Sivun näyttöjä yhteensä

14. lokakuuta 2009

Ensti



Perheystävämme Ensti Pohjola on kuollut

Panen kuvaksi helavyön, koska Ensti oli tuntemistani pohjalaisista vähiten pohjalainen. Vyö kuului myös maakuntakuoron, Jussien, esiintymisasuun. Muistan kun sitäkin asiaa mietittiin. Mieskuorot esiintyvät yleensä frakissa. Kotipitäjäni mieskuoron esiintymisasu oli palttoo ja jalassa kalossit tai kumiteräsaappaat.

Etelä-Pohjanmaan kansallispuvut teetettiin vasiten. Paitaa hiukan mukautettiin. Komea puku ja kiiltävät napit. Ei mahdu enää meille kenellekään päälle.

Kun isäni ja eräät toiset menivät kysymään Lapuan v.t. kunnanlääkäri E. Pohjolaa perustettavan mieskuoron johtajaksi, tämä sanoi lempeällä äänellä, ettei hän pidä mieskuorolaulusta, koska se ei ole musiikkia.

Neuvottelut kuitenkin jatkuivat. Sellisti-anestesialääkäri johti vielä YL:ää, Suomen Laulua ja ties mitä. Heillä oli Tapiolassakin kamarikuoro, joka lauloi Bachin motetit. Kuoron jäsenet olivat kaikki kokeneita kuoronjohtajia. Isäni oli siis Pohjanmaalla kakkosjohtaja, joka veti yksin kirkkokonsertit, myös Lakeuden Ristin vihkimistilaisuudessa. Itse muistan voimakkaasti jonkin konsertin Kuortaneen kirkossa. Urkurina oli pikkupoika Markku Ketola, joka kuoli sitten tapaturmaisesti noin 40-vuotiaana.

Kuoro on vielä enemmän kuin orkesteri yhtä kuin johtajansa. Minulla on Jussien Amerikan kiertueella äänittämä levy teknisesti puhdistettuna. Kuoro laulaa niin kuin YL – enimmäkseen epäpuhtaasti, mutta periaatteessa ihan OK. Muutamat esitykset ovat sykähdyttäviä, eivätkä ne yllättäen ole kansanlauluja. ”Oi, kallis Suomenmaa” sangen nopeasti ja karjahtelematta esitettynä on hieno. Sibeliuksen ”Rakastava” on todella hyvä.

Minulla oli sellainen ilo, että Ensti tuli tarjonneeksi yhden suurista musiikkielämyksistä kahden kesken.

Hän oli sellisti. Hänen opettajansa ja luultavasti esikuvansa oli Enrico Mainardi – ei Casals tai Tortellier. Sello oli muuten hänellä usein mukana kuoroharjoituksissa. Hän näytti soittamalla, miten ei pidä laulaa, ja sitten, miten pitää. Fraseeraus, hidastukset ja aksentit tulivat kerralla selviksi.

Mutta 1994 vaimoni oli kuollut ja olin pyytänyt Pohjolan sisaruksia hautajaisten jälkeen pidettävään muistotilaisuuteen. Liisa Pohjola soitti muun muassa sen Chopinin masurkan, jota käytin viime vuonna radio-ohjelman tunnussävelmänä. Kappaleen valintaa ihmeteltiin hautajaisyleisön toimesta – se sattui olemaan vainajan omaa ohjelmistoa, joten myös lapset tunnistivat sen ”äidin masurkaksi”.

Ensti lupasi soittaa Bachin soolosellosonaatin Sarabanden (nro 5 c-molli). En tiennyt tai muistanut tai halunnut muistaa tuossa vaiheessa, että juuri tuo sama teos on Ingmar Bergmanin elokuvan ”Kuiskauksia ja huutoja” syöpään kuolevan naisen musiikki. LP-levy oli kumminkin 1970-luvun alusta.

