Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
7. lokakuuta 2009
Prejudikaatti
Olin kuuntelemassa, kun opiskelijoille kerrottiin prejudikaateista ja argumentaatiosta.
Tuli mieleen hakea oikeustieteelliseen. Ilmeisesti en kuitenkaan selviytyisi sisäänpääsykokeesta.
Olimme samaa mieltä siitä, että jotain menetettiin, kun ”Kivimäki-Ylöstalosta” lakattiin ottamasta uusia painoksia. Puhe on siviilioikeuden yleisistä opeista.
Mediassa en ole nähnyt ensimmäistäkään mainintaa kelpoisuudesta tai toimivallasta vaalirahoitusta ja säätiöitä koskevassa jupakassa. Vaikka jokin menettely – rahojen jakaminen – ei olisi rangaistava teko, se voi olla lainvastainen ja johtaa vahingonkorvaukseen siksikin, että säätiön hallitus on ylittänyt toimivaltansa, vaikka on pysynyt kelpoisuutensa rajoissa.
Kelpoisuus (kompetenssi) on ollut hiljan esillä mm. holhoojan (edunvalvojan) ja päämiehen suhteessa. Erimielisyystapauksessa edunvalvojalla on useissa tapauksissa oikeus ratkaista asia päämiehen tahdon vastaisesti. (KKO 2005:2).
Kirjoitan näin mutkikkaasta asiasta, koska kokemukseni mukaan edes jatko-opiskelijat eivät välttämättä osaa tätä.
Prejudikaatti on suomeksi ennakkopäätös, joka on huono sana. Parempi olisi ennakkotapaus, jota myös käytetään. Vielä parempi olisi esimerkkiratkaisu, jota ei käytetä. Ja englanniksi prejudikaatti on ”precedent”.
Tämän kirjoituksen asia: Olavi Heinonen sanoi esityksessään, että tuomioistuimen vastuu on ennen kaikkea perusteluvastuuta.
Kirjoitin sen heti muistiin. En muista, että kukaan olisi puristanut asiaa näin tiiviiksi.
Korkein oikeus on ollut jo kauan prejudikaattituomioistuin, joka ei siis rupea muuttamaan hovioikeuden päätöstä pelkästään siksi, että se on väärä. Se antaa valitusluvan vain, jos ratkaisulla arvioidaan olevan merkitystä muissa samankaltaisissa tapauksissa.
Älkää tehkö hätäisiä johtopäätöksiä. Säännöstä on eräitä poikkeuksia, mutta esimerkiksi viime vuonna KKO antoi 119 julkaistua ratkaisua. Määrä ei ole suuri.
Tuomioistuin ei joudu vastuuseen virheellisestä ratkaisusta. Virheeseen käytetään muutoksenhakua. Tuomari ei saa eikä ole koskaan saanut virkasyytettä asiallisesti virheelliseksi osoittautuvasta ratkaisusta.
Voi kuulostaa kovalta, mutta on osa tuomarien riippumattomuutta. Väärin tuominneita tuomareita pantiin viralta viimeksi Saksassa sotien välisenä aikana. En puhu nyt Neuvostoliitosta / Venäjästä enkä monista muistakaan maista.
Tuomareita on pantu viralta, jos he hortoilevat humalassa tai muuta vastaavaa. Vaikka se on erittäin moitittavaa, sopimaton käyttäytyminen – esimerkiksi asianosaisen pilkkaaminen – ei ole tietääkseni johtanut syyte- tai kurinpitotoimiin.
Tuomioistuimen vastuu on perusteluvastuuta. Lause tarkoittaa, että perustelun on oltava riittävä ja vakuuttava. Siitä, kenet se vakuuttaa, kirjoitetaan jatkuvasti laajasti. Jutun hävinnyt asianosainen esimerkiksi on hyvin usein sitä mieltä, että lopputulos oli väärä ja perustelu aivan kelvoton.
Joskus on sanottu, että jos sanomalehtiä (internetiä) lukeva kiinnostunut yleisö ei ilman alan koulutusta ymmärrä perustelua, se ei ole riittävä.
