Blogissa mainitsemani rinnastus miesten asevelvollisuus – naisten mahdollisuus synnyttää on tuonut kommentteja. Niistä joidenkin vuoksi epäilen ilmaisseeni asian hämärästi. Joistakin taas käy ilmi, että kommentoija on käsittänyt asian eli tasa-arvon hämärästi. Siitä tykkääkö joku tulkinnoistani, ei minua oikeastaan liikuta. Elän maailmassa, jossa perustelu vakuuttaa tai ei vakuuta.
Sangen usein ”tasa-arvo” mainitaan oikeudellisessa yhteydessä, kuten ”tasa-arvo lain edessä”.
Se on myös poliittinen käsite, vaatimus ihmisten yhtäläisestä asemasta. Tuossa mielessä se esitettiin 1700-luvun suurissa vallankumouksissa. Poliittinen tasa-arvon aate on omiaan johtamaan oikeudellisiin, etenkin perustuslaillisiin säännöksiin.
Käsitteenä sitä voidaan käyttää järkevästi tavoilla, jotka ovat keskenään ristiriidassa, kuten filosofiassa usein tähdennetään. Esimerkiksi mahdollisuuksien tasa-arvo (equality of opportunity) ja tuloksen tasa-arvo (equalituy of outcome) ovat eri asioita.
Tästä asiasta ovat kirjoittaneet oikeastaan kaikki oikeusteoreetikot. Oikeudenmukaisuutta on vaikea käsitellä sisällyttämättä siihen kysymystä tasa-arvosta. Sivumennen sanoen olen iloinen, kun jatkuvasti kertyy näyttöä siitä, että aina on ihmisiä, jotka ryhtyvät ensi töikseen opettamaan ihmiselle tämän omaa ammattia. Se todennäköisyys, etten todellakaan tuntisi tasa-arvon käsitettä, on aika pieni. Se todennäköisyys, etten tuntisi kaikkia käsitteen tulkintavaihtoehtoja, on erittäin suuri.
Amartya Sen on aikamme arvostetuimpia tutkijoita, taloustieteilijä ja nobelisti. Hänen artikkelinsa ”Equality of What” oli tieteellinen sensaatio ja jäi kulmakiveksi. Hän otti puheeksi pystyvyyden tai mahdollisuuden (capability). Hallituksia on verrattava kansalaisten hankkimien kykyjen ja mahdollisuuksien perusteella. Oikeus, myös äänioikeus, on tyhjä sana, ellei ihmisiä ole koulutettu niin että he osaavat äänestää, ellei heitä tarvittaessa kuljeteta vaalihuoneistoihin, ellei rajoja ole raivattu kenen tahansa kulkea.
Oikeusteorian huipulta Ronald Dworkin osallistui tähän keskusteluun mm. kirjallaan ”Sovereign Virtue”. Dworkinin ”equality of resources” on kiinnostava käsite. Ihmisolennot ovat vastuussa elämänsä valinnoista. Luonnonlahjojen erot, jotka vaikuttavat esimerkiksi älykkyyteen ja lahjakkuuteen, ovat moraalisesti mielivaltaisia (morally arbitrary), joten ne eivät saisi vaikuttaa yhteisön resurssien jakamiseen.
Noiden pohdintojen taustalla on se tieto, että utopistien 1800-luvulla esittämä ajatus tasa-arvosta muodossa ”kaikille yhtä paljon rahaa” ei toimi.
Palataksemme peruskurssitasolle tasaveroisuutta ei pidä sekoittaa tasa-arvoon. Ottelijat ovat tasaveroisia, jos peli päättyy tasan. Pituushyppääjät ovat yhtä hyviä, jos heillä on sama henkilökohtainen ennätys. Ainakaan urheilun harrastajien mielestä arviointiin ei vaikuta, miten huonoista oloista toinen hyppääjä on lähtöisin ja miten pitkälle toisella olisi arvion mukaan mahdollisuudet hypätä, jos sattuisi hyvin kohdalle.
Esitän esimerkin käsitteen vaikeudesta. Positiivinen syrjintä tuli rotusyrjinnän yhteydessä puheenaiheeksi. Siitä käytettiin myös nimitystä ”affirmative action”.
