Sivun näyttöjä yhteensä

19. helmikuuta 2012

Mihin valo menee kun se on nähty?


Valo menee kaiken aikaa. Värejä ei ole olemassa. Ne ovat sähkömagneettisia aaltoja, jotka silmämme välittävät aivojen tulkittaviksi. Tulos on näkyvät värit, joiden lisäksi on näkymättömiä.

Jäin pohtimaan erästä kirjoitustyötäni varten, miten käytännöllinen olisi sellainen iPad, jota katsoen voisi katsoa esimerkiksi taloa nyt, kymmenen vuotta sitten, sata vuotta sitten, tuhat ja niin edelleen.

Kaikki kohteista koskaan heijastunut valo on jossain, menossa pitkin maailmankaikkeutta valon nopeudella. Niiden eli siis menneiden kuvien tarkastelemiseen vaadittaisiin vain riittävän etäiset tarkastelupisteet ja tietenkin keinoa koota laskennallisesti sironneet valonsäteet jälleen yhteen.

Uusi iPadini jäisi ehkä mykäksi. Caesarin karjahtelu Brutukselle on vaimentunut kauan sitten. Toisaalta ääniaallot ovat ilmakehässä niin että ongelma on lähinnä laskentateho. Kysymyksessä ei taida olla teoreettisesti mahdoton urakka.

Kuva on nyt Wikipediasta otettu, monesta paikasta tuttu kromaattisuusdiagrammi, jonka nähdessä voi unohtaakin, että fysikaalisia värejä on äärettömän paljon. Niiden luokka on vektoriavaruus tai Hilbertin avaruus, jossa voi olla äärellinen tai ääretön määrä ulottuvuuksia.

Hawkingin ja Mlodinowin jo kertaalleen mainostamani kirjan (The Grabd Design) yksi teema on ”multiverse” eli sellainen ajatus että maailmankaikkeuksia on monta. Jos maailmankaikkeus on muodoltaan lähinnä litteä, matemaattisesti maailmankaikkeuksia on kenties äärettömän monta.

Jos tuo kuulostaa oudolta tai tarpeettomalta, niin suhteellisuusteoriasta olemme tienneet jo sata vuotta, että aika ja avaruus ovat saman asian kaksi eri puolta.

Humanistin ja tavallisen tervejärkisen ihmisen ’tässä ja nyt’ on muuan erikoistapaus, ei rikkumaton luonnonlaki.

Meillä on kaikilla sisään rakennettu, ilmainen aikakone. Meillä pon kyky nähdä unta, ja mekanismi on jotenkin sama kuin näkemisen. Outoa ajatella, että vuosikymmeniä sitten vakavat tutkijat väittivät unia mustavalkoisiksi. Luulen että he olivat istuneet liikaa elokuvissa. Itse pystynyt poimimaan näkemästäni unesta esimerkiksi kauan sitten kateisiin joutuneen kirjan kansipaperin värit. Muutkin pystyvät, luulen.

Ympärillämme toimivat monet hyödylliset aikakoneet, kuten kirjallisuus, elokuva ja musiikki. Ne ovat aitoja. Vaikka ne kuvaisivat nykyhetkeä eli katsomisen tai kuulemisen ajankohtaa, ne on sommiteltu aikaisemmin eli ne eivät ole nykyhetkeä.

Kun teos on säilynyt kauan, siinä lienee jotain yleispätevää. Schubertin pianosonaatit kertovat luultavasti, miltä Schubertista tuntui, ja kun kuuntelen, minusta tuntuu ehkä samalta.

Voin tälläkin hetkellä muistaa Algerian ja hiekkarannan ja auringon sokaisevan heijastuksen ja veitsen. Tosin en ole koskaan käynyt Ageriassa, mutta kun luin ”Sivullisen” ensimmäisen kerran, siitä syntyi muisto, jonka palauttaminen mieleen ei ole vaikeaa.

Kullakin on oma makunsa; van Goghin tähtitaivaan värit eivät lähde mielestäni. Vaikka tuo maalaus on kaikissa kirjoissa, se on Amsterdamin museossa nähtynä rajuin. Sitä katsomalla saattaa joutua hiukan pyörälle päästään.

Osoitteessa

on korjatulla Hubblen teleskoopilla avaruudesta otettuja valokuvia. Niitä voisi varovasti luonnehtia vaikuttaviksi. Mukana on kuvia ”tapahtumista”, jotka ovat sattuneet 14 miljoonaa vuotta sitten.

15 kommenttia:

  1. Tämä asia ja ongelma valon dualistisesta luonteesta ja etenemisestä tuolla, ei kun täällä aika-avaruudessa, on käsitelty jo kattavasti Eppu Normaalin ja Martti Syrjän biisissä Linnunradan laidalla. Tässä pätkä:

    "Vaikka aika täällä maanpäällä ylitsemme ajaa
    Emme täysin katoa silloinkaan
    Linnunrata loisti vyönä
    Rakastuimme sinä yönä
    Se ei katoa milloinkaan
    Sillä kaukaiset tähdet me nähtiin
    Valo silmistämme lähti silloin matkalle tähtiin
    Ikuisesti vaeltaa
    Saa ehkä joskus jonkun
    Silmät tavoittaa

    Valo matkalla jossain
    Linnunradan laidalla olet kainalossain
    Alla tähtien
    Yhdessä siitä lähtien
    Huulipunaa paidalla
    Linnunradan laidalla

    Silmin yhä aremmin
    Kun näen paremmin
    Mitä näkemättä olla toivoisin
    Näkisinpä unta
    Niinkuin muukin ihmiskunta
    Ja kun herään, asiat ois toisin
    Toivoin ehtiväni ensin
    Kun unessani avaruuteen lensin
    Katsomaan maailman luomista
    Eilistä ennen huomista

    Valo matkalla jossain
    Linnunradan laidalla olet kainalossain
    Alla tähtien
    Yhdessä siitä lähtien
    Huulipunaa paidalla
    Linnunradan laidalla"


    Lisäksi on todettava, että tuo Hubblen ottama kuva tuhansien galaksien parvesta aiheuttaa eksistentiaalista ahdistusta ja vakavaa elämän merkityksettömyyden tuntemusta sille, joka ymmärtää avaruuden mittasuhteet.