”A oli maantiellä ajanut suurella nopeudella takaa Y:n ohjaamaa autoa 18 kilometrin matkan, yrittänyt ohittaa sitä ja useaan kertaan tahallaan törmännyt siihen. Viimeisestä törmäyksestä Y:n ohjaama auto oli suistunut tieltä metsään. Tieltä suistumisen seurauksena autossa ollut X oli saanut surmansa. Korkeimman oikeuden tuomiossa lausutuilla perusteilla A:n katsottiin tahallaan surmanneen X:n. (Ään.)” (KKO 2004:120). En sano että perustelu on oikea tai erinomainen. Sanon että se on ymmärrettävä. Katsokaa Finlexistä. Hakusanat ”tahallisuus”, ”tappo”.
Näin hankin itselleni tilaisuuden tähdentää erästä asiaa. Mielestäni Jyrki Virolaisen blogi on mainio teko asiantuntemuksen takia. Olen tätä mieltä, vaikka en itse kuuna päivänä kirjoittaisi samaan sävyyn enkä edes samoista asioista. Se ei minua häiritse, ettei hän ehkä tiedä tai välitä siitä, että olen väitellyt tohtoriksi historiasta ja oikeasti tenttinyt kymmeniä niteitä yleistä, talous- ja sosiaalihistoriaa ja tietysti kulttuurihistoriaa ja sitten opettanut niitä dosenttina. Se ei tee minusta todellista historioitsijaa, mutta en ole maallikkokaan.
Itse kirjoitan, kuten tänään, aivan alkeista, koska luulen, ettei se ole pahitteeksi. En ole Jumalan ruoska enkä oikeustaistelija enkä yleensä tiedä, miten asiat ovat. Kirjoitan selvittääkseni, mitä mieltä itse olen jostain ilmiöstä ja lukeakseni, miten toiset suhtautuvat siihen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olavi Heinosen lausahdus siitä, että tuomioistuimen vastuu on perusteluvastuuta, ei ole mitenkään uusi.
VastaaPoistaTämän sanoi ensimmäisenä ilmeisesti Aulis Aarnio vuonna 1985: Tuomarin vastuu on perusteluvastuuta.
Tämä lausuma on kirjattu minun ja Petri Martikaisen v. 2003 julkaistun kirjan "Pro et contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä" ensimmäiseksi motoksi.
Toisena mottona kirjassamme on Markku Arposen lausahdus vuonna 1999: Vaikka kirjoittaisi tuomion enkelien kielellä, vakuuttaminen ei onnistu.
Kemppinen ei näköjään ole lukenut vähään aikaan blogiani. Jos olisi, niin hän olisi huomannut, että olen siirtynyt lähinnä pakinatyyppiseen ja fiktiiviseen tekstiin, jossa asiantuntemus on kaukana.
Tuli nyt tuommoinen juttu mieleeni, että miten tämä Linden voi olla ministeri, kun se on lähinnä pahamainen?
VastaaPoistaAsiaankuulumatonta:
VastaaPoistaDollarin asema maailman ehdottomana ykkösvaluuttana päättymässä.
Öljyn dollarikaupan lopettaminen tavoitteena merkittävällä joukolla maita:
http://www.independent.co.uk/news/business/news/the-demise-of-the-dollar-1798175.html
T.
"Tämän kirjoituksen asia: Olavi Heinonen sanoi esityksessään, että tuomioistuimen vastuu on ennen kaikkea perusteluvastuuta"
VastaaPoistaTuomioistuimen tulisi perustella ja kirjoittaa tuomionsa pitäen silmällä nimen omaan asianosaista eli maallikkoa. Ei siis hänen avustajaansa.
On paljon helpompi perustella asiakkaalle miksi ei kannata valittaa jostakin (yleensä rikosasian) tuomiosta, kun on ennen juttua sanonut, että tämän jutun menestymisen puolesta puhuu seikat A, B ja C ja sitä vastaan puhuvat X,Y ja Z.
Jos tuomioistuin kirjoittaa perusteluinaan tyyliin "näytön vastaanotettuaan tuomioistuin on päätynyt...." asiakas haluaa yrittää uudestaan. Ei tämä eroa millään tavalla lottoamisesta. Lottokone voi päätyä palloja pyöriteltyään ihan mihin vaan, joten kannattaa yrittää uudestaan.
