On aivan oikein kuvailla historian jakso 1815 – 1989 omistusoikeuden aikana. Jäljittelen Eric Hobsbawmia, joka oli suuri ihanteeni 1970-luvulla. Etenkin The Age of Capital (1975) osoitti, että taloushistoriaan on toinenkin näkökulma kuin Jutikkalan. Myöhemmin (Äärimmäisyyksien aika, 1999) käsitin, että kaikella on hintansa, vaikkei kysymys olisi omistus- tai tekijänoikeudesta.
Hobsbawmin kirjat olivat olleet kauan kurssikirjoja yliopistolla. Minulle se on aina suositus. Olin kääntynyt Braudelin ja eräiden muiden ranskalaisten näkemyksiin, ja olen vieläkin sitä mieltä, että hänen kapitalismin historiansaja Välimeri-teoksen jääminen suomentamatta on häpeä. Nyt entiset arvostetut kustannusliikkeet hankkivat itselleen tappioita muilla, sinänsä ihan välttävillä isoilla historiateoksilla. Oikeaan aikaan julkaistuna Braudel I-III olisi voinut vaikuttaa samalla tavalla kuin Friedel (Uuden ajan kulttuurihistoria) moniin tämän blogin lukijoihin.
Ellen olisi ruvennut kirjoittamaan tätä blogia, olisin ehkä suomentanut Braudelin, ilmaiseksi. Se olisi ollut suuri virhe. Nyt kun kirja ei ole enää auktoriteetin asemassa, vaan muutkin asiat kuin luonnontieteelliset tutkimusmenetelmät ovat muuttaneet kuvaa, minulla olisi eurooppalaisen keskiluokan ja venäläisen yläluokan vakiotunne, tarpeettoman ihmisen haaskattu elämä.
Myös Braudelin näkö himmenee 1960-luvun asioissa.
Kuvassa on mieskuoro. Lehden sisällä olevassa arkistossa kerrotaan ilmiöstä. Valokuvissa on nuori Ensti Pohjola, ykkösjohtaja, ja varhaista keski-ikää elävä Kullervo Kemppinen, kakkosjohtaja. Ensti Pohjola sanoi seinäjokelaisena maakuntakuoron johtajaksi suostuessaan, että mieskuorolaulu ei kylläkään ole musiikkia eikä hän pidä siitä. Hän pani nämä meijerikonsultit ja kunnanlääkärit, suur- ja pientalonpojat ja muut laulamaan muun muassa Bartokia ja Mozartia ja taisi pitää soveliaana myös Hindemithiä.
Minulla on New Yorkissa 1961 tehty Jussi-kuoron levytys. Eivät he siinä iskussa olisi hävinneet YL:lle eivätkä PK:lle. Välillä menee pieleen, mutta se nyt ei ole kohtalokasta, koska tuloksena oli laulua, ei seuraelämää.
Samanaikaisesti olen selaillut paikallishistorioita. Pienen ja keskisuuren yritystoiminnan kausi kesti 1948 – 1984. Rajat eivät ole jyrkkiä. Esimerkkitapaukseni Kauhava on dokumentoitu korkeintaan keskinkertaisesti. Olen vertaillut toisiin pitäjiin. Pohjanmaalla yritystoiminta oli epätavallisen riuskaa, eivätkä tulokset olleet lainkaan huonoja. Sitten tuli noutaja. Pinnallinen selitys on ”kansainvälinen kilpailu” tai halpatuotanto. Laajempi selitys on tämä globalisaatio, jonka yksi haara muuten oli kasinotalous ja pankkikriisi. Sukkia silmukoidaan - strumpor uppmaskas…
Globalisaatio ei ole vain taloutta. Televisio antoi tyrmäysiskun järjestetylle ja vapaalle yhdessäololle. Aikarajat ovat hyvin selviä. Mustavalkoinen televisio piti väen sisällä jo 1960-luvun lopulla, osan Peyton Placella, osan esimerkiksi ”Lännen tiellä” (Rawhide) tai ”Virginialaisella”.
