lahjoittaessa varastamiaan kartanoita kenraaleilleen Puolassa osoituksena, että oli tultu "ottamaan haltuun ja suojaamaan", eikä piipahtamaan.

    VastaaPoista
  5. Där finns kulturella skillnader, det är inte bara språket som talas.

    VastaaPoista
  6. Mahtaakohan emeritus-professori (PS) asua Kirkkonummella.
    Hän näyttää ottavan kantaa Kemppisen lempiaiheisiin 21.6. HS:ssa.

    VastaaPoista
  7. Siis Malmin mustalaiset vai Malmin romaanit? On vanha sanonta, eiks niin?

    Kirkkonummella siis sanotaan "ryska bilar", mutta suomalaiset sanoo vahemman enää "ryssan atoja", kun
    on keksitty tuo "venalaisten auhtoja".

    VastaaPoista
  8. Liittyen edelliseen kirjoitukseen Relanderista sekä nykyiseen Maalaisliitosta ja Kirkkonummesta.

    Maalaisliitto sai Uudenmaan vaalipiiristä, johon tuolloin kuului myös nykyinen Helsingin vaalipiiri, toisen edustajan ensimmäistä kertaa vasta vuoden 1951 eduskuntavaaleissa.

    Tuolloin toinen valittu, Juho Niukkanen valittiin viimeistä kertaan eduskuntaan.

    VastaaPoista
  9. Tapaus Kauhava ja Lapua tuo mieleen ajan, jolloin Fidel Castro avasi mielisairaalat ja vankilat ja lähetti potilaat ja rikolliset Etelä-Floridaan, jossa rikostilastot nousivat. Suurin osa Kuubasta Yhdysvaltoihin paenneesta miljoonasta kuubalaisesta on kuitenkin kunnon väkeä.

    Toukokuussa kerrottiin lehdissä, että Italia antoi sadoille ehkä tuhansille pakolaisille 500 euroa ja neuvon lähteä Saksaan.

    VastaaPoista
  10. Mustalaiset puhuvat itseään tarkoittaen mustalaisista. Aivan normaalikäsite, jota tulen käyttämään vielä noin 30 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäm maan puallustajasunnuntaina, 23 kesäkuuta, 2013

      Ja minä lakkaan käyttämästä sanaa mustalainen samana päivänä kun mustalaiset lakkaavat käyttämästä sanaa valkolainen.

      Poista
  11. "Kun muutin tänne 30 vuotta sitten...". P.o. 40 -vuotta sitten. Niin ne vuodet vierivät, toinen toistaan nopeammin. Anders A. oli muistini mukaan kunnon kaveri jo pikkupoikana.
    L.K.

    VastaaPoista
  12. Kolumnistin ruotsi olisi ollut Pohjanmaalla ihan ajanmukaista. Kun ottaa käteen 1734 lain, ja alkaa paukuttaa sitä ääneen, menee melkein täydestä pedersöreläisenä tai kruunupyyläisenä.

    VastaaPoista
  13. Tämä ei liity millään tavalla käsiteltävään aiheeseen, mutta kun tietää blogistin sivunneen insinööritieteen marginaaleja silloin tällöin, en malta vastustaa. The Economistin Babbage-blogissa oli mainio selitys sille, miksi vielä 1950-luvulla sillat rakennettiin mahdollsimman yksinkertaisiksi:

    Decades ago, engineers favoured such bridge designs for another reason, too. Having no redundant components, calculating the forces carried by the various members, the deflections they cause, the shear stresses involved and the bending moments around their joints could be be done by applying simple Newtonian mechanics. Adding reinforcements to the structure (ie, increasing the redundancy) made the design "statically indeterminate" and the calculations horribly complicated.

    Or so it did until the late 1960s, when digital computers and numerical techniques, such as finite-element analysis, began to take the grunt-work out of such calculations. Few fracture-critical bridges have been built since. Nor have any through-truss designs been adopted for road use, though they are still used occasionally for railways. Besides, finite-element analysis—devised originally for calculating the stresses in aircraft fuselages and wings—has allowed exquisite thin-shell structures to be built in concrete to carry loads over previously unimagined distances. Bridge-building today is as much architecture as it is structural engineering.