Jos taas tuomioistuin kirjoittaa, että ottaen huomioon A, B ja C sekä X,Y ja Z, tuomioistuin pitää seikkoja A, Y ja Z relevantteina asiassa ja päätyy seuraavanlaiseen ratkaisuun....
niin ollaan tilanteessa, jossa asiakkaan ei tarvitse yrittää kurkistaa lottokoneen sisälle selvittääkseen menestymisensä mahdollisuudet. Hän voi ne itse arvioida.
Tämän pitäisi olla yksinkertaista mutta eipä ole. Hyvän ja perustellun tuomion kirjoittaminen vie aikaa eikä sitä aina ole. Toisaalta tuomioiden perusteluihin liittyy paljon ns. hiljaista tekijän tietoa ja toisaalta arvostuksia, joita ei voida tai haluta lausua ääneen.
Ad Jyrki Virolainen: Keskustelin asiasta eilen Heinosen ja Aarnion kanssa. Heillä oli toinen käsitys asiasta. Vahinko ettemme keksineet kysyä Sinulta.
VastaaPoistaPakinasi PRH:sta oli hyvä, samoin eräät pakinat virkavastuusta.
Yllytys: kerro yleisölle, mikä on kantasi työsuhteessa olevan henkilön (profeessorin) mahdoillisuudesta tehdä virkatoimi esimerkiksi opinnäytetyön hyväksymisen johdosta.
Puhuimme tuosta Kullan ja Jyrängin kanssa, mutta tarvitsisimme todellista asiantuntemusta.
ad Jukka,
VastaaPoistaAluksi ihmettelin kysymystäsi:
eikös Suomi ole täynnä työsuhteisia henkilöitä, jotka käyttävät julkista valtaa virkavastuulla? Malliesimerkki tällaisesta henkilöstä lienee yksityisen peruskoulun työsopimussuhteinen opettaja, joka käyttää julkista valtaa arvostellessaan oppilaitaan ja käyttäessään kurinpitovaltuuksiaan. Jälki-istunnon tai perusopetuksen päästötodistuksen antaminen on julkisen vallan käyttöä, joten opettajalla on tästä virkavastuu.
Toinen vastaava esimerkki on Maanpuolustuskoulutusyhdistys, jonka työntekijät toimivat virkavastuulla (556/2007, 13§).
Sitten aloin katsella lakikirjaa. Työsopimussuhteessa yliopistoon olevalla professorilla ei ole tosiaankaan itsestään selvää virkavastuuta. Häntä koskevat, julkisyhteisön työtekijänä, lahjusrikossäännökset (RL 40:1-3, 14§§), mutta eivät virkarikoksia koskevat rangaistussäännökset. Ovelaa on ollut lain kirjoittaminen!
Kysymykseksi muodostuukin siis, onko opinnäytetyön arvosteleminen julkisen vallan käyttöä eli kuuluuko professorin tehtäviin lain tai asetuksen nojalla kuuluu antaa toista velvoittava määräys tai päättää toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta taikka joka lain tai asetuksen nojalla tehtävässään tosiasiallisesti puuttuu toisen etuun tai oikeuteen. Koska lainsäätäjä on halunnut kirjata yliopiston työntekijät erityisesti julkisyhteisön työntekijöiksi, voisi perustellusti tulkita tätä määritelmää suppeasti; jos lainsäätäjä olisi halunnut virkarikossäännösten koskevan yliopistoväkeä, tämä olisi kirjoitettu auki lakiin.
Toisaalta olisi mahdollista perustella, että tarkoituksena on ollut ulottaa lahjusrikossäännökset koskemaan myös sitä osaa yliopiston toiminnasta, joka ei ole julkisen vallan käyttöä. Tällöin professori olisi opinnäytetyön arvostelijana sekä julkista valtaa käyttävä henkilö että julkisyhteisön työntekijä, mutta esimerkiksi tutkimussopimusta tehdessään ainoastaan julkisyhteisön työntekijä.
Kun ensimmäinen vuoden 2009 jälkeistä aikaa koskeva professorin virkarikosjuttu menee oikeuteen, päätynee se KKO:n ennakkotapaukseksi.
Totesin vain, että Olavi Heinosen eilinen lausahdus tuomioistuimen perusteluvastuusta ei ollut uusi, toisin kuin JK blogissaan kertoi.