Muistan masentavan tarkasti vuosien 1966-1967 televisiosarjat, koska olin silloin MTV3:n toimittajana, ja tärkein tehtävä oli katsoa sarjojen jaksot ja sijoittaa ne ohjelmakarttaan. Pidin Maxwell Smartista.
Laulukuorot, iltamat ja erilaiset seurat alkoivat surkastua. Tiedän. Juuri kuorot ovat tätä nykyä aivan uskomattoman hyviä. Niissä laulaminen ei ole kuitenkaan enää sosiaalista toimintaa, vaan kulttuuritoimintaa.
Minkä verran maassa mahtaa kokoontua raittiusseuroja tai ompeluseuroja? Vakavissaanko eduskuntapuolueet surevat järjestökoneistonsa rappiota? Milläpä keskustapuoluekaan pitää tupailtoja, kun ei ole tupia? Pirtin kylkeen on rakennettu laajennus, mutta olohuoneiltoja ei ole tilaa pitää.
Ennen kaikki ei ollut paremmin. Yhteisöjen Suomi tai yhteisöllinen Suomi alkoi hiukan salaperäisesti 1880-luvulla ja siis menehtyi alle 100 vuotta myöhemmin. Todiste: venäläiset. Syistä joita en tunne he tulevat vielä lomallekin porukoina. Kerrotaan että he viihtyvät yhdessä ja katsovat hitaasti suomalaisia, joilla ei ole sosialismia eikä sosiaalisuutta. Niin ollen seurallisuus ei selitä vallankumouksia ja veritöitä. Meillä ja heillä yhteenliittymät johtivat vastakkainasetteluun ja siitä sisällissotaan.
Joopa joo! Näin on. Lähdenpä tästä jatkamaan Laamanni muistelee kirjan lukua. Hurjasta kolarista muuten nuorena säästyit.
VastaaPoistaHube kirjoitti:
VastaaPoistaOnkohan Viikkosanomat paras kuvalehti, mikä koskaan on ilmestynyt. Kyllä Apukin oli aika hyvä 50-luvulla. Usko tulevaisuuteen oli silloin huipussaan. Kohta atomivoimalat tuottavat ilmaista energiaa, päivän ruuaksi riittää pari pilleriä aamulla, joka päivä voidaan laittaa uudet vaatteet.Siskoni pääsi töihin paikalliseen koppiin keskikouluopohjalta, ei kovin kaukana Kemppisen kotipitäjästä, siitä tuo viikkolehtien lukemisen ylellisyys köyhässä perheessä.
Minusta jo puhelin muutti maailmaa paljon. Sitä ennen piti aina lähteä naapuriin joka asian takia ja silloin kuului istua hetken ja puhua kuulumiset ja sitten vasta se varsinainen asia. Jos traktoriton mies halusi äestyttää peltonsa, hän tuli ensin kysymään, että sopisiko ja sitten maksureissu vielä erikseen, molemmat pitkän kaavan mukaan.
Miksei ole totta tuo, että oikeaan aikaan markkinoituna (kaupallisen kanavan opissa hankituin keinoin MTV 3:lla!) Braudel olisi ollut Suomessa kova täräys. Mutta huomioikaamme kulttuuristen (ja akateemisten) aaltojen eräänlainen epäsuhta näillä kaukaisilla rannoillamme, vuoksi ja luode, jotka eivät noudata aivan samoja lakeja kuin eteläisemmässä Manner-Euroopassa; Lévi-Strauss strukturalismeineen ja oletettuine seuraajineen (jotka järjestään toki ranskalaiseen tapaan kielsivät jyrkästi olevansa mitää strukturalisteja) pyyhkäisi yli täälläkin, ja käsitykseni mukaan tämä annalistien jengi, johon Braudelkin luettaneen, oli hieman heikommin markkinoitua (ja käännettyä) tavaraa kuin kaikki barthesit, foucaultit, althusserit sun muut.