Tuo elämys oli kuunnella tämä teos ja sen jälkeen pyynnöstä koko sarja levyltä yhdessä. Ensti ei sanonut tuntevansa Wispelwayn tulkintaa. Kun satuin tuntemaan teoksen sen verran hyvin että olin tutkinut myös sen nuotit, vaikkei minusta tietenkään ole selloa soittamaan, sain nyt seurata sellistin kasvoilta sellaista multimediaa, että vastaava tuskin toistuu.

Hän oli aika vähäpuheinen mies, ei lainkaan taipuvainen mainesanoihin ja suhteellisen haluton analyyttiseen musiikkikeskusteluun. Sellainen keskustelu kieltämättä menee joskus yli voimien ja näyttää kiehtovan eniten niitä, joiden suhde elävään musiikkiin on etäinen.

Kulmakarvat liikahtelivat hyväksyvästi tai yllättyneesti etenkin jousenkäytölle. Jokin korostus sai kulmat melkein kurtistumaan.

Tunsin saaneeni ilmaisen oppitunnin ja samalla käsittäneeni, miksi suuriin musiikillisiin tekoihin kykenevät ihmiset paneutuvat joskus opettamiseen.

Opettaminen onnistuu henkilöltä, joka osaa itse opetettavan asian. Kuoron johtaminen oli Suomessa melkein pelkkää opettamista. Ensti pani jo Pohjanmaalla karvarintaiset farmarit laulamaan Mozartia ja Bartokia ja tietysti Madetojaa ja Kuulaa, jota hän piti erittäin suuressa arvossa. Enstin valinnoista käsitin, että sellainenkin henkilö kuin Sulho Ranta oli kirjoittanut mainiota musiikkia.

Rajansa kaikella. Keskiajan kuoromusiikin vuoro tuli sitten vasta Helsingissä.

Kuinka moni mahtoi tietää, että Tapiolan keskustornin lähellä olevaa kioskia hoiti Pohjolan sisarusten äiti? Lapset olivat hankkineet sen hänelle, kun ei hän osannut vanhanakaan olla jouten. Lapsensa hän oli kasvattanut leskenä – mies kuoli nuorena tautiin.

Pohjanmaa on todellisuudessa aika häijy ja vaativa ympäristö. Ensti osoitti, että myös kummallinen ihminen, joka ei välitä tuoda itseään esiin, voi saada tuossa kovaäänisessä maakunnassa heimonvanhimman aseman.

26 kommenttia:

  1. Empaattinen muisti

    Ikä, elämänkokemus, askelten spontaanius, vähentää eroosion tavoin kosketuspintaammee tulevaisuuden 'kiihkoon'. Onnemme on tietoisuudessamma, menneessä. Veri – vettä sakeampana sitoo tarkoituksellisesti meidät historiaamme, joka on 'inhimillisyytemme' perusta ja kivijalka. Klisee – 'arjessa' – ovat juurevinta minäämme.

    On 'huumaannuttavaa' havaita bloginpitäjän empaattisuuden, sanoisinko solidaarisuuden, tuolle arjelle, perheelle, sukulaisuudelle ja ystävyydelle. Mielleyhtymä kaarnaveneitä taikovasta isähahmosta on kulttuurinen kasvupohja perheyhteisöön ja laajenpaan, yhä vähenevään yhteisöllisyyteen.

    Pintavireenä näyttäytyy eettinen dilemma Antti Eskolan tavoin. – Ollakko vai ei ei, eikä P. Haavikkoonkaan liitttyvä eetos ole vaihtoehdoton. Sosiaalinen 'vajavaisuus' ilmenee kulmikkuutena, verbaalisena ja 'tietoisena' ylivoimana. Tuo dilemma on solidaarisuus, sosialismin 'äiti'.

    Tuota samaa 'poliittis-uskonnollista' dilemmaa pohtinee myös B. Obama.

    VastaaPoista
  2. Mstislav Rostropovich - Bach Cello Suite 5 IV. Sarabande

    http://www.youtube.com/watch?v=l3dgACCAzwM

    VastaaPoista
  3. Teemat: kuolema, musiikki ja oma kehitys.
    Ylin teema eli kuolema on liian iso.
    Musiikki viihdyttää, saa ajan kulumisen häviämään. On kuolematonta.
    Oma kehitys; onko sitä? Heikkoja signaaleja esiintyy.