VastaaPoistaJuttuni PRH:sta (blogi 165) ei ollut tarkoitettu pakinaksi, vaan "täydeksi" ja totiseksi asiaksi.
Pakinat löytyvät blogissani tunnisteella "pakina."
Ymmärrän pakinalla kevyttä jutustelua ja huulen heittoa, joskus myös pientä "vinoilua;" eli juuri sellaista "hauskaa" kerrontaa, jota Kemppinen kirjoittaa päivittäin.
JK:n kysymys työsuhteessa olevan professorin virkatoimesta on tyypillinen akateeminen kysymys, jolla ei taida olla kovin suurta käytännöllistä merkitystä. Tällaiset kysymykset eivät minua juuri jaksa kiinnostaa.
Jottei vastaukseni JK:n minulle esittämään kysymykseen tuntuisi "koppavalta," lienee syytä todeta, että esillä on määritelmäkysymys.
VastaaPoistaYliopistojen virat muuttuvat ensi vuoden alussa työsuhteiksi. Tämä ei näytä aiheuttaneen muutoksia tai selvennyksiä esimerkiksi virkarikoksia koskevaan RL 40 lukuun, jossa virkamieheen on jo nyt rinnastettu henkilö, joka on palvelussuhteessa mm. valtioon ja kuntaan.
Virkatoimi tai virkatoiminta on käsittääkseni julkisen vallan käyttöä, joka on määritelty RL 40 luvussa (11 §). Professori on julkista valtaa käyttävä henkilö, joka on palvelussuhteessa valtioon.
Professoriparat voidaan siis edelleen tuomita mm. virkavelvollisuus rikkominen -nimisestä rikoksesta.
Opinnäytetyön arvostelu yliopistossa on julkisen vallan käyttöä, koska siinä tosiasiallisesti päätetään toisen edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta.
Ad Erastotenes Ateenalainen: - täsmälleen. Tuohon ongelmaan en siis keksi ratkaisua.
VastaaPoistaVirolainen ei taida olla oikein iskussa. En kykene näkemään kysymystä virkavastuuta tyypillisenä akateemisena ongelmana (enkä myöskään kirjoittanut, että O.H.:n luonnehdinta olisi ollut uusi).
Ad Omnia: mielenkiintoista juridiikkaa tarjolla:
VastaaPoistahttp://turpeinen-saari.net/blogi/?k=
Kysymys lääkärin vaitiolovelvollisuudesta. - Tuohon paikkaan kommentteja lähettäneitä en tiedä enkä tunne.
Tapauksessa KKO:2002:21 pohdimme, mikä on lastensuojelaitoksessa julkisen vallan käyttöä. Ehkä siitä saisi johtoa myös professorin toimiin yliopistossa. Käsittääkseni peruskoulussa opettaja ei käytä julkista valtaa kasvattaessaan koululaisia. Sen sijaan opettaja käyttää julkista valtaa antaessaan koululaisille todistuksia. Eikö opintojen hyväksymiseen yliopistossa liity myös arvosanan antaminen. Minusta professori käyttää ainakin tuolloin julkista valtaa.
VastaaPoistaAd Kemppinen - Johan tässä iässä veto tai "isku" tuppaa olemaan poissa harva se päivä!
VastaaPoistaMutta jos haluaa selviä vastauksia tai kannanottoja, niin olisi hyvä, että myös kysymykset olisivat mahdollisimman yksiselitteisiä, jottei vastaajaksi haastetun tarvitsisi arvuutella, että mitähän se nyt oikein tahtoo tietää.
Mutta ohivastaaminen, jos olen siihen syyllistynyt, on nyt muotia aina pääministeriä myöten, joten hyvässä seurassa tässä ainakin ollaan.
Jukka,
VastaaPoistaLuin vinkkaamasi postauksen blogissa http://turpeinen-saari.net/ ja olen äimistynyt. Eihän näin yksinkertaisesti saa tehdä, eihän?
Ad Antti: - mielestäni rikoslain 38 : 1 sisältää säännöksen, verr. L terveydenhuollon ammattihenkilöistä.
VastaaPoistaToisaalta en ole ennen nähnyt vastaavanlaista tapausta.