Tasa-arvo koskee ihmisiä, ei eläimiä eikä kuntia, saati yrityksiä. Positiivinen syrjintä on itsestään selvä asia esimerkiksi köyhissä kunnissa. Pörssiryhtiöiden naiskiintiöt näyttää olevan mielipidekysymys. Tiettävästi naiskiintiötä ei pidetä perustuslain ja tasa-arvolain vastaisena.
Sitä vastoin tunteita kuumentavat kielikiintiöt. Ruotsin kieltä osaavat pääsevät Suomessa opiskelemaan oikeustiedettä helpommin kuin vain suomea (ja ehkä jotain vierasta kieltä) osaavat.
Perustelu on – tasa-arvo. On oltava ruotsia osaavia tuomareita ja muita virkamiehiä, jotta maan kahta kieltä puhuvat saisivat tasa-arvoisen kohtelun lain edessä eli voisivat käyttää äidinkieltään.
Kolme viikkoa ennen 6.12. jona päivänä keisarillinen Saksa ja leniniläinen Venäjä solmivat aselevon, oli Santeri Alkion ehdotus hyväksytty äänin 127 - 68. Ja niin eduskunta pääätti ottaa vallan joka "voimassa olleiden säännösten mukaan on kuulunut keisarille ja suurruhtinaalle". Pietarin veto oli kumottu,vaadittiin jäädytettyjen reformien vahvistamista vielä samana yönä.16.11. klo 1.40 ap alkoi istunto ja päättyi 2.45 ap. Se oli juhlava yö.
VastaaPoistaVitkuttelujen ja yönylinukkumisten aika oli ohi. Hilja Pärssinen sinkautti "herrat ovat nukkuneet kylliksensä ja työväki on raatanut. Oli koittanut hetki jolloin "ne eivät anna herrojen nukkua". Ikkunasta katsoen tai läpikuunnellen väkijoukot pauhasivat ja "piirittivät suuret väkijoukot Heimolaa".
Jollakulla oli pää kylmänä, esikuvat silmissä,tajussa ihmissuvun kulttuurievoluutio. Hän oli Eetu Salin,joka läksytti pöntöstä : "Nyt on Ranskan suuren vallankumouksen elokuun 4:nnen päivän veroinen yö meillä."
Tuolloin vain vajaat 130 vuotta takaperin oltiin feodaaliprivilegiot viety aatelistolta kartanopalojen valaisemassa ja siniverestä juopuneessa Ranskassa.
Tätä ennen kukin sääty oli ollut tasa-arvoinen vertaisensa edessä ja säätykohtaisten lakien ja käsityöläissääntöjen suhteen. Ja säätyyn tai kauppiaaksi Minna Canthiksi kysyttiin vertaisluvat. Sellainen heltisi paitsi pojalle,vävylle,myös leskelle. Ja uudellekin kuten hra Canthille oli, jos markkina kasvoi ja kun palkollismäärä oli statuuteissa kiinnilyöty. Väkeä vain sen verran jonka elämästä isäntä kykeni vastaamaan (johdannaisia katolisesta jumaluusopista,joka puolestaan perustui omantunnon ääneen 1-0 Jumala vastaan kuvansa).
Mikko Juvan isän Einar W. Juvan (Juveliuksen) Aikakirjoja saa divareista euron kipale eli kympillä koko sarjan. Sieltä tätä kadonnutta viisautta kelpaa ammentaa -jos joku kuten Kemppinen innoittaa.
Kreikasta sanoisin että 20.3. alkaa olla varma maksupäivä niille pimiöyhtiöille joiden haltuun pilkkahinnalla on siirtynyt 14,5 miljardin euron bondit. Se iso läjä rahaa. Kuinka moni bondi on myyty eläke- ja kulttuurisäätiöltä (jo sääntöjen pakottamana reittauksen alennuttua) omalle lähi- ja sisäpiiriselle strategiayhtiölle ? Juuri tätä korruptiokiusausta koki Jouko Ahonen (ent.paperilliitto) vastustaa.
Jukka Sjöstedt
Positiivinen syrjintä on siinä mielessä aina kyseenalaista, että se on muotoa tarkoitus pyhittää keinot.
PoistaKarmaisevin esimerkki tällaisesta ajattelusta ja menettelystä on Neuvostoliitto. Sehän oli tavallaan positiivisen syrjinnän järjestelmä, jossa entisessä järjestelmässä heikoille, työväelle, ensin otettiin ja sitten annettiin kommunisteiksi määriteltyinä sellaisia oikeuksia, joita ei muille annettu. Tämänkin positiivisen syrjinnän tarkoitus oli tasa-arvon lisääminen.