    VastaaPoista
  4. JK: "Opettaminen onnistuu henkilöltä, joka osaa itse opetettavan asian."

    Näin juuri, jos se siis ylipäätään joltakin onnistuu.

    Suhteeni musiikkiin on niin neitseellinen, että minusta on mukava lukea siitä kirjoituksia. Mikä tahansa kuvaus ja selitys kuullostaa minusta likipitäen nerokkaalta: kuinka joku osaa kuulla, nähdä ja kokea musiikissa tuollaista!

    Itsekin tunteeni liikahtelevat musiikin mukana, joskus jopa haltioidun, mutta en tiedä miksi.

    En tiedä edes, että haluankokaan tietää?

    VastaaPoista
  5. K:
    .. ja suhteellisen haluton analyyttiseen musiikkikeskusteluun. Sellainen keskustelu kieltämättä menee joskus yli voimien ja näyttää kiehtovan eniten niitä, joiden suhde elävään musiikkiin on etäinen.


    Näinköhän?
    Mun mielestä ne, jotka osaavat soittaa sekä luoda musiikkia ihan kohtuullisesti juuri analysoivat tuota substanssia, Ralf Gothoni esimerkiksi tulee mieleen, koska voivat sen tehdä.
    Heillä vain ei välttämättä ole halua tämän tietyn, usein oman lahjattomuutensa vuoksi katkerahkon kriitikkopuolen kanssa debatointiin, tai edes dialogiin.
    Mutta näkyyhän se mm. kirjoista että on mietitty ja tutkittu, ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

    VastaaPoista
  6. Joka tapauksessa sukujaan pohjalainen isäni oli syvä basso. Äiti ihaili yhdessä ja erikseen Pohjolan sisaruksia. Ja lauloi itse sellaista sopraanonkaltaista ääntä, vaikka hänen isosiskonsa oli kyllä paras laulaja siitä parvesta.

    Asuttiin Seinäjoella ja Pohjolaiset kuka missäkin, siinä 1950-53. Isä mörisi äidille että "Oi poika Pohjolan, sun luokses halajan!" ja äiti heitti isää tiskirätillä.

    Isä johti Seinäjoen työväenopistoa, joten kyllä siellä kuoro kajahteli. Minun 5-7-vuotiaaseen korvaani todella oikeasti tylsää.

    VastaaPoista
  7. "Järnefeltin "Kehtolaulun" minä haluaisin hautajaisissani kuulla", toivoi äitini viimeisenä elinvuotenaan. Hänen vävynsä poikansa kanssa tulkitsivat teoksen siunaustilaisuudessa sellolla ja pianolla.
    Nuorempana sello kuulosti kuivalta soittimelta mutta iän myötä olen havainnut, että se voi laulaa sekä riemuja että murheita sydäntä lääkiten. Eläköön Kuhmo!

    "Johtaminen on opettamista" sanoi Peltos-Matti. Pätee myös kääntäen arvelee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  8. Ensti Pohjolalla musiikki selvästikin oli jo geeneissä tain ainakin hän jätti sitä perinnöksikin; mutta taas kerran ihmetyttää, miten musiikki ja lääketiede soivat ihmeellisesti yhteen. Ehkä lahjakkaat ihmiset tuntevat vetoa lääketieteeseen ja sitä myös pääsevät harjoittamaan, mielikuvituksettomat suuntaavat tekniikkaan ja lahjattomat juridiikkaan tai talouteen (koska tämä on samalla itseironiaa kehtaan lausua totuuden).

    Laamannin (heti tulee poikkeus edellä lausuttuun sääntöön) muistelmissa muuten oli kertomuksia Jussien taipaleelta, erityisesti mieleen jäi Kekkosen vaalitilaisuudessa - käy ilmi, ettei kyseessä ollut kakkosjohtajan kannattama ehdokas, vaan esitys oli rakkaudesta laulamiseen tai oikeammin: kuorotoimintaan - kajautettu Nuijamiesten marssi.