Oppivelvollisten keskuudessa elää käsitys, että opettajan kurinpitovalta olisi julkisen vallan käyttämistä ja siksi vakavastiotettavaa. Legendat pinnareiden palautuksesta poliisikyydillä versoavat. Jos tämä on erehdystä, ei kerrota heille.
VastaaPoistaOnkohan Mummo vielä linjoilla kommentoimassa?
Yliopistoissa, säätiöyliopistoissakin, voi olla erilaisia rahastoja hallinnoitavina, osasta on säännöksiäkin. Niihin liittyvät toimet voisivat ehkä olla julkisen tehtän hoitamista.
Paljonhan Turpeinen-Saaren blogikirjoituksen laittomuudessa riippuu siitä, onko T-S ollut kertomissaan tapauksissa läsnä lääkärin ominaisuudessa vaiko vain ystävän.
VastaaPoistaad Rienzi "Onkohan Mummo vielä linjoilla kommentoimassa?"
VastaaPoistaMinäkin olen kesän jälkeen kaipaillut Mummon kommentteja.
Ad Rienzi,
VastaaPoistatuo aiemmin mainittu korkeimman oikeuden ennakkopäätös KKO 2002:21 on mielenkiintoista luettavaa. Siinä annetaan ymmärtää, että laissa nimenomaisesti säädettyjen valtuuksien käyttö on julkisen vallan käyttöä. Sen sijaan "kasvatus" ei ole. Tämä on järkevä ajatus: jos lastensuojelulaitoksessa hoitaja päättää olla antamatta huonosti käyttäytyvälle lapselle jälkiruokaa, vastaa tämä normaalia perhe-elämää. Sen säätely virkavastuulla rajoittaisi kasvattajaa liiaksi. Sen sijaan erikseen säädetyt perusoikeuksien rajoitukset ovat julkista valtaa.
Tämän perusteella voisi päätellä, että määräys jälki-istuntoon, joka on lain nojalla (Perusopetuslaki, 35§) velvoittava, on julkisen vallan käyttöä. (Sillä, voiko velvoitteen täytäntöönpanoon saada virka-apua poliisilta, ei ole merkitystä. Olennaista on, että kyse on velvoitteesta, jota ei voi seurauksitta rikkoa.) Sen sijaan opettaja, joka käskee oppilaan luokassa nurkkaan tai haukkuu tätä, ei käytä julkista valtaa vaan "pelkästään" kasvattaa.
ad Kalle
VastaaPoistaVain poliitikoilla on varaa valita eri rooliasuja. Lääkäri on lääkäri - aina. Ystävyys ei poissulje sitä ammatin tuomaa velvoitetta, jonka tri Turpeinen-Saari viskoo lokasankoon. Jos hänen kirjoituksensa ei riko vaitiolovelvollisuutta niin mikä sen tekee.
Tuomioistuimen vastuuko on perusteluvastuuta?
VastaaPoistaTuhat profeetan tulista partaa, täällähän oppii joka päivä uusia asioita ja mennyt aika kirkastuu!
Olen näet miettinyt useinkin, miksi tuomarit eivät vain lätkäise sitä tuomiotaan - kuusi vuotta kuritushuonetta ja turpa tukkoon - vaan sortuvat kaikenkarvaisiin, joka jalallaan ontuviin epämääräisiin selityksiin sun muihin juosten kustuihin kommervinkkeihin.
He siis perustelevat.
Mediakin siis tietää tämän? Se selittäisi sen, että kaikki mediat ennen Bodom-jutun ratkaisua olivat yksimielisen varmoja G:n syyllisyydestä. He esittivät aukeamakaupalla oletuksia, selityksiä, piirroksia ja kaaviota, miten kaikki oli tapahtunut ja miten tämä ja tuo näyttävät vääjäämättä G:n syylliseksi...
Tätä jatkui siihen päivään asti, kunnes tuomari julisti G:n syyttömäksi ja perusteli tuomionsa esittelemällä joka kohtaan vain erilaisen tulkinnan kuin media.
Se siitä. Media hiljeni. Poikkipuolista pidahdustakaan ei kuulunut. Ei nikotuksen nikotusta.
Verratkaapa median käytöstä vaikka tähän vaaliraha- ja lautakasajupakkaan, niin näette ettei media ihan helpolla luovu viimeisestä sanasta.
Johtopäätös: pätevä perustelu puree mediaan.