VastaaPoistaMutta käännettäköön vaan Braudelia, ja jos käännetään, mikrohistoriaa sitten enimmälti, pliis. Onhan ajassamme selvästi tilausta kaikelle pienelle, koskettavalle ja kauniille, mikrolle, aivan kotoisen päätalolaisittainkin nähtynä - minkä olen ymmärtänyt tässä blogissa olevan myönteinen lausuma - millainen sepalus oli raappahousuissa 1900-luvun alkuvuosina, kuinka kansanmies avasi ostoviinapullon korkin tanssilavan lähistöllä metsikössä haitarinsoiton kaikuessa vaimeana taustalla jne. jne. ? Näitä asioita Ranskanmaalta emme niin tarkasti vielä tiedä.
Samaa mieltä. Suurta on sellainen kirjallisuus joka puolustaa jokaisen ainutkertaista elämää ja ihmisarvoa.
PoistaAinakin nuoremmat kokoontuvat xboxien, ps3, ja pc äärelle pelaamaan. Vanhemmista en tiedä.
VastaaPoista"On kuljettava niin yhtä jalkaa, että veljestä ei tule vihollista"
VastaaPoista- Sdp:n vpj. ex-piispa Ilkka Kantola sisällissodan muistotilaisuudessa Tammisaaressa viime lokakuussa.
Siinä on sanottu koko hyvä veli järjestelmän ydin.
"minulla olisi eurooppalaisen keskiluokan ja venäläisen yläluokan vakiotunne, tarpeettoman ihmisen haaskattu elämä". - Venäläisen runoilijan työn lähtökohdista kertoi Vladimir Jermakov Parnassossa 4/09: "Venäläisellä runoilijalla on perinteisesti ollut kolme ehtymätöntä lähdettä: ikävä siihen, mikä ei ollut, kaipaus siihen, mikä ei tule ja murehtiminen oman itsen vuoksi."
VastaaPoistaLukija Laihialta
Telkku telkkuna on kuolemassa. Irvokas kapine, aivopesua vähän väliä, juostenkustuja "uutisia" ja möykkääviä mainoksia jossa yritetään myydä tarpeetonta tavaraa.
VastaaPoistaItse katselen leffat ja sarjat tietokoneelta. DVD-bokseja on vino pino, mutta seuraava sukupolvi ei osta edes niitä, vaan jonkun teoreettisen luvan katsoa ne (x kertaa), tai kunnes kustantaja päättää että etpäs saakkaan katsoa, ja mahdollisesti palauttaa rahat tilille, jos siltä tuntuu.
Mikrohistorian tulo Suomeen ei loppujen lopuksi Braudel-käännösten puutteen vuoksi viivästynyt hirveän paljon. Eteläpohjalainen Heikki Ylikangas toi Suomeen mikrohistoriallisen tutkimusotteen körttejä ja häjyjä käsittelevillä tutkimuksillaan 1970-luvun puolessa välissä, kun aihe oli muutenkin muodissa Euroopassa. Ehkä oli kansalle jopa parempi saada kosketus tähän tutkimustyyliin korkealuokkaisen kotimaisen tutkimuksen kautta kuin ulkomaisista esityksistä.
VastaaPoistaJa mikrohistoria on kyllä lyönyt itsensä läpi todella perusteellisesti. Kun raumalainen Tapio Niemi, joka on ammatiltaan varsinaisesti toimittaja, julkaisi erinomaisen perusteellisen teoksensa "Raumalaisten sisällissota" (2008), hän sovelsi tässä aidossa paikallishistoriassa nimenomaan ylikangaslaista otetta: tarkka aikalaislähteiden tutkimus, poliittinen puolueettomuus ja paikallistason tapahtumien yleistäminen koko suomalaista pienteollista kaupunkia koskeviksi tyyppi-ilmiöiksi. Ja tämä siis kotimaiselta pikkukaupungin amatööriltä, kohtuullisen laadukkaalla tavalla! Oppi on mennyt perille ja juurtunut syvälle.