Kielikiintiöt ovat kyseenalaisia myös siitä syystä, että muiden olojen ollessa samat tietystä kieliryhmästä pitäisi aina löytyä sille riittävät palvelut tuottavat tuomarit, lääkärit jms. Jos tällaisista ammattilaisista on puute, syy on jossain muualla kuin neutraalissa valinnassa. Se saattaa olla esimerkiksi siinä, että kieliryhmän ammattilaiset hakeutuvat töihin muualle kuin oman kieliryhmänsä palvelukseen. Silloin positiivisesta syrjinnästä on myös selvää haittaa.
Yhteiskunnallisissa yhteyksissä tasa-arvoa pitäisi mielestäni tarkastella vapausnäkökulmasta, tasa-arvoisena vapautena parempiin asemiin yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Olennaista on tasa-arvoinen valinnanvapaus alhaalta päin, ei valinnanvapaus ylhäältä päin eikä myöskään yleinen sopimusvapaus, joka palautuu valinnanvapauteen ylhäältä päin. Siksi yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Siksi demokratia on sääty-yhteiskuntaa tasa-arvoisempi.
Kun tätä tasa-arvon käsitettä sovelletaan talouteen, saadaan mielenkiintoinen tulos. Sen mukaan pitäisi kaikkien raha olla samanarvoista, tuotteen myyjälle yhtä käypää. Kapitalismissa näin ei kuitenkaan ole. Kapitalismi rakentuu yleiselle sopimusvapaudelle, säädetyin poikkeuksin, ja se palautuu ylemmän eli myyjän vapauteen suhtautua eri tavalla eri asiakkaisiin, viime kädessä kuluttajiin.
Kapitalismissa yritysten omistajat ovat tasa-arvoisia keskenään ja kuluttajat ovat tasa-arvoisia keskenään, mutta kuluttajat eivät ole tasa-arvoisia yritysten omistajien kanssa. Aivan niin kuin samaan säätyyn kuuluvat olivat tasa-arvoisia keskenään mutta tasa-arvo ei ulottunut rahvaaseen. Ei siis ole ihme, että kapitalismin kehittyessä ollaan joutumassa tilanteeseen, joka muistuttaa entistä sääty-yhteiskuntaa.
Tällä näkökulman valinnalla on se ainutlaatuinen puoli, että se kertoo myös ratkaisun. Se on yleinen ja yhtäläinen osto-oikeus kaikkine tästä johdettavine sääntöineen. Niistä tärkein on kaikkien markkinoita koskevien tietojen julkisuus. Nykyisinhän näin ei ole vaan yritykset voivat pitää hintojaan ja kauppojaan koskevat tiedot salaisina. Toinen vaatimus koskee tietyille ryhmille annetuista, varallisuutta keskittävistä erioikeuksista luopumista. Tällaisia ovat mm. osakeyhtiöiden omistajien rajattu vastuullisuus sekä patentti- ja tekijänoikeudet. Nämä ovat nykyisin muodostuneet yhteisen kehityksen esteiksi aivan samalla tavalla kuin säätyjen omistukselliset erioikeudet aikanaan.
Elämme tavallaan 1700-lukua uudestaan, tällä kerralla toivomme ja odotamme talouden vallankumousta.
Tuo tasa-arvoperustelu ruotsinkielisten koulutuskiintiöille on jossain määrin ontuva. Se ei nimittäin saa tukea muualta kielilainsäädännöstä. Suomessa ei edellytetä, että missään oikeusistuimessa olisi varattu tuomarinvirkoja ruotsia erinomaisesti taitaville tuomareille. Sen sijaan lähdetään siitä, että kaikkien tuomareiden on kaksikielisillä alueilla voitava tehdä työnsä sekä suomeksi että ruotsiksi. Tutkintoasetuksen perusteella tällainen kielitaito on jokaisella, joka valmistuu oikeustieteellisestä tiedekunnasta, tai mistä tahansa muusta korkeakoulutasoisesta koulutusohjelmasta.