(Nyt vetäydyn nauramaan.)
Pirkko Turpeinen-Saari on kirjoittanut blogiinsa jatkoa Haavikon tapauksesta. Mainitsee mm. Heikki Haavikon uhanneen "juristinsa kirjeellä" ylilääkäriä käräjäoikeudella.
VastaaPoistaKukahan tämä juristi mahtaa olla?
Turpeinen-Saaren blogi on arveluttava lääkärin salassapitovelvollisuuden kannalta, mutta se kuitenkin valottaa mielenkiintoisella tavalla Heikki Haavikon vaikuttimia kieltää Mauno Saaren kirja.
Se tässä ihmetyttää, että miksi Kemppinen on touhunnut asiassa niin aktiivisesti..
Ad Anonyymi: - en tiedä, kuka kysymäsi juristi on ollut. En edes tunne tapausta.
VastaaPoistaOlen selittänyt asiassa, mitä laki sanoo salassa pidettävistä tiedoista.
Omia toimiani asiassa ei kannata ihmetellä, ainakaan jos on nähnyt tekstin - itse näin sen viimein eilen. Vuonna 1994 kuollut vaimoni näyttää olevan keskeinen hahmo kirjassa.
Läheisen ihmisen kuolemasta ei oikein toivu. Lisäksi kuolleilta jää omaisia, kuten tässä tapauksessa lapsia, jotka ovat minunkin lapsiani.
Kirja näyttää kuitenkin kertovan lähinnä kirjoittajastaan.
Tässä yhteydessä on esitetty tekemisistäni paljon sellaista, mikä ei ole totta. Kysymyksesi osoittaa osaltaan, miten vahva on vihjailun teho.
Ad anonyymi, eikös lääkärin salassapitovastuuta säätele Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559, joka sanoo seuraavaa: "Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon." Käsittääkseni tuossa on avainsanoina "asemensa tai tehtävänsä perusteella", joka rajoittaa lääkärin salassapitopakkoa vain ammatinharjoittamiseen liittyvään toimintaan.
VastaaPoistaTapsa P ei näytä oikein muistavan, miten mediassa suhtauduttiin Bodomin juttuun 4-5 vuotta sitten. Ei lehdistö suinkaan ollut yhtenä miehenä tuomitsemassa syytettyä, vaan tiedotusvälineissä asiaa pohdittiin melko monipuolisesti pro & contra.
VastaaPoistaKäräjäoikeus hylkäsi syytteen ja tuomion perusteluja on ihasteltu. Minusta ne eivät olleet kovinkaan kummoiset. Perusteluissa ei noudatettu pro & contra -metodia, vaan niissä painotettiin aika yksipuolisesti ainoastaan syytettä vastaan puhuvia seikkoja ja todisteita.
Lisäksi minua ihmetytti suuresti se, tapa, millä perusteluissa käytettiin sellaisia sanontoja kuin että, että "on aivan selvää", "kiistattomasti", "ei ole epäilystäkään" tms. En nyt muista, käyttikö oikeus juuri näitä sanontoja, mutta hyvin samantapaisia kuitenkin. Oikeus halusi ilmeisesti painottaa ja näyttää ulospäin, miten selvästä tapauksesta olisi ollut kyse.
Mutta ei se tapaus todellisuudessa ollut näytön osalta lainkaan niin selvä mitä käräjäoikeuden tuomion perusteluissa väitettiin.
Oli hieman yllättynyt, kun syyttäjä jätti jutun käräjäoikeuden tuomion varaan eikä valittanut hovioikeudelle.
Vaikka hovioikeus olisi pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen, olisimme varmaan saaneet hovioikeudelta hieman toisenlaiset ja ikään kuin "kiihkottomammat" perustelut jutussa.
Hauskaa, että joku on kaivannut minua. Kyllä minä täällä yhä olen, vaikkakin vaitonaisena. Kun on vähän aikaa hiljaa, on jotenkin vaikea aloittaa puhuminen uudestaan. Ehtii kadottaa tuntuman siihen, miten ja mistä teille kellekin pitäisi puhua. Rienzistäkin muistan selvimmin sen, että hän pitää laulavista naisista, ainakin, jos naisilla on mustat sukat.