    Fuga tuotti Pieter Wispelweyn esittämään Bachin sellosarjan Saksalaisessa kirkossa muistaakseni 1990-luvun alussa. Muistan musiikkia harrastamattoman tuttavan ihmetelleen, miksi levykauppias tuottaa elävää konserttia, eikö sahaa oksaansa. Selitin, että Nuotiot nyt ovat tosissaan musiikinpalonsa kanssa, ja sitäpaitsi mikäänhän ei edistä levymyyntiä kuin vaikuttava konsertti. Käsittääkseni Wispelwey myikin sitten kuin siimaa, onneksi olin ostanut omani jo aiemmin, ei tarvinnut odottaa lisätilauksia.

    Itse kylläkin pidän enemmän Casalsista, ja André Navarran levytys minulla on tässä työpaikan pöydänkulmalla juuri nytkin. On rohkaisevaa, että epätäydellisyyskin voi yltää korkealle.

    VastaaPoista
  9. Ei ollut mikä tahansa tunari myöskään poikansa Pekka, joka nukkui pois noin vuosi sitten.

    VastaaPoista
  10. Sanonpa vain, että mielenkiintoista!

    Nähdä lähikuvana asioita on jotain aivan toista kuin lukea niistä Suuresta musiikkikirjasta tai netistä.

    VastaaPoista
  11. Ad -reh - toki tok'. Hienoista muusikkokjen kirjoista ei tule äkkiä puutetta. Taisin ajatella sellaista musiikin smalltalkia, joka käy minunkin hermoilleni.

    Ikivanha Albert Schweitzerin Bach avasi silloin joskus kerralla Bachin urkumusiikin, joka voisi olla esimerkki hiukan ponnistelua vaativasta musiikin lajista.

    Ainakin ennen oli aivan suurenmoisia levyjä ja levysarjoja sellaisille, jotka halusivat mennä syvemmälle.

    VastaaPoista
  12. JK (ja JV, jos sattuu tätä lukemaan):

    Mitäs olet mieltä tästä Tarastin ryhmän vaalirahaehdotuksesta?

    Minusta ihan maallikkona vaikuttaisi siltä, että tuo rahoituskatto on erittäin ongelmallinen moneltakin kannalta, koska ilmeisesti nyt yksittäinen ehdokas (tai puolue/kannattajayhdistys) ei saa käyttää mainontaan summaa X suurempia rahamääriä (ilmeisesti edes omia rahojaan?!?)

    Eikö tuo nyt ole ongelmallista ainakin sananvapauden, osallistumisoikeuden, kansalaisten yhdenvertaisuuden ja omistusoikeuden (oikeus käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla) kannalta?

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia: - tässä asiassa olen samalla eli arvelevalla kannalla perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan kanssa.

    Jo nimettyjen lisäksi taitaa olla himmeästi näkyviä vaikeuksia. Pahoja. Siis vallirahoituksken sääntelyssä.

    VastaaPoista
  14. Minusta Tarastin ehdotus - eilenhän ei jätetty edes mitään mietintöä ja sen perusteluja - on heikko; ei todellakaan mikään "uraauurtava" paperi, kuten Brax yrittää hehkuttaa ja nostaa omaa häntäänsä.

    Minusta yrityksistä ja ay-liikkeeltä olisi pitänyt kieltää vaalituen antaminen kokonaan, myös säätiöltä, tietty, ja kaikenlaisilta muilta yhteisöiltä. Onhan nyt nähty, mihin tämä johtaa - korruptioon.

    Vain yksityishenkilöt saisivat tukea ehdokkaita ja puolueita. Vaalitukien ja puoluerahoituksen pitäisi olla täysi avoimia, nyt ehdotettu 2 000 euron raja, jotka on julkistettava, menee jopa nykyistä huonompaan suuntaan!

    Ainakin yli 200 euron suuruiset lahjoitukset/tuet pitäisi ilman muuta julkistaa.