VastaaPoistaLisäksi kielikiintiöitä on koulutusaloilla, joissa viranomaistarve kiintiössä koulutetuille ruotsinkielisille on merkityksetön sujuvan viranomaispalvelun kannalta. Esimerkiksi se, että kolmannes suomen yliopistotasoisista kaupallisen alan koulutuspaikoista on ruotsinkielisiä, ei palvele tarvetta kieliryhmien tasa-arvoon mitenkään.
On selvää, että ihmisoikeudet edellyttävät kaikkien kansalaisten saavan valtion palvelut äidinkielellään. Tämän ihmisoikeuden takaamisessa pitäisi kuitenkin tyytyä yksinkertaiseen varmistukseen: jos kaikki korkeakoulututkinnon suorittavat joutuvat suorittamaan myös virkamiesruotsin tutkinnon, joka on myös virkojen kelpoisuusvaatimus, pitää tämän riittää takaamaan myös palvelujen tosiasiallinen saatavuus. Jos toisaalta "virkamiesruotsi" ei tähän riitä, ei sitä pidä myöskään vaatia. Ja kyllähän me kaikki tiedämme, ettei nykyisellä virkamiesruotsilla osteta edes makkaraa nakkikioskilla ilman sanakirjaa.
Miksi kieliasiassa oikea tulkinta on tulosten tasa-arvo eli kaikille sama palvelu kun taas asevelvollisuudessa oikea tulkinta on mahdollisuuksien tasa-arvo eli eriarvoisuus sallitaan?
VastaaPoistaAsevelvollisuus ei nykymaailmassa perustu biologiaan, mutta äitiys perustuu. En ihmettelisi, jos miehetkin haluaisivat synnyttää kunhan heille annettaisiin siihen mahdollisuus ja yhteiskunnalle parikymmentä vuotta aikaa pureskella asiaa.
Ei tasa-arvoa voi lähestyä niin, että naisten asemaa on aina parannettava - usein heidän asemansa on jo parempi.
Henkilökohtaisesti kallistun tulosten tasa-arvon puolelle, sillä mahdollisuuksien tasa-arvossa voittajaksi päätyvät lähes aina synnyinlotossa voittaneet. Ihmisillä on hyvin vähän vahvuuksia, jotka eivät perustuisi johonkin synnynnäiseen tai lapsena opetettuun ominaisuuteen. Eriarvoisuutta ei tarvita kuin sen verran, että ihmiset alkavat käyttää vahvuuksiaan (yhteiskunnan hyväksi).
Vilkaisin muuten eilisiä kommentteja. En löytänyt mitään asevelvollisuudesta, jota kyllä kannatan kaikille.
Mitenkäs muuten on? Oliko Guggenheim-selvityksen kirjoittaminen virkamiestehtävä? Sehän tilattiin julkisen päätöksenteon tueksi.
VastaaPoistaTasa-arvosta puheen ollen, Mauno Koivisto on sanonut politiikassa olevan vain yhden suuren ongelman, eli miten saada aikaan enemmistöhallitus (rkp aina mukana). Kyllä se siitä sitten. Ainakin 40 vuotta.
VastaaPoistaOlen suhtautunut naisten asevelvollisuuteen torjuvasti, mutta nyt käännän hieman kelkkaani.
VastaaPoistaSillä uskon heitä, jotka täälläkin tavan takaa vakuuttavat, että me huru-ukot käymme menneisyyden sotia ja uudet uhat ovat aivan erilaisia. Kollaalla ja Ihantalassa naisen paikka oli lottana, jos tunsi siihen sisäistä kutsumusta, mutta miksi heidät suljetaan nykyäänkin top tykkänään pois aivan uudenlaisten kriisien hoidosta?
Velvollisuus puolustaa maata voisi koskea koko ikäluokkaa - modernin sukupuolineutraalisti. Kutsunnoissa jokainen ohjattaisiin sopivimpaan tehtävään ja koulutukseen, laaja-alaisesti asiaa harkiten. Niinhän nytkin osittain tehdään ja osa vapautetaan kokonaan aiempaa helpommin. On lukuisia tehtäviä, joissa naiset selviäisivät aivan yhtä hyvin kuin miehetkin. Kyse on vain tahdosta ja järjestä.
Sotajoukkoihin tarvitaan nytkin enää 200 000 miestä, heistäkin pieni osa voisi olla naisia, mutta suurimmat uhkakuvat ovatkin aivan muualla. Kuka tahansa poliitikko (etenkin vihreä) latelee niitä hetkessä kymmeniä.