VastaaPoistaEn tiedä, pitävätkö oppilaani minua julkisen vallan vai minkä käyttäjänä. Joskus joku erehtyy sanomaan minua äidiksi tai isäksi. Kerran olen ollut saatanan mummokin. Vaikea sanoa, mitä valtaa he sitten arvelevat äidillä, isällä, mummolla ja saatanalla olevan.
Voi olla, että muistini on valikoiva.
VastaaPoistaMutta perustelut muistan saman tapaan kuin Jyrkikin eli en lainkaan vakuuttavina. Siksi ihmettelin, että ne nieltiin mediassa lähes kritiikittä.
Tapsalle vielä - Se, että KO:n perustelut Bodom-jutussa nieltiin mediassa lähes kritiikittä, ei ole vielä mikään ihmetyksen aihe.
VastaaPoistaMutta se on ihme, että KO:n tuomion perustelut eivät herättäneet juristien, eivät edes ns. oikeusoppineiden, piirissä juuri minkäänlaista keskustelua, ei edes huomiota.
Mutta eiväthän suomalaiset juristit keskustele julkisuudessa juuri mistään, he vain koontuvat pienissä piireissään (Lakimiesliitto, Lakimiesyhdistys, Asianajajaliitto jne.) jupisemaan keskenään ja antamaan pienellä poppoolla mahtailevia julkilausumiaan.
Lakimiesjärjestöjen lehdetkin oikein rahisevat kuivuuttaan ja tyhjänpäiväisyyttään, ks. LM, DL, JFT, OIkeus jne.
Lakimiesten joukossa ei taida vieläkään olla kovin montaa blogistia. Kemppisen ja Kari Uotin lisäksi mieleen tulee vain emeritusprofessori Erkki Havansi.
Havansi vetää blogissaan lähinnä omaa perussuomalaista eduskuntavaalikampanjaansa Uudessa Suomessa ja hänen kirjoituksensa, vaikka ovatkin teräviä, ovat sen mukaisia.
ad Kalle:
VastaaPoista"Juhannusaattona käyn Ritva Haavikon pyynnöstä ja sairaalan johtavan ylilääkärin luvalla tapaamassa Paavo Haavikkoa, jonka mielenterveydestä rva Haavikko on huolissaan." ... "Vetäydyn huoneesta välttääkseni potilaan järkytystä, joka edellisellä käyntikerrallani on kaksin käsin käsistäni pitäen pyytänyt, että tulen joka päivä."
Psykiatri pyydettiin paikalle kun oltiin huolissaan potilaan mielenterveydestä. Myöhemmässä lauseessa psykiatri kutsuu PHta potilaaksi.
Kyseessä on ilmeinen ammatillinen potilas-lääkäri suhde. Se, että kyseessä on ilmeisesti myös ystävyyssuhde ei muuta edellistä.
Turpeinen-Saari on poistanut kaikki saamansa kommentit (9.10.2009).
VastaaPoistaBlogissaan Turpeinen-Saari ei ollut saanut yhtään kommenttia Haavikko-kirjoituksiinsa, vaikka hän hehkutti kansalaisten ottaneen häneen runsaasti yhteyttä. Pitkässä blogiketjussa hänen mielipiteitään on kommentoitu vain kerran.
VastaaPoistaHän poisti blogistaan omat kirjoituksensa, jotka hän julkaisi 5.10. ja 7.10.
Toisessa niistä hänen loppulauseensa oli:
"Suren ystäväni traagista kohtaloa. Toivon, että olisin tuolloin tiennyt enemmän asianosaisten motiiveista. Päävastuu jäi hoitolaitoksille, jotka eivät kyenneet takaamaan potilashenkilönsä subjektiivisten oikeuksien toteutumista. He eivät tunteneet potilaansa tarpeita, mikä koitui kohtalokkaaksi."
Kohtalokkaaksi? Mitä hän oikein vihjailee?
Minusta kirjoitus on suora syytös Paavo Haavikkoa hoitaneiden hoitolaitostosten henkilökuntaa kohtaan. Turpeinen-Saari väittää siis, että koska näiden hoitolaitosten henkilökunnat eivät tunteneet potilaansa tarpeita, se koitui kohtalokkaaksi. Minusta se tarkoittaa, että he ovat siis Turpeisen mukaan aiheuttaneet Haavikon kuoleman. Hoitovirhe siis. Kova väite.