Helleenit tekivät vasta-solonit itselleen: annattivat velkojansa anteeksi. Summaksi näkyvät maailmalla mainitsevan 107 miljardia euroa. Mikä "vasta-solonit" ? Sitä vaan että siellä antiikissa velkojen anteeksiantoreformit pohjasivat demokratiaa ja kulttuuria. Tuo "solonit" viittaa Solon nimiseen napisijaan. Muun muassa kiellettiin ihmisen antautuminen pantiksi velkojalle.
VastaaPoistaJuutalaiset niin ikään katsoivat velanantajan vastaavan velan alaisensa voimauttamisesta velasta irtautumiseen. Oliko se joka 50:s vuosi kun velat kumottiin,joita oli huonojen -isäntien- jäljiltä.
Jutta Urpilaisen sijoittajavastuu on tätä perua, Kokkolan tervasataman ilmapiiriä. Aikataulu määräytyi 20.3.2012 silmällä pitäen. 14,5 mrd euroa on tulossa uusimisen hetkeen. Se on superpankkiirien hallussa pilahintaan ostettuna kun eläke- ja sivistyssäätiöt möivät aktuaarisääntöjään kunnioittaen -ja vähän modernimminkin moni manageri livahti ostajaleiriin jonkinlaisella sivupöytäkirjalla, kai myös suomenkielisellä. Ehkä tämä 14,5 mrd € keritään panemaan puoliksi roskiin? Sitten näille pimiöyhtiöille jää jaettavaksi 7. On sekin 2 - 3 mrd euroa yli hankintahinnan. Hedge piti.
Yritin hakea Braudelilta jonkun lauseen tapojen ja käytäntöjen pitkäkestoisuudesta, mutta löysinkin Säämingistä. Pekka Lappalaisen pitäjähistoriasta lainaan ensiksi yhden pääjakson otsikon: "Sääminkiläiset oman yhteiskuntansa jäseninä sekä kruunun, aatelin ja armeijan alamaisina ja taakan kantajina" . "Olavinlinna ja sen ympärille kokoontunut vieras esivalta…tehnyt sääminkiläisestä irtonaisen kulkijan…määränsä päässä elää vapaana ja erossa siitä,mitä on totuttu kutsumaan lain alaiseksi yhteiskunnaksi."
Hän kulki ehkä Vuosaareenkin. Aku Louhimies paljastaa sielunautiuden välittymistä sukupolvien kierrossa. Elokuvan huoltajilla,perhetyngillä ja ylipäätään niissä pakkassuojissa (asunto,koti !) elää monia lapsia varttumassa tarkoittamattoman häijyyden,sivuunpanemisen ja väliin ajankulu-ilkeydenkin keskellä. Siinä elämäkokonaisuudessa joka Vuosaaresta välittyy, käy ymmärrettäväksi miten sitkeässä sosiaalinen kitti istuu olkkarin seinässä. Demokratiaa on sen verran, että mallin saa ottaa arvottomammasta eikä ole tarvis työläästi matkia muka hienostuneempia teeskentelyjä.
Jukka Sjöstedt
Äsken osui käteeni Anna Lena Laure'nin suomennettu kirjanen venäläisistä. Ainakin alku on suositeltavaa lukemista.
VastaaPoista"Yhteisöjen Suomi tai yhteisöllinen Suomi alkoi hiukan salaperäisesti 1880-luvulla ja siis menehtyi alle 100 vuotta myöhemmin."
VastaaPoistaTuossapa olisi mielenkiintoinen jatkopohdiskelun aihe: mihin katosi arkinen kyläilykultuuri (esim. Teemalla lähetetty Heikki ja Kaisa -sarja, jossa Lahtiska saapui ja sitten keitettiin kahvit...). JK yleensäkin nostaa muistoja, mihin katosivat... , jotka niin lapsuudesta ja nuoruudesta muistan.