Koska koulutusta lyhennetään muutenkin, niin asian voisi hoitaa niin, että kaikilla olisi esim. parin kuukauden tiivis peruskoulutus ja siitä sitten jokainen jatkaisi kykyjensä ja tilanteensa mukaan eri tehtäviin, osa suoraan reserviin. Synnyttämällä voisi saada vapautuksia kertausharjoituksista.
Ajatelkaa, mikä kansakuntaa yhdistävä vaikutus tällaisella olisi! Nythän hyvin suuri asenteellinen railo on juuri nuorten naisten ja nuorten miesten välillä näissä asioissa. Yhteisen koulutuksen jälkeen jokainen ainakin tietäisi mistä puhuu ja kaikki puhuisivat suunnilleen samasta asiasta.
Näin ehkäistäisiin nuorten syrjäytymistäkin ja saataisiin heidät nopeammin yhteiskunta hyödyttävään toimintaan, nykyisten välivuosien ja chillailujen sijaan.
Matti Kärkkäinen kirjoittaa rajojen raivauksesta jokaisen kulkea teoksessaan "Metsieni kirja". Hän selvittää metsänomistajan vinkkelistä tasa-arvokäsitettä "jokamiehen oikeus". Polulla saa patikoida ja ratsastaa mutta sitä ei ole tarkoitettu moottorikelkka- tai mönkijäradaksi. Sienestys ja marjastusoikeus kuuluvat kaikille mutta jäkälän- ja sammalenkeruu ei. Miten sitten puusta varisseet kävyt? Vihdaksien taittelu tuhoaa taimikkoa, ennen kyllä osattiin lehdeksiä ottaa niin, että puu lykkäsi muutaman vuoden päästä entistä tuuheamman latvuksen.
VastaaPoistaMarjastusoikeus on nostattanut tunteita pintaan hyvillä hillasoilla; onko laitaa, kun suomenkieltä taitamattomat ahkeroivat marjat parempaan talteen? Pitäisikö jokamiehen oikeus kuulua vain meille täysi-ikäisille kielitaitomme osoittaneille ripillepäässeille veronmaksajille?
Pilkkejä kiillotellen Kunnaksen Ilkka
Suomessa tulot ovat ihmisarvon mitta. Se näkyy siinä, että julkisuudessa puhutaan runsaasti tulonjaon epätasa-arvoisuudesta. En ole koskaan havainnut työmarkkinajärjestöjä syytettävän epätasa-arvoisesta tulonjaosta. Kuitenkin ne ovat kautta vuosikymmenien sopineet kahden miljoonan suomalaisen palkoista ja niiden korotuksista. Tämä puolestaan heijastuu eriarvoisuutena runsaan miljoonan eläkeläisen toimeentuloon. Mitä sanotte tähän, "equalistit"?
VastaaPoistaKainuun radikaalivasemmistolainen Merja Kyllönen on untuvikkoministerinä kerännyt talouslehtien kehuja nimettyään Jorma Ollilan valtion tiemaksukomitean puheenjohtajaksi. Verokalenteri onkin syrjäyttänyt ansioluettelon ihmisen arvon mittana.
Poistahttp://www.tannerlectures.utah.edu/lectures/documents/sen80.pdf
VastaaPoistaSanotaan ohimennen, että suurimmat korkeakoulukiintiöt ruottinkielisillä on kauppatieteissä. Perustuu varmaan ruotsinkielisten maisterimyyjien tarpeeseen. Lääkäreiden ruotsikiintiöitä perustellaan myös tarpeella, mutta homma ei toimi käytännössä muuten kuin suurimmissa kaksikielisissä kunnissa. Pienemmissä pitää tyytyä suomenkielisiin jos ei peräti viron tai venäjän. Mutta sillähän ei ole paljon väliä, koska paperilla homma näyttää toimivan.
VastaaPoistaSukupuoleen perustuvat palkaton pakkotyö vankilarangaistuksen uhalla kuuluu tietenkin vain miehille, koska, öh, naisilla on toi inhottava, varovaroin voimakkaasti tuettu mahdollisuus tehdä lapsia tai olla tekemättä, hoitaa niitä kotonaan tai olla hoitamatta. Eihän tuossa mitään järkeä ole, mutta sillä ei ole väliä, koska asia nyt vain on niin kuin se on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Yleinen asevelvollisuus on muuten orjajärjestelmä.