    Tarastin ja Braxin ylistämä ajantasainen rekisteri netissä ei ole suinkaan Tarastin toimikunnan keksimä, vaan idea on ProKarelia yhdistyksen puheenjohtaja Veikko Saksin ja sihteeri Partasen "luomus."

    Lukekaa Veikko Saksin eilinen blogi Uudessa Suomessa, sieltä selviää, kuka on kyseisen ajantasaisen vaalitukirekisteri-idean "isä."

    Saksi esitti idean hyvää hyvyyttään jo kesällä 2008 ja lähetti sen myös Tarastin toimikunnalle. Tarasti ei vastannut mitään - tyypillistä suomalaista hallintokulttuuria - ei myöskään ministeri Brax, Mutta nyt nämä kaksi "neropattia" ovat ottaneet kunnian sanotun rekisterin keksimisestä kokonaan itselleen!

    Tuki- ja kampanjakatto kuuluvat ilman muuta asiaan, kyse ei ole tältä osin mistään perusoikeuksien loukkauksesta. Monissa muissakin maissa niitä on otettu lakiin, miksei siis myös meillä tehtäisi niin.

    Minusta olisi vakavasti harkittava listavaaliin siirtymistä eduskuntavaaleissa. Sehän juuri aktivoisi politiikka ja kasvattaisi puolueiden jäsenmääriä.

    Suomessa vedotaan siihen, että listavaali passivoisi äänestäjäkuntaa ja että vain pieni puolueliitti pääsisi käytännössä määräämään, keitä eduskuntaan valitaan.

    Tämä ei pidä paikkaansa. Niissä maissa, joissa on listavaali (Ruotsi ja muut pohjoismaat), äänestysprosentit ovat jatkuvasti yli 80 prosentin luokaa, kun taas Suomessa äänestysvilkkaus on painut selvästi alle 70 prosentin.

    Puolueliitit eivät pääse ratkaisemaan ehdokaslistoja, jos vain ihmiset ovat aktiivisia ja liittyvät puolueisiin päästäkseen vaikuttamaan ehdokasasetteluun.

    Mutta eihän Suomessa tällaisia näkökohtia juuri kukaan esitä. Täällä Benin tallit ja muut huutavat naama punaisena ja kurkku suorana, jos vain kuulevatkin sanan "listavaali."

    Juuri tällaiset benintallit ja vastaavat ovat tuoneet Suomen eduskuntaan julkkiksia ja muita naamoja, joilla ei ole todellisuudessa mitään annettavaa lainsäädäntötyössä. Systeemi on johtanut koko eduskuntatyön viihteellistymiseen.

    Kun kansanedustajat ovat turhautuneet, heille on pitänyt luoda erilaisia "kerhoja," joissa he viihtyvät. Ja sitten vielä tapahtuu kavalluksia, kuten viimeksi eduskunnan urheilukerhon kohdalla!

    Tämä jos mikä osoittaa, millaisia pellejä eduskunta on puollollaan -- kun meillä on "vapaat" ja demokraattiset vaalit, joissa ihmiset saavat "vapaasti" valita ehdokkaansa.

    Oliko tässä nyt riittävästi vastausta anonyymin esittämään kysymykseen?

    VastaaPoista
  15. Imagotohtori Karvosen mukaan media toimii kuin kalaparvi: parviäly näyttää älyltä, mutta se on vain vierustoverin seuraamista ja vikkelää reagoimista.

    Alan liepeiltä leipäni tienaavana minua huvittaa median käytös vaalirahajupakassa suuresti. Hehän sahaavat omaa oksaansa sellaisella innolla, että ihan hirvittää.

    Kun sen oksan mukana moni tipahtaa ja osaa se kolauttaa päähän, niin sitten se parku vasta alkaa. Fiksut, kyyniset ja vanhat tämän tietysti jo tietävät, mutta eihän kiihkomielistä kalaparvea voi mitenkään suitsia.

    Manun sopulivertauskin sopii tähän hyvin, eikä se jyrkänteen reuna kovin kaukana olekaan.