Milloin muuten Teema lähettäisi Maxwell Smartia, Virginialaista jne
Jos sallitaan, halon hiuksia sen verran, että blogi-isäntä ei varmaankaan toiminut 60-luvulla MTV3:n vaan Oy Mainos-TV-Reklam Ab:n palveluksessa. Itsekin pidän kovin Maxwell Smartista. Ensti Pohjola on tuttu ainoastaan nimenä. Sen sijaan poikansa, joka pitkän väsytystaistelun jälkeen sai isänsä ostamaan hänelle sähköbasson, on tarjonnut musiikkinsa välityksellä unohtumattomia elämyksiä vuosien saatossa. Lahjakasta sukua.
VastaaPoistaEnsti Pohjolan johdolla Seinäjoen tyttölyseon mieskuoro voitti 1947 tai 1948 teiniewn kultturikilailun kuotojen lajin.
VastaaPoistaKalevi Kantele
Mieskuorolaulantaa torvisoittokunnan säestyksellä, niinpä. On se komiata!
VastaaPoistaRin-Tin-Tin oli jännittävä sarja, varsinkin äidin sylissä sitä katsoen, koska äitini peitti aina silmäni käsillään jännittävien kohtien esiintyessä.
VastaaPoistaSensuuria jo lapsesta pitäen
Yhteisöllinen Suomi siis menehtyi venäläisten takia. No niin.
Siitä hyvästä venäläistä tai sosialistia haudattaessa, siunaajan on jätettävä puheesta kohdan "herättävät sinut viimeisenä päivänä" pois.
Rin-Tin-Tin loppui siihen, kun selvisi, että Rin-Tin-Tin'in vanhemmat olivat Emätin ja Siitin.
PoistaHekoheko.
Suomenvenäläinen kiinteistönvälittäjä kertoi, että yleensä tärkein kriteeri, kun venäläinen ostaa asunnon Suomesta, on, että naapurissa ei ole muita venäläisiä. Haluavat kuulemma varmistaa, että saavat olla rauhassa venäläiseltä sosiaalisuudelta. Toisaalta, Suomeen on syntynyt myös venäläisiä yhteisöjä. Eiköhän sielläkin siis ole kaikenlaista väkeä.
VastaaPoistaAd Omnia: - Pohjolat ovat todella erikoinen suku. Isä oli rautatieläinen. Ensti oli konsertoiva sellisti, yksi aan parhaita, ja ammatiltaan anestesialääkäri. Muista sisaruksista Paavo toimi mm. Tukholman kaupunginorkesterin konserttimestarina, Liisa pianonsoiton professorina Sibelius-akatemiassa ja erkki perusti Tapiolan kuoron, joka nousi kansainväliseen maineeseen. - Seuraavaa jaj sitä seuraavaa sukupolvea en osaa luetella, mutta arvostettuja muusikkoja on liuta.
VastaaPoistaAgentti 86 (Maxwell Smart) tuli uusintana jokin vuosi sitten. Sattumukset olivat yhtä hauskoja kuin vuosina 1966-67. Työparia näytellyt Barbara Feldon oli varsinainen söpöläinen.
VastaaPoistaMitä vastakkainasettelua vielä tuleekaan Kreikan "auttamisesta" yli sadoilla miljardeilla määrävälein?
VastaaPoistaKyllä vahvasti vaikuttaa siltä, että Saksa ja Ranska ovat päättäneet yhdessä pelastaa pankkinsa muiden - todella tyhmien - euromaiden tukemana. Muuten tätä satojen miljardien tukipakettien jatkuvaa virtaa on vaikea ymmärtää.
Nykymeiningillä siirretään satojen miljardien Kreikka-riskiä askel kerrallaan yksityisiltä rahalaitoksilta hyvin asiansa hoitaneiden euromaiden veronmaksajien kontolle.
Tällainen peli johtaa siihen, että hätärahoitusta lapioivien euromaiden on itse velkaannuttava lisää, jos ei omista budjeteista riitä ylimääräistä annettavaa.