VastaaPoistaEi, se on yksi kansalaisvelvollisuuksista. en tarkoitus on nimenomaan välttää ulkomainen orjuus. Elämä kun ei ole pelkkää fiilistelyä.
PoistaTapsa kirjoitti: Olen suhtautunut naisten asevelvollisuuteen torjuvasti, mutta nyt käännän hieman kelkkaani.
VastaaPoistaTässähän nyt on ydin siinä, että naisilla ei ole asevelvollisuutta, miehillä on. Naiset voivat kyllä halutessaan mennä leikkimään pyssyleikkejä, mutta miehille ase- tai siviilipalvelus on pakollinen. Jos tätä joku ei ymmärrä tasa-arvoisuuden vastaiseksi, niin se on smör, smör.
Tarkoitin tietysti, että olen suhtautunut torjuvasti asevelvollisuuden määräämiseen pakolliseksi myös naisille. Perusteena ne paljon puhutut muuttuvat uhkakuvat. Älkäämme valmistautuko eilisen sotiin, vaan tulevaisuuden kriiseihin. Miksei naisiin luoteta niiden torjumisessa? Sehän on syrjintää! Siksi.
PoistaPositiivinen syrjintä on itsestään selvä asia esimerkiksi köyhissä kunnissa. / Kemppinen
VastaaPoistaLuulin, että varsinkin köyhällä kunnalla ei olisi varaa mihinkään muuhun, kuin valita parhaat ihmiset oikeille paikoille.
Myönnän, että tämä teoreettinen väite ei taida pitää paikkaansa Suomessa de facto.
P.S. Hauska ja hyödyllinen kirja tämä
Teoksen nimi LUONNONTIETEITÄ KAIKILLE / LANCELOT HOGBEN
Julkaisutiedot 1951
Voisin lyödä hapankaalitynnyristä vetoa, että Hogbenin kirjan lukemisesta on huomattavasti suurempi hyöty ihmiskunnalle [Väyrysen retoriikka leviää kuin kulkutauti] , kuin talouden muistonobelisti Amartya Sen tuotannon kahlaamisella. Kaverit ehdottavat kaveria jenkkilässä, ja Ruotsin valtionpankki jakaa kruunut sopivalle demarille.
Ad Mika Laako et alii: - muistaakseni olen maininnut Hogbenin useita kertoja tässä blogissa. "Matematiikkaa kaikille" ja "Luonnontieteitä kaikille" olivat minulle 1950-luvulla järkyttäviä lukuelämyksiä. Matematiikkakirijasa oli keltaiset suojapaperit.
VastaaPoistaMuutoin - vastakkain asettelu on tarpeeton, koska Amartya Senin kirjat on kirjoitettu suurimmaksi osaksi ammattilaisille, jotka osaavat tutkimusperinteen. Hogben oli aito kansanvalistaja, ja kirjat olivat luettavissa kansakkoulupohjalta tai ainakin meneillään olevien keskikouluopintojen lomassa.
Filosofian puolella jotain vastaavaaa oli Will Durant, jonka luin joskus nuorena ylioppilaana. Seuraava vaihe oli sitten Russelin Länsimaisen filosofian historia. Ja vasta siitä mentiin tiukkaan asiaan.
Tiedättekö - kyllä minä tietoisesti yritän tässä blogissa tuoda esiin kirjoja, jotka voi rinnastaa edellä mainittuihin. Niitä ilmestyy edelleen.
Ad Omnia: - asevelvollisuutta on perinteisesti pidetty joko orjuutena tai toimintana orjuuden torjumiseksi.
VastaaPoistaNuorten tasa-arvo on kyseenalainen, kun oliko se noin 30 % ikäluokasta jää ilman jatkokulutuspaikkaa. Siis vaikka tahtoisi ja haluaisi. Muille valtio kustantaa koulutuksen, mutta näiden ulkopuolelle jääneiden on koetettava maksullisten yksityisten kurssien sun muiden kautta saada itsensä työmarkkinakelpoisiksi. Eri asia tietekin, jos ei taho.
VastaaPoistaMenneinä aikakausina joutuminen sotavangiksi merkitsi myös joutumista orjuuteen. Mm. Barbadoksen ja Virginian ensimmäiset orjat olivat etupäässä brittiläisiä ja muunmaalaisia sotavankeja, irtolaisia sekä huiputettuja.
VastaaPoista