    http://www.economist.com/blogs/babbage/2013/06/falling-bridges

    VastaaPoista
  14. Onkohan Ilmari Kianto sanonut moista, epäilen suuresti. Tunnen korpikirjailian mm. Siksi, että astuessamme 1940- ja 1950-luvun vaihteessa Suomussalmen Ämmänsaaressa isäni "virkavelvollisuuksiin" (Oulujoen Uittoyhdistyksen piiripäällikkönä) kuului mm. soutaa Kianto Turjanlinnaan, kun hän palasi sinne Helsingistä. Muistan myös hänen tyylikkään harmaatukkaisen ja -partaisen hahmonsa kylän raiteilta; hän suhtautui lapsiin aina ystävällisesti ja kohteliaasti.
    Mitä tulee Ruotsin kieleen, niin umpikainuulaisena olen koko ikäni ollut kiitollinen siitä, että minun oli ns. "pakko" opiskella koulussa ruotsia. Ilman Ruotsin kielen taitoa suunnattoman arvokas kulttuuri, historiasta puhumattakaan, olisi jäänyt vieraaksi. Jag älskar svenska språket, Sverige och den kungliga familjen! Tyvärr vi inte har en kung, men å andra sidan, lyckligtvis Sauli och Jenni är lite grann så som " kungliga". (Ursäkta alla möjliga och omöjliga fel.) Ja siitä tulikin mieleen, että Suomen kuninkaan pojanpoika kuoli hiljattain; voisitpa Jukka joskus käsitellä sitäkin mielenkiintoista vaihetta, kun Suomeen todellakin valittiin kuningas.
    Hyvää kesän jatkoa! Aino

    VastaaPoista
  15. Belgian kimuranteista kielisuhteista kannattaa muistaa, että maassa on myös kolmas virallinen kieli. Toisen maailmansodan jälkeen Belgiaan liittyi noin 70 000 hengen saksankielinen alue, eli suhteessa hieman vähemmän kuin Suomessa on venäläisiä. Nämä voivat opiskella pääkielinään saksaa ja ranskaa:
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Virallisten_kielten_opetus_eri_maissa

    VastaaPoista
  16. Vaasaan liitettiin vuodenvaihteessa Vähäkyrö, vaikkei sillä ole yhteistä rajaa Vaasan kanssa. Samalla siitä tuli emäkuntansa kanssa virallisesti kaksikielinen, kadun- ja tiennimetkin piti muuttaa kaksikielisiksi. Pääasiassa ruotsinkielinen Mustasaari niiden välissä on toistaiseksi itsenäinen kuntansa.

    Vähässäkyrössä oli ainakin vielä 50-luvulla ruotsinkielinen kansakoulu. Sen verran siellä on aiemmin ollut ruotsinkielistä väestöä.

    VastaaPoista
  17. Jouduimme ylittämään nuoruudessa jatkuvasti edellä mainitun kielirajan. Pääasiallinen asiointisuunta oli Vaasa. Vietimme joskus kesiä ruotsinkielisen rannikolla, missä ei juuri "vaivauduttu" ymmärtämään suomen kieltä. Käsittämätöntä kun ottaa huomioon, että kodistani oli sinne vain toistakymmentä kilometriä. Lastakin se askarrutti.

    Kesämatkat Keski-Suomeen olivat sen sijaan kivampia. Siellä tuli paremmin ymmärretyksi. Sellainen muistikuva lapsuuden kokemuksista jäi. Mielestäni Vaasa on sittemmin kehittynyt kieliolojen puolesta. Paras kaupunki.

    VastaaPoista
  18. > Vaasaan liitettiin vuodenvaihteessa Vähäkyrö, vaikkei sillä ole yhteistä rajaa Vaasan kanssa. Samalla siitä tuli emäkuntansa kanssa virallisesti kaksikielinen, kadun- ja tiennimetkin piti muuttaa kaksikielisiksi. Pääasiassa ruotsinkielinen Mustasaari niiden välissä on toistaiseksi itsenäinen kuntansa.

    > Vähässäkyrössä oli ainakin vielä 50-luvulla ruotsinkielinen kansakoulu. Sen verran siellä on aiemmin ollut ruotsinkielistä väestöä.

    Koko läntinen saaristo ja rannikko ainakin Vaasasta etelään on ollut ruotsinkielistä. Se käy ilmi muuten esmes karttoja katselemalla ja paikallisten sukuhistoriaa tutkimalla. Esmes Porin edustan saarten nimet on lähes kauttaaltaan alkujaan ruotsalaisia. Suomalaistuminen on myös suhteellisen myöhäistä.

    Joskus 100 vuotta sitten eteläinen Häme oli 20-% ruotsinkielistä. Täällä historia on ollut hieman erilaista, sillä ruotsinkielisyys on alkujaan levinnyt jopa saamenkielisille alueille (tai jossain määrin ainakin siihen aikaan tyhjille alueille), Nuuksio anyone.

    > Kolumnistin ruotsi olisi ollut Pohjanmaalla ihan ajanmukaista. Kun ottaa käteen 1734 lain, ja alkaa paukuttaa sitä ääneen, menee melkein täydestä pedersöreläisenä tai kruunupyyläisenä.

    Höpöhöpö.

    VastaaPoista