Sitten kun kaikki merkittävät riskit yksityisiltä rahalaitoksilta on siirretty hyvin asiansa hoitaneiden euromaiden veronmaksajien taakaksi, niin sitten vasta Kreikka päästetään konkurssia muistuttavaan tilaan ja potkaistaan ulos eurosta. Silloin viimeistään Kreikka ilmoittaa, ettei maksa velkojaan kenellekkään.
Mutta mistä saiai "Prahan syntiset ihmiset"? Tunnusmusiikin mekaaninen soittokone soi päässä heti kun se tulee mieleen. Siinä oli muistaakseni tosi hieno 20-luvun ajankuva (ei ollut paljon tarvinnut lavastaa), kaikki rikokset eivät olleet murhia ja kaikki ihmiset olivat sympaattisia surkimuksia. Sarja assosioi Josef Sudekin valokuviin (herra taisi muuten tuolloin olla vielä hengissä kuvaamassa kaupunkinäkymiä laastarilla paikatulla vanhalla kamerallaan).
VastaaPoistaAW
Ko. sarjassa oli yksi sympaattisimmista poliisihahmoista, vanha herrasmies muistaakseni pikku koiran kanssa.
PoistaKuka voisi kutsua kadonneet hetket takaisin?
YouTube tietenkin, tästä voisi aloittaa: Hříšní lidé města pražského - 1.časť (1/5)
Poista(Alkukuvat, tunnusmusiikki, tunnistettavat näyttelijät toimivat em. tarkoituksessa ilman kielitaitoakin.,.)
Stalinistien suosima ”edistyksellinen historiankirjoitus” on osoittautunut perin kelvottomaksi kertomaan totuutta. Kyseenalaistaessaan objektiivisuuden edistyksellinen historiantulkinta antaa historiankirjoittajalle mahdollisuuden hajottaa menneisyys atomeiksi ja koota palasista oman ideologian mukainen tulkinta, jota sitten sumeilematta nimitetään ”analyyttisiksi” ja ”synteesiksi”. Valitettavan usein tuloksena on teoretisoivan ”älykkyyden” osoittautuminen yksinkertaisesti arvostelukyvyttömyydeksi kuten Eric Hobsbawmin ja muiden stalinismia ihailleiden historioitsijoiden tapaukset osoittavat.
VastaaPoistaEnstin poika Pekka Pohjola oli Suomen parhaita sähköbasisteja, monista paras, ja allekirjoittaneeseen valtaisan vaikutuksen tehnyt säveltäjä, joka vaikutti 1970-luvulta kansainväliseenkin maineeseen nousseissa yhtyeissä kuten Wigwamissa ja perusti omia, yleensä Pekka Pohjola Group -nimisiä kokoonpanoja. Teki Hannu Heikinheimon "Jokamies"-televisioelokuvaan musiikin, josta muistaakseni Hannu-Ilari Lampila aikoinaan löysi "sähköisiä sointeja ja virsikirjasta tuttuja käänteitä" ja sinfoniankin. Esittely: http://www.elvisry.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=419&Itemid=81
VastaaPoistaErkin pojista huilisti Olli Pohjola johti Avantiakin; säveltäjä Seppo Pohjolan mieskuoro- ja sekakuoroteoksia olen ollut kantaesittämässä, niistä yksi oli sellistiveljensä Matin muistolle. Mainituista siis vain Seppo on enää elossa.
Myös Jussit on vahvasti hengissä. Sen nykyinen johtaja Tommi Niskala johtaa Ilmajoen musiikkijuhlien oopperakuoroa huomenna 25.2. Kallion kirkossa, tervetuloa. Konsertin otsikosta "Pohjolan tutut ja tuntemattomat" huolimatta ohjelma on mm. Sibeliusta, Kuulaa ja Räikköstä, seassa Tobiasta, Griegiä ja Wennerbergiä.