    Eli tuon kuvan katsomisen jälkeen EI kannata lukea Sivullista; ainakaan heti. Suosittelen.

    VastaaPoista
  2. Hubblen kerrottin tosin kuvanneen tuossa mm. 6 miljardin vuoden takaisia tapahtumia.

    Ihminen voi paljain silmin (ainakin pimeällä maalla) nähdä Andromedan galaksin hentona sumutäplänä W-muotoisen kuvion alla. Sen valo on 2,5 miljoonaa vuotta vanhaa eli sen valo lähti liikkeelle kun Afrikassa tallusteli kahdella jalalla esi-isämme, tai sen serkku, "Taungin lapsi", lajinimellään Australopithecus Africanus.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  3. Tieteellisestihän on todistettu, että värillisiä unia voi nähdä vain kun nukahtaa ollessaan juovuksissa.

    VastaaPoista
  4. Viimeksi lähtenyt sammutaa Mäntyniemen valon.

    Myös 1956 Joensuun tori oli väkeä mustanaan.

    VastaaPoista
  5. Hauska ajatusleikki sinänsä. Kun säteilyssä olisi vielä heijastuskohtien leimat...

    VastaaPoista
  6. Paras kysymys aikoihin. Nato-vastaisen Itä-Suomen varuskunta pitää lakkauttaa, jotta voidaan liittyä Natoon, kirjoittaa Dragsvikissa palvellut HS:n päätoimittaja

    VastaaPoista
  7. @ Maallikoille nämä "Star-Trek" -sadut menevät täydestä.

    VastaaPoista
  8. MrrKAT tietysti tietääkin, mutta niille jotka eivät ehkä tiedä, niin kerron, että se W-muotoinen kuvio Pohjantähdestä itään on nimeltään Kassiopeija.

    Andromeda taas on Linnunratamme sisargalaksi, isosiskomme. Lähestymme toisiamme aika haipakkaa, 140 km sekunnissa, ja yhdymme jälleen samaksi perheeksi parin kolmen miljardin vuoden päästä. Maan päällä ei tallustele silloin enää kukaan.

    VastaaPoista
  9. Monet meistä, jotka ovat olleet kiinnostuneet maailmankaikkeudesta jo kauan, muistanevat ettei vielä jokin aika sitten kysymys "mitä oli ennen alkuräjähdystä" tai "mitä on avaruuden reunan takana" olleet tiedemiesten mielestä mielekkäitä kysymyksiä. Meidän maallikoiden mielestä ne olivat ja nyt tiedemiehetkin vihdoin rohkenevat pohtia jo niitäkin.

    Kehityshän on edennyt suunnilleen niin, että ensin luuliltiin maan olevan maailmankaikkeuden keskus, sitten auringon, sitten kuviteltiin, että linnunrata on koko universumi, sitten huomattiin että näitä galaksejan on miljardeja, nyt mietitään, että olisiko maailmankaikkeuksiakin - multiversumeja - ääretön määrä.

    Eli ennen alkuräjähdystä oli ääretön määrä muita alkuräjähdyksiä, avaruuden reunan takana on ääretön määrä muita avaruuksia.

    Mutta edelleenkin jää vastaamatta oleellisimmat kysymykset: Mitä tämä kaikki on? Missä tämä kaikki on?

    VastaaPoista
  10. Se taisi olla Lauttasaaren edesmennyt kirkkoherra Voitto Viro, joka mietti sitä, että voisiko tiede kehittyä joskus niin pitkälle, että pääsisimme kurkistamaan Jeesuksen elämää maan päällä.

    VastaaPoista
  11. Hubblen valokuvat ovat mahtavia!

    Unet voivat olla eri ihmisillä aivan erilaisia, joillakin myös näkymättömiä.

    VastaaPoista
  12. Radiossa Minna Lindström ja muut puhuivat M-talon äänentoistosta. Salissa äänen sammumisaika kuulemma 2 s, eli metreissä n 700 m. Akustikko sanoi, että edes tämän ajan ja matkan heijastumia ei hallita laskennallisesti. Aivot räjähtää jos miettii tuon Linnunrataan kadonneen valon takaisnlaskentaa tai keisarin korinan.

    VastaaPoista
  13. Vapaa assosiaatio heitti etsimään tämän linkin kirjaan, joka on, jossei nyt hyvä niin ainakin lukemisen arvoinen. Lainaa vaikka kirjastosta.

    VastaaPoista
  14. Hubble on ottanut kuvia niinkin kaukaa kuin
    13 miljardin valovuoden päästä:

    http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/hubble-otti-avaruudesta-ennatyssyvan-kuvan-galakseja-vuosimiljoonien-takaa

    VastaaPoista
  15. Mihinkäs ajatukset kun ne on ajateltu ja unet kun ne on uneksittu(vaikka värillisinä)? (Ylös kirjaamattomat)

    VastaaPoista