    Sitä vain mietin, että ketähän media ensi vuonna syyttää? On kai liikaa vaadittu, että se syyttäisi itse aiheuttamastaan ahdingosta itseään?

    Kyllä se yrityksiä syyttää.

    VastaaPoista
  16. "Opettaminen onnistuu henkilöltä, joka osaa itse opetettavan asian."

    Ei välttämättä. Asian osaaminen on hyvä avu opettajalle, mutta ei vielä sellaisenaan tee opettajaa.

    Yliopistoista - ja muualtakin - löytyy esimerkkejä alansa hallitsevista asiantuntijoista, jotka eivät silti ole hyviä opettajia, joilla ei ole kykyä välittää omia tietojaan ja taitojaan muille. Opettamisen osaaminen, kyky välittää omaa osaamistaan innostavasti muille on oma taitolajinsa.

    Lukija Laihialta

    VastaaPoista
  17. Kun myös Pekka Pohjola tuli nyt mainituksi, niin haluaisin käyttää tilaisuuden ja tiedustella, josko bloginpitäjän musiikkimaku ulottuisi myös tähän progressiiviseksi kutsuttuun rock-musiikin alalajiin, jonka ehdotonta huippua esimerkiksi kotoinen Wigwam oli aikoinaan?

    VastaaPoista
  18. Ad Omnia: - huomaan nyökytteleväni niskani kipeäksi J. Virolaisen kommentille.

    VastaaPoista
  19. Ad Anonyymi - opettaminen - luonnollisesti. Ei pelkkä asiantuntemus auta. Joskus tuntuu, että parhaat asiantuntijat ovat huonoimpia opettajia.

    Palaan asiaan tuonnempana, mutta Zürichin Teknillisen korkeakoulun tietojenkäsittelytieteen didaktiikan professori Juraj Hromkovicin kirja "Algorithmic Adventures" on järkyttävän hyvä. Kollega ja kirjoittajan tuttava vahvisti, että Hromkovich on maailman huipppua myös "kovassa tieteessä".

    Hurja ajatus - tietojenkäsittelytieteen didaktiikka...

    VastaaPoista
  20. Ad Valborg: - olisin tietämätön Pekka Pohjolasta, koska Wigwaminkin aikaan olin jo poissa nuorison karkeloista.

    Nuorin poikani oli kuitenkin Tapiolan lukiossa sen verran selkeästi innoissaan siellä paljon vierailleesta Pohjolasta (ja Saaresta), että kuuntelimme automatkoilla myöhäistuotantoa, ja siitä se aukesi - selitettynä.

    Mielestäni hän oli lyhyesti yksi aikansa johtavia säveltäjiä, ainakin Suomessa. En myöskään epäile väitettä kitaristin taidoista.

    En ollut käsitänyt ennen kuin selitettiin, että Pohjolan muutamia levyjä ei ollut koskaan soitettu studiossa yhteen, vaan hän kokosi ne osista.

    Vielä kerran: maalaisena ja hätäisesti opiskelleena ja avioituneena jäin kokonaan vaille tuota musiikillista sivistystä.

    VastaaPoista
  21. Pohjanmaa on häjy ympäristö, eikö?

    VastaaPoista
  22. ad Jyrki Virolainen

    Olen kanssasi lähes täysin samaa mieltä kaikista muista näkökannoista, paitsi tästä:

    "Tuki- ja kampanjakatto kuuluvat ilman muuta asiaan, kyse ei ole tältä osin mistään perusoikeuksien loukkauksesta. Monissa muissakin maissa niitä on otettu lakiin, miksei siis myös meillä tehtäisi niin."

    Mitä tulee säätiöihin, yrityksiin, AY-liikkeeseen ja muihin juridisiin henkilöihin, tämä varmaan on perusteltu näkökanta.

    Mutta että oikein luonnollisiin henkilöihin?

    Mitkä ovat ne painavat syyt, jotka menevät nyt juuri tässä tapauksessa mainitsemieni perusoikeuksien yli?