Kai hänen lääkärinä pitäisi ymmärtää, että vakavasti sairaat ihmiset saattavat kuolla myös siksi, että heidän aikansa täyttyy.
Turpeinen-Saari selittää, miksi poisti kaksi kirjoitustaan:
"Kirjassa kuvataan akateemikko Paavo Haavikon ajattelutapaa, mielipiteitä ja prosesseja niin syvällisesti, että kuukausiliitteen ilmaisut jäävät omaan arvoonsa."
Ohhoh, hän kuittaa täten kaiken Mauno Saaren laariin.
Pirkko Turpeinen- Saari ei poistanut kommentteja, vaan poisti kaksi blogikirjoitustaan (5.ja 7.10.) Niitä ei ollut kukaan kommentoinut, vaikka hän kirjoitti kauhistuneiden kansalaisten ottaneen häneen yhteyttä HS:n kuukausiliitteen jutun vuoksi. Kaiken kaikkiaan Turpeinen-Saaren pitkään blogiketjuun on tullut tasan yksi kommentti.
VastaaPoistaToisessa poistamassaan tekstissä hän kirjoittaa:
"Suren ystäväni traagista kohtaloa. Toivon, että olisin tuolloin tiennyt enemmän asianosaisten motiiveista. Päävastuu jäi hoitolaitoksille, jotka eivät kyenneet takaamaan potilashenkilönsä subjektiivisten oikeuksien toteutumista. He eivät tunteneet potilaansa tarpeita, mikä koitui kohtalokkaaksi."
Kotalokkaaksi? Mitä hän vihjailee? Minusta kirjoitus on suora syytös Paavo Haavikkoa hoitaneiden hoitolaitosten henkilökuntaa kohtaan. Turpeinen-Saari väittää siis, että koska näiden hoitolaitosten henkilökunnat eivät tunteneet potilaansa tarpeita, se koitui kohtalokkaaksi. Minusta se tarkoittaa, että he ovat siis Turpeisen mukaan aiheuttaneet Paavo Haavikon kuoleman. Henkilökunta on siis tehnyt hoitovirheen. Kova väite.
Kai hänen lääkärinä pitäisi ymmärtää, että vakavasti sairaat ihmiset saattavat kuolla myös siksi, että heidän aikansa täyttyy.
Turpeinen-Saari selittää 11.10. kirjoittamassaan blogissa:
”Poistin kaksi blogiani, jotka liittyivät Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä julkaistuun Heikki Haavikon haastatteluun. Blogit olivat käyneet tarpeettomiksi sen jälkeen kun Mauno Saaren kirja Haavikko niminen mies ilmestyi viime perjantaina 9. 10. 2009
Kirjassa kuvataan akateemikko Paavo Haavikon ajattelutapaa, mielipiteitä ja prosesseja niin syvällisesti, että kuukausiliitteen ilmaisut jäävät omaan arvoonsa.”
Turpeinen-Saari kuittaa kaiken Mauno Saaren laariin ja väitteellään yrittää vähätellä Heikki Haavikon arvostelukykyä. Turpeinen-Saari toimii tuomarina, jolle oikeuden jakaminen on vain puolueellista oman käden oikeutta.
Olen pahoillani kahdesta samansisältöisistä kommenteistani.
VastaaPoistaKoska kirjoitin tänne ensimmäistä kertaa, olin epävarma, oliko tekstini tullut perille. Kun sitä ei ilmestynyt ketjuun, kirjoitin uuden.
Eli, kuten lukijat tietenkin huomasivat, Tarkkailijan ja Anonyymin 12.10.09 kirjoitukset ovat samasta kynästä.
miksi kaikki hyvät jutut menevät minulta ohi - en ehtinyt lukea niitä "spykiatrin" välähdyksiä
VastaaPoistamitä menetin?
Menetit pari hupaisaa lukuhetkeä. Toinen oli kootut selitykset ja toinen itsekehumisen mestarointi. Mausteena oli kirjallinen näyte yrityksestä manipuloida.
VastaaPoistaoikeasti tenttinyt kymmeniä niteitä yleistä, talous- ja sosiaalihistoriaa ...
VastaaPoistaei lukijaa kiinnosta. joukossaan saattaa olla jopa enemmän tenttineitä.