    Kai yksittäisellä kansalaisella on oikeus päättää omista rahoistaan lähes "rajatta"? Kai jokaisella on oikeus käyttää sananvapauttaan laittamalla mainoksia lehtiin? Kai jokaisella on oikeus osallistua demokratian toimintaan (PL 1 luku, 14 §: "...Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon")?

    Missä muissa maissa muuten rajoja rahoitukseen on säädetty _yksittäisen kansalaisen_ osalta?

    VastaaPoista
  23. K>
    En myöskään epäile väitettä kitaristin taidoista.

    basisti, tai kuten miestä arvostavat, viitaten ikäänkuin samalla musiikkiteoreettiseen mahtiin, bassokenraali.

    En Pekkaan nyt tätä liitä ...
    Mutta mietin tuossa yöllä salilta tulessa, miten rankkaa on pitää mielenvikaista tyyppiä bändissä.
    Sen seuraaminen jo sivusta tekee pahaa.

    VastaaPoista
  24. Pohjanmaa on yhtä twisted kuten Kari Enqvist ymmärtää ajan: siinä se pyörii oikeastaan oman navan ympärillä eikä ymmärrä, että samalla kun se nostaa päätään se tappaa.

    Minä ihailen (en väärin, en alistuneena mutta ihailen suuresti kuten Ilkka Niiniluotoakin ja Hannele Niemeäkin) sitä, että osataan erottaa minä ja minun ystävät ja muut ja heidän ystävät ja sitten kun se on tehty niin uudestaan ydistää meiksi. Me suomalaiset eivätkä ne pohojalaisset ja me pääkaupunkiseudun ihmiset kuten ruotsinkielisessä alueessa on tapana.

    Pohjanmaa on siis hiljaisuuden takia lähempänä kuolemaa kuten Islamkin on lähempänä kuolemaa kuin Juutalaisuus ja Eteläsuomi. Kun harjoittaa ajatusta siitä, että on tekemisessä aidon ja muita kunnioittavan elämän kanssa on ilmeisesti silti pakko ensin olla aivokuollut, kuollut tahdostaan, kuollut populaarisuudessaan, estetty ja inhottu että voisi pitää pelkkää elämää strategiana koska muuten se yhdistyy tähän pohjalaiseen hitauteen ja hyödyntää sitä kuten actuspurunen.blogspot.com:ssa tänään Räsäsen näyttämä Alien miehen rinnassa.

    Paha ottaa vallan kun kuolema osoittaa paikan.
    Siinä on elämä silloin ns. paha koska se rimmaa myös Raamattuun: ensin oli sana ja kuolema on siis state tai tila ihmisille; samalla tätä ei voi popularisoia eikä oikeastaan selittää mutta hiljaisuus on vastuullisempaa kuin äänessäoleminen mutta jos hiljaa oleva on vietävissä se on siis kahta kauheampi tila äänekkäille koska he uskovat johtajaan joka onkin vaikkakin tietämättään silti liitossa pahan kanssa eli kaksinkertainen menetys

    Jos on hiljaa se on yhtä usein vastuun väistämistä ja silti niitä ns. johtajia ihaillaan mutta se johtaja ei johda porukkaansa vaan luovuttaa porukkansa muiden käyttöön, jotta itse pääsisi valtaan: Tule Darfur ja Afrikan valtiot mieleen.

    VastaaPoista
  25. Suomi on laimennettu Grönlanti.

    Näin sanoi tutkija Edvard Dutton tänään HS:n uutisen mukaan.

    VastaaPoista

  26. Ensti lupasi soittaa Bachin soolosellosonaatin Sarabanden (nro 5 c-molli). En tiennyt tai muistanut tai halunnut muistaa tuossa vaiheessa, että juuri tuo sama teos on Ingmar Bergmanin elokuvan ”Kuiskauksia ja huutoja” syöpään kuolevan naisen musiikki. LP-levy oli kumminkin 1970-luvun alusta.


    Saraband on myös Bergmanin viimeiseksi kreditoitu ohjaustyö.

    http://www.imdb.com/title/tt0299478/

    VastaaPoista